Skone

Pari vuotta jäissä seisoneen blogin uudelleenlämmitys voisi alkaa nyt.

Hahmottelin tämän kurssin ja blogini avulla tulevan proseminaarityöni aihetta. Toivon, että tästä löytyy aineksia tutkimussuunnitelmaani.

Varsinainen proseminaariaiheeni liittyy yrityksen monella kielellä julkaistavaan verkkohenkilöstölehteen, joten tarvitsen tuekseni myös organisaatioviestinnän tutkimuksia, mutta sitä materiaalia en tämän kurssin puitteissa ole juuri ehtinyt kerätä. Keskityin lähinnä verkkolehtiä koskevaan tutkimukseen.

Muiden blogeista olen poiminut kiinnostavia, lähinnä näkökulmaa laajentavia artikkeleita ja tutkimuksia, jotka käsittelevät verkon kuvallisuutta, verkkojournalismia sekä verkkolehtien trendejä.

Terminologia

Törmäsin ensin käsiteongelmaan: mikä on verkkolehti. Siihen sainkin blogikumppaneilta apuja ja tajusin, että tästä on lähdettävä liikkeelle.

Ensin pitää selvittää erilaisten termien kirjo. Timo vinkkasi englanninkieliseen terminologiapohdintaan. Mitä ovat web magazine, e-journal, webzine, electronic newspaper ja löytyykö niille suomenkielisiä vastineita? Inan antamasta linkistä Genre Characteristics, a Front Page Analysis of 85 Swedish Online Newspapers löytyi artikkeli ruotsalaisten verkkosanomalehtien ominaisuuksista. Siinä käytettiin termejä Online ja digital newspaper. "Digital newspapers consist of multimedia content, interactivity, immediacy and other media characteristics, which altogether constitutes a specific digital genre. This digital genre, in turn, differs from other digital genres on the web such as e-commerce sites, personal homepages etc. The integration of the web medium and the traditionalnewspaper genre defines a genre for online newspapers."

Sähköinen lehti ei ole sama kuin verkkolehti, sillä sana "sähköinen" viitannee kaikkiin digitaalisessa muodossa, esimerkiksi cd-romilla, julkaistuihin julkaisuihin.

Verkkolehti tuntuu suomen kielessä muotoutuneen yleiskäsitteeksi, joka sisältää kaikki sähköisestä sanomalehdestä Internetissä julkaistavaan ammatti-, harraste- ja asiakaslehtiin ynnä muihin sanomalehteä harvemmin ilmestyviin lehtiin. Verkkosanomalehti-termiä näkee kyllä käytettävän, mutta verkkoaikakauslehdestä ei .puhuta.

Verkkolehti vs. verkkosivusto

Verkkolehdeksi näytetään voivan kutsua niin suoraan selaimeen aukeavaa lehteä kuin pdf-muotoistakin lehteä. Jeren vinkkauksesta kävin tutkimassa kehitysmaatieteen opiskelijoiden ainejärjestölehti Kehotusta. PDF-muotoisesta lehdestä ei kuulemma ole olemassa paperiversiota. Tämä paperittoman olomuodon puute ja hyperlinkit ilmeisesti tekevät lehdestä verkkolehden. Luettavuudeltaan se on aivan kelvoton. Hyperlinkit tosin ovat hyviä johdattelijoita lisätiedon lähteille.

Mitkä ominaisuudet sitten tekevät Internetissä julkaistusta sivustosta verkkolehden ja miten verkkolehti eroaa painetusta lehdestä? Verkkolehti on julkaistu verkossa ja tarkoitettu nimenomaan verkossa luettavaksi. Se on oma, ainutlaatuinen kokonaisuus tai paperisesta versiosta modifioitu lehti. Myös Kehotus täyttää verkossa luettavuuden ehdon, sillä ei kait kukaan ryhdy printtaamaan monikymmensivuista värikuvin ja hyperlinkein varustettua julkaisua. Verkkolehti ilmestyy toisiaan seuraavina erillisinä numeroina säännöllisesti tietyn aikataulun mukaan. Vai voiko olla niin, että lehden koko sisältö ei muutukaan kerralla, vaan vain osa artikkeleista vaihdetaan uusiin? Tällöin erillisten numeroiden olemassaolo hämärtyy. Verkkolehdellä on jokin teema tai tehtävä, kuten paperillakin ilmestyvillä lehdillä. Kukin numero sisältää itsenäisiä artikkeleita.

Mutta voiko verkkolehti olla vain yhden ihmisen tuotos, vai tarvitaanko useita kirjoittajia? Onko yhden ihmisen toimittama lehti sama kuin weblog? Tämä pohdinta alkaa rönsytä ties minne, kun rupeaa tarkemmin kaivelemaan.

Verkko asettaa vaatimuksia ja tarjoaa mahdollisuuksia

Verkko tuo verkkolehdelle printtiversioon verrattuna mahdollisuuksia, joita ovat muun muassa julkaisemisen nopeus ja helppous, päivitettävyys, hakumahdollisuus ja helppo arkistoitavuus.

Mitä ominaisuuksia verkkolehdeltä vaaditaan? Ensin juutuin käytettävyyteen. Selailin erilaisia käytettävyystutkimuksia ja muuta aihetta sivuavaa, kuten http://www.adage.fi/artikkelit/käytettävyys_graafinen_suunnittelu.html ja The web designer's online magazine of choice. Ilman Nielseniä ei käytettävyydestä näköjään selviä http://www.usabilitynews.com/news. Mutta Nielsen ei jaksa minua innostaa. Jos käytettävyys johtaa mielenkiinnottoman näköiseen lopputulokseen, ei verkkolehdestä tule printtilehden kilpailijaa.

Verkkoaineistojen esteettömyyden ja käytettävyyden puolesta puhuvaa aineistoa ovat tuottaneet Jyväskylän avoin yliopisto yhteistyökumppaneineen. Esteettömyys viittaa erityisiin kohderyhmiin, kuten vammaisiin, vanhuksiin ja maahanmuuttajiin. Mutta voisikohan esteettömyyttä jollakin tavoin soveltaa myös monikulttuuriselle kohderyhmälle tarkoitetun verkkoaineiston tuottamiseen?

Verkon ominaisuuksista interaktiivisuus on verkkolehdissä huonosti hyödynnetty. Pertti Näränen korostaa, että interaktiivisuuden käsitettä pitäisi käyttää täsmällisemmin. Se tulisi käyttökontekstissaan täsmentää kertomalla, missä mielessä interaktiivisuudesta puhuu, ja keiden välisestä vuorovaikutuksesta on kysymys. "Vuorovaikutuksen käsitettä kannattaa jatkossa pohtia paitsi suhteessa mediateknologisiin erotteluihin myös erilaisten mediaviestien sisältötyyppien ja -rakenteiden ominaisuuksiin ja "puhuttelutapoihin". Joukkoviestimien sisältöihin voi rakentaa interaktiivisuuden potentiaalia sekä retorisesti (tekstuaalisesti) että hyödyntämällä erilaisia palauteyhteyksiä tai paluukanavia. Olennaista ja kiinnostavaa ei aina ole interaktion määrä (esim. viestien lukumäärä tai laajuus bitteinä mitattuna) vaan interaktion laatu, rakenne, tavoite ja tulos."

Artikkelissaan Interaktiivisuus mediautopiana ja televisiojournalismin mahdollisuutena Tiedotustutkimus-lehdessä (22. 1999. 4, 50-61) Näränen täsmentää: "Mikään väline/kanava (medium) ei siis voi luoda vuorovaikutusta tai olla vuorovaikutteinen ilman vastaanottajan/käyttäjän tukea – se voi vain sisältönsä ja rakenteensa avulla sallia tai houkutella erilaisiin vuorovaikutuksen muotoihin. Ihmisten välinen sosiaalinen kohtaaminen ja vuorovaikutus on potentiaalisesti läsnä myös mediatiloissa ja -tilanteissa, mutta aina vain mahdollisuutena."

Heiniltä sain vinkkauksen Mark Deuzen artikkeliin Modelling the First Generation of News Media on the World Wide Web, josta löysin interaktiivisuuden jaottelun: "Interactive options on Web sites can be subdivided into three types or forms: navigational interactivity (through 'Next Page' and 'Back to Top' buttons or scrolling menubars), functional interactivity (through direct mail to: -links, Bulletin Board Systems (BBS) and moderated discussion lists for example), or adaptive interactivity (offering chatrooms and personal customization through 'smart webdesign'; see Guay, 1995)."

Lisää interaktiivisuuspohdintaa löytyy mm. Jens Jenseniltä: Jensen, Jens (1999). Interactivity – Tracking a New Concept in Media and Communications Studies. Teoksessa Paul A Mayer (ed.) Computer Media and Communication: A Reader. Oxford University Press 1999, sivut 160-187.

Verkon ominaisuuksista ja samalla verkkolehden mahdollisuuksista olen jättänyt myöhempään käsittelyyn hypertekstuaalisuuden ja multimediaalisuuden.

Verkko ja organisaatioviestintä

Tulevaa proseminaarityötäni varten etsiskelen myös tutkimuksia verkon käytöstä organisaatioviestinnässä. Yhdeksi vinkiksi sain linkin Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksella tehtyyn väitöskirjaan Organisaation sisäisen tietoverkon hyödyntämisestä tiedonhankintaan ja viestintään.

Weblogia ajattelin hyödyntää jatkossakin, vaikka vinkkaajat harvenevat, ei se varmaan tarkoita, että vallan häviävät. Pohjatyö ja etsiskely jatkuu. Ebscosta ja Libriksestä uskon löytyvän apuja, kunhan sinne asti ehdin. Katsotaan nyt ensin tarttuisiko pikavisiitiltä Amsterdamin yliopistossa jotakin tuliaisia mukaan.

Olen pari päivää uppoutunut Howard Rheingoldin kirjaan Mobiilijoukot. Ei nyt tätä tutkimusaihettani valaise millään tavalla, mutta on tavattoman mielenkiintoinen.

Rheingold esittää, että samalla kun mobiiliteknologia tarjoaa mahdollisuuden, se myös synnyttää ainakin kolmenlaisia uhkakuvia: 1) uhkan vapaudelle, kun tietokoneet yhdistyvät kaikkialle ulottuvaan valvontaan, 2) uhkan elämänlaadulle, eli kasvaako tiedon kyllästämässä yhteiskunnassa elämän mukavuus, vai ehtiikö tieto ensin heikentää mielenterveyttämme ja rauhanomaisuutta, 3) uhkan ihmisarvolle, kun luovutamme osia elämästämme koneiden kanssa käytävään symbioottiseen vuorovaikutukseen, muutumme mekaanisemmiksi ja epäinhimillisemmiksi.

Selailin erialaisia käytettävyystutkimuksia ja muuta aihetta sivuavaa mm. sivuilla http://www.digital-web.com/ (The web designer's online magazine of choice.) ja http://www.usabilitynews.com/news Mutta vähän jäi käteen. Yksi ylisti esteettisyyttä yli kaiken, toinen piti tiukasti kiinni toiminnallisuuden ensiarvoisuudesta. Nielseniän en jaksanut tällä kertaa edes tonkia. Ei jotenkin jaksa innostaa - hänellä käytettävyys ajaa liian kovaa esteettisyyden ohi.

Päädyinkin sitten pohtimaan näkökulman siirtoa interaktiivisuuteen. Miten interaktiivisuus toteutuu verkkolehdessä? Television/digi-tv:n interaktiivisuus näyttää herättävän laajaa kiinnostusta. Löysin Pentti Näräsen pohdintoja, jotka kyllä painottuvat televisiojournalismin interaktiivisuuteen (Interaktiivisuus mediautopiana ja televisiojournalismin mahdollisuutena Tiedotustutkimus-lehti, 1999).http://www.uta.fi/~typena/digikal.html Mutta mistä löydän nimenomaan verkkolehden interaktiivisuutta koskevaa tutkimusta tai hyviä interaktiivisia verkkolehtiä?

Mielenkiinnolla kävin Jeren vinkkauksesta tutkimassa kehitysmaatieteen opiskelijoiden ainejärjestölehti Kehotusta http://www.helsinki.fi/jarj/keho/kehotus_kont.html PDF-muotoinen lehti, josta ei kuulemma ole olemassa paperiversiota. Todellako? Taitto näyttää hyvältä. Mutta, mutta se on ihan kelvoton luettavuudeltaan. Ilman rullahiirtä sitä ei voisi lukea! Ja senkin kanssa teki tiukkaa. Scrollasin läpi pari kiinnostavaa artikkelia. Hyperlinkit ovat kyllä hyviä, mutta ei niiden takia lehteä kannata verkkoon tehdä. Kait sitä on jonkinlaisena verkkolehtenä pidettävä. Interaktiivisuudesta ei kyllä ole tietoakaan.

Mikä oikeastaan on verkkolehti? Mikä tekee jostakin verkkosivustosta verkkolehden? Pitääkö ensin olla paperinen lehti, joka siirretään verkkoon? Millainen on hyvä verkkolehti? Mistä löydän esimerkkejä verkon erityispiirteitä esimerkillisesti hyödyntävistä lehdistä?

Täältä en niitä ainakaan ensi haravoinnilla löytänyt: Suoma – Helsingin yliopiston kirjaston ylläpitämä luettelo suomalaisista verkkolehdistä http://www.lib.helsinki.fi/suoma/

Tutkimusaihe ei ole vielä kristallisoitunut. Tutkimuskohteeni on neljällä kielellä ilmestyvä verkkohenkilöstölehti, joka joitakin vuosia sitten korvasi paperisen lehden kokonaan. Tarkoitukseni on tutkia lehden käytettävyyttä, verkon erityispiirteiden huomioonottamista. Jotenkin myös kansainvälisyyden näkökulmaa on tarkoitus viistää.

työn ohella opiskelu on ottanut viime aikoina lujille... Odotan pyöräilykauden alkua. Jospa aivosolut vauhdissa uusiutuisivat. Body and mind -tunnit auttavat ruumista venymään, mutta mielipuoli kaipaisi innostustuksen kosketusta. Lost in Translationin hieno ääni- ja kuvamaailma sentään sai aikaan pientä kipunointia. Ensi viikonloppuna ehkä saa virtaa verkosta ja kansalaisista Heikki Heikkilän avulla.

Wermu-opiskelijan weblog-haparointi - aivan kuin olisi vielä apupyörät fillarissa.