Täti tarkkailee

Matka uuteen maailmaan

Tämä tvt-kurssi on ollut minulle ennen kaikkea opintomatka weblogien maailmaan. En ollut tätä kurssia ennen tutustunut blogeihin muuta kuin käsitteenä verkkoviestinnän opintojeni lähiopetuspäivillä.

Aloitin siis tutustumiseni nollasta. Oman blogin luominen ja siinä onnistuminen oli ilonaihe aikuisopiskelijalle: ei tämä nyt niin vaikeaa ollutkaan! Toki kovin monimutkaiseen ulkoasukikkailuun en edes yrittänyt ryhtyä, se olisi mielestäni oman kurssinsa aihe.

Koska en ole opinnoissani vielä graduvaiheessa, eikä proseminaarikaan ole ajankohtainen ennen syksyä, ei minulla ollut tvt-kurssia hyödyntämään mitään valmista tutkimusaihetta. Siksi kurssi oli osaltani hieman hajanainen, kun etsiskelin ja löysin kiinnostavia tiedonmurusia ja verkkopolkuja vähän sieltä täältä. Kadehdin muita kurssilaisia, jotka heti oitis osasivat keskittyä tiettyihin aiheisiin. Monet tuntuivat löytävät paljon uusia näkökulmia aiheisiinsa ja kommentoivat saamaansa palautetta ja löytämiään linkkejä arvokkaiksi. Näin kertoo esimerkiksi Marketta raporttinsa lopussa.

Verkkolehtien luokittelua

Aikani tutkimusaihetta pähkäiltyäni päädyin etsimään tarkemmin materiaalia verkkolehdistä. Tarkempi aiheen rajaus oli edelleen tekemättä, mutta kaiken kaikkiaan verkkolehtien laatu, määrittely ja rajaus ovat kiinnostavia ja ajankohtaisia kysymyksiä.

Verkkolehteä pidetään varmasti edelleen yleisesti painettujen lehtien lisäarvopalveluna, kuten multimediasuunnittelija K-P Hiltunen toteaa. Samassa artikkelissa puhutaan myös verkkolehtien kannattavuudesta yleensä: kaupallinen kannattavuus on ainakin tähän asti ollut lähes mahdottomuus. Tässä yhteydessä Henna kyseli myös sitä, mikä verkkolehdessä on niin kiinnostavaa, että kiireiset ihmiset saataisiin lukemaan lehtiä koneen äärellä. Erinomainen kysymys.

Aivan perimmäinen kysymys on tietenkin se, mikä on verkkolehti. Tähän Jere antaa hyvää selvitystä Sirkun blogin kommentissaan. Sirkku jatkaa aiheen käsittelyä omassa raportissaan.

Yksi tapa jaotella verkkolehtiä on yksinkertainen listaus hyviin ja huonoihin. Huonojen verkkolehtien sivulta etsin viisautta siihen, mikä tekee huonosta huonon, mutta mitään perimmäistä viisautta siihen en löytänyt. Yksi ihan mukavantuntuinen ja hyvä verkkolehtilöytö oli mielestäni Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain. Tosin läheskään kaikki verkkolehdelle mahdolliset asiat kuten interaktiivisuus eivät tuossa lehdessä saaneet sijaa.

Mitkä sitten ovat verkkolehdille ominaisia asioita? Tapani Huovilan artikkelissa esitellään suomalaisten verkkolehtien lajityyppejä. Ina puolestaan antoi vinkin artikkelista, jossa selvitellään ruotsalaisten verkkolehtien ominaisuuksia.

Näköislehdestä hybridimediaan

Mariannen kanssa ihmettelimme viime aikoina kovasti muotiin tullutta näköislehtibuumia blogissani, kun jäin miettimään verkkolehtien trendejä. Emme keksineet kumpikaan, kuka voisi näköislehtiä verkossa todella kaivata. Luultavasti tämä on mediatalojen ilmoitusmarkkinoinnin vaatimus, että ilmoituksetkin olisivat nähtävissä myös verkossa. Nythän useimpien ”normaalien” verkkolehtien ilmoitukset ovat ihan eri ilmoituksia, kuin mitä varsinaisessa painetussa lehdessä näkee. Kenellä on intoa aamulla katsoa lähikaupan nakkimainokset netistä? Ehkä eläkeläisillä, joilla on muutenkin aikaa juosta tarjousten perässä? Kuinka monella eläkeläisellä taasen on netti, jota käyttävät aktiivisesti? Paljon mietittävää ja tutkittavaa voisi aiheesta poikia.

Välillä eksyin myös selvittelemään hybridimedian käsitettä, joka oli itselleni myös outo ja uusi. Erittäin kiinnostavalta alueelta tuntui. Tästäkin tekisi mieli lukea lisää ja tutkittavaa varmasti tulee riittämään. Myös Marketta kertoi kommentissaan törmänneensä hybrideihin. Marketta kirjoittaa: ”Digitaalisen median ja tilan yhteensulauttaminen luo uusia haasteita suunnittelijoille. Varmaan myös medioille?”

Oikeus hiljaisuuteen?

Näiden verkkolehtiä sieltä täältä sivunneiden tutkimuspolkujeni jälkeen blogiteksteissäni ammottaa usean viikon mittainen tauko. Tuli paljon muuta kiireistä verkkoviestinnän opintoihin liittyvää kirjoittamista ja keskusteltavaa sekä koulujen päättymisen ajan perheenäidin elämään liittyvää menoa. Tauolta näyttävän ajan kuluessa en saanut itsestäni irti merkintöjä omaan blogiini, mutta muiden kurssilaisten blogimerkintöjä kävin mielenkiinnolla seuraamassa. Tämä ei ole niinkään yritys selittää kurssin vetäjille hiljaiseloani, vaan omaa mietiskelyäni prosessini etenemisestä. Kävin kommentoimassa oman blogini hiljaisuutta myös Eijan blogissa, ja ilokseni Eija tunnusti myös kuuluvansa toisinaan erilaisilla sivuilla hiiviskelijöihin, vaikkei aina omia kommenttejaan esiin kirjoitakaan. Tätä Eija käsitteli hieman myös loppuraportissaan ja toteaa hiljaisuudenkin olevan demokraattisen yhteiskunnan yksilön oikeus.

Samaan aikaan kevättä kävimme myös verkkoviestinnän opintoryhmämme kanssa erittäin mielenkiintoista verkkokeskustelua mediakonvergenssin kurssilla, joka liittyi monesti myös verkkolehtien maailmaan. Tuosta keskustelusta ei valitettavasti voi laittaa tähän hyperlinkkiä, koska sivut ovat suljetut ulkopuolisilta netinkäyttäjiltä. Koen tuon keskustelun nivoutuneen mielessäni osaksi tämän tvt-kurssin verkkolehtiteemaani, vaikka se käytiin eri foorumissa.

Täti innostuu

Siellä täällä hapuilun jälkeen löysin jonkin verkkolehtiä koskeneen hakuni kautta linkin listalle, jolla esiteltiin nuorille suunnattuja verkkolehtiä ja -sivustoja. Ryhdyin selailemaan sivustoja ja jotenkin ne kolahtivat minuun, joka olin enteellisesti nimennyt blogini ”täti tutkii” -otsikon alle heti alussa. Ehkä innostukseeni vaikutti myös kevät ja omien nuorteni ala- ja yläasteen päättäjäiskuviot sekä lähisuvussa pidetyt ylioppilasjuhlat. Myös ekaluokan päättäneen kummipojan vierailu ja ihanan innostunut ja utelias suhtautuminen maailmaan ja sen ilmiöihin tuovat läheiseksi sen pohtimisen, miten netistä saisi tarjolle parasta lasten ja nuorten maailmaan – ja miten lapsille ja nuorille palveluja suuntaavat tahot voisi saada yrittämään parastaan ja todella arvostamaan näitä tulevaisuuden aikuisia ja tulevaisuuden verkkopalvelujen käyttäjiä.

Tutustuin useisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin nuorten nettilehtiin ja -sivustoihin ja tein kolmesta kotimaisesta lehden oheissivustosta minianalyysin blogiini. Aihepiiri tuntuu kiinnostavalta ja ehkäpä siitä voisi poikia jatkossa itselleni esimerkiksi proseminaari- tai jopa graduaihe. Muita kiinnostavia tähän aihepiiriin liittyviä aiheita ovat myös video- ja verkkopelaamiseen liittyvät asiat ja lasten ja nuorten verkkokeskustelut ja -chatit. Näistä löysin erinomaista tietoa muun muassa Pelastakaa Lapset ry:n Nettivihje-sivulta, jonka soisi olevan niin lasten kuin aikuistenkin ahkerassa käytössä.

Bloggaus jatkukoon, vaikka rapottti päättyy

Nuorten ja lastensivustoja koskeviin bloggauksiini ei ole vielä ehtinyt tulla kommentteja, mutta jään odottamaan niitä kiinnostuneena ja mielelläni jatkan keskustelua aiheesta mahdollista tulevaa oikeaa tutkimustani varten.

Tämän tvt-kurssin anti itselleni oli se, että tutustuin blogimaailmaan ja opin, kuinka tietoa etsimällä ja etsintää laajentamalla vastaan tulee paljon mielenkiintoista. Myös niitä kiinnostavia helmiä ja innostuksen aiheita.

Kiitos kaikille muille kurssilaisille ja ohjaajille oivallisista ja monipuolisista esimerkeistä siitä, miten blogeja voi omissa tutkimuksissaan hyödyntää!