Harri:

On kaksi eri asiaa opiskella tasoa ja kertoa siitä muille. Kertoessa joutuu usein toistamaan itseään, koska kuulija ei ole aiemmin kuullut "jostain talous- ja sosiaalihistoriasta". Jos on kuullut, ei muista aivan tarkkaan ainakaan aineen nimeä.

Harmi, että punaisella 60-luvulla ei uskottu markkinoinnin voimaan. Muuten saattaisin opiskella ainetta, jonka nimi on lyhyt ja vetävä, kertoisi kaiken mutta jättäisi tilaa assosiaatiolle, olisi kenties jopa mediaseksikäs.

Tämä yliopiston ensimmäinen BRANDI, arvostettu ja arvokas, kaataisi raja-aidat ja kulkisi maan ääriin. Harva mainos voi nykypäivänä rehvastella tuotteella, joka ON kaikkea sitä mitä haluat. Taso on...

Sami:

Ensisijainen valintani ei ollut talous- ja sosiaalihistoria, enkä tiennyt aineesta mitään tullessani tänne. Kuinka ollakaan, nyt kuitenkin diggailen sitä niin paljon että en vaihtaisi sitä pois. Vaikka ajoittain tässäkin aineessa joutuu lukemaan turhauttavia yksityiskohtia ja aika triviaalejakin asioita, parhaimmillaan talous- ja sosiaalihistoria voi herättää vallan uudenlaisia tapoja hahmottaa maailmaa ympärillämme.

Puhumattakaan siitä, että vaaraa reputtamisesta ei täällä ole, mikäli osaa kirjoittaa oman nimensä suurinpiirtein oikein.

Aija:

Aloitin opiskeluni varsin toisenlaisessa paikassa, Teknillisessä korkeakoulussa. Kaksi vuotta jaksoin, kunnes huomasin, että pidän lukemisesta huomattavasti enemmän kuin laskemisesta. Talous- ja sosiaalihistoriaan päädyin, koska historia on aina kiinnostanut ja samoin yhteiskunnalliset aineet. Valintani oli tarkan harkinnan tulos.

Tasossa minua ihastuttaa aineen laajuus ja suuri valinnanvapaus opintojen sisällön suhteen. En ole koskaan osannut päättää: siksi taso sopii minulle. Siinä on kaikkea naishistoriasta pankkihistoriaan, ympäristöhistoriasta mentaliteettien historiaan. Historiankirjoituksen tasapuolisuus on minulle tärkeää: siinä myös syy, miksi opiskelen juuri tätä. Olen nauttinut joka hetkestä!