Tason 34. vuosipäivää juhlistettiin komeilla akateemisilla pöytäjuhlilla 1.3.2003. Tapahtuman päänäyttämönä toimi Vanhan ylioppilastalon komea juhlasali. Tason vuoden 2003 ja 2002 puheenjohtajat, Maria Leppä ja Antti Linna, kättelivät hyvän tavan mukaisesti paikalle saapuneet juhlavieraat, jotka ehtivät nauttia kuohuviiniä Katja Krenzerin ja Lauri Holmströmin soittaessa juhlallista jousimusiikkia taustalla. Kevyen puheensorinan seasta oli aistittavissa haltioitunutta jännitystä. Tätä päivää oltiin selvästi odotettu.
Pöytäjuhlat alkoivat Maria Lepän lausumilla puheenjohtajan tervehdyssanoilla, joissa hän kiinnitti huomiota historian tutkimuksen vaikeuteen. Elävänä esimerkkinä on itse Taso, jonka iästä on ollut niin paljon epäselvyyttä, että 30-vuotisvuosijuhlat on pidetty varmuuden vuoksi kahdesti. Tason hallituksen puheenjohtajana toimiva Maria korosti kuinka suulliseen perintötietoon liittyy aina suurta epävarmuutta, mutta vakuutti samaan hengenvetoon, että Tason tiedetään kyllä rekisteröityneen yhdistykseksi keväällä 1969.
Ennen ruoan saapumista opiskelijajärjestöt sekä laitos saivat esittää omat tervehdyksensä 34-vuotiaalle Tasolle. Juhlijoiden kurnivat vatsat saivat pian helpotusta kun tarjoilijat kantoivat pöytään alkuruokaa. Kevyen keiton ja pasteijan jälkeen tarjoiltiin pääruoaksi paahdettua kanapoikaa tai vaihtoehtoisesti herkkusienillä täytettyjä paprikoita. Koko komeuden kruunasi hedelmäinen rahka. Ruokaa, varsinkin annosten kokoa, luonnehdittiin positiivisin sanoin.
Syömisen lomassa vuosijuhlavieraat saivat todistaa Vanhan salin hienon akustiikan Ninni Ylisiuruan johtamien juomalaulujen kautta. Musiikkia kuultiin myös tiedekunnan sekakuoron Äänenkannattajien esiintyessä. Varsinaisen juhlapuheen piti Peter von Bagh elokuvan merkityksestä eri tiloissa ja tilanteissa.
Pöytäosuuden jälkeen pantiin jalalla koreasti ensin Swingmill-yhtyeen tahdittamana Vanhalla, myöhemmin Daddyn johdolla Uudella. Juhlat jatkuivat aamuun asti ja kovimmat juhlijat jaksoivat aamusaunalta vielä Kuppalaan silliaamiaiselle.
Kokonaisuutena Tason 34. vuosijuhlat olivat erittäin onnistuneet. Tilaisuus oli akateeminen ja arvokas, muttei teennäinen tai jäykkä. Taso uskalsi olla aidosti oma itsensä, eikä juhlista muodostunut yliampuvaa spektaakkelia. Vanhan juhlasalissa vallitsikin rento ja lämminhenkinen tunnelma - hyvässä seurassa oli helppo viihtyä. Juhlijat eivät missään vaiheessa vierastaneet toisiaan tai perustaneet sulkeutuneita kuppikuntia. Legenda tasolaisten sisäänpäin kääntyneisyydestä ei vaikuttanut illan perusteella olevan mistään kotoisin. Tilaisuus yhdisti oivallisesti eri vaiheissa olevia opiskelijoita fuksista vanhempiin tieteenharjoittajiin.