Tuomaksen Blogi

Petri Burtsov kirjoitti (SSS 15.2.) kaupan vapauttamisen siunauksesta, kuten myös kompromissien teosta. Kysyn edelleen, minkä vaihtoehtojen välillä kompromissit tehtiin, ja miksi. Koska sokerintuotanto, kuten muukin elintarviketuotanto Euroopassa ei perustu kaupan avoimuuteen, suhteelliseen etuun tms. vaan muihin arvoihin, olisivat vaihtoehdot voineet olla esim. ”vähennetäänkö sokerintuotantoa Ranskassa vai Latviassa ja kuinka paljon?”. Näin asiat eivät kuitenkaan olleet. Suuret tuottajamaat ja tukien varassa pyörivä elintarviketeollisuus sanelivat vaihtoehdot mm. Suomelle, ja samalla Suomessa puhuttiin ”kompromissista”. Tilanne on hyvin kaukana siitä EU:sta, joka suomalaisille esiteltiin 90-luvun alussa ja EU:sta, johon Suomi liittyi 1994. Sokerintuotannon säilyttäminen Suomessa ei ole mitenkään ristiriidassa EU:n markkinoiden asteittaiselle avaamiselle kehitysmaiden sokerille kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin. Kiina- ilmiö osoittaa meille kilpailun kovuuden. Tähän kilpailuun olemme nyt menossa vain yksi ässä kädessä, -korkea teknologia. Totuus on kuitenkin, että vaikka heräisimme kaikki huomenna insinööreinä, ei meille kaikille silti välttämättä riittäisi töitä, löytyyhän Kiinasta, Intiasta ja muista halvan työn maista myös insinöörejä. Seuraavaksi lähtevät Suomesta kuulemma tutkimus ja tuotekehitys. Nokiakin vähentää Salossa jo nyt. Seuraava askel täydellisen liikkuvuuden maailmassa olisi palkkojen harmonisoituminen, joka esim. Aasian väestömäärä huomioon ottaen tarkoittaa palkkojen romahdusta Euroopassa ja niiden lievää nousua halvan työn maissa. Tämä on onneksi vielä hypoteettinen tilanne, mutta sen realisoituminen ei kenestäkään länsimaalaisesta voi olla toivottavaa.

Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta kilpailun kovassa maailmassa jokainen maa ajaa omaa etuaan. Toivoisin Suomen poliittisen johdon pystyvän parempaan tällä saralla. Historiallisia esimerkkejä tästä on lukuisia.