Tuomaksen Blogi

Ilolla havaitsen, että myös suhteelliseen etuun ja äärimmäisyyksiin vietyyn globaaliin erikoistumiseen uskovat, kuten Petri Burtsov (SSS 25.2.2006) ovat kanssani samaa mieltä Suomen heikosta esityksestä EU:n sokeripäätöksestä.

Mainittakoon vielä, että Suomi on sokerin suhteen itse asiassa hyvä esimerkki maasta, joka on valmis avaamaan markkinoitaan vaikkapa kehitysmaille tuottaessaan vain 70% omasta kulutuksestaan. Toisaalta en voi uskoa Euroopaaan, joka kuljettaa peruselintarvikkeet yli 400:lle miljoonalle ihmiselle tuhansien kilometrien päästä. Esim. ajatus lähiruuasta on tämän kanssa täysin päinvastainen. Haluaisin myös tietää, onko laskelmissa otettu huomioon se, miten tuotannon kasvattaminen esim. Etelä-Amerikassa vaikuttaa hintaan, varsinkin nykyään kun etanolin tuotannon kehittäminen (vaikkapa sokerista) kiinnostaa kovasti. Pitää todella miettiä, minkä suuruisen loven sokerin hinta kuluttajan kukkaroon tekee, kun sitä vertaa sokerintuottajien jne. kulutuksen vaikutukseen esim. salonseudun talouteen. Myös ruoantuotannossa raaka-aineet eivät ole kovin suuri menoerä.

Kehitysmaiden ongelmat johtuvat paljolti epätasaisesta tulonjaosta, sekä demokratian ja ihmisoikeuksien puuttumisesta, ja ne ongelmat eivät ole pelkällä rahalla ratkaistavissa. Sokeriviljely ei kehitysmaissa toimi perheviljelmä-mallilla, vaan rahat menevät plantaasinomistajan taskuun, valitettavasti. WTO:n neuvotteluiden suhteen on kyllä mahdollista, että kauppa- ja teollisuussektori on isot markkinat tähtäimessään puhunut puolisalaa suomalaiset ruuantuottajat ulos kuviosta jo aikaa sitten. Mutta jos nykyinen tilanne olisi ollut yleisessä tiedossa vuonna 1992, olisi esim. Keskustan käännyttäminen EU:n kannalle ollut Esko Ahollekin mahdoton tehtävä. Kansanäänestyksen tulos olisi voinut olla toinen.

Mutta arvokeskusteluhan tämä lopulta on. Minulle suomalainen ruoantuotanto on myös osa maaseudun elävänäpitämista, ja näen maanviljelyn myös kulttuurisena arvona. En halua asua Euroopassa, jonka pellot ruohottuvat. Ruoantuotanto on kuitenkin myös turvallisuustekijä, niin ruoan puhtauden ja tuotannon eettisyyden, kuin huoltovarmuudenkin puolesta. Ruoalla kun ei ole substituuttia.