Tuomaksen Blogi

(julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.2) . Juurikkaan viljely on Suomessa vaarassa loppua. Tämä kaikesta toiveikkuuden herättelystä huolimatta. Salon tehdas laitetaan kiinni ja Säkyläkin ilmeisesti lähivuosina. Samalla EU:hun liittymissopimus vuodelta 1994 muuttuu maatalouden kannalta täysin mitättömäksi paperiksi. Siinä nimittäin luvataan oikeus ja mahdollisuus tuottaa elintarvikkeita joka puolella Eurooppaa. Miksi mikään maatalouden muoto olisi turvassa, jos kerran sellaisen ruoka-aineen valmistus lopetetaan Suomesta, jota ilman tuskin minkäänlaista ruokaa voi valmistaa?

Voisiko joku (viisas) taloustieteilijä kertoa minulle, mitä järkeä on lisätä sellaisten maitten tuotantoa, joka jo valmiiksi tuottavat yli oman tarpeensa? Jos kaikki tähänastiset tuottajamaat tuottaisivat vaikka sen 70% omasta kulutuksestaan kuten Suomi, löytyisi kehitysmaiden sokerillekin kysyntää. Kyseessä olisi taloustieteestä tuttu win-win-tilanne. Jos eurooppalaisen maataloustuotannon idea kerran on varmistaa jonkinlainen elintarviketuotannon omavaraisuus maissa, miten sitä voidaan säädellä Daniscon tapaisten firmojen vaatimuksilla. Jos maatalouden tukeminen loppuisi EU:sta, loppuisi myös elintarvikkeiden tuotanto, niin Portugalista, Ranskasta kuin Suomestakin. Daniskon täytyisi siirtää tehtaansa Brasiliaan jne. jonne sitten saisivat eurooppalaiset insinöörit seurata niitä, jos niin haluaisivat. Käytännössä näiden firmojen olemassaolo riippuu täysin EU:n tuista. Ja niitä tukia ei ole laadittu tuottamaan voittoa yrityksille, vaan takaamaan elintarvikkeiden tuotanto Euroopassa. Virhe oli tietysti myydä Suomen Sokeri juuteille, sen ovat myöntäneet eräät merkittävät talousihmisetkin.

Mutta yksi asia on varma. EU:n suurten maiden, Saksan ja Ranskan elintarviketuotannon tukeminen ei tule loppumaan. Me vaan täällä Euroopan laidalla kohta rahoitamme sitä, kun voisimme samalla rahalla ostaa sokeria ja muita tuotteita kehitysmaista vuosikymmeniksi. Ja kun maataloustukien osuus EU:n budjetista tulee olemaan jatkossakin suuri, alkaa koko EU käymään melkoisen kalliiksi Suomelle. Monet suomalaiset ihmettelevät, mitä järkeä on tuottaa sokeria jossain Suomessa. He luulevat ilmeisesti, että sitä muualla Euroopassa tuotetaan ihan noin vain, ilman tukea. Kun itseasiassa keski- ja länsieurooppalaiset tuottajat saavat melkein joka tuotteen kohdalla enemmän tukea kuin suomalaiset.

Sokeripäätös ennakkotapauksena koko suomalaiselle maataloudelle muodostaa väkisinkin todella vahvan rakennuspalikan EU-vastaisuudelle. Vaan kyllä täällä sinisilmäisiä on oltukin. Ei siitä ole kun pieni aika, kun oltiin "EU:n ytimessä", sitten jäi elintarvikevirasto saamatta ja nyt tapetaan sokerinviljelijätkin. Propaganda puri minuunkin, myönnän. Mutta en usko että olen ainoa, joka joutuu nyt tosissaan tarkastamaan kantaansa "Euroopan suuren perheen" suhteen.

Tuomas Leikkonen, valt. yo