gastroskopia
4.3.2004 klo 18:20
Jouduin käymään mahatähystyksessä iltapäivällä. Mukava sairaanhoitaja kertoi yksityiskohtaisesti kaikki työvaiheet, ja rauhoitteli, että "tämä on kyllä mainettaan helpompaa", etteivät kauhujutut pidä paikkaansa. En ollut oikeastaan mitään juttuja kuullut, joten suhtauduin toimenpiteeseen aika tyynesti. Vaan toisin kävi. Kamalampaa varttituntia en ole aikoihin kokenut. Ja vielä nytkin, soppaa syödessä, tuntuu kuin nieleskelisi pieniä partateriä.
Enkä saanut edes itse katsoa mahani sisältöä. Littunäyttö oli oikealla puolellani, ja minun piti maata vasemmalla kyljellä.
Been there, done that.
Oli kyllä helvetillinen sessio, vieläkin saa selittää kysyvälle, että kyllä, ihminen voi oksentaa ilmaa.
Eivätkä edes löytäneet mitään...
Koettu juu eikä kyllä voi sanoa nauttineensa siitä millään tasolla. Mutta eikö tunnukin omituiselta kun ottaavat koepalaa vastalaukusta?
Nnnnnnnnyks! [jokainen gastroskopiassa ollut tunnistanee, mistä on kyse] Mutta eikös tunnu mahtavalta, kun pumppaavat vatsaan ilmaa, ja lähtee elämän parhaat röyhtäisyt.
Koettu on täälläkin. Kamala operaatio - miten mikään täysin kivuton voi olla niin epämiellyttävää? Varaudu siihen, että vatsa kipeytyy syömisestä vielä useiden päivien ajan (niin se ainakin minulla teki).
Kamala operaatio. Jjos se ikinä tehdään sulle uudestaan, on se vielä kamalampaa, kun silloin tiedät mitä tulevan pitää, jännität valmiiksi, ja toimenpiteen edellyttämä rentoutuminen on mahdotonta.
Tähystys on tehty mulle nyt kolmesti, ja toivottavasti ei ikinä enää...
Pari päivää sitten olin ekaa kertaa gastroskopiassa. Luulin, että se menisi helpomminkin. Mulle tuli yskimisreaktio putkea sisään tungettaessa, ja pieni pakokauhukin iski, vaikka tiesin, että henki kulkee kyllä koko ajan. Alku oli kauheaa, ajattelin että tällaiselta kidutettavista tuntuu. Mutta sitten loppu meni ihan hyvin eikä tutkimus kestänyt todellakaan kauan. Kurkku oli kipeä kyllä ja maha ikävän tuntuinen loppuillan. Mutta ei siitä traumoja jäänyt. Nythän tiedän mitä seuraavan kerran on odotettavissa.
Olin tänään ensimmäistä kertaa ja luulin helpommaks vaik juttuja olinki kuullu. Totuus on se et ainaki mun kohalla se oli ihan kauheeta. Ihan kokoajan tuli yrjörefleksii ja limaa valu suusta, eikä se loppunu siihe ku letku meni perille....röyhtäsyt oli kyllä hyvät mut sit alko taas kauhee yrjö sätkimine ja koe jouduttii lopettaa ennenku mahalaukust saatii ees näyte palaa!
Voi prkl! Pitikin tulla tälle sivulle ennen ensimmäistä gastroskopiaani!!!!
^Sama juttu :( Homma on edessä parin päivän päästä eikä nämä kommentit ainakaan rohkaisseet tutkimukseen... Mutta hyvähän se on kuulla, millainen tutkimus on potilaankin kannalta kun lääkärit vaan vakuuttelevat että "Tutkimusta ei yleensä koeta vaikeana tai hankalana, ja se kestää vain muutaman minuutin"... niimpä...
Höpö, höpö iisi biisi, 10 minuutin juttu, ota rennosti, muista hengittää, ja jos yököttää, yökkää välillä. Muistakaa, että tämä on oman edun vuoksi ja ajattele joitakin pieniä lapsia, jotka saavat kärsiä koko ajan jotakin vaikeata sairautta, eivätkä itse välttämättä ymmärrä miksi kärsivät. Turhanpäiväistä itkemistä, joka ei tähystystä kestä.
Positiivisesti yllättynyt tähystyksen suhteen! Jännitin kuulemieni, lukemieni juttujen perusteella, mutta voin sanoa, että vältyin toimenpiteen aikana varsinaiselta tuskaiselta "loppuis nyt äkkiä" ajattelulta! Nielupuudutus, rauhoittava esilääke (vaikutus yksilöllinen; ei vaikuttanut mulla juuri lainkaan) ja rauhallinen, mukava, asiansaosaava lääkäri ja kiva hoitaja, niin toimenpide oli "positiivinen yllätys". Muistakaa pyytää nielupuudutus, niin toimenpide on varmasti miellyttävämpi. Aluksi ainakin kannattaa sulkea silmät. Ja minä en edes tuntenut koepalojen ottoa. Toimenpide kesti n.5min minulla. Joten kannattaa todellakin suodattaa turhat kauhukertomukset tähystyksen suhteen t. kallista nukutustähystystäkin ajatellut ja myös kauhukuvia ennen toimenpidettä päässään pyöritellyt.
Mulla toimenpide oli ainakin tosi helppo. Pari kertaa yökkäsin, ku tarvi otta se kapula suuhun ja pari kertaa vielä kun letkua laitettiin. Pyysin kans nielupuudutuksen ja esilääkityksen. Ei todellakaan jääny vaikea olo tosta. Ihmettelin vaan, ku otettiin jo letkua poies, et joko muka on ohi. Mielenkiintosta oli seurata sitä, ku niitä koepaloja otettiin, siis kiskottiin sitä sauvaa ees taas...
Ite panikoin ihan sairaasti tota etukäteen, mutta ei ois kannattanu. Sen verran helposti meni ainakin tolla lääkkeellä. Ilman muuta kannattaa ottaa lääkkeet....
Yökin ja oksensin "tyhjää" koko toimeenpiteen ajan. Näytteiden otto oli mahdotonta koska yökkimisen vuoksi vatsa ei ollut "rentona" paria sekuntia kauempaa kerrallaan. Siksi toimenpide kesti ja venyi ja lääkäri(t) käski olla yökkimättä niin pääsisin helpommalla. Aivan niinkuin tahallani tahtoisin yökkiä... Kurkku oli kipeä useita päiviä, syöminen mahdotonta ja se henkinen JÄRKYTYS koko toimenpiteestä jonka ei pitänyt tuntua kuin "hiukan epämiellyttävältä"...huh! :( Elämäni kamalin kokemus. Synnytyskin oli helpompaa.
Pystytäänkö esim. syöpä havaitsemaan välittömästi gastroskopia tutkimuksessa??
Gastroskopia edessä ensi viikolla. Aika on aamupäivällä ja kysyisin tietävämmiltä, voiko sen jälkeen palata ihan normaalisti töihin loppupäiväksi? Syödähän ei kai kuitenkaan heti voi, joten alhaisesta verensokerista kärsivänä on varmaan hutera olo.
Vaikka ylläolevassa tekstissä kauhukuvia maalailinkin, niin oma tragediani oli voimakas oksennusrefleksi. Itse tutkimus ei sinänsä sattunut, mutta koko vartin tutkimus oli oikeastaan yhtäjaksoista oksentamista (sappea lähinnä), mikä vei voimat. Jokainen, joka on oksennustaudissa muutamankin minuutin yökännyt, tietää, miten väsyttävää se on.
Luulin itsekin ensin, että oma oksennusrefleksi on aika pieni, todella harvoin olen oksentanut tätä ennen, vaan toisin kävi.
Toinen kivun aiheuttaja oli varmaan oksentamisen ja tähystysletkun aiheuttama kurkkukipu, mutta se ei ollut kamalan paha. Syöminen hieman sattui illalla.
Jos hyvä säkä käy, tutkimus on varmaan aika helppo, ja töihinkin voi mennä, jos nyt välttämättä haluaa :)
Ja syövästä: en toki tiedä asiasta mitään, mutta kuvaamalla nähdään vatsan ja ruokatorven poikkeamia, ja tutkimukseen kuulunee rutiinina myös koepalojen otto.
Voinkin nyt vastata itse omaan kysymykseeni: onneksi en mennyt töihin. Oli todella ikävä olo, kun sieltä lähdin, vatsa täynnä ilmaa, hyvä kun housut mahtui kiinni. Voisinkin antaa vinkin, että laittakaa jotain löysää vaatetta päälle. Nyt tähystyksestä on jo kahdeksan tuntia, mutta vatsaa kirvistelee (ja ruokatorvea), onkohan ne koepalan ottopaikat kipeitä?
Yritin vähän äsken syödä, ikävältä tuntuu, kun ruoka valuu alemmas ja tulee aina kipupiikki. Onneksi ei löytynyt ainakaan silmin nähden mitään vakavaa.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että kyllä vielä rankkaan synnytyksen ehdottomasti epämiellyttävämmäksi, mutta enpä kovin intona ole uudelleen tähystykseen menemään. Minulla pahin paikka oli se nieleminen ja paniikki meinasi tulla, kun ruokatorvea operoitiin.
Juu - kävin tähystyksessä, eikä tuntunut juuri miltään. Annettiin puuduttavaa suihketta kurkkuun ja rauhoittavaa suoneen. Suosittelen.
Tänään tuli käytyä tähystyksessä! Ja ruokatorvesta löytyi haava ja lisäksi tulehdus, joten kyllä mun käynti ainaski kannatti :) Tosin hiukan epämiellyttävä kokemus oli ja mahtavat röyhtäisyt tosiaan lähtee.. Mut kyllä suosittelen käyntiä jos on oireita! Mulla viel 4 kk tarkistustähystys että haava on mennyt umpeen. Sain kovan lääkekuurin.
Mulla on ihanuus edessä vasta huomenna ja kyllä vois sanoa, että pelottaa. Kaikki muut tutkimukset on jo tehty, kun kuukausi sitten joudun viikoksi sairaalaan kovien vatsakipujen ja korkeiden tulehdusarvojen takia. Kahdella antibiootilla niistä selvisi, mutta koska diagnoosi jäi epäselväksi päättivät, että letkua pitää niellä.
Ei ollu paha. Jännitti aluksi aivan kamalasti ja sain esilääkityksen. Lääkäri ja hoitajat olivat todella ystävällisiä ja kertoivat koko ajan mitä tehdään. Nielasun jälkeen yökötti muutaman kerran, mutta se meni tosi nopeasti ohi, kun muisti hengittää ja yritti olla mahdollisimman rentona. Koko operaatio kesti minulla kaikkineen 6 minuuttia eli kyllä sen ajan kestää. Kotona meni sitten mukavasti pöllyssä, kun esilääkitys alkoi vasta sitten kunnolla vaikuttaa. Niille joilla se on vasta edessä niin ei kannata kauheasti jännittää, homma on mainettaan helpompi.
Minä olin tänään. Ääks, oli se aika kurjaa ja nyt kurkku kipeä toiselta puolelta - nieleminen sattuu. Yökinpä minäkin, mutta sitten vain päätin kestää ja suggeroin itseni tuijottamaan seinässä olevaa kelloa. Suutuin aina mielessäni kun hoitaja tuli koepalan oton ajaksi kellon eteen seisomaan. Sitten hän väistyi viedessään näytettä ja minä olin tyytyväinen - pienestä sitä ilahtuu moisessa tilanteessa. Mutta palat saatiin nätisti otettua kun sain itseni väkipakolla lopettamaan yökkäilyn.
Olen menossa gastroskopiaan ensi viikolla, ja koska monet ovat 'ystävällisesti' katsoneet aiheelliseksi kertoa kauhukokemuksistaan, kävin tällä palstalla tutkimassa asiaa. Kiitos JT:lle, Maaritille, Henkalle ja Patelle rakentavista ja järkevistä kommenteista. Luulen, että asia on aika lailla asennekysymys. Palaan asiaan toimenpiteen jälkeen!
Kyllä sen kestää, vaikka yököttäiskin. Aina, kun letku pysähtyy, niin helpottaa. Mulla ei kurkku kipeytynyt, mutta vatsa oli kipeänä muutaman päivän. Vatsakipujen takia sinne meninkin. Ei mikään kauhukokemus. Tsemppiä kaikille, joilla on tutkimus edessä.
Koettu on ja edelleen hengissä! Ei ollut miellyttävä kokemus - astmapotilaalle nyt ainakaan - mutta tutkimus helpottui huomattavasti kun tutkittava alkoi relata. Nielemisrefleksit olivat inhottavinta. Kipeää ei tehnyt missään vaiheessa. Kuten sanottu: asennekysymys.
Tänä aamuna se tähystys tehtiin mulle toista kertaa. Yökötysrefleksi oli koko ajan. Pahin vaihe oli letku nieleminen. Koepalojen otto ei tuntunut yhtään. Kurkku nyt kipeä ja kasvoilla ja kaulalla pieniä verenpurkaumia. Kyllä tähystyksen kestää, koska se käy niin nopeasti. Ja helpottava tieto tuli, että ei mitään vakavaa löytynyt !
Tulin juuri tähystyksestä, jota pelkäsin todella paljon. Mutta täytyy sanoa,että toimenpide ei oikeastaan tuntunut miltään, johtuiko sitten lääkärin ammattitaidosta. Ja kun muisti hengittää rauhallisesti, niin ei mitään hätää.
kävin tänään, oli kamalaa - diapameista huolimatta.
seuraavan kerran - luoja suokoon ettei seuraavaa kertaa tule - menen vain nukutettuna.
yökkäilin, oksensin ja yökkäilin. rentoutuminen ei auttanut - tunsin putken suolistossani koko ajan. sisäänhengitykset olivat helpoimpia.
toimenpide on ikävin niille, joilla vahva oksennusrefleksi (kuten minulla). joidenkin olen kuullut päässeen hommasta todella helpolla.
nyt on kurkku kipeänä, mutta syödä olen pystynyt ihan normaalisti.
Minulla on ensimmäinen gastroskopia edessä huomenna ja täytyy kyllä sanoa että pelottaa aivan hirveästi...
Kipukynnykseni on todella alhainen ja oksennusreflexi voimakas, mikä käsittääkseni hankaloittaa tuota toimenpidettä entisestään.
Eikä luottamusta kyllä herättänyt sekään kun toimenpideaikaa varatessani vastaanottovirkailija ilmoitti että heillä ei yleensä anneta esilääkitystä vaan sen pitäisi riittää kun lääkäri juttelee rauhoittavasti ennen toimenpidettä... Miten ihmeessä tuo muka auttaa jos potilas on pelosta ihan krampissa ennen toimenpidettä?
No, menen kuitenkin aikaisemmin paikalle sitä eslääkitystä vaatimaan sillä ilman sitä jää tuo toimenpidekkin tekemättä!
Mulle tehtiin gastroskopia ekan ja toivottavasti viimeisen kerran parisen viikkoa sitten.Jännitin aivan hirveästi..rauhoittavaa ei tarjottu.Jätin mainitsematta,että olin ottanut jo kotona rauhoittavaa,15 mg Oxaminia.Ei tuntunut rauhoittavan sekään. Ennen toimenpidettä sanoin lekurille,että kovasti haluaisin sen puudutussuihkeen.Hän sanoi, että se onnistuu kyllä,mutta haluaisi kokeilla ilman kun puudutus kuulemma aiheuttaa ahtauden tunnetta kurkkuun ja voi tuntua että tukehtuu.
No,olin todella kauhusta kankeana (melkein olin jo karannut odotushuoneesta ennen sisään menoa) ja sanoin tyhmyyksissäni,että ok,tehdään sitten ilman puudutusta..oli aika tavalla kamalaa,letkun sisäänmeno sujui hyvin,mutta tunsin sen koko ajan ikävällä tavalla kurkussa ja vatsassa ja se aiheutti kyökkimistä.Sain kontrolloitua sitä sen verran että näytteet saatiin hyvin otettua..minä tunsin kyllä sen ehkä pahimpana,tunsin miten kameraa käännettiin ja siirrettiin ja se aiheutti aina kamalan yökkimisen. Mutta koettelemus kesti vähän yli 5 minsaa vaan..
Jos nyt joutuisin uudelleen ottaisin taatusti puudutuksen.Minulla ei tullut kurkku eikä vatsa kipeäksi jälkeenpäin..se oli pieni ilo.Eikä vatsasta löytynyt mitään vikaa.
Kävin juuri tähystyksessä, taisi olla 7. kerta. Eikä siihen totu ikinä. Aina pelottaa. Nyt lääkäri tajusi tilanteeni ja osasi aivan ihanasti kannustaa ja kehua minua, vaikka yökkäsin niin että silmät pullistuivat päästä. Puudutetta en nykyään ota, koska mielestäni se yökkäyttää enemmän ja tulee paniikki, kun nielu on tunnoton. On se kumma, että kivut on infernaaliset, mutta vain lieväasteinen ruokatorven ja mahalukun tulehdus sieltä aina vaan löytyy... Jostain tulehduksen aiheuttamista spasmeista ne aina puhuu.
Apua. Ei voi muuta sanoa nyt nämä kokemukset luettuani. Parin viikon päästä ois edessä itsellä. Kannattaa vissiin pyytää esilääkitys suoneen ? Diabeetikkona varmaan muutenkin joudun tiputukseen, toimenpide vasta iltapäivällä ja joutuu olemaan tunteja syömättä, eli samasta reiästä helposti nakata tujummat mömmöt. Hyi että hirvittää kyllä. Oon kuitenkin päättänyt mennä rentona sinne ja yrittää olla niinku en oliskaan.
Ohi on ohi on... Helppo homma ku vaa ajattelee jotai muuta ja hengittää tasaisesti. Minä en niin tehnyt enkä saanut mitään puudutteita/rauhottavia ja kyllä tuli pari kertaa oksennettua ilmaa.
Nyt tuntuu mahassa pientä kipua niistä kohdin mistä koepalat otettiin (jotai 8-10 palaa ottivat liekkö normaali määrä). Mahakatarri siellä sit oli, tiedä sit mitä koepalat tuo tullessaan.
Aika turhaa panikoin. Pyysin rauhoittavaa lääkettä ennen toimenpidettä, mutta eivät ne ees antaneet. Se kurkun puuduttava suihke meni vaan suuhun, kieli ja posket oli puuduksissa n. 20min toimenpiteen jälkeenki.
Kurkku tuli kipeäksi samalla tavalla kuin ois flunssassa, se letku kun painoi nielua.
Se letkun nieleminen ei ollut kamalaa kuin ajattelin. Inhottavinta oli, kun tähystintä vedettiin pois ja otettiin vielä ruokatorvesta koepaloja. Se tuntui siltä kuin se tähystin ois ollu puolimatkassa ja paino ja hankas ja äh.
Yökkäsin yhteensä varmaan jotain 6 kertaa. Vähemmän kuin odotin. Panikoin toimenpidettä etukäteen aivan hulluna, mutta aika turhaan. Kuten muutkin ovat sanoneet, kannattaa keskittyä ajattelemaan jotain muuta (vaikka katsoa jotain huoneessa olevaa minkä näkee) ja yökkäyksen tullessa hengittää. Sen kannattaa antaa tulla, mutta sitten hengittää, helpottaa.
Toimenpide oli klo 9:00, sen jälkeen ja vielä iltapäivälläkin tuli syödessä mahaan omituinen tunne. Ne oli kai ne koepalakohdat jotka vähän tuntuu oudolta. Joku kyseli aiemmin, että kannattaako lähteä töihin toimenpiteen jälkeen. Itse en lähtisi. Mahassa oli semmoinen "tyhjä" olo, ja halutti vaan maata ja liikkuessa kävellä kumarassa.
Hyvin se menee!
JUU ei tosiaan ollu kovin mukavaa, oksensin ja kaoin limaa joka kerta kun letku liikku, eli lähes koko ajan, ei siinä sinänsä tullu mitään tunnetta että ei sais henkeä, paitsi ihan aluksi,ehkä jossain vaiheessa kun suu oli täynnä jotain oksennuksen mukana tuomaa räkää tuntui että se esti hengitystä hetken. Lähinnä se tunne että ei saa henkeä johtui siitä ku oksennus refleksin aika ei voi hengittää, ja niitäkun tulee putkeen koko ajan niin se on hankalaa. Lääkäri tosin aina oli liikuttamatta sitä hetken välillä niin sillon se hengittäminen onnistu ilman että oksenti. Kivuliashan se ei ole paitsi kurkulle, mutta ei sitä kipua edes huomaa kun oksentelin joka toinen sekuntti :) töihin voi hyvin mennä jälkeenpäin, tietysti kun on ollu päivän syömättä nii voi heikottaa jos jotain raskasta joutuu tekemään, myös pari tuntia operaation jälkeen pitäis välttää syömistä, eikä kuumaa saa syödä. Maha ei tullut kipeeksi missään vaiheessa, kurkku nyt tuntuu siltä kun olis normaali flunssakurkkukipu. Ja muutenki tuntui että operaatio olisi ollu ohi parissa minuutissa vaikka se kestikin kauemmin. Ei mikään kovin paha juttu, itseasiassa miellyttävämpää kuin humalassa oksentelu kun ei ole semmosta koko kropan pahoinvointia :)
Koepalatulokset tulivat vihdoinkin! Krooninen aktiivinen gastriittihan se siellä oli, hurjasti helikobakteereja. Ruokatorvi olikin ihan kunnossa. Helikon häätöhoito aloitettiin ja jo samana iltana ne hirveät kivut olivat laantuneet pikkuiseksi kivistykseksi. Ihanaa nukkua yö ilman tuskia pitkästä aikaa! Antibiootit tosin ovat melkoisen voimakkaita ja tiedän kokemuksesta (tämä on jo 3. häätöyritys) että väsyttää ja heikottaa koko kuurin ajan.
Asiantuntevissa käsissä ei mahalaukun tähystys tuntunut loppujen lopuksi kovin pahalta. Toimenpiteen toteuttavan kirurgin lisäksi paikalla oli hoitaja, joka koko ajan kertoi mitä seuraavaksi tehdään. Yökkäämiseltä ei voinut välttyä, mutta hoitaja muistutti välillä hengittelemään rauhallisesti ja puhui rauhoittavasti. Loppuakohden aika tuntui pitkältä ja ehdin jo ajatella, etteikö tämä lopu koskaan. Loppuihan se onneksi, ja töihin riensin aivan normaalisti toimenpiteen jälkeen. Kurkku oli vähän kipeä, ääni käheänä ja vatsasta ihan pikkuisen nipisteli loppupäivän. Muuten kaikki OK. Parin viikon päästä menen uudelleen tähystykseen kolmen vuoden jälkeen. Vähän jännittää, mutta ei pelota!
Tänään se sitten oli, mahalaukun tähystys keliakiaepäilyn vuoksi. Alkuun voin todeta että operaatio jännitti aivan älyttömästi, tuntui kuin olisi ollut teuraalle menossa. Tämä siksi että olen luokitellut itse tämän operaation pahimmaksi mitä minulle voidaan koskaan tehdä. Minulla on näet todella herkkä nielu ja jo hammaslääkärikäynnit ovat välillä täyttä yökkimistä. Selitin tämän asian lääkärille joka rauhoitteli ja kertoi kaiken kyllä onnistuvan. Hoitaja puudutti kurkun ja yökkiminen alkoi heti. Ajattelin että no niin, ei tämä onnistu. Kurkku tuntui paksulta ja aina niellessä meinasi tulla oksennus.
Lääkäri sanoi että koitetaan nyt kuitenkin jos homma onnistuisi. Suuholkin laittaminen tuotti jälleen suuria ongelmia. Oksetti koko ajan. Sain mennä makuulle ja laitoin silmät kiinni ja yritin rauhoittua. Sitten holkki suuhun, leuka rintaa kohti ja kieli alas. Samassa tähystin alkoi edetä ja samassa se olikin jo ruokatorvessa. Yökkiminen jatkui koko ajan silti. Koepalojen oton aikana piti olla hengittämättä. Se oli aika tuskaa, koska yökkiminen tapahtui 3 sekunnin välein. Tsemppasin itseäni koko ajan koska tiesin että kohta homma on ohi. Toimituksen kesto oli hurjat 4 minuuttia ja se kyllä tuntui todella pitkältä.
Diagnoosi oli keliakia :(
Summa summarum, inhottava toimenpide mutta sen kestää. Se ei kestä kauaa ja jälkivaivana on pieni kurkkukipu. Tsemppiä kaikille joilla se on edessä, kyllä siitä selviää.
Miksi kärsiä moisesta. Yleensä Euroopan maissa nämä tähystykset voi tehdä nukutuksessa. myös Suomessa kun osaa vaatia. Tietysti yksityisellä, mutta maksaa tietysti enemmän. Minulle tehtiin nukutuksessa, näytteiden otto helppoa, ei keskeytysvaaraa, ei kurkkukipua tai oksentelua.
Nukutus on aina riski, samoin mitä useampi nukutuskerta elämän aikana, sitä enemmän riskejä. Siksi nukututtamista yritetään vältttää.
helposti meni, ei mitään hätää! Ei edes yökyttänyt. Meni 5 minuuttia ja sitten kävelin helpottuneena kotiin. Kaikesta selviää! :-)
Jep jep! Olen menossa tähän koitokseen oliks se nyt 20:nnen kerran....jee jee! On vaihdellut tuntemukset joka kerta. Nyt viimesestä on jotain 5 vuotta enkä menis, jos ei oireita olis. Pahinta on kai se eka nielaisu, mutta en ota puudutusta enkä muutakaan rauhoittavaa, koska haluan tuntea ja hallita tilannetta.
Ei paha sinällään, koska muutaman asian kun muistaa hyvin menee: Hengitä rauhallisesti, älä mene paniikkiin. Ajattele, että voit kuitenkin hengittää, eikä putki mene henkitorveen. Jos yökkäyttää, niin ei haittaa, mutta yritä estää refleksiä, koska tutkimus etenee nopeammin ja on ohi helpommin. Jos pitäis mainita pahinta, mitä siinä on, niin se, kun putki on jo ollut pohjukaissuolen mutkassa ja tulossa takaisin ylöspäin, niin lekurilta jää jotain katsomassa ja kas, työntääkin letkua takaisin....helv....silloin tuntuu, ettei se koskaan lopu!
Mutta kaikki on vain parhaaksesi :)
Hui, minulla on tuo koettelemus ensi viikon torstaina, ja jännitän sitä todella paljon. Oksennusrefleksini ovat aika vahvat, mutta eiköhän tuo jotenkin mene, kun omaksi parhaaksihan se on. Pelkään silti kauhiasti. Voikohan sinne ottaa poikaystävän mukaan pitämään kädestä kiinni, jos eivät nukuta?
Minulle on siis aiemmin tehty tuo operaatio, mutta aina nukutuksessa, koska minut on luokiteltu lapseksi.
Olin tänään gastroskopiassa yksityisellä lääkäriasemalla omalla kustannuksellani, koska en suostunut menemään kunnalliselle puolelle minkään tohelon harjoittelukappaleeksi. voin sanoa, että aivan turhaan pelkäsin muiden höpinöiden vuoksi. Toimenpide oli kivuton, kirurgi ja sairaanhoitaja olivat todella mukavia ja ammattitaitoisia, yökkäysvaihe kesti sen 10 sekuntia ja siinä kaikki. Toimenpide on lähinnä epämukava, se ei satu. Aivan turha pelätä. Suosittelen yksityistä kaikille jos suinkin siihen varaa.
Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Mukavaa se ei ollut, mutta traumoja ei rauhoittavan lääkityksen, puudutuksen ja mukavan ja asiansa osaavan henkilökunnan ansiosta päässyt syntymään. Ei edes yökötyttänyt kuin kerran. :) Turhaa siis kaikki pelko...
Olen käynyt myös tähystyksessä ja pelkäsin tosi paljon etukäteen. Pelkäsin aivan turhaan, sillä se ei ollut yhtään kamala. Pelkäsin sitä oksennusrefleksin epämiellyttävyyden takia. Sain puudutus suihketta nieluun, joka puudutti nielun pinnan. Kun letkua laitettiin, niin minulla tuli vain kerran oksennusrefleksi, silloin kun se meni nielusta alaspäin. Muuten toimenpide ei tuntunut miltään, koepalojen otto ei tuntunut yhtään miltään, en edes huomannut koska niitä otettiin. Ilmakaan ei tuntunut pahalta muutama röyhtäisy toimenpiteen jälkeen. Toimenpide kesti alle 10 minuuttia ja lähdin siitä sitten kodin kautta töihin. Kun on osaava lääkäri, niin toimenpide ei ole yhtään kamala. Muista vain hengittää rauhallisesti, niin hyvin se menee.
Menen viidennen kerran tähystykseen parin viikon kuluttua ja täytyy sanoa, että jo nyt hirvittää. Viimeksi tähystys kesti 30 minuuttia ja se alkoi olla tosissaan sietokyvyn rajoilla.
Itse en ole ottanut esilääkitystä enkä kurkun puudutustakaan. Tähystyksessä ällöttävintä on letkun "pakkonieleminen" ja letkun painaminen kurkkuun. Koepalojen otto ei ole sattunut ja vatsakaan ei ole ollut erityisemmin kipeä.
En tiedä oliko hyvä vai paha, kun eksyin lukemaan kommentteja...muistui mieleen vain entistä elävämmin tulevan koettelemuksen "nautinnot".
Oma kokemukseni: Olin muutama tunti sitten gastroskopiassa yliopistosairaalan poliklinikalla. Jännitin etukäteen. Ennen toimenpidettä otin suihkeena nielupuudutuksen, jonka jälkeen suuholkki ( ei ole iso ) hampaiden väliin. Sitten skooppiletku jo olikin nielussa ja oli määrä nielaista, tein sen kaksi kertaa, parin yökkäyksen siivittämänä. Siitä letku jo etenikin nopeasti ruokatorveen. Yökkäilin välillä silloin kuin skooppiletku liikahteli nielussa. Letku tuntui hetken hieman "täyttävältä".
Mahalaukussa oltiin hetkessä, pohjukaissuoleen mennessä tunsin hetken möyrivää oloa. Tarkasteluvaihe oli ohi hyvin nopeasti, sitten lopuksi otettiin eri puolilta muutama koepala, tunsin vain kevyet kosketukset. Ei sekään vaihe kauaa kestänyt. Skoopin poisotto yökkäytti myös jonkin verran ja pari röyhtäystä pääsi. Tutkimus kesti noin 5 min.
Ei ollut ollenkaan kauhea tutkimus, vaikka epämiellyttävää oloa aiheuttikin. Tärkeää oli hengittää tasaisesti ja ajatella jotakin yhtä neutraalia asiaa. Auttoi ratkaisevasti. Hoitajat myös rauhoittelivat taitavasti. Jos mahdollista, kannatta toivoa tekijäksi kokeneinta lääkäriä. Pelätä ei tarvitse.
Just tulin sairaalasta tähystyksestä. Ei mitään jälkijuttuja tai kipuja. Normaali olo, paitsi nälkä vähän vaivaa ku ei saanut syödä koko päivänä =)
Kauhukuvia en etsinyt netistä tai "tutuilta", koska pelotellaanhan yläasteellekin menoa ja ei se kummoinen paikka ole. Pientä yökkimistä letkua niellessä, mutta kyllä se rauhoittuu. 2 min ja ohi. Helppo homma.
Tänään nielaistiin metri letkua ja vielä ollaan hengissä. Tutkimus meni pientä yökkimistä lukuunottamatta hyvin. Tärkeimpänä ainakin omalla kohdallani oli "huokailu" ja sisäänhengitys, joiden aikana ruokatorvi ja kurkunpää rentoutuivat.
Pientä nipistelyä koepalojen jäljiltä, muuten ok. Itse en saanut tai osannut edes pyytää esilääkitystä/puudutusta.
Eilen olin tähystyksessä ja taisi olla elämäni pahimpia kokemuksia. Yökötti ihan koko ajan, vaikkakin toimenpiteen tehnyt kirurgi on kuulemma alansa parhaita dosentteja. Hoitaja vieressäni oli aarre, ihanan rauhoittava ja ilmeisesti lääkärin tyyni ja vakuuttava olemus sekä hoitajan rauhoittelu pelasti tilanteen. Yritin muistaa hengitellä ja rauhoittua, mutta oksennusrefleksini on niin voimakas, etten voinut mitään. Löytyi katarri helicobakteerin jälkilöylyissä, koepalatuloksia odottellessa..ei mitään vakavaa kuitenkaan ole näillä näkymin.En saanut rauhoittavaa, nielusuihkeen kylläkin ja luulen että se hieman auttoi. Jos pystyy rauhoittumaan ja oksennusrefleksi ei ole nieluviljelyäkään ottaessa voimakas, luulen että se ei olisi niin kauhea kokemus!
Olin tänään tähystyksessä ja oli sitten hurjasti ylimainostettu juttu.Pelkäsin tietenkin, kun olin nämä muiden kokemukset lukenut.Koko toimenpidettä voisin kuvailla kuudella yökötyksellä joka sai vedet silmiin ja that is it.Hampaiden pesukin saa minut yökkäämään kun hyvin sattuu eikä tämä tuntunut sen kummemmalta.Mitään ilmaa ei vatsaan ruiskutettu eikä kurkkukaan tunnu mitenkään oudolta.Vatsakin on ihan ok.näytteistä huolimatta. Esilääkitystä en saanut, mutta kurkun puudutuksen otin.Turha pelätä, ota rennosti vaan ja hengittele rauhallisesti niin hyvin menee eikä montaa minuuttia kestä. itselläni 5-10.
Nyt se on ohi Mies oli henkisenä tukena mukana, pelotti niin kovasti, eniten pelkäsin puudutuksen tuomaa tunnetta, onneksi sitä ei ollut pakko ottaa. Ensimmäinen minuutti hirveintä. kun oli avuton olo ja tungettiin letkua suuhun. Yökötti jonkin verran, mutta kun hengitti syvään niin helpotti. Ja nopeasti oli ohi. Kurkku on kipeä, ei muuta. Ja mitään ei löytynyt. Siitä selviää kyllä, jos joskus joudun uudestaan, tiedän ainakin, mitä odottaa.
Koettu on, tänään! Ja hyvin meni. Toimenpiteen jälkeen kysyin, etttä tässäkö se nyt sitten oli. Eli aika mitätön juttu. Jännitin ihan turhaan. Ikävin vaihe oli alku, kun letku vietiin nielusta ruokatorveen. Yskitti hieman, mutta sen jälkeen ei tuntunut enää oikeastaan miltään. En yökkinyt kertaakaan. Koko homma kesti vain viitisen minuuttia. Vatsa ei ole kipeä eikä kurkkuunkaan koske yhtään. Voisin mennä uudestaankin. Suosittelen nielupuudutusta. Kun pysyy rauhallisena ja muistaa hengittää, niin hyvin menee!
Ilmeisesti edessä itellänikin, eniten pelottaa jos sieltä mahasta löytyy jotain kamalaa, kasvain tai joku muu yhtä paha. (mahakivut jatkuneet jo vuosia). Itse tutkimus ei pelota niinkään paljoa :(
Koettu on, tänään ! Eipä puuduteltu eikä esilääkkeitä ! Toimenpide oli aika helppo !!! Turhaa stressiä otin koko puuhasta (esim: lukemalla näitä kauhukertomuksia). Tosin kaikki kokee asiat erilailla. Itse voin sanoa kunnon "krapulassa" oksentelu on paljon pahempaa kuin em. toimenpiteen aika tulevat röyhtäilyt ja muutamat yökkäilyt (yökkäily vähenee kunhan muistaa vain hengitellä, silloin letku ei ärsytä niin paljon ) ! Rennosti vaan ja muistaa hengitellä niin hyvin se menee ! Toimenpiteen jälkeen, kun letku oli pois suusta niin olo oli heti aivan hyvä ja normaali !
Ylimainostettu juttu tuo gastroskopia. Olin tällä viikolla, ja sehän oli helppoa kuin heinänteko. Letkun nielaiseminen oli ehkä vähän hankalaa, mutta sitten ei tuntunut juuri missään. Älkää uskoko pelotteluja!
tuikku 25 14.00 Olin tähystyksessä kolmannen kerran ja tämä oli kolmas ja pahin elääkäri on ollut joka kerta eri.
koetin niellä letkua kyljelläni mutta vaistomaisesti huitasin jotenkin letkun pois, en tiedä miten sekävi.
. Koetettiin istualleen lääkäri tökki päin ruokatorven sivua ei mennyt vedettiin pos. Kerroin että meni jotian päin. Koettettiin taas aj yritin kovasti ja oksennus refleksi vain tuli, mutta perille päästiin.
Yökkäsin ja hengitin rauhallisesti ja se auttoi. En vain ymmärrä miksi letku tyntui torvessa ahdistavan ja lääkäri joutui kyllä kuljettelemaan edestakas koska kamerassa kuulema jotain häikkää ja hän kysyi hoitjalta oliko toisessa kamerassa havaittu mitään, kyllä pitäis vehkeet toimia, vai oliko sittenkin ammattitaidossa vikaa. saatinhan se tehtyä. Kurkku on kyllä kipeä, mut se on pieni ongelma, söinkin jo runsaan puolentunnin kuluttua vaikka nielu sattui mahassa on tuntemuksia, mutta niitä vivoja on ollut niinpaljon että kestää kyllä.
Ruokatorventulehdusta niinkuin epäilinkin ja iso palleatyrä joskus sanoivat kyllä pieneksi, taisi pullistellä voimakkaan oksennusrefleksin johdosta. Hyvä on kun on tehty. En mene ihan helposti enää, puudutuksesta ei ollut puhettakaan. Henki säilyi ja kestää kunhan saa nieltyä, hoitajalta tai lääkäriltä kannustusta ja rauhoittelua ja tilnnekuvien kerrontaa niin asia pysisi parmmin kasassa.
Tulin pari tuntia sitten gastroskopiasta.Tämä oli toinen
kerta,eka noin 7 vuotta sitten. En voi millään maalailla
kauhukuvia ko. toimenpiteestä, pari kunnon yökkäystä
ja se oli siinä. Tärkeintä on muistaa hengittää rauhalli-
sesti ja syvään sekä pyrkiä rentoutumaan koko toi-
mituksen ajan. Itse keskityin seuraamaan lääkärin
kädessä ollutta "ohjauslaitetta". Nielun puudutusta en
halunnut,rauhoittavan lääkkeen kylläkin. Tsemppiä
kaikille tähystykseen menijöille,ei ole hommaa kum-
mempi toimitus!!
On se kumma, ettei nykymaailmassa keksitä muuta ratkaisua vatsan tutkimiseen!!! Kaikkea muuta kyllä keksitään.... Tuntuu, että lääkäritaho oikein nauttii ajatuksesta työnnellä letkua ihmisten suusta sisään. Ja mitäs turhia mitään esilääkityksiä.... mitä varten niissäkin säästellään? Paljon useampi lähtisi varmasti helpommin tutkimuksiin mahavaivojen takia jos keinot olisi toiset. Näin myös itselläni. Olen ajatellut, että jos mahassani on jotakin, kuolen mieluummin kuin lähden tuohon kidutukseen......
Olin eilen tähystyksessä ja se oli elämäni PELOTTAVIN ja JÄRKYTTÄVIN kokemus. Luulin, että tukehdun putkeen ja sylkeen, jota en voinut niellä ja yökin koko ajan. Lääkäri yritti tunkea putkea useita kertoja nieluun, ensin puudutuksetta ja sitten kurkku puudutettuna. Hän ei saanut putkea koko aikana mahalaukkuun asti. Yritin pinnistää kaikkeni saadakseni putken nieltyä, mutta se ei onnistunut. Olin totaalisen paniikin vallassa. Kädet vapisivat. Tärisin kauttaaltaan. Kyyneleet valuivat silmistä. Yritin huutaa, että vetäkää se putki pois, mutta en kyennyt putken takia puhumaan. Olin yltäpäältä suusta valuvissa nesteissä. Hoitajat yrittivät parhaansa rauhoitella, mutta en kyennyt rentoutumaan sekunniksikaan. Lopulta tutkimukset jouduttiin keskeyttämään. Saan edelleen ahdistuskohtauksia ajatellessani asiaa ja tunnen suunnatonta myötätuntoa ja sääliä niitä ihmisiä kohtaan, joita kohtaa joku sairaus tai onnettomuus ja he joutuvat vastaavanlaisiin toimenpiteisiin. Pahinta tässä on se, että joudun menemään uudelleen. Ensi kerralla rauhoittava lääkitys ja valtava henkinen orientoituminen asiaan. Uskon myös, että esim. musiikki ja kameran kuvan näkeminen voisivat helpottaa asiaa, tai tuoda ainakin muuta ajateltavaa.
Tulin tuossa pari tuntia sitten elämäni ensimmäisestä gastroskopiasta, ja voin sanoa että oli kyllä mainettaan helpompi toimitus, vaikkei sitä kyllä mukavaksi voi väittää. Todella mukava hoitaja, nielupuudutus ja asiallinen ja ammattitaitoinen lääkäri, niin homma sujui ihan mukavasti. Pari kertaa tuli yökkäiltyä ja sylki valui koko ajan mutta eipä tuo suuremmin haitannut. Näin jälkeenpäin ei ole mitään kipuja, kurkku tosin on hieman karhean tuntuinen. Koko toimituksen pahin osa oli kyllä ilman pumppaaminen mahaan, tuli aika ärsyttävä olo siitä :/
Mutta minulle jäi kyllä ihan positiiviset fiilikset tuosta toimenpiteestä, vaikken siihen huvikseni menisikään. :)
Mulle tuo gastroskopia tehtiin tänään. itseasiassa olen ollut kotona 15min.toimenpiteestä ei ole viellä tuntiakaan kulunut. Ei ollut kamalaa ollenkaan, koe palojen otto ei tuntunut yhtään. vaikkei ollut kamalaa niin ei kyllä ihan mitä mukavaakaan. kyllä uudestaan menisin.
Kävin jonkin aikaa sitten myös elämäni ensimmäisessä gastroskopiassa ja täytyy kyllä sanoa, että odotin jotain paljon pahempaa, eli oli positiivinen yllätys. 10 minuutin päästä olin jo pihalla sairaalasta. Itse tähystys kesti ihan vaan muutaman minuutin ja täysin ilman mitään puudutuksia ja rauhottavia. Eihän se mitään mukavaa voi kenenkään mielestä olla, mutta siitä selviää kyllä hengissä. :)
Pitää vaan yrittää hengittää rauhallisesti, vaikka se kuinka tuntuisi mahdottomalta.
Vähän oli jälkeenpäin kurkku epämukavan tuntuinen.
Toivottavasti ei kuitenkaan ihan heti tarvitse uudelleen mennä. :)
Minullakin ohi! JEE!
Vanhemmalla on keliakia ja mulle oli pienestä asti sanottu aina esim. hammaslääkärin yhteydessä että "älä nyt sitä jännitä, mieti ettet kuitenkaan oo joutumassa tähystykseen" -tyyppisiä juttuja, joten sinnittelin vatsavaivojen kanssa useemman vuoden kun ajattelin tosiaan ettei mikään voi olla niin kamalaa.
No nyt jälkeen päin voin sanoa, että jos olisin tiennyt että on tollanen niin olisin mennyt tutkituttamaan vatsan jo aika päiviä sitten. Nielasu oli mulla vaikea, ilmaa yrjösin ja nuhaisuus tietysti vielä pahensi asiaa, mutta kun se letku oli kerran saatu alas niin loppu oli tosi helppo. Kun hengittää syviin ja ajattelee vaikka männynkäpyjä niin ei ole paha. Kesti itse toimenpide ehkä 5 min, mitään kamalan epätavallista/vakavaa siellä ei näkynyt ja varsinaiset tulokset saa sitten kahden viikon päästä. Keliakiaa epäillään ja jos se olisi se, niin mulle ois ainakin helpotus. Ois kiva pystyä tekemään muutakin kuin kärsimään kipeästä mahasta ja istua vessanpöntöllä :)
Että paniikki pois, toimenpide on lyhyt ja enpä usko että mitään traumoja jää, itsekin olen tosi nuori, pari vuotta sitten jos ois tehty ni ois pitäny nukuttaa, enkä nyt muutenkaan mikään oksentelun ystävä, mutta helposti selvisin.
Tsemppiä kaikille joilla edessä päin ja älkää turhaan jännittäkö, älkääkä varsinkaan jättäkö tutkituttamatta oireilevia vatsoja siksi, koska on muka liian paha tutkimus. Mulla ei ollut edes minkäänlaista esilääkitystä (allergisena ihmisenä tuskin kurkku ois tykänny hyvää).
Olin tänään gastroskopiassa ekaa kertaa pitkittyneiden oireiden takia.Toimenpidettä olen pelännyt aivan kauheasti, enkä ole aiemmin halunnut siihen mennä. Kävin lukemassa täältä kommentteja, jotka olivat mielestäni liian poikkeavia toisistaan ollakseen realistisia...riippumatta siitä onko ihmisillä erilainen kipukynnys vai ei.Oikeassa olin: osa on varmasti liioitellut kokemuksiaan tai mennyt täydelliseen paniikkitilaan.
Olin perehtynyt toimenpiteeseen hyvin etukäteen ja tiesin tarkasti miten hommat tulee etenemään. Olin päättänyt hengittää rauhallisesti ja ajatella tulevaa matkaa palmujen alla :) Kaikki meni tosi hyvin, sanoin henkilökunnalle pelkääväni ja sain esilääkityksen sekä nielusuihkeen. Minua rauhoiteltiin ja tsempattiin koko toimenpiteen ajan! Vain alku oli aika epämiellyttävä, mutta en mennyt paniikkiin, koska tiesin sen kestävän vain pari sekuntia. Yhtyen aikaisempiin järkeviin kommentteihin, tätä toimenpidettä ei todellakaan kannata pelätä. Oikein hävettää kun mietin mitä muuta huomattavasti ikävämpää sitä voisi joutua kokemaan! Nyt on hyvä olo kun tutkimus tehty ja omat pelot ylitetty!!
APUA! Mulla edessä ! ja pelottaa ihan sairaasti niin että noiden lukemieni viestien jälkeen pelkään kahta kauheammin! Menen julkiseen terveyskeskukseen jossa se tehdään saako siellä rauhoittavaa ennen ? annetaanko ne mukaan kotiin? entä puudutus saako sen vai pitääkö pyytää? Luulen että pyörryn ennen kuin edes on aika ...
Oletteko etukäteen lääkitystä gastroskopiaan pyytäneet? vai voiko sen pyytää kun menee tutkimukseen vai pitääkö sitä varten mennä aiemmin? Otetaanko se suun vai tipan kautta?
Kävin eilen toimenpiteessä eivätkä tarjonneet sen enempää puuduttavaa kuin rauhoittavaakaan. Asennoiduin tosi rennosti, kaikki on hengissä selvinneet-tyyliin. Eli asenteella ei ollut kyllä paljon vaikutusta.
Aivan varmasti pyydän seuraavalla kerralla puudutetta. Jos siitä sitten siihen yökkimiseen mitään apua edes on? Minusta se alku nieleminen ei ollut yhtään vaikeaa vaan se mitä sen jälkeen tapahtui. Koepalojen otto ei onneksi kuitenkaan satu; mutta se letkun liikuttaminen.
Mutta kuten sanottu: hengissä selvisin minäkin.
kävin tänään mahantähystyksessä ensimmäistä kertaa elämässäni. olin tosi paniikissa, onneksi hoitaja oli rauhallinen ja mukava (lääkäristä ei voinut sanoa samaa, inhottava ja suoraan sanottuna v-mäinen kirjaviisas epäinhimillinen kääkkä). putken nieleminen oli pahinta, yskin ja oksensin ilmaa ja lääkäri tivaa että "niele niele". sen jälkeen helpotti, sain hampainen väliin jonkin muovikalikan, joka esti sen, etten pure letkua poikki. jostain syystä "melkein" (niin, todellakin melkein) unohdin, että letku oli sisuksissani, kun keskityin vain hengittelemään rauhallisesti ja puremaan sitä kalikkaa. koepalojen ottoa en edes tuntenut. ilman pumppaaminen vatsaan tuntui lähinnä älyttömältä, sekään ei satu.
toimenpide on oikeasti tosi nopea, kymmenen minuuttia meni kuin siivillä. jälkivaikutuksista sen verran, että ylävatsa tuntuu vähän hassulta ja kurkku oli kipeä (letku hankaa kurkkua ikävästi) pari tuntia toimenpiteen jälkeen.
ai niin, siitä puudutteesta, en tiedä menikö minulla jokin pieleen siinä, mutta ensimmäinen ja viimeinen kerta kun otan sellaista myrkkyä. melkein kaikki puudutusaine jäi kielen takaosaan ja se puutui heti, enkä saanut nieltyä/vedettyä henkeä kunnolla, tuntui vain, että keskellä suuta oli jokin hirveä möntti joka esti minua nielemästä/hengittämästä. ei ei ei, hyvät ihmiset, se ei kannata. puudutus vain hankaloitti toimenpidettä ainakin minun kohdalla. niin ja sen puudutuksen saa, jos pyytää.
Eilen tuo tuli koettua ja olipahan kokemus! Jännitin tosi paljon, sillä mielessä oli vielä keväinen kolonoskopia joka oli yhtä helvettiä ja ei se alku nytkään ollut lupaava: Informaatiokatkosten vuoksi meinasi luvattu esilääke jäädä saamatta,mutta kait näytin niin säikähtyneeltä, että lopulta sain sen... rektiolina.. Rauhoittuneempana siis operaatioon ja paniikki iski saman tien kun se letku tavoitti nielun, oksensin täysin hallitsemattomasti paksua limaa ja sappinesteitä, inhottavaa. Letku hiersi ja tunsin kaikki koepalojen nipsaisut, onneksi ne saatin kuitenkin otettua vaikka yökkäsin usein. Hoitajille iso kiitos, sillä he ohjasivat ja kannustivat minua hyvin koko 15 minuuttisen läpi. Ja onneksi mitään ei ainakaan heti löytynyt. Kotona mullekin vasta se esilääke alkoi vaikuttaa kunnolla ja nukuin paljon. Nyt kurkussa vieläkin hassu tunne, aivan kuin putki olisi siellä vieläkin, vatsa on myös todella kipeä, syöminen sattuu pieninäkin annoksinakin. No se on nyt takanapäin ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa, toivottavasti :)
Voi KÄÄK! (Oon menossa tuohon ylihuomenna.) Aika rankkoja teidän kokemukset......
Kävin viime viikolla toisen kerran tähystyksessä, edellisestä pari vuotta. Eka kerta oli aika mahdoton, mutta nyt meni paljon paremmin. Hoitaja oli aivan ihana ja lääkäri käsittääkseni hyvä. Hoitaja kehotti hengittämään oikein syvään kuntulee oksennusrefleksi ja se kyllä auttoi. Edellisellä kerralla löytyi tulehtunut vatsalaukku ja vatsahaava (sekä kaksi vanhaa arpeutunutta haavaa) ja se heliko bakteeri. Nyt krooninen vatsalaukun tulehdus - ei haavaa- ja pieni kasvain limakalvon alla. Kuulemma ovat lähes aina hyvänlaatuisia, mutta silti hirvittää. Vaatii kuulemma kuitenkin leikkaushoitoa, selittivät että leikata pitää koska suvussa vatsasyöpää ja on ollut vatsahaava. Onko kenelläkään kokemusta moisesta kasvaimesta?
Heissan! Minulle on tehty tähystys jopa 15 kertaa, koskaan se ei tunnu kivalta, mutta menee hyvin kun osaa rauhottaa itsensä siihen tilanteeseen ja ajattelee ihan muita asioita letkua työnnettäessä nielusta vatsaan.
Minulla on tosi paljon kokemusta kyllä letkun nielemisestä sekä ERCP-tähystysleikkauksesta, jossa myös joutuu nielemään letkun suun kautta ja sitä kautta yritetään leikata vatsassa olevia vikoja tms. Toivon kaikille rauhallisuutta, ilman jännitystä, koska jos jännittää se on silloin paljon hankalampi operaatio ja tuntuu enempi pahemmalta toimenpiteeltä. Jos haluatte kirjoitella kanssani ja kysellä näihin liittyvistä asioista tai jostain muusta ihan mistä vaan, niin kirjoitelkaa sähköpostiini tai kotisivuilleni.
Säde Tässä taas! Sähköpostini osoite ei tullut äsken näkyviin tähän kokemuspalstalle joten laitan sen tähän mukaan, jos haluatte kirjoitella. Siis kotisivuni on www.omasaitti.com/valoatulevaan.
Sähköpostini olisi tässä energia-alue@netti.fi
Ajatelkaa hyvät ihmiset mitä vaikkapa syöpäsairaat lapset joutuvat kärsimään kovissa hoidoissa! Tämä on kyllä aika helppoa siihen verrattuna.Ei satu.Ei pidä muidenkaan suurennella kokemuksen kauheudella.Itseäni harmittaa kun menetin yöuneni turhan pelon takia.Rennosti vaan.
Ensi viikolla gastroskopia nukutuksessa. Lääkärin kanssa juteltiin puhelilmessa, ja hän kyseli että millainen olen luonteeltani ja vastasin totuudenmukaisesti, että olen aika vilkas ja kaikkea sellasta. sanoi että nukutus on helpompi vaihtoehto minulle. Kun tarkemmin ajattelee, niin olisin varmaan voinut valita tähystyksen puudutuksessakin, mutta ehkä on parempi näin.
Taas menen gastoskopiaan torstaina, vähän epämiellyttävä olo jo pelkästä ajatuksesta. Mutta kaipa tuo menee jo rutiinilla kun se on jo tehty minulle 15.kertaa. Tsemppiä kaikille joille se on tehty tai joku on vasta menossa siihen, jos pystyy rauhottamaan itsensä siinä tilanteessa ja muistaa hengitellä, niin se on nopeammin ohitse ja tehty. Maailmassa on pahempiakin asioita... Tv:Säde
Mä sain tänää tietää, et joudun siihen hemmetin tähystykseen.. :S sanoin kyllä lääkärille, että en halua, mutta eipä se paljon kuunnellut.. :S Vaikka en edes vielä tiedä, että koska siihen joudun, ni jännittää nyt jo niin paljon, että voisin pyörtyä. :S Haluan kyllä ehdottomasti kaikki mahdolliset lääkitykset ja rauhottavat mitä mahdollista saada.. pitäisköhän niistä jo etukäteen soittaa sinne sit ja sanoo et haluaa semmosen rauhottavan, vai riittääkö jos siel vasta sanoo?
Voi ei, mä taidan perua koko gastron.... Mua närästää joka ilta ja sen takia sinne menossa. Mieluummin kärsin närästykset. Aika olis 21.11.
Mitäpä suotta perumaan. Itse olin tähystyksessä n. tunti sitten, eikä toimintakyky kadonnut minnekään. Nyt odottelen vain, että puudutus katoaa ja voin nauttia viimeinkin aamiaisen.
Turha tietenkin kaunistella liikaa. Mukavaksi operaatiota ei voi sanoa. Kivuttomaksi, nopeaksi ja varsin vaivattomaksi kylläkin. Ainoastaan putken nieleminen oli aluksi hankalaa, mutta lopulta sekin meni sujuvasti luonnollisen nielurefleksin myötä. Nielun puudutus kannattanee pyytää, vaikka puudutussuihke maistuukin pistävältä. Varsinaisia oksennusreaktioita taisi tulla kaksi, ja nekin oli helppo tasata hengittämällä rauhallisesti. Rauhallisuus ja rentous lienee muutenkin ohjeista paras.
Itse tähystys ei tuntunut oikeastaan miltään. Koepalojen ottaminen konkretisoitui ainoastaan pieninä nykäyksinä ja ilman pumppaaminenkin pysyi omalla kohdallani kohtuuden rajoissa. Lisäksi sain seurata kameran etenemistä monitoriruudusta samalla kun lääkäri kertoili leppoisasti, missä päin ruoansulatuskanavaa mennään. Moinen "dokumentti" oli aidosti kiinnostavaa katsottavaa.
Ainoa pettymys liittyi täällä mainostettuihin röyhtäyksiin. Voi surkeus - niitä ei tullut yhtään.
Jos tämän operaation myötä on mahdollista saada helpotusta piinallisiin vatsavaivoihin, niin hyötysuhde jää tuntuvasti positiiviseksi.