kaikenlaista

tässä tämän kandinikin takia olen joutunut kovin pohtimaan vaikuttamista ja sen tarvetta ja sen mahdollisuuksia ylipäänsä. millä keinoin ja kenen luvalla ja ketä? loputtoman relativismin suosta käsin ei vaikuteta eikä vaikututa, mutta liiallinen kohkaaminenkin on herkästi haitallista jopa. ei ole mustavalkoista muttei myöskään tasaisen harmaata.

millä ihmeen konstilla esimerkiksi meikäläisihminen voi tietää riittävästi sanoakseen jotain jostain? missä vaiheessa voin todeta, että kuulkaas, tuo on väärin?

kandissa: missä tilanteissa universalismi on oikeutettua? miten se suhtautuu relativismiin? millä vipstaakilla voisi kääntää yksisuuntaisen kulkemaan myös toiseen suuntaan ja varmistua siitä, että kuullaan myös eikä vaan kuunnella? miksi kehitysviestintä on niin loputtoman omituista ja täynnä ristiriitoja ja valtataisteluita ja kaikkea muuta kuin sitä, mitä sen ehkä olisi tarkoitus olla?

onko tässä lopulta mitään tehtävissä? pitäisikö pidättäytyä kaikenmoisista innokkuuksista ja keskittyä arvioimaan ja arvioimaan vaan. kun totta on, että reilussa kaupassa vähintään puolet on silkkaa brändiä ja että boikotit ovat jo aika passée ja että kaiken maailman kummilafkat ovat järjestään hiukan nyrjähtäneitä. ihmisoikeudet ottavat takapakkia paikoissa, jotka ovat niiden puolesta liputtaneet pitkään. ja kelatkaa, palautuspullojärjestelmästä luovutaan heti, kun ei ole enää pakko.

kohta sekoaa pää.