Web 2.0 ja osallistuva e-oppiminen ala C.J. Bonk
17.10.2007 klo 12:14 | WEB 2.0 & Social Softwares Wikit yliopisto-opetuksessa Sosiaalinen media Blended Learning Blogit yliopisto-opetuksessa
Curtis J. Bonk (Professor, Instructional Systems Technology) vetää parhaillaan Indianan yliopistossa kurssia "The Web 2.0 and Participatory e-Learning". Kiinnostavaa, sangen kiinnostavaa. Tuollaisen kurssin minäkin haluaisin suorittaa. Ehdottomasti. Bonk on julkaisut omilla verkkosivuillaan kurssin yksityiskohtaisen syllabuksen, johon kannattaa perehtyä hieman tarkemmin.
Bonkin lähtökohtana on näkemys jonka mukaan "Web 2.0 has changed everything!". Tällä vahvalla ilmaisulla hän viittaa erityisesti Read/Write Webin syntymiseen ja siihen että passiivisen kulutus-perusteisen (consumption-based) oppimismallin sijasta elämme nykysiin osallistumisen aikaa, jolloin opiskelijoilla on ääni ja mahdollisuus oman oppimisensa omistajuuteen.
"Here at the start of the twenty-first century, emerging technologies – such as online photo albums, blogs, wikis, podcasts, ebooks, YouTube videos, massive multiplayer online games, simulations, virtual worlds, and wireless and mobile computing – are generating waves of new opportunities in higher education, K-12 schools, corporate training, and other learning environments."
No, Bonkaan ei kuitenkaan kuvittele että mahdollisuus olisi samalla jo toteutunutta todellisuutta. Päinvastoin. Ja niinpä hän järjestää kurssinsa jouduttaakseen mahdollisuuksien realisointia:
"This course, therefore, will be a journey into the learning technologies (i.e., nature), pedagogical opportunities (i.e., nurture), and the people, societies, and cultures where this is happening now! We will create and publish a cross-cultural Wikibook on Web 2.0 technology. We will explore the motivational and educational value of YouTube and other online videos and create a few of our own. Of course, we will also blog on our experiences. And we might even create a few class podcasts or vodcasts."
Ennen tuon tarkempaa käsittelyä otan vielä toisen Bonkin esiin heittämän kiintoisan väitteen:
"In an age when eyeball-to-eyeball learning is no longer necessary, effective online instructors do not simply teach but moderate, coach, and assist in the learning process."
"Kasvokkainen opetus ei ole enää välttämätöntä." Tätä näkemystä ei tietenkään pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Tuolla nyt meneillään olevalla kurssillaankin Bonk tapaa opiskelijoitaan viikottain. Kysymys on enemmänkin kasvokkaisen opetuksen ensisijaisuuden suistamisesta jalustaltaan, jotta osallistuva oppiminen, opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen oppimistapahtuman valmisteluun ja toteutukseen ylipäänsä olisi mahdollista. Väite on ilman muuta hypoteesi, jota Bonk myös testaa kursillaan. Sitä ja muutamia muitakin (hypo)teeseja:
"As proof, dozens of pedagogical strategies utilizing Web 2.0 and other emerging learning technologies will be demonstrated, evaluated, tested, and discussed. As part of this, Bonk will present his “WE-ALL-LEARN,” “R2D2,” and “TEC-VARIETY” frameworks."
Yhtä noista tekniikoistaan, R2D2, Bonk on esitellyt vuonna 2003 (?) suomalaisellekin yleisölle Kuopion yliopistossa. Otan sen tähän, koska se on niin vahvalla tavalla läsnä syksyn kurssin toteutuksessa:
"R²D² on tekniikka, jota käytän kaikilla kursseillani. Haluan opiskelijoitteni lukevan paljon kursseillani (Read), erityisesti kurssin alussa. Toiseksi haluan heidän reflektoivan lukemaansa (Reflect), kurssiani ja henkilökohtaisia löydöksiänsä. Kolmanneksi haluan opiskelijoiden esittävän oppimistansa esimerkiksi kaavioilla, käsitekartoilla tai aikajanalla (Display). Lopuksi haluan heidän tekevän jotakin oppimillansa tiedoilla ja taidoilla (Do). RRDD = R²D². Monet opiskelijat arvostavat sitä, että saavat mahdollisuuden kokeilla oppimiaan asioita heti käytännössä. Koetan aina sisällyttää nuo neljä aktiviteettiä jokaiselle kurssilleni. Nämä neljä menetelmää olen kehitellyt David Kolbin oppimistyylien teoriasta ja koen, että tekniikkani on hyvä kaikenlaisille oppijoille. "
Bonk todella teettää kurssillaan töitä opiskelijoille ja antaa myös suorituspisteitä vain ja ainoastaan jonkun asian tekemisestä, tulosten, näkemysten ja mielipiteiden tuottamisesta yhteiseen käsittelyyn. Hänen tunnuslauseensa opiskelijoille kuuluu: "Keep in mind that I want to hear from you! Participation is encouraged at all times."
Kurssin suorittamistavat ovat sen verran mielenkiintoisia että ne on hyvä esitellä tässäkin:
50 pistettä saa viikottaisesta läsnäolosta, johon kuuluu 3 artikkelin lukeminen viikottain ja sen lisäksi 15 muun artikkelin kurssin aikana sekä 1-2 YouTube videoon tai jonkun muun verkkoresurssiin tutustuminen ja esittely.
"A combination of readings, verbal and written reactions to ideas, observing demonstration tools or videos, and hands-on activities will be critical to your growth as a class."
Elikä pelkkä lukeminen ja tutustuminen ei riitä, pitää syntyä myös puhetta salissa ja tekstiä blogiin ja myöhemmin myös wikiin. 50 jakautuu vielä osiinsa niin että 15 tulee läsnäolosta, 15 osallistumisesta ja 20 YouTube esittelyistä.
90 pistettä saa teksti- tai videoblogin pitämisestä (pakollista). Kurssilla ei käytetä verkkokeskustelualuetta, vaan jokaisella osanottajalla on oma blogi reflektointia varten. Vähimmäisvaatimus on 15 merkintää. Lisäksi on kommentoitava muiden blogeja. Molemmista saa pisteitä erikseen. Tekstiblogin vaihtoehtona on Video Blogging, Video Podcast tai YouTube Video. Kirjallisista tai kuvallisista tuotoksista saa pisteitä sekä määrän että sisältöjen laadun suhteen (Relevancy to class, Interesting/Insightful, Completeness, Depth, Diversity and Reflective)
50 pistettä saa väliarvioinnista (Midterm Assignment Reality Check). Se ei muistuta millään tavoin tenttiä. Siinä opiskelijan pitää etsiä 15-30 artikkelia jotka liittyvät kurssin kokonaistuotoksena julkaistavan Wikibookin siihen osa-alueeseen jonka opiskelija on valinnut. Artikkeleista pitää kustakin laatia 1-2 kappaleen tiivistelmä niiden annista lopputyölle. Vaihtoehtona on tehdä Web 2.0 / E-Learning haastattelu eli haastatella ainakin yhtä opettajaa jolla on kokemusta verkko-opetuksesta. Myös visuaalinen esitys tai wikikirjan strateginen kritiikki tai perusteltu laajennusehdotus ovat mahdollisia suoritustapoja väliarvioinnissa.
Loput 70 pistettä (yhteensä 260) tulevat Wikibook online work kautta eli osallistumalla wikillä toteutettavan kirjan eri lukujen tuottamiseen. Jokainen osallistuu ainakin kahden luvun kirjoittamiseen ja muokkaukseen. Wikikirjaa kirjoitetaan yhteistyössä korealaisten opiskelijoiden (Soulin yliopisto) kanssa. Ko. kirjan Web 2.0 and Emerging Learning Technologies valmistumista voi seurata netissä. Pisteitä saa jälleen sekä määrän että tekstin laadun osalta. Projekti on avoin muillekin:
"Welcome to the Wikibook Online Work (WOW) Projects! This book is a collaborative effort of students from universities in mainland China, Taiwan, Malaysia, and the United States all collaborating during the fall of 2007 on a book titled “Web 2.0 and Emerging Learning Technologies” (also known as the “WELT”). Anyone is welcome to join us in our efforts here. "
Kurssin materiaaleista Bonk toteaa yksikantaa: "Required Texts: None!!! The world of learning should be FREE! " Hän antaa syllabuksessaan kuitenkin laajan viikkokohtaisen luettelon mahdollisista ja kunkin viikon aiheeseen soveltuvista teksteistä. Niihin ei ole kuitenkaan pakko rajoittua.
Curtis J. Bonkin laatimaa kokonaisuutta voi sanoa vaikuttavaksi ja tavoitteiltaan kunnianhimoiseksi. Ja otsikon mukaiseksi. Kurssi on rakennettu sellaiseksi että se kaikin osin tukee osallistuvaa työskentelyä ja hyödyntää web 2.0 sovellutuksia käytännöllisellä tavalla.
Web 2.0 ja osallistuva e-oppiminen olisi hyvä fabun aihe myös ensi viikon konfabulaarissa.
Näistä asioista olisi kiinnostavaa puhua konfabulaarissa.
Minusta Bonkin ajattelu tosin vaikuttaa liikaa kurssi- ja laitosinstituutioiden rajoittamalta. Ongelma on nimenomaan itse oppimisen käsite, joka on asetettu liian keskeiseen asemaan.
Itse en ole yliopistossa _oppiakseni_ vaan tekemässä mielekkäitä asioita. Tämä on ainakin päämääräni. Voi tosin johtua myös pääaineestani (filosofia).
Mielestäni olisi parempi käsittää kurssit itsessään mielekkäinä projekteina, joiden sivutuotteena saatetaan oppiakin jotain (käytännössä opitaan enemmän kuin millään perinteisellä kurssilla).
Tämä kyllä taitaisi vaatia melkoista ajattelun murrosta tutkintovaatimusten ja opetussuunnitelmien turruttamissa mielissä.
Voisin olla pitkälti samaa mieltä Artun kanssa. Itse asiassa useimmat jotka nykyään puhuvat kiinnostavalla tavalla oppimisesta, esim George Siemens (konnektivismi ja Knowing Knowledge -kirja) puhuvat itse asiassa mielekkäästä tekemisestä eli siitä mistä Arttukin haluaisi puhua. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös esim netissä vellovaa keskustelua PLE:stä (Personal Learning Environment). Siinäkin tuon Learning osan voisi aivan hyvin vaihtaa joksikin muuksi, vaikkapa Working tai Researching sanaksi. Juuri tässä mielessä Konfabulaarissa on fabu "Henkilökohtainen tutkimusympäristö. PLE-konsepti tutkijan näkökulmasta".
Bonkin näkemyksistä ei ehkä kannata tehdä liian vahvoja tulkintoja pelkästään tuon syllabuksen perusteella. Sehän on ilman muuta kurssi- ja laitosinstituution rajoittama, koska se on kurssi. Tosin olisin sitä mieltä että osallistuminen on siinä toteutettu ihan oivallisella tavalla.
Pakko reagoida Artun ja Raimon kommentointiin:
Olla yliopistossa "Ei oppimassa vaan tekemässä mielekkäitä asioita".
Ainakin jos ajattelen opiskelijaa, toivoisin, että syy olla yliopistossa olisi jotakin analysoidumpaa kuin tekemässä mielekkäitä asioita tai edes oppimassa. Sinänsä tuo on jännä keskustelu, mistä nousee tällainen "tehdä mielekkäitä asioita"? Näin nopsasti ja pinnallisesti ajateltuna se tuntuu koko elämää koskevalta tavoitteelta ja päämäärältä.