Tieteellinen julkaiseminen print-on-demand
9.10.2007 klo 17:20 | Tuki, Digitaalinen julkaiseminen
Viime viikolla ilmestyneessä Innovate -lehdessä (October/November 2007) on Rice University Pressin johtajan Charles Henryn haastattelu. Siinä toimitus ja Henry käyvät Ithakan -raportin innoittamaa keskustelua yliopistojen julkaisutoiminnasta digiaikakaudella. Muutama seikka on syytä kirjata ylös.
Rice University Press on kansakunnan (USA) ensimmäinen yliopistopaino joka on kokonaan digitaalinen. RUP:n "uudelleesyntyminen" toteutettiin vuonna 2006 ja nyt se elää kolmen vuoden koeaikaa, jolloin sen on lunastettava myös taloudellisesti uusi järjestelynsä. Keskeinen siirtymään vaikuttava tekijä oli talous. Yliopistopainon pyörittäminen kävi koko ajan vaikeammaksi taloudellisesti ja myös sisällöllisesti. Vähenevä kirjatuotanto maksoi yhä enemmän. Kustannukset onkin Charles Henryn mukaan saatu nyt kohdalleen kun kirjoja ei enää paineta ja jaeta entiseen tapaan, vaan ns POD -mallilla (tarkemmin alempana). Tuottojen osalta uusi malli on vielä ilmeisestikin hakusessa. Henry valottaa ajatuksiaan tuotosten suhteen näin:
"Our thinking is that making the book freely available in digital form will actually raise rather than lower sales. But of course we don't know one way or the other at this point. It's basically an experiment. But the books will be available in printed form at prices reasonable enough, I think, to justify buying them. "
Uuden systeemin myönteisinä seikkoina pienten kustannusten lisäksi Henry mainitsee seuraavat:
- nimikkeiden määrää on pystytty kasvattamaan ja ottamaan julkaisuohjelmaan erityisesti nuorten tutkijoiden osuutta on voitu lisätä. Aiemmin oli painetta julkaista vain varmoja "tapauksia" eli aiemmin mainetta saaneiden tutkijoiden tuotoksia.
- julkaisuohjelmaan on pystytty ottamaan myös sellaisia opuksia, joita oli aiemmin hyvin hankalaa saada kustannetuksi. Hän ottaa esimerkiksi tulosssa olevan Images of Memorable Cases. 50 Years at the Bedside , josta monet perinteiset kustantamot olivat kiinnostuneita, mutta luopuivat suurten kustannusten ja korkean myyntihinnan (= ennakoidun hitaan menekin) takia. Kirjassa on erityisen paljon korkeatasoisia valokuvia. Kirjan myyntihinnaksi muut kustantajat olivat arvioineet 320 dollaria. Kirjojen verkkototeutuksessa ei muutenkaan ole laajuuden, kuvien määrän tai erilaisten multimedian osuuksien (esim ääninäytteet tai videoleikkeet) tavanomaiselle julkaisemiselle asettamia rajoitteita.
- kirjan painetusta versiosta ei tarvitse luopua tässä toteutusmallissa. RUP:lla on sopimus print-on-demand eli POD (tarvepainatus suomeksi) painon kanssa. Halukkaat voivat saada netissä ilmestyneen kirjan tilaamalla oman kappaleensa kyseiseltä painolta. Suomessahan tätä harjoittaa ainakin Kirja kerrallaan -kirjakauppa/kustantamo. Tästä on kaksi selvää etua: painettu versio on aina saatavilla, mutta mitään varastointikuluja ja hukkapainoksia ei synny. Tieteellisen kirjojen kustantamisessa tämä on hyvin selvä etu.
- verkkokirjoja voidaan helposti päivittää tarpeen mukaan, jolloin aina viimeisen versio on saatavilla myös mikäli kirja painetaan.
Verkkojulkaisemissa RUP hyödyntää Connexions -julkaisujärjestelmää, joka on "open source softwre platform". Esimerkkinä toteutuksesta Henry nostaa esiin kirjan/raportin "Art History and Its Publications in an Electronic Age", joka saattaisi olla myös sisältönsä osalta kiinnostavaa luettavaa.
Henry arvelee että RUP:n malli tulee, joskin hitaasti yleistymään akateemisessa maailmassa. Hän viittaa kolmeen seikkaan jotka puoltaisivat hänen käsityksiään:
The first is to admit that the traditional business of printing monographs is strangling the intellectual vitality it is meant to foster and promote.
The second is to recognize that as long as academic publishing is grounded in established processes of professional peer review and quality control, the final product holds the same value for its audience regardless of whether it is published in print form, digital form, or a digital form with print-on-demand.
The third is to change the benchmarks of promotion and tenure to allow for more hybrid types of publication in response to this.
Itse pitäisin digitaalisen (verko)julkaisemisen ja tarvepainatuksen (print-on-demand) yhdistelmää erittäin kiinnostava toimintamallina ajatellen esimerkiksi yliopistojen laitosten julkaisutoimintaa tai tieteellisen seurojen lehtiä ja vuosikirjoja. Tieteellisten Seurojen Valtuuskunnan kirjavarasto pursuaa myymättömiä tieteellisiä julkaisuja täysin tarpeettomasti. Ehdotankin että TSV harkitsisi - RUP:n mallia mukaellen - oman POD-painon perustamista tai yhteistyösopimusta jonkun painon kanssa ja tieteellisten seurojen kustannustoiminnan ohjaamista vankalla kädellä kohti digitaalista julkaisemista. Myös Gaudeamus/Yliopistopainon kannattaisi harkita samanlaista toimintamallia. Yliopistopaino voisi hyvinkin hoitaa POD-painatuksen. Kenties tarjota sitä koko suomalaiselle tiedeyhteisölle.
FiFacT-ohjelma rakentaa suomalaisten kustantajien kanssa kyseisenlaista toimintamallia. Tarkoituksena on liittää kansainväliset jakelukanavat, print-on-demand sekä elektroninen julkaisu yhteen foorumiin. Tällöin kohtaavat sekä toimialan palvelut ja myös kirjan tekijät. Ongelmana ei ole teknologia vaan pikemminkin toimijoiden rajapintojen yhtenäistäminen. Tähän tarvitaan ulkopuolinen operaattori, sillä yksi painotalo ei voi olla vastaus logistiikan rakentamiseen. Olemme ensimmäisten kustantajien ja kirjapainojen kanssa testausvaiheessa. Lisätietoa asiasta tullaan julkaisemaan osoitteessa fifact.com
Kristian Laiho, kustannusliiketoiminnan kehitysohjelman johtaja
Thanks for your posting; Hope you can keep going.