Tieto vapautettava paperista kahleistaan
7.4.2008 klo 14:38 | OpenAccess, Digitaalinen julkaiseminen
Professori Terry Anderson kirjoittaa blogissaan (Virtual Canuck - Teaching and Learning in a Net-Centric World) kiinnostavasta aiheesta: Kirjan tragediasta eli kirjoina julkaistavan tieteellisen tiedon tulevaisuudesta. Kysymyksen asettelu on haastava:
"Two recent encounters with books have left me wondering how long we can afford this medium for knowledge production and distribution. "
Ensimmäiseksi Anderson viittaa Kevin Kellyn äskettäin New York Timesissä julkaistuun artikkeliin Scan This Book?, jossa kirjoittaja haikailee universaalin kaikille avoimen digitaalisen kirjaston perään:
"He presents a number of compelling arguments for a time when all books wil be digital, networked and connected, thereby allowing multiple hyper links, connecting, mashing, augmenting, annotating and and re-connecting all published information - in many formats."
Toinen kohde on American Education Research Associationin vuotuinen valtaisa konferenssi. Yksin ohjelma oli yli 500 sivua paksu pumaska. 94 tieteellistä kirjallisuutta julkaisevaa kustantamoa oli paikalla esittelemässä omaa tuotantoaan. Ongelma oli juuri laaadukkaan tarjonnan valtavassa määrässä:
"Together the publishers create a literary smörgåsbord that is a delight to any academic. I was impressed by the quantity of books of interest to me and couldn’t help but drop a couple of hundred books on more than a few kilos of product."
Ja vaikka konferenssissa oli myös paljon osan ottajia, yli 12 000, niin valtaosa alan tutkijoista kuitenkin oli poissa ja siten vajavaisesti tietoisia alan tutkimustarjonnasta.
Mikä onkaan professorin johtopäätös:
"Meidän moraalinen velvoitteemme on vapauttaa tieto paperista kahleistaan ja saattaa se kaikkien saataville".
Hän viittaa samalla myös siihen että valtaosa tieteellisestä tutkimuksesta rahoitetaan julkisin varoin. Sen ostaminen takaisin tieteellisen yhteisön käyttöön on kustannusten kohotessa yhä vaikeammin perusteltavissa.
Hyviä perusteluja tieteellisten tuotosten Open Access -pohjaisen julkaisemisen edistämiselle ja digitaalisen rinnakkaisjulkaisuarkistojen perustamiselle. Paperimuotoiselle julkaisemiselle on varmasti edelleenkin olemassa oma paikkansa myös tiedeyhteisössä, mutta sen yksinoikeus on syytä kiistää sekä liian kalliina että tiedon leviämistä rajoittavana muotona. Paperijulkaisemisen, kirjan tai lehden tulee tarvittaessa täydentää digitaalista julkaisemista. Ei toisin päin.
Pelkkä tietoko?
Todellisuuden tuottaminen!
http://nakokulma.net/index.php