Wiki vastaan WebCT?
13.3.2007 klo 15:41 | Konnektivismi WEB 2.0 & Social Softwares Wikit yliopisto-opetuksessa Blended Learning Blogit yliopisto-opetuksessa Oppimisympäristöt
Stewart Mader (ei siis Alan Graham - kiitos Jere) käsitteli vastikään (9.3.2007) Web 2,0 Explorer blogissa kiinnostavaa aihetta: "Davids versus Goliath: a comparison of wikis versus Blackboard CMS".
Hän kertoo käyttäneensä omassa opetuksessaan useita vuosia sekä Blackboardia että WebCT’n kurssiympäristöjä (CourseManagementSystem) perinteisten luentosarjojen tai kurssien tukena. Hän toteaa vuosien mittaan turhautuneensa yhä enemmän. Kritiikin kärki kohdistuu kyseisten ympäristöjen vaikeaan hallittavuuteen ja käyttäjän kannalta usein turhiin ominaisuuksiin:
“you feel like you're spending less time actually using them and more time learning all their quirks and particular ways of doing things. This is my biggest frustration with the CMS.”
Sitten tuli ”uskomattoman helppokäyttöinen työkalu”, wiki ja muutti kaiken. ”Now I was really confused. Why use a CMS when something this easy comes along?” Graham viittaa myös laajemmin muihin Web 2.0 –tyyppisiin uusiin ohjelmiin ja palveluihin, jotka keskittyvät hoitamaan hyvin yhden toiminnan eivätkä yritä tehdä samanaikaisesti kaikkea kaikille. Hän nostaa esimerkiksi
“Chicago-based 37signals even uses the mantra, "Our products do less than the competition — intentionally." to market their web-based collaboration and project management software.”
Graham suuntaa kritiikkiä myös yliopistojen suuntaan. Hänen mielestään kurssinhallintaympäristöihin rahansa sitoneet yliopistot myös mieluusti kannustavat elleivät peräti painosta käyttämään näitä järjestelmiä oikeuttaakseen investoinnit. Piikikkäästi hän huomauttaakin ”(h)owever, instructors are more satisifed with a product when it's something they want to use, not something they have to use.”
Lopuksi Graham ennustaa tulevaisuutta tavalla, johon mielelläni yhdyn:
“But can Web 2.0 tools truly replace something as big as a CMS? In my analysis, the answer is a resounding yes. Whereas Blackboard was designed for instructors, wikis were made for everyone. Blackboard is big, and has more features than most people will ever use. Wiki is small, and has one feature that's simple enough to be applied to any use. The fundamental difference between the two is this: Blackboard is something designed to do everything, and the wiki is something that can do everything because of its design.”
Eikä tuo välttämättä enää tunnu niin kovin kaukaiselta tulevaisuudelta. Tulevaisuutta ennakoiden olin eilen Helsingin yliopiston Opetusteknologia keskuksen Sosiaalinen media -kurssilla opettelemassa uusia ideoita uusien helppokäyttöisten web -pohjaisten palvelujen ja ohjelmien käytöstä opetuksessa ja tutkimuksessa: wiki, blogi, del.icio.us, Netvibes ...
Otsikko voidaankin ehkä muotoilla uudelleen: Sosiaalinen media versus keskitetyt kurssinhallintajärjestelmät (CMS). Välttämättä niitä ei kannata asettaa jyrkästi vastakkain, ei ainakaan tässä ja nyt. Kolmen vuoden kuluttua tilanne voi kuitenkin olla jo aivan toinen.
Joo, paitsi että artikkelin oilikin kirjoittanut vieraileva blogikirjoittaja, Stewart Mader Jirasta, jonka päätuote ihan sattumalta on Confluence-wikisofta... :)
Eipä silti, olen aivan samaa mieltä sinun ja Maderin kanssa. Toisaalta olen paljon vähemmän turhautunut esim. juuri WebCT:hen kuin joskus muinoin, en siksi että olisin välineeseen yhtään ihastuneempi, vaan koska se ei enää ole yhtä vaarallinen: Opettajat ovat nyt - viimein - aidosti innostuneita wikeistä ja blogeista. Oppimisympäristöt eivät siten enää ole yhtä keskeisiä kuin parisen vuotta sitten eivätkä kahlitse kaikkea opetusta samaan muottiin.
No kappas niinpä olikin. Alan Grahamin hypnoottisesti tuijottava katse blogin ylälaidassa näköjään herpaannutti tarkkaavaisuuteni. Jos teksti on mainospuhetta, niin ainakin se on hyvin kätkettyä sellaista. Minusta Maderkin vaikuttaa sekä aidosti turhautuneelta että aidosti innostuneelta. Olemme siis samassa veneessä ja soutamassa samaan suuntaan. Ja vauhtiakin alkaa olla.
Minä taas olen sitä mieltä, että väline valitaan sen mukaan mitä kurssilla halutaan tehdä, eikä niinkään sen mukaan on onko kyseessä WebCT, wiki, blogi, vai Bscw. Wiki ei tee meitä yhtään sen autumaammaksi kuin WebCt:kään. Käytimme Opetuksellinen verkkokeskustelukurssilla monia työkaluja: WEbCT:tä (keskustelualue), paria Lokari-blogia (kurssimateriaali ja oppimateriaali), apumatti (WebCT-ohjeet), e-lomaketta (kurssipalaute). Wikiä olisimme voineet käyttää, jos kurssilla olisi ollut tarkoituksena tehdä yhteinen tuotos. Koska kurssin tarkoitus oli harjaannuttaa erilaisiin verkkokeskustelumenetelmiin, niin päävälineeksi valikoitui WebCT. Minusta aina kurssin suunnittelussa pitää ottaa huomioon koko välinepaketti, eikä valikoida joitain ideologisesti "sopivia" välineitä.
Puhumme nyt näköjään eri asiasta ja aikaskaalasta. ”Väline kurssille valitaan sen mukaan mitä kurssilla halutaan tehdä” on varmaankin tietyin rajoituksin totta. Rajoitukset voivat olla melko isoja, jos välineitä on opetusta järjestävän organisaation taholta tarjolla niukalti. Jos tarjolla on vain esim WebCT, niin silloin ei paljon ole mistä valita. Todennäköisemmin "välineet" valitaankin, ei sen mukaan mitä kurssilla halutaan tai opettaja haluaa tehdä, vaan sopivin/sopivimmat siitä valikoimasta joka on tarjolla. Todellisia valintoja tarpeiden mukaan voidaan tehdä vasta silloin kun valinnan mahdollisuudet ovat todellisia ja silloin kun käyttökokemuksia eri vaihtoehdoista on riittävästi. Mader (kuten minäkin Helsingin yliopiston osalta) viittaa tuossa kirjoituksessaan juuri tähän. Vaihtoehdon ilmaantumiseen ja omaan opettajakokemukseensa. Vaikea nähdä siinä jotain ideologiaa sinänsä, vaikka hänellä nyt onkin ”oma lehmä ojassa” wikin (= Sosiaalinen media) ja WebCT;n (= CMS) vertailussa. Maderin kaksi keskeistä kriteeriä valinnalle ja kritiikille ovat helppokäyttöisyys ja sopivuus hänen opetukseensa. Voitaneen turvallisin mielin olettaa että sangen monet opettajista ja tutkijoista ovat samaa mieltä noiden kahden kriteerin merkityksestä. Jarmo Levosen mukaan, jos oikein muistan, nämä seikat olivat oleellisia kun opettajat Tampereen yliopistossa ”äänestivät jaloillaan” eli siirtyivät WebCT:stä Moodlen käyttäjiksi kun se tuli heille mahdolliseksi.
Toinen asia kokonaan on se että niin Maderin kirjoitus kuin minun ja Jeren kommentitkin sijoittuvat tulevaisuuden orientoitumiseen, sen ennakoimiseen mitä on tulossa, ei siihen mitä on juuri nyt tai mitä on ollut vähän aikaa sitten. Tulevan pohdinta, suunnittelu, kehittelytyö jne ovat olennainen verkko-opetuksen tuen järjestelyä. Se että me nyt joudumme valitsemaan tietyistä ”välineistä” ei tarkoita sitä että valinnat olisi tehtävä samoista välineistä tai edes samantyyppisistä välineistä myös kolmen vuoden kuluttua tai edes ensi vuonna. Keskustelua tulevasta ei voi sivuuttaa tai väheksyä sen perusteella miten asiat nyt ovat. On vaikea ymmärtää miten blogimerkintäni ja siihen liittyviä kommentit voisi tulkita jonkinlaiseksi kurssien suunnittelun ideologiseksi ohjeeksi tai edes kannanotoksi sen suhteen.
Wikin (sosiaalisen median yleensä) ja WebCT:n (kurssinhallintajärjestelmät yleensä) keskinäiseen suhteen liittyy vieläyksi kiintoisa seikka, johon Maderkin viittaa. Se on avoimen ja suljetun alueen merkitysja paikka opetuksen ja mikseipä myös tutkimuksen käytännön järjestämisessä. Suunta eittämättä on on kohti avointa pääsyä. Open Access, Open Learn, Open Courseware ovat "päivän sanoja" maailmalla. Toki tiedän hyvin että on on opettajia, jotka mielellään laittavat opetusmateriaalinsa salasanan taakse tai opiskelijoita jotka arvostavat suljettuja keskustelualueita. Heilläon siihen omat syynsä ja myös kiistaton oikeus toimia haluamallaan tavalla. Tätä varten Helsingin yliopistollakin on omat järjestelyt. Silti on niin että avoimuus on eräs tiedeyhteisön perinteisistä ja parhaista toimintatavoista ja sitä tulisi sekä suosia että kannustaa. Wiki ja muut sosiaalisen median uudet ohjlemistotja palvlut edustavat avoimuutta, WebCT "vain jäsenille" periaatetta. Olen ehdottomasti avoimuuden kannalla.
Olen peräänkuuluttanut jo kuuden vuoden ajan Digioppiryhmässä yliopiston välinekoriin lisättäväksi oppimisympäristöjen lisäksi yksinkertaisia ja johokin tiettyyn tehtävään tarkoitettuja verkkovälineitä. Nyt niitä lopultakin on tulossa (apumatti, blogit, wiki, e-lomake).
Kommenttini olikin suunnattu WebCT:n ja wiki:n vastakkainasetteluun, eikä siihen, että uusia välineitä etsitään tai kartoitetaan. Tosiasia on se, että WebCT:stä on puuttunut ryhmätoimintoja tukeva väline. Wikillä voi tehdä monia sellaisia asioita, joita WebCT:n välineillä ei voi tehdä. Mutta wikistä taas puuttuvat minua kiinnostavat WebCT:n välinepaketin vuorovaikutusvälineet (chat, keskustelualue). En siis näe WebCT:n välinepaketin ja wikin välillä mitään taistelua, vaan ne ovat toisiaan tukevia välineitä, joita voi sitten käyttää omassa opetuksessaan.
Tämä ideologia johon edellisessä viestissä viittasin, liittyi juuri näihin Open Access, Open Learn, Open Courseware –ideologioihin. Usein tunnutaan ajattelevat, että Open-jotain tarkoittaa sitä, että koko kurssi on avoimilla verkkoalueilla (opettjan tuottama kurssimateriaali sekä opiskelijoiden tekemät tehtävät, keskustelut ja kysymykset). Minusta silloin astutaan aika rajusti opiskelijoiden ja opettajien yksityisyyden suojan piiriin. Tiedeyhteisössä avoimuus esim. tapahtuu vasta silloin kun artikkeli on julkaistu. Sitä ennen tutkija tekee sitä yksityisyyden piirissä ehkä monta vuottakin. Hän varmasti keskustelee tutkimuksensa osista toisten tutkijoiden kanssa, mutta silloinkin keskustelu tapahtuu yleensä yksityisesti eikä julkisesti esim. televisiossa. Miten ihmeessä voisimme vaatia, että opiskelijat opiskellessaan uusia asioita julkaisivat asioita avoimessa verkossa?
Asioiden vertailu on jossain määrin aina niiden asettamista vastakkain, vastakkainasettelu on siten hyvinkin hyödyllistä. Kyse ei myöskään ole vain välineiden teknisistä toiminnoista vaan näiden teknisten ominaisuuksien ohjaamana syntyvästä käsityksestä, mitä verkko opetus on, se voisi olla tai sen tulisi olla.
Helposti. Kykyä välittää asiantuntemustaan kirjallisesti ja uskallusta altistaa omat ajatukset ja analyysit julkisesti arvioitavaksi vaaditaan kaikilta yliopistosta valmistuneilta alaan katsomatta. Näiden kyyjen opettaminen ja harjoittaminen on suorastaan yliopiston eettinen velvollisuus. Materiaalien pitäminen muurien sisällä ei ole ainoa keino suojata opiskelijoiden yksityisyyttä.
Minun pointtini on se, että näitä asioita voidaan hyvinkin harjoitella kurssikohtaisilla suljetuilla alueilla sekä pikkuhiljaa valmistaa opiskelijaa julkaisemaan tuotoksiaan verkossa. Mutta kaikkien ajatusten, pohtimisten, puolivalmiiden tuotosten tuominen alusta lähtien julkiseen verkkoon on tosi kova vaatimus. Eikä sitä voi yksittäiset ihmiset, opettajat tai opetuksen suunnittelijat noin vain tehdä, vaan siinä vaaditaan koko yliopistoyhteisön tahtotila. Enkä minä ainakaan ole havainnoivinani tälläistä tahtotilaa täällä meidän yliopistossamme.
No eihän tämä ole joko tai -tapaus, kyllä osin tai kokonaan suljetut ympäristöt edelleen puolustavat paikkaansa. Se ei kuitenkaan voi olla ainoa vaihtoehto. Lisäksi julkista kirjoittamista ei kyllä voi harjoittaa kuin julkisesti: isosskin ryhmässä suljetussa ympäristössä kirjoittamine on hyvin eri asia kuin "suurelle yleisölle" kirjoittaminen.
Ah! ;D
Mielenkiintoista keskustelua. Pohdin aivan samoja asioita täällä Sibelius-Akatemiassa, jossa tulemme näiden sosiaalisen median (avointen) työkalujen käyttöönotossa ehkä hieman jälkijunassa. Pohdintaani ja juttua testaamistamme työkaluista löytyy blogistani (weblog.siba.fi/msalavuo).
Jere toi esiin kulttuurin muutoksen, joka usein jää huomiotta tulevaisuutta pohdittaessa: Jos nuoret ovat valmiita jakamaan avoimessa verkossa puolivalmiita biisejään (esim. mikseri.net, erityisesti meidän funkdammen.fi), kuvia kotibileistään yms. ja kirjottamaan henkilökohtaisia asioitaankin julkisesti, on mahdollista, että he ovat joskus valmiita myös julkaisemaan verkossa myös puolivalmiita oppimistehtäviään, ainakin nimimerkillä. Toisaalta, opiskelukulttuuri muuttuu huomattavasti epämuodollista toimintakulttuuria hitaammin.
Ainakin joissain wikeissä voi keskusteluja/tehtäviä pitää salasanan tai "avaimen" takana. Jotkut wikit mahdollistavat myös kalenterin käyttämisen, eli tulevat aika lähelle oppimisalustaa. Yksi vaihtoehto on myös käyttää "pseudo-anonymiteettia". Stadiassa ja myös meillä blogien käyttöä on toteutettu niin, että opiskelijat valitsevat itse oman nikin, mutta kirjautuvat omalla sähköpostitunnuksellaan. Opettaja (admin) siis tietää keitä he ovat, mutta periaatteessa muut eivät.
Meillä CMS/LMS-työkalun (Optima) käyttö on ollut opiskelijoille melko hankalaa pääosin sen melko vähäisen käytön johdosta. Samaan ongelmaan törmäsin myös väitöskirjassani, kun tutkin Optiman käyttöä musiikinopetuksessa JY:ssä. Tämä on yksi pääsyy siihen, että olemme testaamassa työkaluja, jotka ovat yksinkertaisempia MUTTA myös jo lähtökohdiltaan tutumpia ainakin osalle opiskelijoista.
Jos _yliopiston_ kurssilla halutaan käyttää välinettä johonkin yhteen tiettyyn tarkoitukseen, voivat tällaisessa tapauksessa "uudet" välineet soveltua blackboardeja paremmin. Mutta uudet välineet lisäävät opiskelijoiden (kognitiivistakin) kuormaa ja vaikeuttavat myös opintojen hallintaa. Vaikea kysymys, joka vaatii kehittelyä ja testausta. Suomen yliopistot voisivat pyrkiä tekemään enemmän yhteistyötä. Shibbolet/Haka-projekti on hyvä alku. Tarvitsemme joka tapauksessa jonkin keskitetyn hallintajärjestelmän, jonka kautta kirjaudutaan "sisään sosiaaliseen mediaan" ja jonka kautta voidaan käyttää erinäisiä työkaluja - joiden käyttö tulisi tietenkin tehdä mahdollisimman läpinäkyväksi.
Tuo käytäntö vaikuttaa minusta ihan järkevältä. Kannattaisi varmaakin kokeilla myös täällä HY:llä, kunnes saadaan aikaiseksi jonkinlainen pysyvämpi käytäntö asiaan eli saadaan aikaan jokin suodatusjärjestelmä tai väliverho, jonka suojissa opiskelijat ja opettajat voivat hyödyntää sosiaalisen median välineitä kursseillaan.