Työryhmän raportin mukaan edellä mainitun tapauksen tausta on mahdoton jäljittää toivotulla tarkkuudella, jotta tapahtumat voitaisiin esittää kausaalisuhteessa toisiinsa. Myös tapauksen vaikutukset ovat olleet vahvasti liioiteltuja. Regressio ei tapahtunut väitetyssä ankaruudessaan, eikä floristinen atrofia ollut mittakaavaltaan merkityksellistä. Löydöksien merkittävyyttä ei voida kiistää, mutta hypoteettinen vaikuttava syy ei selitä viimeaikaisia muutoksia kohteessa ja kohteen välittömässä läheisyydessä. Ilmiökentän ymmärtämiseksi on luovuttava aiemmissa tarkasteluissa käytetystä metodologiasta. Joudumme jatkossa turvautumaan eksistentialistiseen heuristiikkaan, salapoliisitieteisiin ja kvalitatiiviseen tutkimusotteeseen. Huomio on eritysesti kiinnitettävä seuraaviin toiminnassa esiintyviin ominaisuuksiin: simulaatio, kerronnan epärealistisuus, intertekstuaalisuus ja rajojen hämärtyminen. Valitamme virheen aiheuttamaa häiriötä.
Korjaus edelliseen: missä on haikaloja, ei ole elefantteja eikä leijonia
5.5.2008 klo 22:31 | Atavismi
Pyörremyrskyn jälkeen raunioista löydettiin 28-vuotias mies kääriytyneenä huopaan ja imemässä peukaloaan. Juuret olivat tilanpuutteessa ehkä alkaneet kiertää kehää, eivätkä ymmärtäneet lähteä kasvamaan ympäröivään maahan. Asioiden syysuhdetta ei ole onnistuttu varmentamaan, mutta heikko kasviopillinen tuntemus yhdistettynä sairaalloiseen kiinnostukseen eläinkuntaan on asiantuntijoiden mukaan todennäköisesti yksi tapahtumien kulkuun vaikuttanut tekijä. Epätasapaino on oletettavasti ollut sekä mentaalista että staattista laatua. Normaalisti seurannan osoittaessa, että kriittinen hallintapiste ei ole hallinnassa, määritellään korjaavat toimenpiteet, joita ryhdytään toteuttamaan välittömästi käytössä olevien resurssien puitteissa. Työryhmä on muodostettu tutkimaan onko kyse ollut resurssikysymyksestä, teknisestä viasta vai inhimillisestä erehdyksestä. Esitämme pahoittelumme asiassa.
Jos Ilves olisi oikeasti kova jätkä, se laikkaisi neusvostosotilaan patsaalta sormen, ottaisi mini dv:llä kasetillisen suttuista kuvaa, jossa patsas on köytettynä jossain kuppaisessa kellarissa huppu päässä ja ympärillä gansterin näköisiä jamppoja kalashnikovien kanssa, ja lähettäisi koko paketin Putinille. Kanteen se voisi kirjoittaa, "hyvää vappua, senkin kurja rotta".
Hävisivätkö demarit vaalit epäonnistuneen vaalimainonnan takia? Asiakysymykset jäivät SAK:n kohumainoksen jalkoihin. Naurettavaa. Demarit pettivät sossuparat, jotka sitä 2003 äänestivät. Soneran optiojärjestelyt, varallisuusverolain kumoaminen, joukkoirtisanomiset: Demarit ovat olleet osaltaan luomassa sitä ajatusmallia, jonka mukaan yrityksen johtaminen on niin kimuranttia ja herkkää hommaa, että politiikkojen, tutkijoiden ja muiden hippien on syytä pitää siitä näppinsä erossa. Demarien oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelua painottava vaalimainonta on lievimmilläänkin tekopyhää. Mutta se ei ole tyhmä, joka myy, vaan se, joka ostaa. Tällä kertaa kovin moni ei ostanut.
Kokkarit onnistuivat happoinen 50-luku -teemassaan yli kaikkien oletusten. Rohkea avaus lähteä habbo hotel -mielikuvamaailmaan nuorekkaine edustajineen ja bobin lanseeramine sloganeineen. Vastakkainasettelun aika on ohi, mutta eilisessä vaalihuumassa ainakin Benkku-setä pääsi hehkuttamaan tulevaa porvarihallitusta. Jäi askarruttamaan, että mitä ihmettä ne tyypit vielä siellä porvaripuolueessa tekevät, jos porvareita tai proletariaattia ei enää ole olemassa, ja vaikka olisikin, niiden edut ovat täysin yhteneväiset. Onneksi nuori polvi ymmärtää vielä vanhan ajan etupolitiikan ja vastakkainasettelujen päälle. Tai ainakin kokoomusnuorten nerokas Punikkila verkkosivu antaisi näin ymmärtää. Oli niin tai näin, nyt ostettiin ja paljon. Ostettiin jopa se falski rullaluisteleva mulkosilmä. Ja sehän vasta ostettiinkin.
SMP teki paluun uudessa inkarnaatiossa. Soinin puhetaito on kunniotustaherättävä, mutta snadisti mietityttää, kuinka kieli keskellä suuta heebo lausuntojansa jakaa. Tyyppi, joka nosti Viikingin poliittiselle areenalle, ei voi olla kuin kaappinatsi. Mutta niin on varmaan puolet tästä takapajuisesta kansastakin, joten eikun kädet lantaan ja markkinoille. Kyllä pari svatsikaa aina kaupaksi menee.
innovaatioyliopisto
7.3.2007 klo 18:03 | Kelaus
Sailas ehdottaa TAIK:n, TKK:n ja Helsingin kauppiksen yhdistämistä uudeksi maailman parhaaksi huippuyliopistoksi. Opinahjojen yhteiset ohjelmat on ilmeisesti todettu riittämättömiksi innovaatiotalouden vaatimuksiin. TAIK on opiskelijamäärältään mitätön verrattuna TKK:uun - ei liene epäselvää millä tavoin voimasuhteet asettuisivat uudessa korkeakoulussa. Jotenkin tuntuisi kuin keskustelua leimaisi pari käsittämätöntä aksioomaa: 1) Jos TKK nielaisee TAIK:n, se saa itselleen sen dynaamisuuden koskien muitakin osastoja kuin niitä jotka kuuluivat aiemmin TAIK:lle. 2) Kun tuottavat tieteet ja taideyliopisto yhdistyvät, syntyy jokin infernaalinen sampo, joka tuottaa innovaatioita innovaatioiden perään.
Innovaatio on sateenvarjokäsite, joka kattaa niin uudet keksinnöt, parannellut toiminta- ja käyttötavat, jotka hyödynnetään sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti tai kaupallisesti. Siis periaatteessa käsite kattaa kaikki toteutuneet brändit ja kaupalliset ja sosiaaliset menestykset Mafian suojelurahasta I-podiin. Diskurssi rakentuu yhden käsitteen varaan, joka on itsessään niin monimerkityksellinen että siitä on rehellisesti mahdotonta saada kiinni. Traagista ei ole ehkä niinkään se, että ikeniä tuuletetaan lähinnä hölisten käsitteestä, josta ei ole jaettua merkityssisältöä, vaan että tehdään hallinnollisia muutoksia tarkoituksena loihtia esoteerisimman alkemian avulla musta laatikko, josta rakastettuja innovaatioita sinkoilisi. Ei tietenkään ole edes täysin selvää, että kaikki innovaatiot palvelisivat muiden kuin innovaation synnyttäneen oligarkisen ryhmän etuja.
Innovaation käsitteeseen takertuminen tuo mieleen snägärijonopugilistin, joka yrittää päätyä voitokkaaksi alfapersoonaksi keskittymällä molemmin käsin dojolla opetetun rannelukon vääntämiseen. Eihän se haittaa jos kerralla ei saa otetta, onhan siinä koko yö aikaa yrittää.
uusi mies
6.12.2006 klo 18:48 | Vammaiset urpot Atavismi Nillin
Maikkari ja Coca Cola Company lanseerasivat Suomessa samaan aikaan omat nuorille miehille profiloidut tuotteensa. Maikkarin Max-ohjelmapaketti pitää sisällään halvannäköistä insinööriskeidaa, penkkiurheilua, tyttöjä bikineissä ja pokeria. Ihmettelen, mistä kolosta konseptin suunnittelija on ajatellut kohderyhmänsä löytää. Ihmekkös, että maailma on menossa päin helvettiä, jos jengi tosiaan haluaa tsiigata telkasta nörttiä vääntämässä maailman isointa moottoria, salibandya ja ruskettunutta blondia uikkareissa. Aika villi juttu sinänsä, että MTV3 haluaa representoida toisen sukupuolen (tai sen ensimmäisen) teknologiasta kiihottuviksi, seksistisiksi runkkareiksi. Kiitos.
Vielä kovempi juttu ovat Coca Colan Zero-mainokset. Mainoksen juju on siinä, että olisi tosi mageeta, jos voisi vedättää aina kybällä eikä koskaan olisi morkkista. TV-mainoksessa urpon näköinen valkokaulusorja istuu dösässä, juo limpparia ja joutuu psykoosiin. Helvetin hyvä ajatus, mutta psykoosi näyttää jollekin maaniselle partiolaisuudelle ja kovalle menolle, jolle kaikki taputtavat hymyillen ja kelaavat, että "hyvä hyvä, noin ne meidän reippaat nuoret". Jos itse tekisi saman mainoksen, se rotta joisi sitä samaa limpparia siellä dösässä, kulauksen jälkeen murtunut ilme saisi aavistuksen maanista oivallusta. Tyyppi menisi ahdistavaan himaansa tyhjien pizza-laatikoiden ja kolapullojen keskelle ja hirttäisi itsensä. Lopussa teksti: "zero possibilities, all courage". Sellaista limpparia tekisi jo mieli ostaakin.
Inhottavaa huomata itsessään mielistelevän snautserin piirteitä. Olen yhä vakuuttunut siitä, että isolle yhtiölle työskenteleminen on eettisesti epäilyttävää huoraamista ja itsensä vahingoittamista. Käytäntö sanelee kuitenkin pakkoja, joiden kautta päädytään epämielyttäviin kompromisseihin. Vanhasta marxilaisesta äpärästä saadaan motivoitunut puurtaja antamalla vastuuta ja alaisia. Uskomatonta kusetusta. Tosiasioiden tunnustaminen ei ole vielä riittävä ehto viisauteen. Tarkoitan siis, että asian snaijaaminen ei riitä, se pitää myös tuntea todella ymmärtääkseen sen. Kuolevaisuuden tajuaminen tapahtuu vain jossain oikean aivolohkon viimeisessä sopukassa. Kukaan ei kävele jatkuvasti paskahalvauksen kourissa vaikka tietää, että kohta se kuolee eikä jäljelle jää mitään eikä millään ole pienintäkään väliä. Väitetään, että lopullisuuden ymmärtäminen tuo helpotuksen ja samalla itketään epäonnistuneita ihmissuhteita, omanarvontunnon katoamista ja pientä palkaa ja räntäsadetta marraskuussa. Jotenkin jää hassu maku suuhun. Symbolifunktiot, peukalo-etusormi-otteet ja ydinsukellusveneet eivät ole se laadullinen ero ihmisen ja eläimen välillä, vaan se on jatkuva kuoleman pelko. Olen viime aikoina tuntenut itseni motivoituneeksi työssäni enkä ole tuhlannut aivoani tai aikaani ajattelemalla kaiken katoavaisuutta, ruttoa ja kuolemaa. Jätän ihmisluontoni taakse ja mukaudun eläimeksi. Raah raah raahustan ylös viemärinputkea kuin kurja rotta. Tuntokarvani ja veitsenterävä hajuaistini eivät enää ymmärrä, että ruokani turvottaa mahani halki ja jättää jälkeensä kurjan harmaakarvaisen raadon talonmiehen korjattavaksi.
Jugen ajatus kiteyttää tänhetkisen fiiliksen aika hyvin.
"Vittu ku on tylsää! Panettaa! Tää vitun betoniluola pitäs hävittää ja polttaa! Päästäkää mut ulos täältä tai mä puren teitä jalkaan. Heitä se vitun keppis vaikka partsilta ni sukellan sen perään kadun pintaan!"