Korkman – Yrjönsuuri (toim) : Filosofian historian kehityslinjoja

Demonstraatio.

Päätelmä, joka osoittaa sitovasti eli todistaa(lat.demonstro, osoittaa, viitata). Tieteen kielenä olleessa latinassa sanaa käytettiin nimenomaan tieteellisen tiedon edellyttämän varmuuden tuottavista päättelyketjuista. Aristoteeliseen tieteenihanteeseen, joka oli vallalla 1600-luvulle saakka, kuului ajatus tieteellisen tiedon kertakaikkisuudesta ja lopullisuudesta. Kun tieto on kerran osoitettu eli demonstroitu tieteellisesti päteväksi, siihen voidaan ehdottomasti luottaa eikä se koskaan vanhene. Uuden ajan tieteenfilosofiset teoriat (erityisesti empirismi, mutta myös rationalismi) ovat luopuneet Aristoteelisesta demonstroitavuuden vaatimuksesta. Niinpä sanakin on teknisessä merkityksessään jäänyt lähinnä loogikkojen käyttöön.