Korkman – Yrjönsuuri: Filosofian historian kehityslinjoja (toim)

Passio.

Latinankielisessä filosofiassa 1600-luvulle asti latinan sana passio tarkoitti vaikutuksen kohdetta tai tulosta (lat. patior, kärsiä, sallia). Aristoteleen -> kategorioihin kuului kahdenlaisia toimintaan liittyviä ominaisuuksia: aktit ja passiot. Tällöin akti liittyi toimiluvan subjektiin ja passio sen kohteeseen. Myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa sanalle kehittyi erityismerkitys, jossa passioksi kutsuttiin erityisesti mielen tapahtumaa, joka oli jonkin ulkoisen aiheuttama (esim. havainto). Yhtenä tällaisten ulkoisten vaikutusten tuloksena syntyneiden mielen tapahtumien ryhmänä tunteet eli -> emootiot saivat erityisen merkityksen. Niinpä sanaa passio käytetään toisinaan yksinomaan tunteista.