Korkman – Yrjönsuuri: Filosofian historian kehityslinjoja (toim)

Teodikea.

Perustelu, jolla pyritään osoittamaan, että jumala on oikeudenmukainen, vaikka maailma on sellainen kuin se on (kr. theos, jumala; kr. dikaion, oikeudenmukaisuus). Sana tullut yleiseen käyttöön Leibnizin samannimisestä teoksesta (vuodelta 1710), jossa muun muassa osoitetaan Jumalan olevan oikeudenmukainen. Ongelmana on kumota vastalauseet jotka perustuvat kaikkivoivan Jumalan ilmeisesti sallimiin kauheuksiin joita maailma on pullollaan. Muun muassa Voltaire ivasikin vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksen järkyttämänä Leibnizin optimismia kirjassaan Candide (1759). Teodikea on kristityn teologian keskeisiä ongelmia.