| Kansainvälisten tehtävien opintokokonaisuuden
vuosina 1997, 1998 ja 1999 suorittaneille lähetettiin kysely kokonaisuuden
merkityksestä mm. sijoittumisessa työmarkkinoille sekä sen
eri osien mielekkyydestä. Kysely lähetettiin 78 kokonaisuuden suorittaneelle
henkilölle, joista siihen vastasi 43. Tosin yksi vastanneista oli jättänyt
kokonaisuuden kesken. Vastaajista 13 oli suorittanut kokonaisuuden vuonna 1997, 17 vuonna 1998 ja 13 vuonna 1999, joten suuria eroja ei eri vuosikurssien kesken tässä suhteessa ollut. Tosin vuoden 1999 kurssilaisten olisi ehkä voinut olettaa vastaavan aktiivisemmin, mutta toisaalta monet heistä saattoivat kokea sen tarpeettomaksi, jos heillä ei vielä ollut kokemusta kansainvälisistä töistä. Kyselyyn vastanneista 21 opiskeli edelleen perustutkintoa, 19 oli suorittanut sen ja kolme oli jatko-opiskelijaa. Kuitenkin vain 14 oli päätoimisia opiskelijoita eli he eivät tehneet työtä opintojensa ohessa, kun taas neljällä oli osa-aikatyö ja 25 kokopäivätyö. Monet siis työskentelivät opintojensa ohessa. Sen sijaan kukaan vastanneista ei ollut työtön. Kymmenen vastaajaa oli ollut ulkomailla töissä kokonaisuuden suorittamisen jälkeen. Tosin kahden kohdalla oli ilmeisesti epäselvyyksiä tarkoittiko kysymys työmatkoja tms. lyhytaikaisia Suomessa olevaan työhön liittyviä matkoja, ja kahden muun työ ikään kuin ”vei” ulkomaille (toinen toimi lentoemäntänä, toinen matkatoimittajana). Loput kuusi puolestaan oli toiminut harjoittelijana mm. lähetystöissä, joten itse asiassa kukaan ei ollut ollut pidempää aikaa töissä ulkomailla. Työkokemusta oli vastaajilla runsaasti, ainoastaan kolmella ei ollut lainkaan kokonaisuuden suorittamisen jälkeen työkokemusta (ja jokainen näistä oli suorittanut kokonaisuuden vuonna 1999). Suurella osalla kuitenkin harjoittelu muodosti pääosan kansainvälisestä työkokemuksesta. 18 vastaajaa olikin toiminut harjoittelijana ulkoasiainministeriössä, EU:ssa, YK:ssa tai vastaavassa elimessä. Harjoittelua lukuun ottamatta 15 määritteli töidensä olleen tai olevan erittäin kansainvälisiä. Näistä kolmella oli työpaikka ulkoasiainministeriössä, yhdellä YK:ssa ja loput toimivat enemmän tai vähemmän kansainvälisissä pr-, konsultti- tai suunnittelutehtävissä, löytyipä muutama toimittajakin. Vastaavasti 15 vastaajalla on/oli ollut töitä, joissa ei ollut lainkaan kansainvälisyyttä. Nämä työt olivat pääsääntöisesti toimittajan, tiedottajan ja tutkijan tehtäviä. Yhden kohdalla voi puhua tosin alan vaihdosta, sillä hän oli siirtynyt päätoimiseksi näyttelijäksi. Useimmat töistä olivat lyhytaikaisia, tavallisesti alle 6 kk kestäviä. Kuitenkin 20 ilmoitti työnsä vakituiseksi. Näistä viisi määritteli työnsä erittäin kansainväliseksi, kun taas neljän työkuvalla ei ollut mitään tekemistä kansainvälisyyden kanssa. Hyvin kansainvälisiä töitä ei ollut siis kovinkaan monella, mutta suurin osa koki työnsä jonkin verran kansainväliseksi. Yhdeksän vastaajaa oli suorittanut yhden opintojakson ulkomailla opintokokonaisuuden suorittamisen jälkeen. Jakson pituus vaihteli kolmesta kuukaudesta 13 kuukauteen. Lisäksi kaksi vastaajaa oli opiskellut useampia jaksoja ulkomailla, ja heidän opintonsa ulkomailla myös kestivät pidempään (toisen kohdalla yksi jakso oli kestänyt 1,5 vuotta, toisella opintojakso ulkomailla jatkui edelleen). Kysymykseen opintojakson merkityksestä työmarkkinoilla 10 vastasi sen olevan selvästi myönteinen. 17 vastaajan mielestä sen merkitys on jonkin verran myönteinen, kun taas 15 katsoi, ettei sillä ole sanottavaa merkitystä. Positiivisimmin suhtautuneille oli yhteistä se, että he olivat pääasiassa perustutkinto-opiskelijoita (vain kaksi oli suorittanut sen). Tosin jokaisella oli myös jonkin verran kokemusta kansainvälisistä tehtävistä, jotka ovat varmasti vaikuttaneet positiiviseen suhtautumistapaan. Opintokokonaisuuden merkittävyyttä työmarkkinoilla perusteltiin mm. sillä, että kokonaisuuden suorittaminen oli suoraan vaikuttanut kansainvälisen työpaikan saantiin. Sen katsottiin hyödyttävän myös harjoittelupaikan saamista. Lisäksi se antoi tietoa siitä, millaisiin kansainvälisiin tehtäviin oli mahdollista hakea. Ne, jotka puolestaan kokivat opintokokonaisuuden merkittävyyden vähäiseksi työmarkkinoilla, perustelivat sitä tavallisesti sillä, etteivät olleet edes hakeneet kansainvälisiin tehtäviin (7 vastaajaa). Lisäksi valitettiin sitä, ettei opintokokonaisuus ollut kovin tunnettu työnantajien keskuudessa ja että aikaisempi työkokemus ja kielitaito sekä opinnot ulkomailla painoivat enemmän vaa’assa kuin opintokokonaisuuden suorittaminen. Suurin osa vastaajista piti opintokokonaisuutta hyödyllisenä itselleen, 15 jopa varsin hyödyllisenä. Kokonaisuutta pidettiin mielekkäänä sivuaineena ja opiskeluvuotta hauskana opintomatkoineen. Ainoastaan neljän mielestä opintokokonaisuuden suorittaminen ei ollut ollut kovinkaan hyödyllistä, ja yksi näistä oli keskeyttänyt. Kokonaisuuden eri osia arvioitaessa 13 piti atk-opintoja erittäin hyödyllisinä, 19 tarpeellisina ja 9 melko turhina. Eri vuosikurssien kesken ei ollut vastauksissa mainittavaa eroa, mutta verrattuna kokonaisuuden muihin osiin atk-kurssit saivat ehkä eniten negatiivista palautetta. Pääasiassa niitä pidettiin huonosti organisoituina ja liian suppeina. Sen sijaan www-sivujen opettelu sai paljon positiivista palautetta, samoin ehdotettiin jopa web-konferenssia. Useimmat pitivät kieliopintoja erittäin hyödyllisinä (23). Tarpeellisina niitä pitivät 19 vastaajaa, ja ainoastaan kaksi katsoivat ne melko turhiksi. Lähinnä kritisoitiin sitä, että ne keskittyivät liikaa englantiin ja ranskaan, erityisesti jos lähtötaso näissä kielissä oli jo hyvä. Toisaalta moni piti myös erityisesti ranskan opintoja erinomaisina. Myös Eurooppa-opintoihin suhtauduttiin positiivisesti: 19 mielestä ne olivat erittäin hyödyllisiä, 20 tarpeellisia, ja vain kolme piti niitä melko turhina. Moni pitikin Eurooppa-opintoja kokonaisuuden parhaana osana, tosin joitakin sen kursseja pidettiin turhina paljolti opettajan asenteen takia. Yksi vastaaja jopa ehdotti, että kokonaisuus voisi ylipäätään profiloitua selkeämmin EU-opintoihin. Vastaajista 14 piti muita kv-opintoja erittäin hyödyllisinä, 25 tarpeellisina ja neljä melko turhina. Oikeustieteen syventäville kursseille hyppäämistä pidettiin järkyttävänä, samoin opetus katsottiin välillä olevan keskinkertaista. Toisaalta juuri opetusta myös kehuttiin, koska kursseilla oli ulkopuolisia luennoitsijoita. Yleisesti kokonaisuutta pidettiin yleissivistävänä, tosin koulumaisuus katsottiin negatiiviseksi piirteeksi. Kursseihin myös toivottiin syvällisempää otetta, ja jonkin verran eri kurssien opettajat saivat negatiivista palautetta. Monet ehdottivat kokonaisuuteen liitettäväksi harjoittelujaksoa, samoin haluttiin enemmän suurlähetystövierailuja sekä kontakteja ihmisten kanssa, jotka työskentelevät kansainvälisten asioiden parissa. Ylipäätään opintokokonaisuutta kuitenkin pidettiin loistavana ja kiinnostavana, ja moni kehotti taistelemaan määrärahojen puolesta tai hankkimaan ulkopuolista rahoitusta. |