Miten teen 
verkkoluennon

Tulostettava pdf

Esittely

Keskustelu

Lisälehdet

Linkit

Päivitetty 8.3.2003

8. Verkkoluentojen käyttö

Verkkoluentoja on käytetty valtiotieteellisen tiedekunnan opetuksessa syksystä 2000 lähtien. Aluksi lähinnä testausmielessä ja lähiopetuksen apuna. Opiskelijoilla oli mahdollisuus kuunnella sosiaalipolitiikan ja yhteiskuntahistorian johdantokurssin luentoja. Palaute oli myönteistä. Noin 40 % kuunteli luentoja lähinnä kotikoneellaan joko kertauksena tai sitten luennolta poissaolon korvikkeena. Noin 30 % olisi halunnut kuunnella, mutta aikapulan tai teknisten ongelmien (lähinnä verkkoyhteydet) ei kuitenkaan kuunnellut. Loput noin 30 katsoi luennolla käynnin riittävän.

Ensimmäisen kerran verkkoluentoa käytettiin opinto-ohjelman mukaisessa opetuksessa syksyllä 2001, jolloin Kulttuurinen lapsuus –luentosarja oli tarjolla pelkästään verkossa sosiaalityön pääaineopiskelijoille. Kurssille ilmoittautui 10 opiskelijaa, joista hieman yli puolet myös suoritti sen. Opiskelu toteutettiin sitten että opiskelijat saattoivat syyslukukauden ajan itsenäisesti kuunnella luentoja. Suoritustapana oli luentopäiväkirjan kirjoittaminen. WebCT-alueella oli lisäksi tehty luentosarjan osanottajia varten oma kurssialue, jota tosin ei juurikaan käytetty. Kurssilta ei kerätty palautetta. Samanaikaisesti luentosarja avattiin myös sosiaalityön ammatillisen lisensiaattitutkinnon suorittajille. Työskentelytapa on ollut saman-lainen, mutta ilman aikarajoituksia. Myöhemmin ammatillisen jatkokoulutuksen tarpeisiin on valmistettu kolme muuta luentosarjaa, joita on käytetty samalla tavoin. Teknisenä tukena jatko-opiskelijoilla on ollut Sosiaalityön yliopistoverkoston (Sosnet) suunnittelija. Kuunteluongelmia on ollut varsin vähän. Muutamalle opiskelijalle on pyynnöstä tehty kuuntelua varten oma cd-levy.

Yrtti 15 ov

Laajemmin verkkoluentoja on käytetty ympäristöpolitiikan opinnoissa. Ympäristöpolitiikan johdantokurssin Opintokanava-ohjelmalla tehtyä luentosarjaa testattiin heti vuoden 2001 syksyllä. Kurssia suorittavat opiskelijat saivat halutessaan käyttöönsä tunnukset WebCT-oppimisympäristöön. Tunnuksia pyysi n. 100 opiskelijaa. Vaikka luentoja käytettiin tuolloin paljon, palautetta saatiin vain vähän.

Verkkoluennot ovat joutuneet varsinaiseen testiin ympäristöpolitiikan 15 opintoviikon perusopintojen yhteydessä syksyllä 2002. Perusopintoja suorittamaan valittiin erillisen haun perusteella 40 opiskelijaa. Hakijoista 40 % oli pääkaupunkiseudun yliopistoista ja korkeakouluista ja 60 % muualta maasta. Opiskelu toteutetaan kokonaan verkossa, siten että pohjana on kolme luentosarjaa ja yksi verkkoseminaari. Kuhunkin luentosarjaan kuuluu luentojen lisäksi erilaisia oppimistehtäviä ja verkkokeskusteluja. Lisäksi on kirjatenttejä. Tässä vaiheessa (maaliskuu 2003) kun kaikki luentosarjat on käyty läpi voidaan sanoa että verkkoluennot ovat toimineet niin pedagogisesti kuin teknisestikin varsin hyvin. Opiskelijat ovat olleet verkko-opiskeluunsa tyytyväisiä.

Ennen opintokokonaisuuden käynnistämistä jännitimme hieman opiskelijoiden kuunteluongelmien määrää. Kynnystä luentojen käyttöön madallettiin tekemällä etukäteen luentojen yhteyteen mahdollisimman yksityiskohtaiset kuunteluohjeet sekä esimerkkejä yleisimmistä ongelmatilanteista. Kuunteluongelmista tuli yllättävän vähän palautetta ja kaikki ongelmatilanteet saatiin ratkottua. Kuuntelu onnistui viimeistään RealPlayer soittimen sisältävän verkkoluento CD:n lähettämisen jälkeen. Tästä ei kuitenkaan ole tiedotettu suureen äänen, koska on ensisijaisesti haluttu opiskelijoiden hoitavan luentojen kuuntelun omilla yhteyksillään. Kukaan kurssin lopettaneista ei ilmoittanut syyksi teknisiä ongelmia.

"Haluaisin näin jälkikäteen antaa ruusuja yrtille, joka on mielestäni toiminut loistavasti. Tietokoneet eivät ole vahvinta alaani ja olin etukäteen vähän pelännyt etäopiskelua. Tekniikka on kuitenkin kohdallani toiminut kiitettävästi omia sähellyksiä lukuunottamatta."

Verkkoluentojen kuuntelu on tapahtunut useimmiten kotoa käsin. Kuunteluongelmat, silloin kun niitä on ilmennyt ovat pääosin johtuneet heikoista yhteyksistä.

"Tekniikka on pelannut ihan kiitettävästi (kun omia sähellyksiä ei oteta huomioon…) täältä lähietäisyydeltä, mutta hitaammalla koneella oli hieman ongelmia"

"Tekniikkapuolella ongelmat ovat olleet mielestäni pääasiassa luentojen puolella. Välillä kalvoja ei näy ja puhe pätkii. Luentojen laatu voisi kyllä olla ajoittain parempi: itseäni häiritsee ja keskittymistä vaikeuttaa se, että volyymi vaihtelee niin paljon luennon aikana."

Välillä kuuntelua on häirinnyt äänen laadun heitteleminen. Tämä johtuu siitä, että äänestä on olemassa erilaisille yhteyksille erilaisia versioita. Heikommalla yhteydellä kone automaattisesti parantaa äänen laatua heti, kun yhteys antaa myöten. Yhteyden heiketessä äänenlaatu heikkenee vastaavasti. Asian korjaamiseksi luentosarjojen verkkosivuille on lisätty linkit pelkkiin äänitiedostoon, mikä on helpottanut kuuntelua huonojen yhteyksien päästä..

" Luennoissa oli ongelmana se, että ne olivat melko tylsiä. Tekniikkaan kun olisi voinut ympätä kuvaa, videonpätkää tai muuta edistyksellisempää. Nyt olo oli sama kuin luentosalissa, paitsi mukavampi tuoli ja jääkaappi lähellä!"

Osa opiskelijoista kaipasi luentoihin enemmän visuaalista ärsykettä (valokuvia, piirroksia, videopätkiä) sekä mahdollisuutta viitata ja kysyä kesken luennon kuuntelun. Valokuvien tai piirrosten määrää on kuitenkin vaikea nostaa tekijänoikeudellisista syistä. Jokainen uusi kuva vaatii myös lisätyötä. Sama koskee myös videon käyttöä, mutta kertaluokkaa suuremmassa määrässä. Vastassa on resurssiseinä – käytännössä näillä budjeteilla on varsin vähän mahdollisuuksia materiaalin monipuolistamiseen. 'Viittausmahdollisuus' opiskelijoilla on ollut olemassa keskustelupalstojen muodossa, mutta sitä on käytetty harvoin.

Tulevaisuudessa voidaan olettaa, että hitaista yhteyksistä johtuvat tekniset ongelmat vähenevät koko ajan ja että opiskelijoiden tietotaito tietotekniikan ja internetin käytössä kasvavat. Verkkoluentojen käytön yleistyminen ei oman näkemyksemme mukaan ole kiinni ainakaan teknisestä osaamisesta tai laitteiden puutteesta. Pedagogista ja teknistä kehitystyötä tarvitaan kuitenkin luonnollisesti edelleen ajatellen niin yksittäistä verkkoluentoa kuin sen ympärille rakentuvaa opintokokonaisuuttakin.

Kuten aiemmin on todettu, kannattaa miettiä, minkälaiselle sisällölle verkkoluento oppimateriaalina sopii. Esimerkkinä olevalla ympäristöpolitiikan kokonaisuudella on kysyntää koko maassa, mutta opetusta pääaineena vain Tampereella. Tällöin täysin etäopiskeluna käytävät kurssit/opintokokonaisuudet ovat erittäin houkutteleva vaihtoehto.

Vaikka opetusta olisi tarjolla myös omalla asuinpaikkakunnalla, verkkoluentojen mukanaan tuoma joustavuus kuunteluajan suhteen helpottavat erityisryhmien, mm. vammaisten ja äitiys/isyyslomalaisten mahdollisuuksia opiskella. Sama pätee tietysti myös normaalia päivätyötä tekeviin.

Opiskelijoiden muita kommentteja

"Itse kaipaisin ehkä enemmän visuaalista ärsykettä äänen lisäksi, jotta asiat menisivät tajuntaan eli lisää kalvoja ym. ruudulle."

" Turhauttavimmat kokemukset nettiopiskelusta liittyvät siihen kun luentojen kuuntelu ei onnistunut juuri silloin kun itsellä olisi ollut aikaa. Ongelma johtui omalla kohdallani todennäköisesti nettiyhteydestäni -kuuntelu onnistui kuitenkin aina lopulta. Olisi kätevää, jos kaikkiin luentoihin olisi saatavilla aina myös pelkät äänilinkit."

" Luentoja oli hassu kuunnella tietokoneluokassa, kun näytti etten tee mitään, sorruinkin usein tekemään kaikkea muuta kuuntelun ohessa"

"Luentojen kuuntelu oli mielenkiintoista ja pidin etenkin siitä, että niitä voi tarvittaessa kuunnella uudelleen, mitä ominaisuutta ei tavallisista luennoista löydy. Myös se oli hyvä, että kalvot löytyivät erikseen, jos aina ei pysynyt luentomuistiinpanojen kanssa luennoitsijan tasolla."

" Ei ATK-ihmisenä olen hyvinkin tyytyväinen. Jyväskylän päässä kaikki on pelannut. Paitsi keskittyminen on vaikeampaa.."

" Huomasin, että pelkkä kuuntelu ilman näyttöön katsomista oli parempi vaihtoehto minulle. Näin minun ei tarvinnut koko ajan odottaa uutta kalvoa. Kalvoja luin sitten jälkikäteen. NIiden tulostus kyllä takkuili kovasti."

" Luentoja on mielestäni kiva kuunnella kotona, kun voi vaikka tiskata ja kuunnella, jos ruutu on tyhjä ja tylsistyttää. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!"

Lopuksi: siitä puhe mistä pula

Verkkoluentojen tuottamisen keskeinen ongelma ei tekninen. Ääniluennon tuottamiseen tarvittavat atk-taidot voi hankkia kuka tahansa. Käytetyt ohjelmat eivät ole hankalia tai mutkikkaita jos niistä ottaa käyttöön vain tarpeelliset osat ja välttää turhaa kikkailua. Ongelma on verkkoluentojen sisällössä ja niiden opetuskäytössä. Sisällön osalta kysymys on lähinnä siitä mitä ja minkä tasoista materiaalia verkkoon tuotetaan, kenelle verkko-opetusta halutaan suunnata ja millaista yhteistyötä eri tieteenalojen tai yliopistojen välillä tai sisällä halutaan harjoittaa.

Verkon opetuskäyttö on oma kokonaisuutensa, josta toistaiseksi on liian vähän käytännön kokemuksia kansallisella tai kansainväliselläkin tasolla. Kun verkkoa käytetään lähiopetuksen apuna ongelmat ovat enemmän teknisiä, laitteiden ja ohjelmien toimivuuteen liittyviä. Täydessä verkko-opetuksessa korostuvat verkon käytön pedagogiset ja didaktiset ratkaisut tai niiden puute. Toistaiseksi Suomessa on varsin vähän kokemusta – ehkä avointa yliopistoa lukuun ottamatta – verkko-opetuksen toteutuksesta. Vielä vähemmän on verkko-opetukseen erikoistuneita tai siitä kokemusta omaavia opettajia. Mitä tästä seuraa? Paljon puhetta verkkopedagogiikasta, mutta vain vähän todellista verkkopedagogiikkaa.

Verkkoluentojen pedagogiikka – ja didaktiikka - voi kehittyä vain siten että meillä ensin on riittävästi verkkoluentoja ja verkkoluentoihin perustuvia opintosuorituksia. Vasta sen jälkeen voidaan tehdä niitä koskevia havaintoja ja havaintoihin perustuvia yleistyksiä.