Valtiotieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1999 valmistuneiden sijoittuminen työelämään

(Tämä on erittäin ylimalkainen yhteenveto sijoittumisselvityksestä, jonka detaljoidun, liitteillä varustetun paperiversion saa rekrytointiyhteyshenkilötä.)

1. Selvityksen taustaa

Helsingin yliopistossa aloitettiin vuonna 1996 tekemään selvitystä vastavalmistuneiden sijoittumisesta työelämään. Selvitys tehdään yhteistyössä tiedekunnan ja rekrytointipalveluiden kanssa. Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa vastavalmistuneiden opiskelijoiden työllistymistilannetta. Samalla kysytään myös vastavalmistuneiden mielipidettä koulutuksesta ja sen kehittämisestä. Tässä raportissa esitellään vuoden 1999 (1.1.1999-31.12.1999) aikana valmistuneiden sijoittumista työelämään.

Valtiotieteellisessä tiedekunnassa kyselylomake on jaettu vastaajille publiikkiin ilmoittautumisen yhteydessä ja sen on voinut palauttaa joko kansliaan muiden ilmoittautumispapereiden kanssa, suoraan tiedekunnan rekrytointiyhteyshenkilöille tai tiedekunnan opintotoimimistoon. Vuonna 1999 valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistui 263 valtiotieteiden maisteria ja 30 valtiotieteiden kandidaattia, joista 144 maisteria ja 3 kandidaattia, 55 % maistereista ja 10 % kandidaateista palautti kyselylomakkeen täytettynä. Tämä raportti perustuu kyselyn palauttaneiden valmistuneiden opiskelijoiden tietoihin ja mielipiteisiin.

2. Työhön sijoittuminen

2.1 Pääasiallinen toiminta

Valmistumishetkellä valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoista 76% oli löytänyt työpaikan, joka vastasi koulutusta enimmäkseen tai täysin sekä sisällöltään että vaatimustasoltaan. Vastanneista 17% oli työttömiä ja 7% ei ollut vielä hakenutkaan töitä. Työllistyneet sijoittuivat laajasti eri aloille ja varsin erilaisiin tehtäviin.

2.2 Työnantajasektori

Eniten vastavalmistuneita työllistivät yksityiset yritykset (35%) sekä valtion virasto tai laitos poislukien yliopistot (33%). Seuraavaksi suurimmat työnantajasektorit olivat järjestö tai säätiö (13%), kunta tai kuntainliitto (10%) sekä yliopistot, korkeakoulut ja Suomen Akatemia (8%). Muita oli sitten enää vain marginaalinen ryhmä (1%).

2.3 Työhönvalintaan vaikuttavat tekijät

Työhönvalinnassa vaikuttivat eniten sosiaaliset taidot, aiempi työkokemus ja pääaine. Jonkin verran merkitystä oli myös kieli- ja atk-taidoilla, opiskeluaikaisella harjoittelulla sekä henkilösuhteilla. Sen sijaan vastaajat kokivat, ettei tutkielman arvosanalla ja aiheella, tutkielman tekemisellä työnantajalle tai harrastuksilla ollut työnhönvalinnassa juuri lainkaan merkitystä.

2.4 Työnhakumenetelmät

Työtä oli haettu yleisimmin lehti-ilmoitusten kautta (55%), ottamalla suoraan yhteyttä työnantajiin (55%), ilmoitustauluja seuraamalla (45%) sekä harjoittelupaikasta kyselemällä (34%). Lisäksi työnhaussa oli hyödynnetty rekrytointipalveluiden opiskelijatietokantaa (28%) ja kursseja (22%), sukulaisia ja tuttavia (21%) sekä kyselty aikaisemmasta työpaikasta (18%).

Valmistuneet olivat saaneet työpaikkansa useimmiten siten, että heille oli tarjottu työpaikkaa (19%). Muita töitä tuottaneita väyliä olivat harjoittelupaikasta kysyminen (18%), suorat yhteydenotot työnantajiin (14%), lehti-ilmoituksiin vastaaminen (11%) tai aiemmasta työpaikasta kysyminen (10%). Töitä oli saatu myös sukulaisilta ja tuttavilta kyselemällä (6%), rekrytointipalveluiden opiskelijatietokannan kautta (4%) ja ilmoitustauluja seuraamalla (4%). Muilla keinoin oli työlllistynyt 15%.

2.5 Opiskeluaikainen työkokemus

Vastanneista 93 prosenttia oli hankkinut opiskeluaikaista työkokemusta, jota oli kertynyt yhteensä keskimäärin 37 kuukauden ajalta. Koulutusta vastaavaa työkokemusta oli 84 prosentilla vastanneista keskimäärin 25 kuukauden ajalta.

2.6 Sivuaineet

Valmistuneet olivat lukeneet sivuaineena ylivoimaisesti eniten muita valtiotieteellisen tiedekunnan aineita. Myös erilaisia monitieteisiä opintokokonaisuuksia oli suoritettu jonkin verran. Lisäksi oli suoritettu muista Helsingin yliopiston tiedekunnista erityisesti matemaattis-luonnontieteellisen, humanistisen ja kasvatustieteellisen tiedekunnan opintoja. Yksittäiset opiskelijat olivat suorittaneet sivuaineita myös muissa tiedekunnissa, yliopistoissa ja korkeakouluissa.

3. Koulutuksen anti

Vastaajat pitivät koulutuksen suurina anteina mm. tutkinnon laaja-alaisuutta, joustavuutta ja yleissivistävyyttä. Koulutus oli opettanut analyyttistä ja kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä sekä taitoja hakea, käsittellä ja tuottaa tietoa. Vastaajat kiittelivät usein myös yksittäisiä metodikursseja sekä koulutuksen soveltavia ja käytännönläheisiä osia ynnä mahdollisuutta työharjoitteluun. Pro gradu -tutkielman tekeminen oli usein koettu opintojen antoisimmaksi vaiheeksi.

Valtiotieteiden maisterin monipuolisen ja itsenäistä työskentelyä opettavan tutkinnon katsottiin antavan valmiuksia toimia hyvin monenlaisissa työtehtävissä. Myös opiskeluaikana muodostuvia kontakteja pidettiin merkittävinä.

4. Kehitettävää koulutuksessa

Opiskelijat kokivat opiskelun liian teoreettiseksi ja kauas työelämästä vieraantuneeksi. Lähes jokaisessa vastauksessa korostettiin työelämäyhteyksien parantamisen tarvetta ja/tai opetuksen kehittämistä yhä soveltavampaan ja käytännönläheisempään suuntaan (mm. lisää pakollisia atk- ja ryhmätyökursseja, laajojen kirjatenttien ja massaluentojen osutta haluttiin vähentää). Myös henkilökohtainen ohjaus ja opiskelijoiden ja opettajien vuorovaikutus koettiin niiden tarpeeseen nähden vähäiseksi.