Tilastotietoa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijavalinnoista 2001

Johdanto

1 Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijavalinnat 2001
   1.1 Tietoa kaikkien suomalaisten valintojen hakijoista
   1.2 Valtiotieteelliseen tiedekuntaan valitut
   1.3 Vähimmäispistesäännön vaikutus
2 Yleinen valinta
   2.1 Yleisen valinnan hakijat
   2.2 Valinta numeroina
   2.3 Ylioppilastutkintotulosten jakautumisesta ja vaikutuksesta
   2.4 Ei-ylioppilaat ja ruotsin- sekä muunkieliset
3 Sosiaalityön valinta
   3.1 Sosiaalityön hakijat
   3.2 Valinta numeroina
   3.3 Ylioppilastutkintotulosten jakautumisesta ja vaikutuksesta
   3.4 Ei-ylioppilaat ja ruotsin- sekä muunkieliset
4 Tilastotieteen valinta
   4.1 Tilastotieteen hakijat
    4.2 Valinta numeroina
    4.3 Ylioppilastutkintotulosten jakautumisesta ja vaikutuksesta
    4.4 Ei-ylioppilaat ja ruotsin- sekä muunkieliset
5 Viestinnän valinta
   5.1 Viestinnän hakijat
   5.2 Valinta numeroina
   5.3 Ylioppilastutkintotulosten jakautumisesta ja vaikutuksesta
   5.4 Ei-ylioppilaat ja ruotsin- sekä muunkieliset
6 Ulkomailla kouluopintonsa suorittaneiden erillinen valinta
   6.1 Ulkomaalaishakijat
   6.2 Valinta numeroina
   6.3 Suomen-, ruotsin- ja saamenkieliset

1 Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijavalinnat 2001

1.1 Tietoa kaikkien suomalaisten valintojen hakijoista

Vuonna 2001 suomalaisten opiskelijoiden valintoihin jätettiin kaikkiaan 2668 hakemusta, jotka on eritelty alla ensin valintojen ja hakuperusteiden, sitten äidinkielen ja sukupuolen mukaan.

Vuonna 2000 hakemuksia oli yleisessä valinnassa 1817, sosiaalityössä 246, tilastotieteessä 76 ja viestinnässä 645, eli yhteensä 2784. Hakemusten kokonaismäärä ja kiinnostus tiedekuntaa kohtaan on siten hieman laskenut. Tilastotieteen erillisvalinnan suosion voimakas lasku pysähtyi vuonna 2000 (vielä vuonna 1997 hakijoita oli 115) ja tänä vuonna hakijamäärä nousi hieman viime vuoteen verrattuna. Hakuperusteiden keskinäisissä suhteellisissa osuuksissa opistoasteen tutkinnon suorittaneiden määrä on laskenut (57 vuonna 2000. Syksyllä ylioppilaaksi kirjoittavien joukko (10 vuonna 2000)on pienentynyt edelleen. IB- tai Reifeprüfung-tutkinnon suorittaneiden hakijoiden määrä (vuonna 2000 IB-hakijoita 43, Reifeprüfung-hakijoita 9) puolestaan on laskenut hieman viime vuoteen nähden.

Ruotsinkielisten hakijoiden osuus oli tänä vuonna 2,4 %, kun se viime vuonna oli 3,0 %. Muunkielisiä oli tänä vuonna 0,6% eli sama osuus kuin viime vuonna. Ruotsinkielisten hakijoiden määrän lasku suhteessa viime vuoteen näyttäisi olevan voimakkaampaa kuin suomenkielisten. Suomalaisten valintojen molemmat kielivähemmistöt ovat kuitenkin niin marginaalisia ryhmiä, että näennäiset "erot" viime vuoteen verrattuna johtuvat todennäköisesti pelkästä satunnaisvaihtelusta.

Viime vuonna hakijoista oli 66,2 % naisia ja 33,8 % miehiä. Sukupuolten suhteelliset osuudet ovat siten pysyneet lähes ennallaan. Myöskään yksittäisissä valinnoissa ei ole havaittavissa suuria muutoksia viime vuoteen verrattuna.

1.2 Valtiotieteelliseen tiedekuntaan valitut

Tiedekuntaan hyväksyttiin suomalaisten valinnoissa kaikkiaan 131 hakijaa yhteispisteiden ja 201 hakijaa koepisteiden perusteella, eli yhteensä valittiin 332 uutta pääaineopiskelijaa. Hyväksytyistä oli naisia 212 kpl eli 63,9 % ja miehiä 120 kpl eli 36,1 %. Vuonna 2000 hyväksytyistä oli 64,3 % naisia ja 35,7 % miehiä. Miesten osuus tiedekuntaan valituista on siten hieman kasvanut. Ero on kuitenkin niin pieni, ettei sillä ole käytännössä merkitystä.

Viime vuoteen verrattuna hakijamäärät ovat laskeneet kansantaloustiedettä ja tilastotiedettä lukuun ottamatta. Vaikka kansantaloustiede kuuluukin yleiseen valintaa, on se käsitelty tässä erikseen, sillä kansantaloustieteeseen voi hakea ainoastaan kyseisen aineen ensisijaiseksi hakukohteekseen merkinnyt hakija.

Tänä vuonna Suomessa sovellettiin kolmatta kertaa täydellisenä ns. yhden opiskelupaikan periaatetta, jonka mukaisesti hakijat voivat hakea ja tulla hyväksytyksi useampaan korkeakoulutasoiseen opiskelupaikkaan, mutta he saavat ottaa vastaan vain yhden opiskelupaikan vuodessa Suomen yliopistoista, korkeakouluista tai ammattikorkeakouluista. Tämän periaatteen soveltaminen Opetushallituksen hakija- ja opinto-oikeusrekisterin (HAREK) avulla on sekä yleisesti että Helsingin yliopiston sisällä vaikuttanut hakukäyttäytymiseen siten, että "turha" päällekkäishaku on vähentynyt.

1.3 Vähimmäispistesäännön vaikutus

Tämän kesän valinnoissa oli toista kertaa käytössä vähimmäispistesääntö. Tämä tarkoittaa sitä, että hakija, joka ylittää valituksi tulemiseen vaadittavan yhteispiste- tai koepisterajan, mutta joka ei ole saavuttanut molemmista valintakoeaineista vähintään yhdeksää pistettä, ei voi tulla valituksi tiedekuntaan.

Yleisessä valinnassa oli yhteensä 24 hakijaa, jotka ylittivät valituksi tulemisen edellytyksenä olevan pääainekohtaisen pisterajan, mutta jotka eivät olleet saaneet molemmista valintakoeaineistaan vähintään yhdeksää pistettä. Nämä hakijat jakautuivat pääaineittain seuraavasti: kansantaloustiede 14 hakijaa, sosiaalipolitiikka viisi hakijaa, sosiaaliantropologia kaksi hakijaa, käytännöllinen filosofia yksi hakija, yhteiskuntahistoria yksi hakija ja yleinen valtio-oppi yksi hakija. Erityisesti kansantaloustieteessä vähimmäispistesääntö vaikutti pisterajoja alentavasti, sillä hakija, joka ylitti kummankin valintakoeaineen vähimmäispisterajan "rimaa hipoen", ohitti yksiselitteisesti hakijan, joka oli saavuttanut toisesta aineestaan huippupisteet, mutta oli jäänyt toisessa aineessa yhdeksän pisteen rajan alapuolelle.

Tilastotieteen valinnassa 13 nyt valitsematta jäänyttä hakijaa olisi tullut valituiksi, jos vähimmäispistesääntö ei olisi ollut käytössä. Sosiaalityön valinnassa oli yksi tällainen hakija. Viestinnän valinnassa yksikään nyt valitsematta jäänyt hakija ei olisi tullut valituksi, vaikka vähimmäispistesääntöä ei olisi ollut käytössä.

2 Yleinen valinta

2.1 Yleisen valinnan hakijat

Valtiotieteellisen tiedekunnan 11.6.2001 järjestettyyn yleiseen valintakokeeseen ilmoittautui 1791 henkilöä, joista kokeeseen saapui 1341. Kokeessa vastauksia palautti 1279 henkilöä.

*) Vuoden 2000 yhteiskuntahistorian luvut on saatu laskemalla yhteen tuolloin vielä omina hakukohteinaan olleet poliittinen historia sekä talous- ja sosiaalihistoria.

Yleisessä valinnassa oli tänä vuonna toista kertaa käytössä hakumenettely, jonka mukaan hakija sai asettaa hakulomakkeessaan enintään kaksi yleisen valinnan hakukohdetta suosituimmuusjärjestykseen. Hakija voi tulla hyväksytyksi vain sellaiseen aineeseen, johon hän oli ilmoittanut hakevansa. Mikäli hakija ilmoitti hakevansa kahteen aineeseen, oli hänen tällöin vastattava näiden kummankin aineen kysymyksiin. Mikäli pyrkijä oli hakenut vain yhteen aineeseen, saattoi hän valita toisen valintakoeaineensa vapaasti. Kansantaloustieteeseen saattoi hakea vain henkilö, joka oli merkinnyt kyseisen aineen ensimmäiseksi hakukohteekseen. Hakumenettely on selvitetty tarkemmin vuoden 2001 hakuoppaassa. Vielä vuonna 1999 hakijan oli asetettava kaikki tiedekunnan oppiaineet suosituimmuusjärjestykseen. Kokeessa hakijan oli vastattava sen aineen kysymyksiin, jonka hän oli merkinnyt ensimmäiseksi hakukohteekseen. Toisen valintakoeaineen hakija saattoi valita vapaasti. Myös vuonna 1999 saattoi kansantaloustieteeseen tulla valituksi ainoastaan hakija, joka oli merkinnyt kansantaloustieteen ensimmäiseksi hakukohteekseen.

Pääainekohtaisten enimmäiskiintiöiden ulkopuolelta oli lisäksi mahdollista hakea opinto-oikeutta Suomen Akatemian lukiolaisille suunnatussa tiedekilpailussa saavutetun menestyksen perusteella. Vuonna 2001 kukaan ei hakenut opiskelupaikkaa tällä perusteella. Vuonna 2000 näitä hakijoita oli kolme ja he kaikki saivat opiskelupaikan. Heistä yksi valittiin kansantaloustieteeseen, yksi poliittiseen historiaan ja yksi sosiaalipsykologiaan.

Vuonna 2001 ensisijaisten hakemusten määrä kasvoi kansantaloustieteessä, käytännöllisessä filosofiassa, sosiaaliantropologiassa ja yhteiskuntahistoriassa. Laskua tapahtui eniten yleisessä valtio-opissa, joka kuitenkin säilytti asemansa yleisen valinnan suosituimpana hakukohteena. Myös sosiaalipolitiikkaan, sosiologiaan ja sosiaalipsykologiaan ensisijaisesti hakeneiden määrät laskivat jonkin verran.

Tänä vuonna yksi hakija hyötyi sosiologiaan hakeneille lukion pitkän matematiikan yo-kirjoituksissa hyväksytysti suorittaneille annettavista kahdesta lisäpisteestä. Sen sijaan kahtena edellisenä vuonna sosiologiaan olisivat tulleet valituiksi täsmälleen samat hakijat, vaikkei tämä lisäpistesääntö olisikaan ollut käytössä. Alun perin sosiologiaan annettujen pitkän matematiikan kahden lisäpisteen tarkoituksena oli nimenomaan ohjata hakukäyttäytymistä siten, että matemaattisesti suuntautuneet hakijat valitsisivat sosiologian ensisijaiseksi pääainetoiveekseen, sillä sosiologian opintoihin sisältyvät kvantitatiiviset menetelmäopinnot ovat osoittautuneet monille opiskelijoille vaikeiksi. Toisaalta jonkin muun aineen valitseminen pääainetoiveeksi ei tarkoita sitä, etteikö opiskelija tuolloinkin joutuisi perehtymään opinnoissaan tilastollisiin menetelmiin.

Viime vuoteen verrattuna tiedekuntaan valittujen sukupuolijakauma säilyi lähes muuttumattomana. Vuonna 2000 naisia tiedekuntaan valittiin 156 ja miehiä 92. Kansantaloustieteen miesvaltaisuus kasvoi viime vuodesta (v. 2000 miehiä 38). Naisvaltaisimpina pääaineina säilyivät sosiaalipsykologia, sosiaalipolitiikka, sosiaaliantropologia sekä sosiologia.

2.2 Valinta numeroina

Luvussa 1.2 esitetyillä pisterajoilla valittiin uusia opiskelijoita 100 yhteispisteiden ja 151 koepisteiden perusteella eli yhteensä 251 uutta opiskelijaa.

Viime vuoteen verrattuna valintakoevastausten määrä laski sosiologiassa, sosiaalipolitiikassa, sosiaalipsykologiassa ja valtio-opissa. Matematiikan / tilastotieteen suosion vaihtelu valintakoeaineena heijastelee selvästi kansantaloustieteen suosion muutoksia ensisijaisena hakukohteena. Myös käytännöllisen filosofian, sosiaaliantropologian ja yhteiskuntahistorian vastausmäärät nousivat. Sosiologia säilytti kuitenkin asemansa suosituimpana valintakoeaineena. Valintakoevastausten pistekeskiarvot vaihtelevat vuosittain melko paljon. Tänä vuonna vaihtelu oli jopa tavallistakin suurempaa. Selvästi korkeimmaksi pistekeskiarvo nousi käytännöllisessä filosofiassa. Sosiaalipolitiikan pistekeskiarvo puolestaan jäi poikkeuksellisen alhaiseksi.

Yleiselle valinnalle oli asetettu ennakkotavoitteeksi, että 10-15 % vastauksista kussakin aineessa yltäisi kiitettäviksi eli vähintään 15 pisteeseen. Sosiaalipolitiikassa ja matematiikassa tästä tavoitteesta jäätiin varsin kauas. Valtio-opin ja sosiaaliantropologian osalta tavoitteesta jäätiin hieman. Käytännöllinen filosofia oli puolestaan ainoa valintakoeaine, jossa kiitettävien vastausten osuus oli yli 15 %. Niissä aineissa, joissa kiitettävien vastausten prosenttiosuus jäi kovin pieneksi, hyväksyttyjen hakijoiden määrä jäi suhteessa muihin aineisiin aliedustetuksi. Siten näihin aineisiin vastanneet hakijat jossain määrin "kärsivät" rakenteellisesti siitä, etteivät eri aineiden koepistejakaumat helposti mukaudu samanlaisiksi aineiden keskenään erilaisesta luonteesta johtuen. Vähimmäispistesäännön vaikutusta on kuvattu luvussa 1.3.

Hyväksytyistä saamansa opiskelupaikan jätti käyttämättä viisi henkilöä, aineittain käytännöllisestä filosofiasta kolme sekä kansantaloustieteestä ja sosiaalipolitiikasta kummastakin yksi. Kaikki vapautuneet paikat täytettiin kutsumalla hakijoita varasijoilta.

Oikaisupyyntöjä yleisestä valinnasta jätti 14 hakijaa. Koska useat oikaisupyynnöt kohdistuivat kahteen aineeseen, oli aineittain laskettu oikaisupyyntöjen määrä näin 24 kappaletta. Oikaisupyyntöjen perusteella tiedekuntaan hyväksyttiin yksi hakija pääaineenaan sosiologia. Lisäksi valinnan tulosten tarkastamisen jälkeen havaittiin kaksi pisteiden laskennassa tapahtunutta virhettä. Näiden korjaamisen seurauksena valittiin yksi hakija lisää sosiaalipolitiikkaan ja yksi yleiseen valtio-oppiin. Koska nämä valitut tulivat ainekohtaisten kiintiöiden ulkopuolelta, eivät he ole mukana tässä esitetyissä tilastoissa.

2.3 Ylioppilastutkintotulosten jakautumisesta ja vaikutuksesta

Uusien ylioppilaiden suhteellisen osuus on laskenut samalle tasolle kuin vuonna 1999. Vuonna 2000 saman kevään ylioppilaita oli valituista 18 %, vuoden 1999 ylioppilaita 22 % ja vuoden 1998 ylioppilaita 21 %. Luvut tukevat sitä seikkaa, että huomattava osa hakijoista tulee hyväksytyksi tiedekuntaan vasta toisella tai kolmannella hakukerrallaan. Yksittäisten aineiden kohdalla vuotuiset muutokset valituksi tulleiden uusien ylioppilaiden osalta voivat olla hyvinkin suuria. Esimerkiksi kansantaloustieteessä oli uusia ylioppilaita viime vuonna vain 7 %. Sosiologiassa puolestaan uusia ylioppilaita oli viime vuonna 26 % ja valtio-opissa 24 % valituista. Myös yhteiskuntahistoriassa muutos viime vuoteen verrattuna on erittäin selvä. Tuolloin talous- ja sosiaali- sekä poliittiseen historiaan valituista peräti 29 % oli tuoreita ylioppilaita. Sosiaalipsykologiaan puolestaan valittiin tänäkin vuonna vain yksi saman kevään ylioppilas.

Alkupisteiden antamisella ja yhteispistekiintiöllä oli valinnan tulosten kannalta varsin suuri merkitys. Jos uudet opiskelijat olisi valittu pelkän koepistemäärän perusteella, olisi 31 nyt valituksi tullutta hakijaa jäänyt valitsematta ja näiden tilalle olisi otettu 24 nyt valitsematta jäänyttä. Tällöin täyttämättä jäävät paikat olisivat johtuneet siitä, että pisterajojen tuntumassa olisi ollut useita hakijoita tasapisteissä. Koepisterajaksi olisivat tällöin muodostuneet seuraavasti: kansantaloustiede 21,50; käytännöllinen filosofia 26,00; sosiaaliantropologia 27,00; sosiaalipolitiikka 23,25; sosiaalipsykologia 30,25; sosiologia 27,50; yhteiskuntahistoria 25,25; yleinen valtio-oppi 27,25. Valituksi olisi tullut 244 hakijaa eli täyttämättömiä paikkoja olisi jäänyt seitsemän.

Varasijoilta valituista yksi oli kirjoittanut ylioppilaaksi keväällä 2001, kaksi vuonna 2000 ja yksi oli vuoden 1999 ylioppilas. Näistä yksikään ei ollut suorittanut lukion matematiikan laajan oppimäärän mukaista ylioppilaskokoetta. Opiskelupaikkansa peruneista puolestaan neljä oli kevään vuoden 2000 ylioppilaita. Vuonna 2001 tai vuonna 1999 kirjoittaneita ei ollut. Näistä vuonna 2000 kirjoittaneista ja opiskelupaikkansa peruneista kaksi oli suorittanut lukion matematiikan laajan oppimäärän mukaisen ylioppilaskokeen. Ainoa oikaisupyynnön perusteella hyväksytty oli suorittanut Reifeprüfung-tutkinnon vuonna 2000.

Taulukossa on esitetty vuosina 2001, 2000 tai 1999 laajan matematiikan yo-kokeen hyväksytysti suorittaneet hakijat. Ainekohtaiset luvut pitävät sisällään ainoastaan kyseisen aineen ensimmäiselle sijalle asettaneet hakijat. Näiden lisäksi laajan matematiikan suorittaneita on tullut valituksi myös heidän toiseksi hakukohteekseen nimeämiin aineisiin. Kokonaisuudessaan eri aineisiin hyväksyttiin em. vuosina laajan matematiikan suorittaneita seuraavasti (suluissa kaikki em. vuosina kirjoittaneet hyväksytyt): kansantaloustiede 22 (32), käytännöllinen filosofia 5 (11), sosiaaliantropologia 1 (6), sosiaalipolitiikka 9 (16), sosiaalipsykologia 2 (10), sosiologia 12 (22), yhteiskuntahistoria 6 (27) ja valtio-oppi 11 (35).

2.4 Ei-ylioppilaat ja ruotsin- sekä muunkieliset

Viime vuoteen verrattuna selvin muutos on IB-tutkinnon suorittaneiden ja opistoasteen tutkinnon suorittaneiden hakijoiden määrän lasku. Erityisesti IB-hakijoiden määrä on tosin vaihdellut eri vuosina melko paljon (esim. v. 1999 IB-hakijoita 21). Muutosten merkitystä ei kannata kuitenkaan liioitella, sillä valinnan kokonaishakijamäärästä ei-ylioppilaat muodostavat vain neljä prosenttia. Hyväksyttyjen osalta heidän osuutensa oli tänä vuonna vain kaksi prosenttia, joka muodostui IB-tutkinnon tai Reifeprüfung-tutkinnon suorittaneista. Reifeprüfung-tutkinnon suorittaneet valittiin molemmat sosiaalipolitiikkaan. IB-tutkinnon suorittaneet valittiin kansantaloustieteeseen, sosiologiaan ja valtio-oppiin.

Myös ruotsinkieliset ovat valinnassa varsin pieni ryhmä ja heidän määränsä viime vuoteen verrattuna on laskenut jonkin verran. Kyse saattaa kuitenkin olla pelkästä satunnaisvaihtelusta, joka yksittäisten aineiden kohdalla voi näkyä vuosittain varsin selvästi.

Muunkielisten määrä on laskenut viime vuodesta, mutta se johtuu todennäköisimmin satunnaisvaihtelusta. Muunkieliset ovat yleisestikin suomalaisten valinnassa häviävän pieni ryhmä.

3 Sosiaalityön valinta

3.1 Sosiaalityön hakijat

Valtiotieteellisen tiedekunnan 12.6.2001 järjestettyyn sosiaalityön valintakokeeseen ilmoittautui 204 henkilöä, joista kokeeseen saapui 137. Kokeessa vastauksia jätti 132 henkilöä.

3.2 Valinta numeroina

Sosiaalityön erillisvalinnassa yhteispisterajaksi muodostui 49,25 ja koepisterajaksi 26,50. Näillä pisterajoilla valittiin uusia opiskelijoita 10 yhteispisteiden ja 16 koepisteiden perusteella, eli yhteensä 26. Kiintiö ylitettiin yhdellä paikalla, sillä koepistemäärän 26,50 oli saavuttanut kaksi hakijaa ja osa sosiaalityöhön valituista oli tullut valituksi myös yleisessä valinnassa. Tästä syystä sosiaalityöhön oli odotettavissa opiskelupakkojen peruutuksia.

Tänä vuonna sosiaalityön valintakokeessa oli ensimmäistä kertaa käytössä kirjallisuuskuulustelun lisäksi aineistokoe. Kirjallisuuskuulustelun vastausten keskiarvo oli 9,13 pistettä ja 15 pisteen eli kiitettäviä vastauksia oli 18 kpl eli 13,6 % kaikista vastauksista. Nollavastauksia oli 2 kappaletta ja täyden 18 pisteen vastauksia yksi kappale. Aineistokokeen vastauksien keskiarvo oli 10,14 pistettä ja kiitettäviä vastauksia oli 13 eli 9,8 %. Täyden 18 pisteen vastauksia ei ollut.

Hyväksytyistä saamansa opiskelupaikan jätti käyttämättä peräti 14 henkilöä. Näistä yhdeksän otti vastaan yleisessä valinnassa saamansa sosiaalipolitiikan paikan. Yleiseen valtio-oppiin, yhteiskuntahistoriaan, sosiologiaan ja sosiaalipsykologiaan oli tullut valituksi yksi kuhunkun ja myös nämä kaikki ottivat vastaan yleisessä valinnassa saamansa opiskelupaikan. Lisäksi yksi sosiaalityöhön valittu otti vastaan muualta saamansa korkeakoulupaikan. Näiden 14 peruneen tilalle voitiin valita 13 henkilöä, jolloin kaikki sosiaalityön 25 opiskelupaikkaa saatiin täytettyä. Oikaisupyyntöjä sosiaalityön valinnasta ei jätetty.

3.3 Ylioppilastutkintotulosten jakautumisesta ja vaikutuksesta

Hyväksytyissä ei ollut yhtään kevään 2001 ylioppilasta. Vuoden 2000 ylioppilaita oli 10 ja vuonna 1999 kirjoittaneita kuusi kappaletta. Opiskelupaikkansa käyttämättä jättäneitä oli sosiaalityön valinnassa varsin paljon. Varasijamenettelyn jälkeen 25 sosiaalityöhön lopullisesti valitusta vuoden 2000 ylioppilaita oli seitsemän ja vuoden 1999 ylioppilaita viisi. Vuoden 2001 ylioppilaita ei tullut varasijamenettelynkään jälkeen valituksi yhtään kappaletta. Mikäli valinta olisi suoritettu siten, että uudet opiskelijat olisi valittu pelkän koepistemäärän perusteella, olisi yksi nyt yhteispistekiintiössä valittu jäänyt valitsematta. Myös tällöin koepisterajaksi olisi tullut 26,50 pistettä ja kaikki 25 aloituspaikkaa olisi saatu täyteen. Yksi nyt yhteispisteillä valittu olisi pelkän koepistevalinnan perusteella tapahtuvassa valinnassa jäänyt ilman opiskelupaikkaa myös varasijamenettelyn jälkeen.

Vuosien 2001, 2000 ja 1999 ylioppilashakijoista 18 kpl 76:sta eli 24 % oli suorittanut lukion laajan matematiikan ylioppilaskokeen. Vastaavat luvut kokeessa vastanneista olivat 16 kpl 55:stä eli 29 % ja hyväksytyistä 7 kpl 16:sta eli 44 %. Varasijamenettelyn jälkeen 25:stä lopullisesti valitusta kaksi eli kahdeksan prosenttia oli lukion matematiikan laajan oppimäärän ylioppilaskokeen suorittaneita.

3.4 Ei-ylioppilaat ja ruotsin- sekä muunkieliset

Ei-ylioppilaita ilmoittautui 19, joista 13 oli suorittanut opistoasteen tutkinnon, kolme oli suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon, yksi oli suorittanut IB-tutkinnon ja yhdellä hakijalla oli vaadittu määrä avoimen yliopiston opintoja. Yhdellä hakijalla oli lisäksi dekaanin myöntämä erivapaus hakea sosiaalityön erillisvalinnassa. Opistoasteen tutkinnon suorittaneista kokeeseen osallistui seitsemän ja AMK-tutkinnon suorittaneista yksi. Kokeeseen osallistui myös dekaanin myöntämällä erivapaudella hakenut. Valintakokeessa näistä hakijoista tuli hyväksytyksi ainoastaan dekaanin myöntämällä erivapaudella hakenut. Tilanne ei muuttunut varasijamenettelyn jälkeenkään.

Kokeeseen ilmoittautui kolme ruotsinkielistä ja yksi muunkielinen hakija. Näistä kokeeseen osallistui kaksi ruotsinkielistä ja ainoa muunkielinen hakija, joka tuli myös hyväksytyksi.

4 Tilastotieteen valinta

4.1 Tilastotieteen hakijat

Valtiotieteellisen tiedekunnan 12.6.2001 järjestettyyn tilastotieteen valintakokeeseen ilmoittautui 78 henkilöä, joista kokeeseen saapui ja kokeessa vastasi 57 henkilöä.

4.2 Valinta numeroina

Tilastotieteen erillisvalinnassa yhteispisterajaksi muodostui 30,00 ja koepisterajaksi 18,50. Näillä pisterajoilla valittiin uusia opiskelijoita yhdeksän yhteispisteiden ja 16 koepisteiden perusteella. Näin valittujen määrä ylitti valintakiintiön (23) kahdella. Tämä katsottiin perustelluksi, sillä tilastotieteeseen on aiempina vuosina tullut jonkin verran peruutuksia. Varasijoille ei kuitenkaan voitu asettaa ketään, sillä näiden 25 valitun lisäksi yksikään muu hakija ei saavuttanut kummassakin koeaineessa vaadittua yhdeksän pisteen rajaa.

Valintakoevastausten keskiarvo oli tilastotieteessä 8,12 pistettä ja matematiikassa 8,23 pistettä. Vastauksia tilastotieteen osiosta jätti 57 ja matematiikan osiosta 53 hakijaa. Nollavastauksia oli tilastotieteessä viisi ja matematiikassa neljä kappaletta. Vähintään 15 pisteen eli kiitettäviä vastauksia oli tilastotieteessä seitsemän kappaletta eli 12,3 % ja matematiikassa viisi kappaletta eli 9,4 %. Täyden 18 pisteen vastauksia ei ollut kummassakaan aineessa yhtään kappaletta.

Hyväksytyistä saamansa opiskelupaikan jätti käyttämättä viisi henkilöä. Näistä peruneista kolme otti vastaan tiedekunnan yleisessä valinnassa saamansa opiskelupaikan. Tilastotieteen valinnasta ei jätetty yhtään oikaisupyyntöä.

4.3 Ylioppilastutkintotulosten jakautumisesta ja vaikutuksesta

Hyväksytyistä kuusi oli kevään 2001 ja kaksi vuoden 2000 ylioppilaita. Vuoden 1999 ylioppilaita ei ollut hyväksyttyjen joukossa. Alkupisteillä ei ollut tilastotieteen erillisvalinnassa lainkaan merkitystä. Jos valinta olisi suoritettu siten, että uudet opiskelijat olisi valittu pelkän koepistemäärän perusteella, olisivat valituksi tulleet täsmälleen samat hakijat kuin nytkin. Tämä johtuu siitä, että nyt valitut 25 olivat samalla ainoat hakijat, jotka täyttivät kummankin aineen vähimmäispistesäännön. Koepisterajaksi olisi tällöinkin luonnollisesti muodostunut 18,50 pistettä.

Vuosien 2001, 2000 ja 1999 ylioppilashakijoista kaikki 36 olivat suorittaneet lukion laajan matematiikan ylioppilaskokeen. Näistä hakijoista 26 osallistui kokeeseen ja heistä hyväksyttiin kahdeksan, kuten on jo edellä mainittu.

4.4 Ei-ylioppilaat ja ruotsin- sekä muunkieliset

Ei-ylioppilaina ilmoittautui ainoastaan yksi IB-tutkinnon suorittanut, joka osallistui kokeeseen, muttei tullut hyväksytyksi.Kokeeseen ilmoittautui yksi ruotsinkielinen hakija, joka tuli myös hyväksytyksi.

5 Viestinnän valinta

5.1 Viestinnän hakijat

Valtiotieteellisen tiedekunnan 8.6.2001 järjestettyyn viestinnän valintakokeeseen ilmoittautui 595 henkilöä, joista kokeeseen saapui 409. Kokeessa vastasi 379 henkilöä. Sukupuolten suhteelliset osuudet ovat pysyneet valinnan kaikissa vaiheissa viime vuoteen verrattuna melko samoina.

5.2 Valinta numeroina

Viestinnän erillisvalinnassa yhteispisterajaksi muodostui 57,50 ja koepisterajaksi 28,25. Näillä pisterajoilla valittiin uusia opiskelijoita 12 yhteispisteiden ja 18 koepisteiden perusteella eli yhteensä 30. Valintakoevastausten keskiarvo oli kirjallisuuskokeessa 8,35 pistettä ja aineistokokeessa 8,73 pistettä, nollavastauksia oli kirjallisuuskokeessa 27 kpl ja aineistokokeessa 15 kpl. Vähintään 15 pisteen eli kiitettäviä vastauksia oli kirjallisuuskokeessa 31 kpl eli 8,2 % ja aineistokokeessa 8 kpl eli 2,1 %. Täyden 18 pisteen vastauksia ei ollut kummassakaan osiossa.

Viestinnän valinnasta oikaisupyyntöjä jätti kolme hakijaa. Yksi oikaisupyyntö koski kokeen kumpaakin osiota ja kaksi muuta pelkästään aineistokoetta. Oikaisupyynnöt eivät tuottaneet muutoksia valinnan tulokseen.

5.3 Ylioppilastutkintotulosten jakautumisesta ja vaikutuksesta

Hyväksytyissä kuusi oli kevään 2001 ylioppilaita, seitsemän vuonna 2000 kirjoittanutta ja seitsemän vuonna 1999 ylioppilaaksi kirjoittanutta. Alkupisteiden merkitys viestinnän erillisvalinnassa oli tänä vuonna huomattava. Jos valinta olisi tehty siten, että uudet opiskelijat olisi valittu pelkän koepistemäärän perusteella, olisi seitsemän nyt valituksi tullutta hakijaa jäänyt valitsematta. Koepisterajaksi olisi tällöin muodostunut 27,50, mutta valituksi olisi tullut vain 27 hakijaa, sillä pistemäärän 27,25 oli saavuttanut neljä hakijaa. Kiintiön täyttäminen olisi edellyttänyt, että nämä tasapisteissä olevat hakijat olisi laitettu paremmuusjärjestykseen jonkin kriteerin mukaan.

Vuosien 2001, 2000 ja 1999 ylioppilashakijoista 101 kpl 342:sta eli 30 % oli suorittanut lukion laajan matematiikan ylioppilaskokeen. Vastaavat luvut kokeessa vastanneista olivat 72 kpl 227:stä eli 32 % ja hyväksytyistä10 kpl 20:stä eli 50 %.

5.4 Ei-ylioppilaat ja ruotsin- sekä muunkieliset

Ei-ylioppilaita ilmoittautui 14, joista kaksi oli suorittanut opistoasteen tutkinnon, yksi oli kirjoittamassa ylioppilaaksi vasta syksyllä 2001, kymmenen oli suorittanut IB-tutkinnon ja yhdellä oli dekaanin myöntämä erivapaus. Näistä osallistui kokeeseen yksi opistoasteen tutkinnon suorittanut, viisi IB-tutkinnon suorittanutta, yksi syksyllä ylioppilaaksi kirjoittava sekä yksi erivapauden saanut Valituksi tuli yksi IB-tutkinnon suorittanut hakija.

Ruotsinkielisiä hakijoita ilmoittautui kahdeksan, joista seitsemän osallistui kokeeseen ja yksi tuli hyväksytyksi. Muunkielisiä hakijoita ei ollut yhtään kappaletta.

6 Ulkomailla kouluopintonsa suorittaneiden erillinen valinta

6.1 Ulkomaalaishakijat

Valtiotieteellisen tiedekunnan 12.6.2000 järjestettyyn ulkomaalaisten valintakokeeseen haki osallistumisoikeutta 244 henkilöä, joista oikeuden sai 177 henkilöä. Tämän lisäksi kokeeseen oli osallistumisoikeus myös niillä noin 250 henkilöllä, jotka olivat saaneet oikeuden osallistua ulkomaalaisten valintakokeeseen joko vuonna 2000 tai 1999 eivätkä olleet silloin tulleet hyväksytyiksi. Kokeeseen saapui ja siinä vastasi kaikista edellisistä yhteensä 59 henkilöä.

6.2 Valinta numeroina

Ulkomaalaisten erillisvalinnassa oli käytössä kolme valintaryhmää. Jokaisessa ryhmässä pisterajana käytettiin 24,00 pistettä. I ryhmässä oli mahdollista hakea sosiologiaan, sosiaalipolitiikkaan, sosiaalipsykologiaan ja viestintään. Tästä ryhmästä valittiin yksi hakija ja hänen pääaineekseen tuli sosiologia. II valintaryhmässä oli mahdollista hakea kansantaloustieteeseen ja tilastotieteeseen. Tiedekuntaan ryhmästä valittiin seitsemän hakijaa, joista kuuden pääaineeksi tuli kansantaloustiede ja yhden pääaineeksi tilastotiede. III valintaryhmässä oli mahdollista hakea yleiseen valtio-oppiin, yhteiskuntahistoriaan ja käytännölliseen filosofiaan. Tiedekuntaan ryhmästä valittiin kolme ja kaikkien pääaineeksi tuli valtio-oppi. Kokeeseen osallistui I ryhmässä 18, II ryhmässä 25 ja III ryhmässä 16 hakijaa.

Valintakokeessa kummastakin valintakoeaineesta oli mahdollista saada 18 pistettä eli kokeen enimmäispistemäärä oli 36. Valintakoevastausten keskiarvo I ryhmässä oli 9,66 pistettä (sosiologia 3,75 ja sosiaalipolitiikka 5,91). Nollavastauksia oli sosiologiassa kaksi kappaletta ja sosiaalipolitiikassa yksi. Vähintään 15 pisteen eli kiitettäviä vastauksia oli kummassakin valintakoeaineessa yksi kappale. Sosiologian kiitettävä vastaus oli samalla täyden 18 pisteen vastaus. II ryhmässä valintakoevastausten keskiarvo oli 15,51 (kansantaloustiede 8,82 ja matematiikka 6,69). Matematiikassa oli kaksi nollavastausta. Kiitettäviä vastauksia oli kummassakin aineessa viisi kappaletta. Täyden 18 pisteen vastauksia oli kummassakin aineessa yksi kappale. III ryhmässä valintakoevastausten keskiarvo oli 18,38 (valtio-oppi 7,13 ja yhteiskuntahistoria 11,25). Kiitettäviä vastauksia oli yhteiskuntahistoriassa kolme kappaletta. Näistä yksi oli täyden 18 pisteen vastaus. Valtio-opissa kiitettäviä vastauksia ei ollut.

Hyväksytyistä saamansa opiskelupaikan jätti käyttämättä yksi tilastotieteeseen ja yksi kansantaloustieteeseen valittu henkilö. Oikaisupyyntöjä ei jätetty yhtään kappaletta.

6.3 Suomen-, ruotsin- ja saamenkieliset

Ulkomailla kouluopintonsa suorittaneiden valintakokeeseen osallistui yhdeksän suomenkielistä hakijaa. Ruotsin- tai saamenkielisiä hakijoita ei ollut yhtäkään. Tiedekuntaan hyväksyttiin kuusi suomenkielistä hakijaa.