Piirtoheittimen ensimmäinen numero keskittyi oppimisympäristöjen opetuskäytön esimerkkeihin. Nämä esimerkit eivät kuitenkaan herättäneet laajempaa keskustelua, vaan sen teki Jere Majan "Paha paha PowerPoint" -artikkeli (21 kommenttia).
Tähän koosteeseen olen nostanut muutamia keskustelussa esiin nousseita teemoja. Kooste ei ole, eikä sen tarkoituskaan ole olla, mitenkään kattava vaan enemmänkin tiivistää kommentit muutaman teeman alle.
Mielummin PDF-dokumentteja ja webisivuja!
Jere Majava varoitti artikkelissaan PowerPoint -esitysten varomattomasta opetuskäytöstä. Hänen ajatuksensa sai tukea uselta kommentoijalta. PowerPoint -esitykset koettiin tuottavan samanlaisia, puuduttavia esityksiä, jotka voisi korvata myös muilla keinoin:
"Näiden PP:n tyyppisten "killer-applikaatioiden" ongelma tosin tuntuu yleismaailmallisesti olevan se, että ne johtavat henkiseen laiskuuteen ja tietyn normin syntymiseen, josta ei uskalla poiketa. Mutta uskokaa tai älkää, niin toistuvien kalvosulkeisten vetäminen joku kerta vaikkapa Netscapella PDF-muodossa saattaa piristää tilaisuutta juuri sen verran, että kuulijat jaksavat pysyä hereillä koko esityksen ajan." (2. kommentti)
Jäin pohtimaan sitä, pitääkö PDF-dokumenttien esittäminen kuulijat sitten paremmin hereillä? Tähän esitettiin lisäargumenttina seuraavaa:
"PowerPointille vaihtoehtoisten medioiden käyttö, esim. juuri verkkosivujen tai PDF-dokumenttien heijastaminen tai vaikka dokumenttikameran käyttö, on mielestäni ehdottomasti kannatettavaa - jo siksikin, että ne eivät ohjaa ennalta määrättyyn ja tiukan lineaariseen asioiden esittämiseen, josta PP-esityksissä harvoin osataan tai uskalletaan irrottautua. Puhuttuun aiheeseen liittyvä oheismateriaali herättää myös yleensä enemmän kiinnostusta ja ajatuksia kuulijoissa, kuin puhutun asian iskulauseina kertaavat PP-kalvot." (7. kommentti)
Kritiikkiä aiheutti etenkin se, että PowerPoint -ohjelma luo esitykselle lineaarisen rakenteen, josta esittäjä ei useinkaan poikkea. Erään kommentoijan mukaan webisivut ovat lineaariseen rakenteeseen oiva lääke:
" Webisivujen käyttö powerpointin sijasta herättää kuulijassa ainakin toiveita siitä että esitys saattaa lähteä rönsyilemään linkkien kautta verkkoon. Metatasolla sanoma on hyvin erilainen: verkossa oleva aineisto on siellä kuulijoiden kriittisesti arvioitavana, pp-esitys on sliipattu myyntipuhe." (8. kommentti)
Mutta voihan PowerPoint -esitykseenkin tehdä linkkejä webisivuille ja lähteä rönsyilemään verkkoon, vai?
Onko se välineen vika, jos opettaja ei osaa opettaa?
Monet kommentoijat kohdistivat kritiikin PowerPoint -esityksen tekijään eivätkä niinkään välineeseen:
"Se ei kuitenkaan ollut liitutaulun vika, että opetus oli huonoa…. Vika on tekijässä." (14. kommentti)
Jokuhan tosiaan sen esityksen tekee. Jokainen julkaisuväline ohjaa aina esitystä tiettyyn suuntaan, oli esitys sitten webisivuilla, paperilla tai vaikka datatykin kautta esitetty PowerPoint -sarja. Väline ei itsessään tuota sitä esitystä, vaan esityksen tekijä. Esityksen suunnittelu lähtee hyvästä jäsentelystä:
"Hyvä jäsentely, millä keinolla tahansa, on aina hyvän esityksen perusta. On aivan sama, tekeekö luennoitsija sen vanhoilla PH-kalvoillaan, tai kirjoittaako sekavalla käsialalla liitutaululle (ja pureskelee samalla liidun toista päätä), tai tenhoavalla puheellaan, tai osuvilla pp-tiivistyksillään (mistä kaikista on kokemusta). Pelkkä hyvä esiintymistaito ei riitä - silloin näyttelijät olisivat kysytyimpiä luennoitsijoita." (10. kommentti)
Esityksen tai luennon valmistajan (luennoitsija, esittäjä) kokemus, taidot ym. seikat vaikuttavat välinettä enemmän esityksen tasoon:
"PP: n on vain ajattelun ja kynän jatke, jos ei osaa kynällä tehdä muuta kuin kirjoittaa aakkosia peräkkäin ei osaa sitä pplläkään. Kuvan, sanan ja värien yhdistelmää huomion herättämisessä on pakko käyttää, jos aikoo pitää yleisönsäkin kiinnostuneena, eikä vain itse innostua aiheesta." (21. kommentti)
Ammattitaitoon kuuluu olennaisena osana myös valintojen tekoa ja omien taitojen kriittistä arviointia:
"Työkalun valinta ja sujuva käyttö riippuu esityksen pitäjän kokemuksesta ja ammattitaidosta. Uuden välineen käyttöönottoon liittyy aina alkukarheuttta ja liiallista ihastusta ensimmäisenä löydetyihin uusiin erityispiirteisiin, kuten kalvonvaihtotehosteisiin. Harjoittelua ja itsekritiikkiä tarvitaan ja niihin olisi jokaisen varattava alkuvaiheessa riittävästi aikaa." (20. kommentti)
Entäs se oppiminen?
Oppimisen suhteen PowerPoint jakoi mielipiteitä. PowerPoint voi erään kommentin mukaan haitata oppimista:
"Näin ollen osittain PP-esitysten takia opiskelu muuttuu entistä enemmän tiedon "siirtämiseksi" opettajalta oppilaille, eikä rohkaise oppilaita omaan kriittiseen ajatteluun. Tämä voi tuotaa hyviä koetuloksia (mikäli kokeessa kysytään kapea-alaisia kysymyksiä), mutta harvoin hyviä ja luovia tutkijoita." (13. kommentti)
Toinen kommentoija oli taas sitä mieltä, että se voi edistää oppimista yhdistämällä kuulemisen ja näkemisen:
"PP-kalvolle voi hyvin rakentaa jonkin mallin, joka syntyy vähitellen katsojille. Tämän saman tosin voi tehdä liidulla taululle, tai piirtoheittimen avulla asettelemalla kalvoja päällekkäin vähitellen luennon edetessä. … Esittäjän lienee parempi pohtia tarkoin mikä on hänen sanomansa kuulijoille, ei niinkään miten paljon tietoa pitäisi ehtiä välittämään. Yleensähän me muistamme vain 10-20 % kuulemastamme ja näkeminen hieman edistää muistamista. Samanaikaisesti kuormittamalla näkemistä ja kuulemista syntyy kuitenkin turhautumista, valitettavasti emme pysty omaksumaan tietoa samaan tahtiin kuin nykyiset välineet sitä pystyvät meille välittämään." (18. kommentti)
Jos PowerPointtia käytetään opetuksessa, opettajan kannattaa pohtia miten hän sitä käyttää. Mikä on tämän esityksen tarkoitus?
Mihin se soveltuu?
PowerPoint soveltuu hyvin myös opetukseen, kuten eräässä kommentissa kerrottiin:
"Esimerkiksi pari kansainvälistä arkeologia on esitellyt esinelöytöjä ja -mallinnuksia kauniisti ppt:llä. Näissä tapauksissa olennaista on kuvantoiston mahdollisuudet, jotka eivät ole sinänsä PowerPoint -sidonnaisia, mutta joita voidaan siinä käyttää. Menneisyyden tutkijan näkökulmasta tulee lisäarvoa siitä, että voi esitellä sellaisia esinelöytöjä, arkkitehtuuria ja asiakirjoja, joita harva pääsee paikan päälle katsomaan." (19. kommentti)
"Diaesityksen kaltaiseen kuvamateriaalin ja siihen liittyvän oheisaineiston esitykseen PP on kelvollinen esitysmenetelmä." (20. kommentti)
Löytyykö muita hyviä PowerPointin opetuskäytön esimerkkejä?
Tämä vinkki tuli Timo Harmolta: The Chronicle of Higher Education julkaisi 12.11.2004 Jeffrey R. Youngin kirjoituksen "When Good Technology Means Bad Teaching" ja mottona "Giving professors gadgets without training can do more harm than good in the classroom, students say".
Erityisen polemisoinnin kohteena on Power Point -kalvojen tylsä käyttö. Koko kirjoitus löytyy osoitteesta http://chronicle.com/free/v51/i12/12a03101.htm
Oli mukava löytää tämä artikkeli. Käytän työssäni opettajan päivittäin PP:tä, joten on hyvä pohtia syvällisemmin miksi käytän juuri tätä tekniikkaa. En toki rajoitu siihen, vaan esim. piirtämisen teen piirtotaululle.
Toiveeni koskee tutkimustuloksia. Kritiikkiä on helppo esittää, mutta toivoisin faktaa sen tueksi. Samalla verrokkikohdetta valittaessa joutuisi erityisesti miettimään mikä oli se parempi tapa esittää tieto. Mielenkiinnolla odottaen...
Kritiikkiä on tosiaankin helppo esittäää, mutta yliopistomaailmassa odotetaan myös tutkimuksia kritiikin tueksi. Paha, paha powerpoint -artikkeli julkaistiin Piirtoheittimen Heitin-palstalla, jossa pyrkimyksenä on keskustelun avaaminen, eikä niinkään tutkimuksen esittäminen. Keskustelun avaamisessa artikkeli toimi hyvin. Piirtoheitin on myös aina valmis julkaisemaan aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia.
Palaisn tähän juttuuni pitkästä aikaa ja törmäsin samalla yhteen Tainan peräänkuuluttamaan tutkimukseenkin, jossa kritisoidaan PP:n tyypillisintä sovellustapaa (http://www.smh.com.au/articles/2007/04/03/1175366240499.html).