Lentokentän elävä menneisyys

Ravintola Sinisiipi ja Hakaniemen lääkäriaseman alainen Malmin lääkäriasema, paloasema ja rajavartiolaitoksen huoltohalli ovat nyt Malmin lentokentän nykypäivää yhtä hyvin kuin tilaus- ja koulutuslennot, koneiden huolto, yleisölennätykset ja laskuvarjohypyt. Hallinto- ja lennonjohtorakennus, jonka piirsivät rakennushallituksen arkkitehdit Dag Englund ja von Rosendahl, on enimmän aikansa hiljainen kuin odottaen, mitä tuleman pitää.

Joutilaalle suolle

1934 Helsingin kaupunki teki kaksi suurta maakauppaa: Tuomarinkylästä se osti maanviljelysneuvos Kavaleffilta Tomtbackan (nykyisen Haltian) ja Nackbölen Niskalan) ja ostamalla Ab Parkstad-Vanda-Puistokylä Oy:n ja Malm Kalksandtegelfabrik Ab:n osakkeet kaupunki hankki omistukseensa Malmilta ja Tapanilasta 444,5 ha. Jälkimmäiseen kauppaan kuulunut Tattarisuo oli tullut kuuluisaksi 1930, jolloin sieltä oli löydetty ruumiiden osia. Malmin hautausmaalta oli kaivettu vainajia ja harjoitettu noituutta.

Säännöllinen lentoliikenne Helsingistä oli alkanut jo 1924, maaliskuussa Tallinnaan ja heinäkuussa Tukholmaan. Lentoasema sijaitsi Katajanokan rannassa. Paikka oli katsottu ensin väliaikaiseksi. Liikenne tiheni ja lentokoneiden suuri hetki koitti 1926, jolloin kova pakkanen tukki laivaväylät. Tukholmaan ei päästy vesitse, mutta Turusta sinne lennettiin ja Helsingistä vei Tallinnaan päivittäin jopa 13 vuoroa.

Kesäkuussa 1927 kaupunginvaltuusto päätti varata lentosatamaa varten Katajanokan itäkärjestä paikan, mutta samalla päätettiin pyytää valtiolta sellaisen sotilaskentän rakentamista, mitä myös siviilikoneet voisivat käyttää.

Tuomarinkylän ja Malmin-Tapanilan maakaupat kytkeytyivät paikkakysymykseen. Valtion komitean ajatusten perusteella esitettiin lentokentän rakentamista Tuomarinkylään, mutta kaupunki halusi varata ne maat asutukseen. Sen sijaan Tattarisuo Malmin kylästä tuntui joutavan hyvin lentoasemaksi. Kaupunki tarjosi sieltä 55 hehtaaria 50 vuodeksi ja lupasi osallistua rakennuskustannuksiin. Sopimus tehtiin 99 vuodeksi. Tuomarinkylän lisäksi oli aikaisemmin ollut ehdolla myös Vanhankaupunginlahden pohjoisranta. Valinta osui Tattarisuohon lopulta senkin vuoksi, ettei "alueelle saada syntymään mitään parempaa esikaupunkiasutusta". Näin kaupunki arvioi.

Valtion ja Helsingin välillä oli siis keskusteltu ensin sotilaskentästä, jota siviilikoneetkin saisivat käyttää. Lopullisessa sopimuksessa kenttää kuitenkin määrättiin käytettäväksi ensi sijassa posti- ja siviili-ilmailuun. Rakentamista vauhditti Tukholman esimerkki: siellä oli Bromman kenttä valmistumassa ja nykyisen SAS:n edeltäjä halusi siirtyä käyttämään maakoneita. Suomessa pidettiinkin niin kiirettä, että vuokrasopimuksen allekirjoittamisen päivänä sai TVH rakennettavakseen Malmin kentän. Valtion rahaa oli odottamassa 4,1 miljoonaa ja kaupunki valmiina tulemaan mukaan.

Tukholman kentän oli määrä olla käytössä syksyllä -36, mutta niin oli Malmikin valmiina 16. päivänä joulukuuta samana vuonna. Hallin sekä hallinto- ja asemarakennuksen rakentamisen ynnä sokkolaskulaitteiden rakentaminen kuitenkin jatkui. Valmistuessaan Malmin halli oli Euroopan toiseksi suurin, sinne mahtui kuusi Junkers JU 52-konetta.

Malmi alkoi nousta lentävän Euroopan tietoisuuteen. Ensimmäiseksi sinne oli laskeutunut ruotsalainen Junkers. Vuonna 1937 Malmille lensivät ulkomaalaisista yhtiöistä myös Saksan Lufthansa ja Puolan LOT. Oma Aerommekin liikennöi aina Berliiniin saakka. Kotimaassa reitti ulottui 1939 pohjoisessa Kemiin. Idässä lennettiin Imatralle saakka Viipurin kautta.

(Kuvateksti: Malmin lentoasema vihittiin 15.5. 1938. – Pietisen kuva Museovirastosta.)

"Tattarisuo, kulttuurin kannalta ennen maamme pimeimpiä paikkoja, jonka synkässä rämemaailmassa pakanuuden aikojen peruna taikauskoa noitien avulla harjoitettiin, on nyt rakentajiensa ansiosta ikään kuin taikaiskusta muuttunut kuivaksi, tasaiseksi kentäksi – kentäksi, jolta tekniikkamme korkeimman taidon avulla kulttuuria ja hyvinvointia tullaan levittämään koko maallemme kansamme onneksi."

Näin juhlallisesti lausuiltiin vihkiäisiin julkaistussa kirjassa. Helsingin lentoasema oli vihitty 15.5. 1938 parintuhannen kutsuvieraan ja 25.000 muun katsojan voimalla. Kutsuvieraina olivat mm. pääministeri A.K. Cajander ja marsalkka Mannerheim, yhteisen kansan joukossa mm. meitä malmilaisia poikia, minä isäni kanssa keväisin aina valkovuokkoja kasvaneilla rinteillä nykyisen Nallenmäentien puolella.

(Kuvateksti: Tällaisella Sisulla kuljetettiin 1937 matkustajia Malmin ja Helsingin välillä. – C. Grünbergin kuva Helsingin kaupunginmuseosta.)

(Kuvateksti: Hangaari ja Sampo. — E.M. Stafin kuva Finnairin historiasta.)

Yleisöä veti paikalle suurin lentonäytös, mitä Suomessa oli siihen mennessä järjestetty. Eläintarhan ajot peruutettiin tuona keväänä, sillä Malmilla oli nähtävänä surmansilmukoita, suurteholiidokkeja, ilmavoimien koneita – surmansilmukatkin lensi A. Lunnela kaksimoottorisella pommikoneella – ja pohjoismaiden ainoa autogiro, eräänlainen lentokoneen ja helikopterin välimuoto. Malmin kentällä oli silloin 1000 henkilöautoa – koko Helsingin autokanta käsitti siihen aikaan 6 000 autoa!

Ensin Saksa, sitten liittoutuneet

Toinen maailmansota muutti Malmin lentoasemankin. Kotimaan reittilennot ja lennot Tallinnaan lopetettiin talvisodan alettua ja Ruotsiinkin lennettiin vain Turusta ja Vaasasta. Rauhan tultua lähdettiin Malmilta jälleen kotimaahan aina Petsamoon saakka ja ulkomaille Tukholmaan ja Tallinnaan, mutta Tallinnan lennot päättyivät Kalevan tuhoon Suomenlahdella heinäkuussa 1940. (Huom oikea päivämäärä on 14.6.1940 - korjaus 4.7.2005))

Kun jatkosota alkoi, menetti Malmi siviilikoneet Poriin, mutta sitä aikaa kesti 1941 vain syyskuuhun. Jatkosodan aikana Malmin kentällä olivat sekä Suomen että Saksan ilmavoimat ja saksalaiset levittäytyivät muuallekin Malmille monella mielessään myös Malmin tytöt.

Malmilta noustiin tiedustelu- ja pommituslennoille. Yksi hävittäjälentue oli suojelemassa Helsinkiä; saksalaisilla oli muutamia Messerschmitt -yöhävittäjiä Malmilla. Malmilaiset kertoivat toisilleen saksalaisen pommikoneen vajoamisesta. Lentokentän luona oli kevyt ilmatorjuntapatteri. Tietysti kenttä itsessään oli neuvostokoneiden maalina. Vähällä kuitenkin päästiin.

(Kuvateksti: Näin rakennettiin Malmin lentokenttää, hevosmiehinä Karl Frans Silfver ja Jalmari Saarinen. Kuvan omistaa Gunnar Silfver.)

22.9. 1944 saapui Helsinkiin kenraalieversti Zhdanovin johtama liittoutuneitten valvontakomissio ja Malmin lentokenttä siirtyi sen käyttöön. Maailmanhistoriasta oli kääntynyt uusi sivu ja nyt Malmilla kävelivät neuvostoarmeijan sotilaat. Vuoden 1946 loppuun saakka hoidettiin siviililennot Hyvinkään pienoiselta kentältä. Malmi oli vain Tukholman ja Moskovan välisen reitin välilaskupaikka.

(Kuvateksti: Nykyisten mittojen mukaan näyttää Suomen entisen päälentokentän hallinto- ja lennonjohtorakennus veikeän pieneltä, mutta tätä kautta sopi kulkemaan sekä koti- että ulkomaanliikenne. Keskellä hallia oli palmu, joka jäi kaikkien kävijäin mieleen. Nytkin talo hyödyttää ensi sijassa ilmailua mutta mahtuu sinne myös ravintola. Siivessä tarjoaa yksityinen Malmin lääkäriasema tutkimuksia, sairaanhoitoa ja työterveyshuoltoa.

Malmin suuri aika on ohi

40-luvun loppupuolella alkoi näyttää selvältä, että Malmista ei ole Helsingin lentoliikenteen pääkentäksi. Elokuussa 1948 kiitorata murtui SAS:n DC-4:n alla. Vaikka kenttä kesti samanpainoisen koneen tammikuussa 1950 kovien pakkasten ansiosta, oli perusheikkous nähty. Oli tulossa nykyisen Helsinki-Vantaan kentän aika. Kun tulin elämäni ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta Unkarista olympialaisten aikaan 1952, laskeutui Kööpenhaminasta lentänyt kone vielä Malmille, mutta paikka oli silloin jo hiljainen. Olympialaisliikenne oli suuntautunut jo uudelle kentälle.

Helsingin kaupunki oli valtion pyynnöstä antanut 1939 Malmin lentoasemalle aiemmin vuokratun 55 ha:n lisäksi maata 66,5 hehtaaria. Yhtä alunperin 800 metrin mittaista kiitorataa pidennettiin 500 metrillä. Kenttäalueen laajentaminen rajoitti entistä enemmän ympäröivien alueiden rakentamista. Vielä nyt supistaa kentän toiminta kaupungin mahdollisuuksia käyttää kentän ympäristöä. Asuntotontteja, joista on paha puute, ei täältä voida osoittaa niin kuin olisi tarpeen.

80-luvulla varmaan nousee kentän tulevaisuus avoimen keskustelun kohteeksi. Toukokuussa 1935 luovutettiin alue lentokentäksi, mutta "ei kuitenkaan pitemmäksi ajaksi kuin 99 vuodeksi". Yhtä hyvin asuntojen rakentamista kuin virkistystä rajoittava Helsingin maantarve saattaa johtaa neuvotteluihin tämän suuren alueen saamisesta monipuolisempaan käyttöön jo paljon aikaisemmin.

Takaisin alkuun