Ryhmään mahtuu kaikenlainen terveyssosiologinen tutkimus. Ryhmään ovat tervetulleita mitä erilaisimpiin menetelmällisiin lähestymistapoihin ja teoreettisiin näkökulmiin pohjautuvat ja eri vaiheissa tutkimusprosessia rakennetut esitykset.

KOORDINAATTORIT
Ilka Kangas (HY), ilka.kangas@helsinki.fi, (09) 191 24620 ja Ullamaija Seppälä (HY) ullamaija.seppala@helsinki.fi, (09) 191 24581

Ilka Kangas (HY) ja Ullamaija Seppälä (HY)

PAIKKA JA AIKA
Porthania, P721, vain pe

ALUSTUSTEN ABSTRAKTIT

Johanna Ruusuvuori (TaY): Empatia, sympatia ja ammatillinen neutraalisuus - vuorovaikutuskäytänteiden eroista yleislääkärin ja homeopaatin vastaanotoilla

Esitelmässä vertaillaan terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden vuorovaikutusta kahdessa erityyppisessä vastaanottoympäristössä: yleislääkärissä ja homeopaattisilla vastaanotoilla. Erityisesti tarkastellaan yleislääkärien ja homeopaattien erilaisia tapoja ottaa vastaan potilaiden huolenkerrontaa.

Omien ongelmallisten kokemusten kertominen toiselle voi olla emotionaalisesti hyvinkin jännitteinen tilanne. Arkikeskustelussa huolenkerrontaan onkin tapana vastata jonkinlaisella myötätunnon tai ymmärryksen osoituksella. Terveydenhuollon kohtaamisissa tällaisia tilanteita mutkistaa ammattilaisen institutionaalinen tehtävä tarjota apuaan potilaan ongelman ratkaisemiseksi tai lievittämiseksi. Esitelmässä vertaillaan, millä tavoin yleislääkärit ja homeopaatit toimivat tilanteessa, jossa tehtäväksi asettuu yhtäältä potilaan terveysongelmien analysoiminen ja ratkaisu ja toisaalta jonkinlaisen emotionaalisen vastavuoroisuuden osoittaminen. Aineistona käytetään 20 videonauhoitettua yleislääkärin ja 20 homeopaatin vastaanottoa ja analyysimenetelmänä keskustelunanalyysia.

Analyysin perusteella näyttää siltä, että potilaiden huolenkerrontaa vastaanottaessaan yleislääkärit painottavat toiminnassaan ongelmanratkaisua ja omaksuvat melko neutraalin näkökulman suhteessa potilaiden puheeseen. Homeopaatit sen sijaan osoittavat ymmärrystä ja osanottoa potilaan tilannetta kohtaan moninaisin keinoin, mutta säilyttävät kuitenkin samalla ongelmanratkaisutoiminnan keskeisen aseman keskustelussa.

Lopuksi keskustellaan tehtyjen havaintojen suhteesta erilaisiin psykologisesta ja sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta peräisin oleviin 'empatian' ja 'sympatian' määritelmiin.

Kirsi Vainionpää (LaY): Miesten vaihdevuosien hormonihoito: ikääntymisen medikalisaatiota vai yksilön yhteiskunnallinen valinta?

Esitykseni perustuu käynnissä olevaan väitöstutkimukseeni, jonka kohteena on miesten vaihdevuosien ja niiden jälkeisen ajan hormonihoito yhteiskunnallisena konstruktiona. Miesten noin neljä vuotta markkinoilla ollutta hormonilääkitystä käyttää tällä hetkellä 1-2 % vaihdevuosi-ikäisistä. Onko odotettavissa, että miesten hormonihoitokin on 30 vuoden kuluttua joka toisen keski-ikäisen miehen käytössä, kuten tilanne on naisten puolella tilanne tällä hetkellä? Miesten hormonihoidon riskit ovat paraikaa keskustelun alla: Yhdysvalloissa kesällä 2002 kiellettiin suunnitellun laajan kuusivuotisen mieshormonien käyttöä valottavan kliinisen kokeen aloittaminen riskeihin vedoten.

Tutkimukseni koostuu seuraavista osatutkimuksista ja niiden tuloksia esittelevistä artikkeleista:

l Miesten vaihdevuosien hormonihoito innovaationa - miehen vaihdevuosien ja hormonihoidon kehityskaari suomalaisessa maallikoille suunnatussa lehdistössä

ll Asiantuntijatieto miesten hormonihoidoista: suomalaisten lääkäreiden näkemyksen rakentuminen miesten vaihdevuosista ja hormonihoidoista

lll Miehen ruumiin hallinta vaihdevuosihormonihoidolla. Hormonihoito foucaultlaisena vallan välineenä.

lV Miesten hormonihoidon käytön diffuusio, nykyisyys ja tulevaisuus peilattuna naisten hormonihoidon käytön diffuusioon

Meneillään olevassa toisessa osatutkimuksessa tarkastelen, miten asiantuntijalääkäreiden tieto miesten vaihdevuosista ja hormonihoidosta rakentuu ja millaista kehitystä/muutosta tiedossa tapahtuu tarkastelun perspektiivissä (1982-2002). Asiantuntijalääkäreiden tiedoksi sisällytän Suomen Lääkärilehdessä ja Duodecimissä aiheesta olleet artikkelit sekä lääketieteen opetuksessa käytetyn kirjallisen materiaalin. Erityisesti andrologiaan erikoistuvan lääkärin oppimateriaali on kiinnostukseni kohteena. Pharmaca ja Therapia Fennicassa sekä Lääkärin käsikirjassa olevat miesten HT-artikkelit ovat myös asiantuntijalääkäreiden aineistoa. Kansainvälisiltä forumeilta tarkastelen suomalaisten andrologian vaikuttajalääkärin julkaisuja aihepiiriä koskien.

Johanna Mäkelä ja Mari Niva (Kuluttajatutkimuskeskus): Kotimaisia marjoja ja kasvistanoleja. Muuttuvat käsitykset ruoan terveellisyydestä

Esitelmässä käsitellään suomalaisten kuluttajien muuttuvia käsityksiä ruoan terveellisyydestä. Tulokset perustuvat Kuluttajatutkimuskeskuksessa meneillään olevaan tutkimukseen, jossa selvitetään terveysvaikutteisten eli funktionaalisten elintarvikkeiden hyväksyttävyyttä eri kuluttajaryhmissä sekä kuluttajien tapoja ymmärtää terveellisyyden ja terveysvaikutteisuuden käsitteitä. Tutkimuksen aineisto on väestöä edustava otos yli 15-vuotiaita suomalaisia (N=1210). Aineisto kerättiin tietokoneavusteisilla puhelinhaastatteluilla (CATI) keväällä 2002. Lähtökohtana tutkimuksessa on Kuluttajatutkimuskeskuksessa aikaisemmin tehtyjen kvalitatiivisten tutkimusten havainto, että terveysvaikutteisten elintarvikkeiden hyväksyttävyydessä voidaan erottaa kaksi tasoa: ensinnäkin yksittäisten tuotteiden hyväksyttävyys, ja toiseksi laajempi, kulttuurinen hyväksyttävyys.

Tuotetasoista hyväksyttävyyttä lähestytään tutkimuksessa tarkastelemalla erilaisten terveysvaikutteisina pidettyjen elintarvikkeiden käyttöä, käytön useutta, syitä ja käyttäjien kokemuksia tuotteista. Käyttöä selvitetään tuotemerkkitasolla siten, että käyttökokemuksia kysytään kymmenestä tuotteesta ja tuoteperheestä. Kulttuuriseen hyväksyttävyyteen liittyvät sellaiset kysymykset kuin terveysvaikutteisten elintarvikkeiden turvallisuus ja riskit, luotettavuus ja uskottavuus, teknologisuus ja luonnollisuus sekä lääkkeen ja ruoan välinen vastakkaisasettelu. Siihen liittyy myös yhteiskunnallinen keskustelu ruoantuotannon suunnista ja syömisen kulttuureista. Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää funktionaalisten elintarvikkeiden käyttötapoja ja hyväksyntää osana laajempaa elämäntavallista kokonaisuutta. Kuluttajien tavat valmistaa ruokaa, koettu terveydentila ja liikuntaharrastuneisuus ovat mukana kysymyksenasettelussa, samoin kuin näkemykset terveellisyyden merkityksestä sekä teknologiasta ruoantuotannossa.

Alustavien tulosten mukaan kuluttajilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä terveysvaikutteisuus tarkoittaa. Yhtäältä terveysvaikutteisuus voidaan mieltää uusien terveysvaikutteisiksi kehitettyjen elintarvikkeiden ominaisuudeksi, toisaalta se voidaan liittää perinteisesti terveellisinä pidettyihin elintarvikkeisiin. Terveellisyyden ja terveysvaikutteisuuden käsitteitä ei välttämättä erotella toisistaan. Esitelmässä jäsennetään terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kulttuurisen hyväksyttävyyden ulottuvuuksia perustuen aineiston faktori- ja ryhmittelyanalyysiin. Tuloksena on neljä toisistaan poikkeavaa kuluttajaryhmää.

Pia Solin (TaY): Löytyykö mielenterveyttä?

Mielenterveyden edistäminen terveydenedistämisohjelmissa - vertaileva tutkimus Suomen, Ruotsin, Tanskan, Hollannin, Englannin, Portugalin ja WHO:n terveydenedistämisohjelmista

Huolimatta mielenterveyden jatkuvasti kasvavasta julkisuusarvosta, on sen osuus kansallisissa terveysohjelmissa ollut suhteellisen pieni. Useissa terveydenedistämisasiakirjoissa mielenterveyden todetaan olevan tasa-arvoinen osa ihmisen terveyttä. Sen vaihteleva painoarvo terveysohjelmissa on juuri tästä syystä kiinnostava. Kiinnitetäänkö toimeenpanossa enemmän huomiota fyysisen terveyden kuin mielenterveyden edistämisen tavoitteisiin ja jos näin tehdään, miksi? Tutkimuksessa tullaan tarkastelemaan mielenterveyden roolia terveydenedistämisohjelmissa seuraavien kysymysten kautta;

Miten kansalliset ohjelmat sekä WHO:n ohjelmasuositukset ovat muokkaantuneet nykyiseen tilansa (ehkä toisistaan vaikutteita ottaen) ja miten ne eroavat toisistaan? Onko niistä mahdollista löytää strateginen ydin ja/tai operationaalinen taso?

Miten maat ovat itse arvioineet terveydenedistämisohjelmiaan, nimenomaan mielenterveyden osalta? Minkälaisilla indikaattoreilla ja kenen toimesta arviointi on tehty? Mitkä ovat niiden herättämät reaktiot?

Miten mielenterveyden tavoitteita on arvotettu ohjelmien muiden tavoitteiden kanssa? Tässä kysymyksessä on tarkoitus seurata terveydenedistämispolitiikkaprosessia kokonaisuutena ja siinä mielenterveyden mukana/poissaoloa? Mitkä seikat vaikuttavat toimeenpanevina voimina ja mitä ominaisuuksia mielenterveydellä täytyy olla säilyäkseen erilaisissa terveydenedistämisohjelmissa?

Mitä mielenterveys on toimintaohjelmana? Mitä käsitteitä ja asioita erilaisissa poliittisissa asiakirjoissa siihen liitetään? Mitkä toiminnot ja toimijat ovat sen muokkaamisessa mukana?

Mikä on mielenterveyden stigman merkitys mielenterveyden edistämiseen ja ohjelmien kehittämiseen?

Tutkimuskysymyksien tarkastelun tekee kiinnostavaksi myös se, että nykyisten henkisen hyvinvoinnin määritelmien on kritisoitu olevan epätäsmällisiä ja on käyty keskustelua niiden uudelleen muokkauksesta nimenomaan terveyden edistämisen konseptista.

Aineisto tulee koostumaan eri kohdemaiden terveysohjelmista, poliittisista asiakirjoista ja artikkeleista, joissa ohjelmia käsitellään tai arvioidaan, WHO:n Health for All -ohjelmasuosituksista sekä ns. harmaasta kirjallisuudesta, jota kootaan aineistonhakumatkoilla. Aineistoon sisältyy myös asiantuntijahaastatteluita kohdemaista. Aineistoa tullaan tutkimaan kansanterveydellisestä, mutta myös deprivaationäkökulmasta. Tästä kehyksestä katsoen mielenterveyttä on kannattavaa edistää ja siten on myös tarkoituksenmukaista kysyä, miksei niin ole käynyt, mikäli aineisto antaa siihen suuntaan viitteitä. Voidaan kysyä, eikö mielenterveyttä mielletä tasa-arvoiseksi terveyden osaksi siihen suunnatun huomion vaihtelevuuden takia? Tutkimusmenetelmäksi olen valinnut retoriikkaan painottuvan diskurssianalyysin, joka sopii valitun aineiston ja tutkimuskysymyksien tarkasteluun menetelmän sisäisiä painotuksia muutellen.

Anne Kouvonen (TTL): Työn piirteet ja työuupumus ikääntyvillä ict-ammattilaisilla vuosina 1995 ja 2001

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työn piirteiden ja työuupumuksen (uupumusasteisen väsymyksen, kyynistyneisyyden ja heikentyneen ammatillisen itsetunnon) välistä yhteyttä ikääntyvillä (49-61 -vuotiailla) informaatio- ja kommunikaatioteknologian (ict) ammattilaisilla (N=115). Kyselyaineisto koottiin vuosina 1995 (T1) ja 2001 (T2).

Ikääntyvien ict-ammattilaisten työuupumuksen tasossa ei ollut tapahtunut kuuden vuoden aikana muutosta, ja työuupumuksen taso vastasi molempina vuosina suurin piirtein koko työikäisen väestön vuoden 1997 keskimääräistä uupumustasoa. Poikkileikkaustilanteissa hieman eri tekijät olivat yhteydessä työuupumukseen vuonna 1995 kuin 2001. Työuupumukseen yhteydessä olevat tekijät eivät siis ole kaikkina aikoina samoja edes samalla alalla toimivilla samoilla ihmisillä. Tähän voivat vaikuttaa monet eri tekijät, mutta jatkotutkimuksissa tulisi ottaa huomioon, että työuupumukseen ja sen syntyyn voivat olla yhteydessä paitsi yksilölliset ja organisatoriset, myös laajemmat yhteiskunnalliset tekijät (esim. työllisyystilanne).

Pitkittäisasetelman tutkimustulokset osoittivat, että työn piirteet T1 eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä työuupumukseen T2, kun työuupumustaso T1 vakioitiin. Työn piirteistä T2 runsaat työn vaatimukset (tietotulva ja määrällinen ylikuormitus) olivat merkitsevästi yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen T2 ja vähäiset työn resurssit (työn hallinta ja uuden tiedon käyttö) työuupumuksen T2 kahteen muuhun osa-alueeseen. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että huolimatta työuupumuksen kroonisesta ja pitkäkestoisesta luonteesta ja aiemmasta työuupumuksen tasosta nykyisiä työoloja kannattaa pyrkiä parantamaan työuupumuksen vähentämiseksi.

Degni Filio (TY): The social-cultural factors influencing Iranians' birth control in Finland.

There has been a great influx of Iran refugees in several Asian, Western Europe and North America countries during the past 15 years. Since the Iran political revolution of 1979, many Iranians have left their country and immigrated to other countries (Ghaffarian, S. 1998). Sine 1990, many Iranian refugees have come to Finland. According to official statistics indications, Iranian population (1941 persons) is the second larger of Middle East and Asian immigrant and refugee population in Finland (Statistics Finland, 2001). Iranians might have difficulties adjusting or integrating to Finnish society that it is different from Iran society. Finland and Iran
differ in many respects. Finland is a modern industrialized country, Iran, for the most part, is a pre-industrialized country. Finland is a country with Christian religious traditions and Iran is a country with Islamic religious traditions. Iranians have the extended families traditions, and Finns have the nuclear families traditions. Iran has undergone historical changes from family legislation, women's social status to societal attitude to reproductive issues aiming to birth control. The indications of the existence of birth control knowledge before and after the Islamic Revolution in 1979, and the increased of knowledge of family planning and use of contraception in Iran are significant. Based on what has been reported about Iranians' knowledge and use of contraception, this study examined the social-cultural factors influencing the Iranian refugees and immigrants' birth control in Finland.

Stiina Hänninen ja Sirpa Sarlio-Lähteenkorva: Laihdutustuotemainonta Seurassa 1948 - 2001

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laihdutustuotemainontaan liittyviä lupauksia ja siinä käytettyjä (mieli)kuvia. Tutkimusaineistona oli vuosien 1948 - 2001 Seura-lehdet ja tutkimusmetodina sisällönanalyysi.

Mainoksissa luvattiin nopeaa painonpudotusta - jopa 7 kg viikossa- ja ulkonäön kohentumista. Tuotteita mainostettiin turvallisiksi, terveellisiksi, luonnollisiksi ja vaivattomiksi käyttää. Suurin määrä mainoksia esiintyi 1960-luvulla.

Kuvia naisista käytettiin kaikkina vuosikymmeninä houkuttelemassa tuotteen ostoon. Mainoksen nainen täytti ideologisesti kontruoidun naisnormin: hän oli nuori, hoikka, kaunis ja terve. Useimmiten naiset kuvattiin seisomassa yksinään vähäpukeisina julkisilla paikoilla, katseiden alaisina. Naisia ei koskaan kuvattu kotiaskareissa tai äidin roolissa. Mainoksissa miehen tehtävänä oli ihailla hoikkaa naista tai näyttää, kuinka laihdutustuote toimii. Mies oli useimmiten uima- tai urheiluasussa.

Laihdutustuotemainonnan väheneminen Seurassa viitannee siihen, että mainonta on siirtynyt perhelehdestä muihin medioihin: naistenlehtiin, ilmaisjakeluihin ja TV:n ostoskanaville.

Hannele Kerosuo (HY): Terveydenhuollon rajojen ylittäminen asiantuntijoiden osaamisen yhdistämisessä

Eliniän pidentyessä ja lääketieteen kehittyessä terveydenhuoltoon ohjautuu yhä enemmän asiakkaita, joilla on tarve käyttää rinnakkain monia terveydenhuollon palveluja sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Hoidon päällekkäisyys ja rinnakkaisuus asettaa uudenlaisia vaatimuksia ammatillisten asiantuntijoiden osaamisen yhdistämiselle, sillä yhteisten potilaiden hoito toteutuu helposti eri tahojen toimiessa irrallaan toisistaan. Osaamisen yhdistäminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, vaan siinä tarvitaan uusia työvälineitä ja toimintojen kehittämistä. Toimittaessa `toisin' törmätään helposti itselle vastakkaisiin tai tuntemattomiin intresseihin, näkökulmiin ja tavoitteisiin.

Tarkastelen esityksessäni terveydenhuollon eri asiantuntijoiden osaamisen integroinnin kehittämistä rajojen ylityksen ja uuden luomisen prosessissa. Tutkimukseni aineisto on kerätty `Neuvottelevan työtavan kehittäminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä Helsingissä' hankkeen yhteydessä. Kehittämishankkeessa terveydenhuollon ammattilaisia edustavat pilottiryhmän jäsenet käyttöönottivat ja kokeilivat asiantuntijuuden parempaa yhdistämistä tukevien välineiden käyttöä omien potilaidensa hoidossa. Keskityn kysymyksiin: Miten rajoja voi ylittää kehittämisessä? Millaisia seurauksia rajojen ylityksistä on potilaiden hoidolle.