Ryhmän aiheena on sosiologisesta näkökulmasta (väljästi jäsennetty) asiantuntemukseen ja asiantuntija-organisaatioihin kohdistunut tutkimus ja tieteellinen keskustelu, olivatpa kohteena sitten perinteiset professiot tai uudet ekspertit. Erityisesti toivotaan esityksiä, jotka valottavat asiantuntijoiden (mukaan lukien sosiologien) valtaa.

Ryhmään ovat tervetulleita erilaiset mikro- meso tai makrotasoilla operoivat asiantuntemusta ja sen organisoitumista yhteiskunnallisena ilmiöinä tutkailevat puheenvuorot. Esitykset voivat olla ensinnäkin empiiristen ja teoreettisten tutkimusten tulosten esittelyjä, toiseksi uusien tutkimusten lähtökohtien ja suunnitelmien puntarointeja ja kolmanneksi vaikkapa kommentoivia reunahuomautuksia asiantuntemukseen ja asiantuntijaorganisaatioita koskevaan tutkimukseen.

Ryhmässä pyritään muun muassa etukäteen sovittujen kommenttipuheenvuorojen avulla saamaan aikaan mahdollisimman osallistava dialogi. Mikäli alustuksia tulee riittävästi ryhmä kokoontuu sekä perjantaina että lauantaina.

KOORDINAATTORIT
Ilkka Pirttilä (TTL), ilkka.pirttila@ttl.fi, (017) 201 226 ja Arja Haapakorpi (HY), arja.haapakorpi@helsinki.fi, (09) 191 24226

AIKA JA PAIKKA
Päärakennus, sali 11, vain pe

ALUSTUSTEN ABSTRAKTIT

Arja Haapakorpi (HY): Hallinnoitavuus ennen kaikkea - työn organisointi uusmedia-alalla

Uusmedia-alaa luonnehdittiin "hype-aikakautena" vuonna 2000 korostaen työelämän normaaleista käytännöistä poikkeavuutta, kuten hierarkisuuden, ammatillisen työnjaon sekä normaalien työaikojen puuttumista. Kun ryhdyin tutkimaan vuonna 2000 erästä uusmediayritystä, totesin työnorganisoinnin erityisyyttä korostavien lähestymistapojen toimivan huonosti. Tutkimusaineiston analyysistä nousi esille vahva suuntautuminen kohti palkkatyön normaaleja käytäntöjä ja vakiintuneita työskentelytapoja. Tulkinta ohjasi etsimään näkökulmaa, jonka avulla kykenisin ymmärtämään yrityksen toiminnan yleistä yhteiskunnallista raamia. Työn organisoinnin ja työkulttuurin erityisyyttä korostavien teoreettisten näkökulmien sijaan Michel Foucaultin kehittämä lähestymistapa "governmentality" eli hallinnointi, jonka keskiössä on modernin yhteiskunnan toiminnan tapa, auttoi ymmärtämään ilmiötä paremmin. Kun uusmediayrityksen organisoituminen suuntautui noudattamaan samoja toiminnan tapoja kuin vakiintuneet ja byrokraattiset organisaatiot, hallinnoinnin lähestymistapa istui yhteiskunnalliseksi tulkintakehikoksi yrityksen toiminnasta.

Tavoitteena on analysoida uusmediayrityksen työn organisoitumista. Työn organisoituminen kattaa sekä yrityksen johdon tietoisen organisoinnin että siihen lomittuvana koko kentän toiminnan. Työn organisoituminen syntyy siis johdon ja työntekijöiden toiminnasta, jota muokkaa myös organisaation ulkopuolisten tahojen, kuten asiakkaiden toiminta. Työn organisoitumisen ulottuvuudet ovat tässä tutkimuksessa työnjako, työmenetelmät, kontrolli ja ammatillisuus, jotka jäsentyvät analyysistä, ei ennalta asetetusta kehikosta.

Juha Klemelä (TY): Politiikan ja asiantuntemuksen yhdistäminen kuntahallinnossa

Tutkimus tarkastelee politiikan ja asiantuntemuksen yhdistämistä kunnan lautakunnan luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden vuorovaikutuksessa. Yhdistämistehtävään sisältyy useita ongelmia. On väitetty, että ongelmien seurauksena lautakuntien luottamushenkilöille periaatteessa kuuluvaa valtaa on käytännössä viranhaltijoilla. Väitettä on pohdittu ja tarkasteltu sekä julkisessa sanassa että tieteellisessä tutkimuksessa.

Työssä rakennetaan teoreettista mallia kunnan lautakunnan luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden vuorovaikutuksen tarkastelemiseksi. Malli on pluralistinen ja konfliktifunktionalistinen. Lähtökohtana on, että lautakunnan toimijaosapuolilla on intressejä, jotka ovat (ainakin osittain) konfliktissa. Intressikonfliktit johtavat lautakunnissa vallankäyttöön, joka heikentää luottamushenkilöiden asemaa.

Vuorovaikutusmallissa pyritään luonnehtimaan konfliktia ja yhteistyötä samoin, yhteisin ulottuvuuksin. Ulottuvuudet ovat yhteys (attribuutit: määrä ja laatu), intressit (attribuutti: sisältö) riippuvuus [attribuutit: orientaatio (utilitaarinen, normatiivinen ja emotionaalinen), sisältö, muoto, voimakkuus ja suunta]. Tarkastelemalla lautakuntaosapuolten empiirisen vuorovaikutuksen tilaa näiden ulottuvuuksien avulla voidaan yrittää päätellä, mihin seikkoihin ja millä tavalla vaikuttamalla osapuolten vuorovaikutuksessa ilmeneviä konflikteja voitaisiin lieventää ja yhteistyöulottuvuuksia vahvistaa. Hyvän yhteistyön ideaalityypiksi oletetaan tilanne, jossa toimijat ovat positiivisesti riippuvaisia toisistaan omien intressiensä realisoitumisen suhteen.

Ilkka Pirttilä (TTL): Sosiologia ja asiantuntijoiden työmaailman muuttaminen

Motto: Sosiologian tehtävänä ei ole työmaailman selittäminen vaan sen muuttaminen. Sosiologinen tutkimus ei saisi olla vain konstruktiota siitä, miten työelämän osalliset konstruoivat työn vaan sen tulisi vaikuttaa siihen. Millainen työkalu sosiologia on työmaailman muuttamisessa? Tässä on neljä mahdollisuutta ja vaikeutta.

Ensinnäkin sosiologisessa ajattelussa jäsennetty "rakenteen ja toiminnan dialektiikka" (vrt. esim. Bourdieu & Giddens). Täten esimerkiksi mikrotason asiantuntijaorganisaation kehittämisprojektissa tulee tietyssä määrin välttää utopistisia aloitteita mutta toisaalla sosiologia voi vahvistaa uskoa siihen, että asiantuntijat työpaikoillaan voivat tietoisella toiminnallaan muuttaa todellisuutta.

Toiseksi sosiologian kyky erottaa työmaailman mikro-, meso- ja makrotasot ja kyky liikkua näillä tasoilla edesauttaa työkäytäntöjen muuttamista muun muassa vakuuttamalla että yhden työpaikan ongelmat eivät ole ainutkertaisia, vaan yhteisiä toimialan organisaatioissa ja koko jälkimodernin yhteiskunnan työelämässä Tähän liittyen toisaalla makrotason muutokset (esim. uusi lainsäädäntö) eivät vaikuta suoraan yksittäisille työpaikoille.

Kolmanneksi sosiologisen tutkimuksen käsitteellinen erottelu virallisen ja epävirallisen organisaation välillä auttaa valistamaan työelämän toimijoita siitä, että päätöksenteko, työnjako ja tiedonkulku ei organisaatioissa ole sellainen kuin se on organisaatiokaavioissa ja kirjoitetuissa normeissa.

Neljänneksi sosiologian tapa tarkastella työntekijöitä sosiologisesti määräytyneenä (asema työorganisaatioissa, "työelämän sukupolvi", sukupuoli, "professionaalisuus" ym.) antaa sille mahdollisuuden toimia tulkkina esimerkiksi asiantuntijaorganisaation työyhteisön jäsenten välillä.

Silti sosiologisen tiedon merkitystä ei saa liioitella. Ensinnäkin tulee kunnioittaa tervettä järkeä eli valistuneita "työntekijöitä". Täten esimerkiksi asiantuntijoiden työelämän tutkijoiden tulisi ottaa vakavasti huomioon työelämän asiantuntijoiden "käytännöllinen sosio-logiikkaa".Tulee myös muistaa, että työtä kehittävät sosiologit ovat työelämän toimijoita ja työelämän teoreettiset sosiologiset "lainalaisuudet" myös heitä.

Risto Eräsaari (HY): Vankka/robusti tieto?

Nykyaikamme ja kulttuurinen maisemamme ei ole mahdollinen ilman ihmisten tarinoita, kuvauksia. Tekemisiä ja odotuksia koskevat itsekuvaukset moninkertaistavat ennustamattomuutta. Tämä puolestaan lisää monimutkaisuutta, jonka vaikutuksilta emme pääse pakoon. Superkompleksiteetti (Strathern 2000, vrt. Willke 2002, Urry 2003) ei ole pelkkää redundanssia vaan "surfeit stacked and multiplied through a surfeit of frameworks for processing information". Tieteeseen perustuvan ekspertiisin tarjoamat "systeemiset klosuurit" eivät silloin esittäydy varteenotettavana optiona eikä asiantuntijan varaan heittäytyminen ole pätevä iskusana. Ekspertiisi vaikuttaa siihen miten ymmärrämme epävarmuuden, auttaa arvioimaan epävarmuutta. ja elämään epävarmuudessa. Mitä siis lopulta on tai voi olla "robusti tieto"? Ekspertit ottavat tuntumaa superkompleksiteettiin täälläolon ehtona ja tuottavat täten myös yhteiskunnalle uusi itseymmärryksen kehyksiä. Ekspertin yhteiskunnallinen rooli tai sen uudelleenkeksiminen on uniikki kysymys, joka ei palaudu agoraan tai gymnasiaan, eikä akateemisen maailman, yritysmaailman ja valtiomaailman kolminaisuuteen. Eikö "robustin tiedon" varsinaisena ideana, haasteena tai tilauksena olekin löytää ulospääsytie hedelmättömäksi j a toivottomaksi palj astuvasta epävarmuuden kierteestä - epävarmuuden lisääntyminenhän johtaa tiedon lisääntymiseen, tiedon lisääntyminen kompleksiteetin lisääntymiseen, lisääntynyt kompleksiteetti abstraktioiden tarpeen lisääntymiseen, ja abstraktioiden tarpeen kasvu yhä kasvavaan epävarmuuteen.

Saila Anttonen (LaY): Jürgen Habermasin kommunikatiivisen sosiologian valta

Esitelmässä tarkastellaan Jürgen Habermasin kommunikatiivisen sosiologian ja yhteiskuntafilosofian perusteita: kommunikatiivisen järjellisyyden ja argumentaation käsitteitä, yhteiskunnallisen toiminnan käsitteitä, moraalia ja diskurssietiikkaa. Habermasin yhteiskuntafilosofiaa on perusteltua pitää samanaikaisesti modernin yhteiskunnan puolustuksena ja kritiikkinä.

Habermasin sosiologialla ja yhteiskuntafilosofialla voidaan väittää viime vuosikymmenien aikana olleen ja edelleen olevan merkittävästi traditiota luovaa, kansainvälistäkin vaikuttavuutta - diskursiivista valtaa. Habermasin tuotanto onkin siinä määrin laaja, että hän etsii tuotteliaisuudessaan vertaistaan edelleen vaikuttavista sosiologeista. Esitelmässä esitellään hänen tuotantonsa keskeisiä teoksia.

Habermasin ajattelun valta ulottuu lisäksi useille tieteenaloille, jopa yhteiskuntaan: mm. filosofiaan, sosiologiaan ja muihin yhteiskuntatieteisiin, oikeustieteeseen, kasvatustieteeseen, julkiseen keskusteluun ja politiikkaan. Monitieteisyydessään se siis ylittää tieteellisten diskurssien välisiä rajoja.

Tämän lisäksi Habermasin ajattelulla on ollut koulukuntaa muodostavaa ja jatkavaa merkittävyyttä saksalaisessa ja frankfurtilaisessa yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa. Se taustoittuu ns. Frankfurtin koulukunnan kriittiseen teoriaan. Kriittisten intellektuellien uusi sukupolvi jatkaa teorianmuodostusta ja yhteiskuntakritiikkiä, jopa vallan kritiikkiä habermasilaisessa diskursiivisessa kentässä