Myöhäismodernia aikaamme leimaa kulttuuristen identiteettien rakentaminen yhdessäolon, viihtymisen ja hauskanpidon kautta. Tähän tähtäävää kollektiivisena toimintana voidaan pitää juhlimista, bailaamista, reivaamista jne. Sosiologinen kulttuurintutkimus on kiinnostunut paitsi juhlintaan liittyvistä erottautumisen muodoista myös juhlinnan kokemisesta ja sen subjektiivisista merkityksistä. Työryhmän esitelmissä voidaan pohtia, miten yhteiskunnallinen muutos heijastuu juhlimiskulttuureihin, mutta yhtä hyvin myös mitä juhlimisen edellytykset kertovat yhteiskunnasta. Myös juhlimisen tutkimisen metodologiaa koskettelevat esitelmät ovat tervetulleita.

KOORDINAATTORI
Ismo Kantola (TY), ikantola@utu.fi, (02) 333 6322

PAIKKA JA AIKA
Porthania, P222, vain pe

ALUSTUSTEN ABSTRAKTIT

Ismo Kantola (TY): Lihatiski vai reivit? Nuorten aikuisten bilepaikan valinta Turun yössä.

Sosiologit hahmottavat (nuorten) juhlinnan kulutuksena ja erottautumisena(Bourdieu; Thornton), karnevalismina (Bahtin; Eyerman) tai orgioina(Maffesoli). Tutkimuksessa, johon esitelmä perustuu, teemahaastateltiin vuosina 2000 ja 2001 turkulaisia rave-harrastajia (n=18) sekä Turussa juhlivia nuoria aikuisia (n=29) heidän bileharrastuksestaan ja bilepaikan valinnasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko Turun bilekulttuurin kentässä eksklusiivisia jakoja, ja jos on, heijastavatko ne muita yhteiskunnallisia jakoja.#

Nuorten kertomuksista bilepaikkojen priorisoinnistaan paljastuu, että tärkeintä on oikeanlainen seura: tutut ihmiset tai ihmiset, joilla on oikea asenne ja ymmärrys bilepaikan luonteesta. Pelkistäen bilepaikat tai bilekulttuurit jakaantuvat haastatteluaineistossa 1) yhdessäoloa korostaviin ja 2) erottautumista korostaviin.

Esitelmässä tutkimuksen tulos suhteutetaan kulttuurinsosiologiseen keskusteluun kulttuurin rakennemääräytyneisyydestä (Bourdieu) ja autonomiasta (Hennion).

Hanna Kukkonen (TY): Vaihto-opiskelijoiden kokemukset suomalaisesta bilekulttuurista

Sosiologian praktikum-työssäni tutkin Turussa olevien yliopiston vaihto-opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia suomalaisesta/turkulaisesta bilekulttuurista. Tutkimuksessa koottiin teemahaastatteluin aineistoa ja saatiin sähköpostitse kyselyvastauksia Turussa vaihto-opiskelijana olleilta ulkomaalaisilta (n=13) sekä Turussa bailaavilta suomalaisilta opiskelijoilta (n=18). Juhliminen sosiaalisena tapahtumana on tärkeä osa vaihtokokemusta. Bileissä tapaa uusia ihmisiä ja saa viettää aikaan muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kansainvälisten opiskelijoiden mielipiteet Turun yöelämästä vaihtelivat erittäin positiivisista äärimmäisen negatiivisiin kantoihin. Vaihto-opiskelijan oma suhde alkoholiin vaikutti siihen, kuinka hyvin henkilö sopeutui paikalliseen kulttuuriin. Ne, jotka olivat tottuneet käyttämään alkoholia kotimaassaankin tuntuivat sopeutuvan helpommin kuin ne, jotka eivät juoneet ollenkaan. Useimpien ulkomaalaisten opiskelijoiden mielestä suomalainen juhlimiskulttuuri oli hyvin erilainen kuin se, mihin he olivat kotimaassaan tottuneet. Kaikki ulkomaalaiset mainitsivat runsaan alkoholinkäytön (ja siitä seuraavat lieveilmiöt) osaksi suomalaista bilekulttuuria. Välttämättä erot suomalaisten ja vaihto-oppilaiden välillä eivät kuitenkaan ole niin suuret, molemmat vastaajaryhmät kertoivat samankaltaisia mielipiteitä siitä, mikä tekee bileillasta menestyksekkään/hyvän. Ensin aloitellaan ystävän luona ja sitten lähdetään kaupungille. Sopivasti alkoholia, hyvien ystävien seura sekä hyvä musiikki ovat hyvän bileillan tärkeimmät aineosaset.

Mikko Salasuo (Stakes): Hipeistä ravekulttuuriin - nuorten huumekulttuurien tutkimisen metodiset ratkaisut ja ongelmat

Alustus liittyy syksyllä 2003 valmistuvaan väitöskirjatutkimukseen "Hipeistä ravekulttuuriin: huumeiden viihdekäyttö Suomessa". Tarkastelun kohteena tutkimuksessa ovat nk. ensimmäinen ja toinen huumeaalto. Ensimmäinen huumeaalto (1962-1975) kytkeytyy 1960-luvun nuorisokulttuuriseen murrokseen; hippiliikkeeseen, psykedeliaan, vastakulttuurisiin liikkeisiin, poliittiseen radikalisoitumiseen jne. Tyypillistä tuolloin oli kannabiksen käyttö kaupunkilaisnuorten keskuudessa. Käsite toinen huumeaalto liittyy 1980-luvun lopulla alkaneeseen huumeiden käytön lisääntymiseen. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti uusiin juhlimiskulttuureihin kuten rave/klubikulttuuriin ja siihen liittyvään huumeiden viihdekäyttöön. Ominaista molemmille aalloille on ollut huumeiden käytön leviäminen tavallisten nuorten ja nuorten aikuisten keskuuteen osana kansainvälisiä nuorisokulttuurisia virtauksia.

Alustuksessa tarkastellaan tutkimuksessa käytettyä aineistoa, sen hankintaaja systematisointia sekä aineistoon liittyviä ongelmakohtia. Keskeisenä aineistona tutkimuksessa ovat käyttäjä- ja viranomaishaastattelut (N=65), poliisin rikosilmoituspöytäkirjat sekä Internetin välityksellä kerätty survey-aineisto (N=400).