HUOM! TYÖRYHMÄ ALKAA PE KELLO 14.30

Työryhmän tavoitteena on koota yhteen tutkijoita, joiden mielenkiinnon kohteena ovat maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt joko nykytilanteessa tai historiallisessa kontekstissa. Erityisesti toivotaan, että esitelmissä tarkastellaan enemmistö- ja vähemmistökulttuurien välisiä suhteita sekä vallan vaikutusta näihin, joko yhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän tai arkielämän vuorovaikutussuhteiden tasolla.

Työryhmään sopivat niin teoreettisesti kuin empiirisesti virittyneet tutkimukset. Maahanmuutto- ja etnisyystutkimus sijoittuu usein tieteenalojen välimaastoon tai on luonteeltaan poikkitieteellistä. Tästä seuraavien metodologisten haasteiden ja vapauksien pohtiminen on myös tervetullutta.

AIKA JA PAIKKA
Päärakennus, AUD XVI, pe ja la, huom työryhmä alkaa perjantaina jo kello 14.30

ALUSTUSTEN ABSTRAKTIT

Perjantain alustukset

Pasi Saukkonen (HY): Erilaisuuden poliittinen organisointi

Tarkoituksenani on tarkastella politiikkaa erityisestä näkökulmasta, jota kutsun poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen erilaisuuden poliittiseksi organisoinniksi. Erilaisuuden poliittista organisointia voidaan pitää kaikissa oloissa jokaisen yhteiskunnan yhtenä perustehtävänä. Poliittiseen järjestelmään ja valtaan sekä taloudellisiin olosuhteisiin ja rakenteisiin keskittynyt tutkimus onkin ollut etenkin 1800- ja 1900-luvulla poliittisen ja yhteiskuntateorian keskiössä. Erityisesti viime vuosikymmenten kehitys (individualismi, alakulttuurit, perinteisten vähemmistön vahvistunut asema ja maahanmuutto) osoittavat kuitenkin myös kulttuuristen kysymysten huomioon ottamiselle aikaisempaa selvempää tarvetta. Toisaalta kulttuurisia kaetgorioita ei ole yhteiskuntien monikulttuuristuessa syytä tarkastella ainoastaan erillisinä, vaan myös osana poliittisia ja taloudellisia rakenteita sekä niissä tapahtuvaa kehitystä. Esitelmäpaperissani pyrin hahmottelemaan käsitteellisiä välineitä poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen erilaisuuden organisoinnin kokonaisvaltaista empiiristä ja vertailevaa tutkimusta varten pitäen lisäksi silmällä tutkimuksen sekä deskriptiivisiä että evaluatiivisia tiedon tuottamisen tavoitteita. Paperin päätteeksi havainnollistan käsitteellistä rakennelmaa tarkastelemalla lyhyesti erilaisuuden poliittista organisointia Suomessa.

Miikka Pyykkönen: Integraatio ja maahanmuuttajien yhdistystoiminta

Kotouttamislain voimaantulon jälkeen viranomaiset ovat korostaneet kolmannen sektorin olevan tärkeä osa maahanmuuttajatyötä, ennen kaikkea niin sanottujen rinnasteisten kotouttamistoimenpiteiden toteuttamisessa. Kotouttamislakiin ja -ohjelmiin perustuvassa maahanmuuttajatyössä onkin hallinnollisesti kysymys uudenlaisten ratkaisujen etsimisestä sosiaalisiin ongelmiin, joita edustavat integroitumattomuus ja syrjäytyminen, kolmannen sektorin suunnitelmallisen kehittämisen avulla.

Mutta vallitseeko integraation merkityksistä ja käytännöistä viranhaltijoiden ja maahanmuuttajien yhdistysten kesken yhteisymmärrys? Mitä integraatio merkitsee maahanmuuttajayhdistyksille? Ovatko ne varauksetta mukana toteuttamassa kotouttamistyötä viranomaisten rinnalla vai onko niiden tavoitteena tuottaa vaihtoehtoisia, vähemmistölähtöisempiä integroitumismalleja? Entä esiintyykö yhdistystoiminnassa myös muunlaista kuin maahanmuuttajaryhmien ja valtaväestön välistä integroitumista? Esitelmässä etsitään vastauksia näihin kysymyksiin mm. integraatiokriittisten teorioiden ja empiirisestä aineistosta nousevien tulosten avulla.

Jaan maahanmuuttajayhdistykset pääasiallisen toimintatarkoituksensa perusteella seitsemään eri tyyppiin: kulttuuriyhdistyksiin, uskonnollisiin yhdistyksiin, naisten yhdistyksiin, monikulttuurisuusyhdistyksiin, nuorten yhdistyksiin, kotouttamisyhdistyksiin ja koalitioyhdistyksiin. Esitelmässäni tarkastelen, miten ja miksi eri tyyppiset yhdistykset suuntautuvat toiminnassaan eri integraatiovaihtoehtoihin, joita ovat oman etnisen yhteisön sisäinen integraatio, valtaväestöintegraatio ja vähemmistöasemassa olevien etnisten ryhmien välinen integraatio.

Lotta Harviainen (JY): Sosiaalinen pääoma ja sopeutumisen haasteet - Ajatuksia Jyväskylässä asuvien pakolaisten vuorovaikutussuhteiden luomisesta ja ylläpitämisestä

Ihmisten sopeutumista uusiin maihin ja kulttuureihin on tutkittu lähes vuosisadan ajan. Aihetta on tutkittu kulttuurienvälisen psykologian, sosiologian ja viestinnän tieteenaloilla. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu sekä satunnaisten, että intiimien interpersonaalisten vuorovaikutussuhteiden edistävän ihmisten sopeutumista muutoksiin. Suomalaisissa aiheeseen liittyvissä selvityksissä ja tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajien vuorovaikutussuhteet sekä omaa kulttuuria edustavien henkilöiden, että ympäröivän kulttuurin edustajien kanssa näyttävät edistävän maahanmuuttajien sopeutumista. Vuorovaikutus on tekijä, jonka avulla sopeudutaan ja jossa toisaalta ilmennetään sopeutumista. Yksilö peilaa itseään ympärillään oleviin ihmisiin ja vuorovaikutuksessa vahvistaa tai muuttaa käsityksiään
itsestään yhteisön jäsenenä tai yhteisöön kuulumattomana henkilönä. Ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet voidaan nähdä henkilön sosiaalisen pääoman perustana ja tässä esitelmässä sosiaalista pääomaa käsitelläänkin juuri ihmisten välisten vuorovaikutusverkostojen näkökulmasta.

Tässä esitelmässä pohdin millaisia edellytyksiä ja haasteita Jyväskylässä asuvilla pakolaisilla on interpersonaalisten vuorovaikutussuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Ja edelleen, miten nämä haasteet ja edellytykset vaikuttavat kokonaisuudessaan pakolaisten vaikutus- ja päätöksentekomahdollisuuksiin arkielämän vuorovaikutussuhteiden tasolla. Käsittelen pakolaisten ajatuksia omista vuorovaikutussuhteistaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan alustavan haastatteluaineistosta tehdyn analyysin pohjalta. Haastatteluaineisto liittyy väitöskirjatutkimukseen pakolaisten interpersonaalisten vuorovaikutussuhteiden merkityksestä pakolaisten sopeutumiskokemuksissa ja sen on määrä valmistua syksyllä 2005.

Anne-Mari Keskisalo (Nuorisotutkimusverkosto): Joensuulaisnuoret ja kulttuurinen erilaisuus koulun arjessa

Alustukseni vie joensuulaisnuorten kouluarkeen. Huomion kohteena on suomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vuorovaikutus. Käsittelen oppilaiden arkisia kohtaamisia ja kuvaan, millaisia neuvotteluja ja kamppailuja sosiaalisesta hyväksynnästä nuorten käyvät kulttuurisessa moninaisuudessa. Tarkastelu kiinnittyy erityisesti kulttuurisen taustan ja ryhmään kuulumisen ja siitä erotta(utu)misen väliseen suhteeseen. Oppilaiden toimintatavat monikulttuurisissa kohtaamisissa olivat välineitä, joilla nuoret osoittivat ja hakivat paikkaansa oppilasyhteisössä. Nuorten neuvottelut hyväksymisen ehdoista tiivistyivät kamppailuksi suomalaisuudesta ja pohdin sitä, miten oppilaat määrittivät, haastoivat ja kiistivät suomalaisuuden kriteereitä. Olen kerännyt tutkimukseni aineiston etnografisesti eräässä joensuulaisessa peruskoulussa ja alustuksessani käsittelen yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden välisiä suhteita. Tarkasteluni kannalta erityistä oppilasvuosikerrassa oli se, että kaikki luokka-asteen maahanmuuttajataustaiset nuoret olivat syntyneet entisen Neuvostoliiton alueella. Lisäksi rasistinen nuorisokulttuuri oli voimakasta suomalaisoppilaiden keskuudessa.

Sini Perho (Nuorisotutkimusverkosto): Erontekoja ja yhteisyyksiä, kuulumattomuutta ja kuuluvuutta - Joensuulaiset tytöt ja pojat rasistisessa nuorisokulttuurissa

Tarkastelen alustuksessani enemmistö- ja vähemmistökulttuurien välistä jännitettä valtaväestöön kuuluvien nuorten näkökulmasta. Alustus pohjautuu tekeillä olevaan väitöskirjaani, jonka keskiössä ovat joensuulaisnuorten rasismit yksilöllisinä ja nuorisokulttuurisina ilmiöinä. Alustukseni painopiste on rasistiseen nuorisokulttuuriin kuuluvien tyttöjen ja poikien näkökulmien tulkinnassa.

Tarkastelen rasistisesti orientoituneen nuorisokulttuurin sisällä rakentuvia määrittelyjä. Ne toimivat merkitsijöinä, joilla nuoret sekä tekevät eroja että rakentavat yhteisyyksiä oman ryhmän ja siihen kuulumattomien välille. Samalla määritykset tuovat esille nuorisokulttuurissa vallitsevia suhtautumistapoja Suomen kulttuurista moninaisuutta kohtaan.

Tutkittavieni nuorisokulttuuri, samoin kuin heidän oma paikkansa siinä, rakentuu suhteena "hyväksyttyihin ja hyväksymättömiin". He tekevät nuorisokulttuuriinsa kuulumattomien kautta itsemäärittelyään niin yksilöinä kuin yhteisönä peilaamalla itseään suhteessa yhtä lailla eri alakulttuureihin ja näiden jäseniin kuin esimerkiksi maahanmuuttajataustaisiin nuoriin. Avaan alustuksessa näitä nuorten tekemiä määrityksiä Sarah Thorntonin esittämän alakulttuurisen pääoman käsitteellä. Määritän käsitteen tutkimuksessani kulttuurisiksi elementeiksi, jotka ovat rasistisen nuorisokulttuurin keskiössä arvostettuja, tyyliin, ideologiaan ja toimintaan kytkeytyviä piirteitä, joilla on merkitystä nuorten nuorisokulttuurisen paikan ja statuksen määrittelyssä. Alakulttuurinen pääoma kytkeytyy vahvasti tutkimani nuorisokulttuurin sisällä vallitseviin orientaatioihin suhteessa valta- ja vähemmistökulttuureihin.

Pentti Raittila (TY): Venäläiset Toisina suomalaisten kulttuurisessa muistissa

Käsittelen tutkimuksessani venäläisten ja virolaisten toiseutta suomalaisessa kulttuurissa. Empiirisinä aineistoina ovat haastattelupuheet ja journalistiset tekstit. Sosiologipäivien esityksessä keskityn venäläisyyttä (ja virolaisuutta) koskevien kulttuurisiin ajattelumalleihin ja puhetapoihin, niiden uusintamiseen ja niiden tutkimisen ongelmiin.

Rasismia ja etnisyyttä käsittelevässä tutkimuksessa on nojauduttu paljolti teorioihin, joissa painotetaan ulkonäköön - erityisesti ihonväriin - liittyviä seikkoja "toisen" erottamisessa.
Suomessa venäläisten toiseuden lähtökohtana ovat olleet ensisijaisesti kulttuuriset, uskonnolliset ja (ulko)poliittiset syyt. Suomalaisten suhteessa venäläisiin näkyy etnisen toiseuden korostuminen poliittisten suhdanteiden mukaan: autonomian aikana venäläisten kanssa tultiin toimeen, vuoden 1918 jälkeen opeteltiin vihaamaan venäläisiä ja syksyn 1944 poliittinen suunnanmuutos pakotti positiiviseen suhtautumiseen venäläisiin.

Pohdin suomalaisten venäläisiä koskevien kulttuuristen diskurssien jatkuvuutta ja katkoksia. Keskeinen käsite tässä yhteydessä on kulttuurinen muisti, kulttuurin ja kielen rooli toiseutta uusintavien ajattelumallien ja puhetapojen kantajana. Kun asennetutkimukset kertovat muutoksista suhtautumisessa venäläisiin maahanmuuttajiin, taustalla voivat olla naapurimaamme Venäjän tapahtumat tai venäläisten konkreettiset teot. Mutta ennen kaikkea niitä on syytä tarkastella suomalaisuudessa piilevinä olevien kulttuuristen jäsennysten aktuaalistumisena.

Lauantain alustukset

Tuula Joronen (Helsingin kaupungin tietokeskus): Helsingin ulkomaalaispolitiikan teoria ja käytäntö - Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa

Tutkimuksessa arvioidaan Helsingin kaupungin ulkomaalaispolitiikkaa ja tarkastelun kohteena on kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa.

Caisa on ns. välittävä organisaatio, joka yhdistää useita maahanmuuttajatyön kentän toimijoita. Siksi se oli luonteva paikka lähestyä kaikkia näitä tahoja. Tutkimuksessa selvitettiin Caisan kohtaamispaikka-ajatuksen toimivuutta keräämällä yleisöpalautetta. Yhteistyösuhteiden toimivuutta tutkittiin käymällä läpi monikulttuurisuusverkoston pöytäkirjat v. 1997-2001 ja keräämällä palautetta yhteistyötahoilta kyselyllä ja haastatteluilla. Myös Caisan entistä johtajaa haastateltiin. Caisan resursseja tarkasteltiin kulttuuriasiainkeskuksen henkilöstöyksiköstä saatujen koulutus ym. tietojen pohjalta.

Caisa on onnistunut toiminnassaan kohtaamispaikkana. Kävijäpalaute oli lähes pelkästään myönteistä. Myös yhteistyökumppanien antama palaute oli pääasiassa myönteistä, mutta esiin tuli myös ristiriitoja. Ristiriidat paikantuivat Caisan toiminta-ajatuksen ja organisatorisen aseman väliseen ristiriitaan. Henkilöstön ammattitaitoon kohdistuva arvostelu näytti nousevan osittain maahanmuuttajatyön kentän eri toimijoiden välisestä kilpailutilanteesta, osittain todellisista osaamisen puutteista.

Maahanmuuttajien järjestöille Caisa oli lähinnä tilojen tarjoaja niiden omaa toimintaa varten. Vain osa järjestöistä oli voimakkaammin sitoutunut Caisan toiminnan kehittämiseen. Järjestöjen voimavarat eivät riitä suurelle yleisölle suunnattuun toimintaan, ne tarvitsevat siihen kaupungin tukea.

Stephen Egharevba (TY): Policing Immigrants in Finland: The Impact of Culture and Traditional value in Immigrants Perception

While studies on immigrants' perception of public officials are quite few and scarce in Finland, understanding the cultural dimension to African immigrants' perception have received less empirical attention. This paper used a preliminary overview of recent research into some of the major influence of cultural misunderstanding between immigrants and the police. We will be exploring the impact of this misunderstanding that have developed within this process. Members of immigrants' groups' particularly African immigrants' seem to have less confidence in the police in general, as my research finding among African immigrants tend to suggest. There are indications that the police act in discriminating manner towards Africans in Finland because of these misunderstandings. Secondly, we would also be looking into the extent to which culture and tradition have impacted on African immigrants' perception of the law enforcement. Finally, we would be exploring the concept of culture in attempting to address this question by focusing on African immigrants traditional and cultural habits in Turku. As this inquiry will serve to increase awareness on the part of the police and the citizens in the future and build on mutual understanding of each other.

Annika Forsander (SSKH): Aivovientiä, aivotuontia vai aivokierrätystä? - Ulkomaalaiset asiantuntijat suomalaisilla työmarkkinoilla

Ympäri Eurooppaa keskustellaan 30 vuotta vallinneen nollamaahanmuuttopolitiikan vaihtumisesta selektiiviseen työvoiman maahanmuuttopolitiikkaan. Tyypillisesti kyse on korkeasti koulutettujen ns. asiantuntijasiirtolaisten houkuttelemisesta. Motiivina uudenlaiseen
maahanmuuttopolitiikaan ovat paitsi globalisoituneiden työmarkkinoiden synnyttämät monikulttuurisen kompetenssin tarpeet myös huoli ikärakenteen vanhenemisen aiheuttamasta inhimillisten resurssien niukkenemisesta kotimarkkinoilla.

Esitelmäni liittyy meneillään olevaan tutkimushankkeeseen nimeltä Brain Gain through international migration, jossa tarkastellaan Suomen ja suomalaisten työpaikkojen vetovoimatekijöitä ulkomaalaisia asiantuntijoiden houkuttelussa. Esitelmäni käsittelee EU-tasoista ja kansallista maahanmuuton sääntelyä sekä empiirisin osin kyselyä, joka on tehty suomalaisille ja ulkomaalaissyntyisille asiantuntijoille eri organisaatioissa.

Taina Kinnunen (OTUS): Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden sopeutuminen suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään ja yhteiskuntaan

Esitelmä perustuu tekeillä olevaan tutkimukseeni ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista suomalaisissa ammattikorkeakoluissa ja yliopistoissa. Tutkimuksessa pyritään selvittelemään, miten opiskelijat ovat integroituneet suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään ja muuhun sosiokulttuuriseen ympäristöön. Tutkimuksen rahoittaa Opetusministeriö, jonka kansainvälisen toiminnan strategian mukaan Suomi pyrkii vähintään kaksinkertaistamaan ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien määrän vuoteen 2010 mennessä.

Ulkomaalaisten opiskelijoiden integraatiota tarkastellaan opiskelijoiden kokemusten pohjalta. Tutkimusmenetelminä ovat kysely ja haastattelut, joilla kerättyä aineistoa analysoin maahanmuutto- ja siirtolaistutkimuksessa vakiintuneiden käsitteiden integraatio, kulttuuri, akkulturaatio, identiteetti ja etnisyys pohjalta.

Keskusteluni liittyy yhtäältä integraatiotutkimuksen perinteiseen asetelmaan: tutkimukseni kohdentuu maahanmuuttajien sopeutumiseen "vastaanottavassa" eli suomalaisessa kulttuurissa, toisaalta tähän asetelmaan sisältyviin ongelmiin. Esitän, että nykyisessä integraatiotutkimuksessa tulisi huomioida kulttuurin globaalistumiskehitys ja sen vaikutukset "kolmansien kulttuurien" kehittymiseen myös korkeakoulumaailmassa.