Ryhmässä esitellään kaupunkia koskevaa tutkimusta urban studies -hengessä. Esitelmät voivat koskea esimerkiksi kaupunkikulttuuria, -suunnittelua, -politiikkaa, -hallintoa, -historiaa, -teoriaa tai -tilaa. Monitieteisyys ja myös eritieteisyys on siis tervetullutta.

KOORDINAATTORI
Pasi Mäenpää (HY), pasi.maenpaa@helsinki.fi, (09) 191 23976

PAIKKA JA AIKA
Päärakennus, AUD X, vain pe

ALUSTUSTEN ABSTRAKTIT

Sampo Villanen (HY): Eduskuntatalon portaiden aikatila

Esityksessäni tarkastelen Eduskuntatalon portailla tapahtuvaa mielenosoitustoimintaa radikaalin maantieteen omaksuman aikatilan käsitteen avulla. Sosiologialle tien sosiaalisen todellisuuden ymmärtämiseen myös tilalliseksi avasi Henri Lefebvren The Production of Space. Lefebvren mukaan tila on sosiaaliselle toiminnalle sekä väline että perusta, jolla se toimii. Eduskuntatalon portailla tapahtuvaa mielenosoittamista säätelevät tietyt tilankäyttöä ja tilanteen sosiaalista järjestystä säätelevät lait sekä säännöiksi vakiintuneet käytännöt. Mielenosoitukset ovat kaupungin sosiospatiaalisen järjestyksen rituaalista uusintamista ja symbolista koettelemista. Tilan lisäksi ajankohta on mielenosoitukselle ratkaisevan tärkeä. Jokainen mielenosoitus toteutuu sellaisena kuin se on, vain omassa aikatilassaan.

Pyrin osoittamaan havainnointi- ja haastatteluaineiston avulla, että Eduskuntatalon portailla tapahtuvia mielenosoituksia ei voi palauttaa sen enempää historialliseen aikaan kuin materi
aaliseen tilaankaan. Aikatilan käsitteleminen neliulotteisena todellisuutena auttaa välttämään joitakin liian historiallisen perspektiivin rajoittaman kaupunkisosiologian ja liian materiaalisen perspektiivin rajoittaman kaupunkimaantieteen aiheuttamia väärinkäsityksiä.

Tarkoituksenani on herättää keskustelua siitä, missä määrin kaupunkitutkimusta voidaan tehdä perinteisiä tieteenalajakoja noudattelevista perspektiiveistä ja millaista tutkimusta kaupunkitilan sosiologia voisi olla.

Pirjo Turtiainen (STAKES): Nuoret, oma asuinalue ja hyvinvointi

Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelen, mitä yhdeksäsluokkalaiset helsinkiläisnuoret kolmella sosioekonomiselta rakenteeltaan erityyppisellä alueella ajattelevat elämästään ja asuinalueestaan. Tutkimusten mukaan alueellinen erilaistuminen on alkanut pääkaupunkiseudulla kasvaa, ja myös nuoria koskevissa tutkimuksissa on löydetty alueellisia eroja.

Nuoret nousevat usein esiin segregaatiokeskusteluissa. Kaupunkien kriisin on ajateltu paikantuvan erityisesti lähiöihin, joissa lasten ja nuorten ongelmat kasautuvat. Myös nuoren "aluesuhteesta" - nuorten juurettomuudesta ja toisaalta omalle asuinalueelle "juuttuneista" nuorista - on kannettu huolta.

Tutkimuksessani tarkastelen, vaihtelevatko nuorten kokemukset ja hyvinvointiin liittyvä merkityksenanto alueittain ja millaisena alueellinen erilaistuminen näyttäytyy nuorten käsityksissä. Hyvinvoinnilla viittaan nuorten käsityksiin hyvin menemisestä nyt ja tulevaisuudessa.

Tutkimuskysymyksiäni lähestyn tarkastelemalla, mikä merkitys omalla asuinalueella on nuorelle. Osoittautuvatko nuoret liikkuviksi aikaisempien tutkimusten tapaan? Koskettaako aluekohtainen yhteisöllisyys heitä? Onhan alueellisella toiminnalla ja yhteisöllisyyden vahvistamisella pyritty edistämään lasten ja nuorten hyvinvointia.

Alustuksessani pohdin edellä esitettyjä kysymyksiä ainekirjoitus- ja haastatteluaineistoon perustuvien tähänastisten tutkimustulosteni valossa.

Pasi Mäenpää (HY): Kulutuskaupungin kaupunkisuunnittelu

Nykykaupunki on kulutuskeskeinen. Kaupunkien keskustoja kehitetään palvelemaan kuluttajia, ja keskustojen ulkopuolelle rakennetaan hypermarketteja ja kauppakeskuksia. Miten urbaanin kulutuskulttuurin käytännöt ja tilalliset logiikat vaikuttavat tilan tuotantoon, erityisesti kaupunkisuunnitteluun? Entä miten niiden pitäisi vaikuttaa? Tuleeko kaupunkia rakentaa kuluttajille vai pitäisikö kaupunkisuunnittelun muista toiminnoista, jotka kuluttaminen uhkaa syrjäyttää?

Esitys perustuu empiirisiin tutkimuksiin sosiaalisista käytännöistä kaupallisissa kaupunkitiloissa ja kaupunkisuunnittelussa vallitsevista ihanteista. Niiden pohjalta pyritään löytämään kaupunkisuunnittelulle käsitteellisiä välineitä tuottaa kaupunkitilaa, joka sekä miellyttää kuluttaja-kaupunkilaisia että avaa uusia tilallisen kokemuksen mahdollisuuksia.

Timo M. Kauppinen (HY): Asuinympäristön vaikutukset nuorten peruskoulun jälkeisiin uriin Helsingissä

Pääkaupunkiseudun aluerakennetta koskevissa tutkimuksissa on todettu alueellisten erojen pääkaupunkiseudun sisällä kasvaneen 1990-luvulla. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole juurikaan selvitetty, minkälaisia seurauksia alueellisella eriytymisellä on yksilötasolla. Pyrin vastaamaan osaltani tuohon kysymykseen väitöskirjassani, joka koskee asuinympäristön ja perhetaustan vaikutuksia nuorten peruskoulun jälkeisiin uriin Helsingissä 1990-luvulla. Kouluikäiset nuoret ovat oletettavasti eräs erityisen sidoksissa asuinalueisiinsa oleva ryhmä, ja tämän vuoksi nimenomaan nuoret ovat tutkimukseni kohteena.

Tutkimus on menetelmiltään tilastollinen. Yksilötason aineisto on pääosin peräisin Työssäkäyntitilaston pitkittäistiedostosta ja se koskee vuosina 1990 - 97 Helsingissä 15 vuotta täyttäneitä. Tämän lisäksi käytössä on alueita koskevia tilastotietoja, jotka liittyvät erityisesti alueiden väestörakenteisiin. Seuraan tutkimuksessani nuoria yhteisvalintaan osallistumisesta (tai peruskoulun päättymisestä) n. 1 ½ vuoden päähän, ja 1990-luvun alun kohortteja lisäksi n. 4 ½ vuoden päähän. Tarkastelemiani uratyyppejä ovat lukioura, ammattikoulu-ura sekä muu kuin opiskelu-ura.

Esitän Sosiologipäivillä alustavia tuloksia meneillään olevasta työstäni keskittyen asuinalueiden vaikutuksiin. Käyn läpi, jääkö alueiden välille eroja eri urien yleisyydessä, kun nuorten perhetaustan vaikutukset huomioidaan. Tämän jälkeen kuvailen aluevaikutusten spatiaalista rakennetta. Lopuksi esitän erilaisten aluetason tekijöiden yhteyksiä ja vaikutuksia nuorten uriin sekä pohdin lyhyesti erilaisten teoreettisten selitysmallien soveltuvuutta havaitsemieni
aluevaikutusten selittämiseen.

Kaisu Anttonen (TaY): Ympäristönäkökulma kaupunkien suunnittelukäytännöissä

Kiinnostuksen kohteeni on selvittää, miten ympäristönäkökulma kaupunkien toiminnassa rakentuu. Milloin ja miten ja ketkä siihen liittyvää määrittelyä tekevät? Tarkastelen kolmen kaupungin, Kemin, Kajaanin ja Mikkelin kaupunkien suunnittelukäytäntöjä mm. maankäytön suunnittelutapausten ja ympäristöä muuttavien toimintojen lupatapausten kautta sekä toisaalta analysoimalla toimintaohjelmia kuten kaupunkien strategioita ja kestävän kehityksen ohjelmia.

Paikallinen kunnallinen ympäristöhallinto tuli lakisääteiseksi vuonna 1986. Uusi hallinnonala joutui 1990 -luvun alussa monitahoisen toimintaympäristön muutoksen pyörteeseen, jolla on ollut merkitystä hallinnonalan tehtäviin, asemaan ja resursointiin hallinnon kentällä.

Haluan omalla tutkimuksellani valaista ympäristönäkökulman rakentumista kaupunkien toiminnassa 1990- luvulta tähän päivään monimuotoisen sosiaalisen prosessin myötä. Kuulemalla haastateltavieni käsityksiä ja analysoimalla tapausaineistoani hahmotan kuinka ympäristönäkökulma välittyy, laajenee ja asemoituu tai suljetaan ulos kaupungin suunnittelukäytännöissä.

Tässä esityksessäni kerron tutkimieni kaupunkien ympäristötarinoista ja niistä esiin nousevista diskursseista. Paikallinen ympäristöhallinto on yksi keskeinen toimija ympäristönäkökulman välittäjänä, mutta ei ainoa monivaiheisissa suunnitteluprosesseissa. Tarkastelen kaupungin ympäristöhallinnon vaihtelevia toiminnallisia positioita kaupungin hallinnossa ja mm. sosiaalisen pääoman rakentamisena eri toimijaryhmissä. Selvitän eri paikallisten toimijoiden retorisia strategioita ja argumentointia ympäristökysymysten politisoinnissa.