Työryhmä kokoontuu lauantaina 21.3 klo 9.30-11.30, Päärakennus (Fabianinkatu 33), sali 20.
Yhteiskuntatieteissä on viime vuosina enenevässä määrin kiinnitetty huomiota eläinkysymyksiin sekä ihmisten ja eläinten välisten suhteiden yhteiskunnalliseen rakentumiseen. Kiinnostuksen kasvua selittävät lisääntyneet yhteiskunnalliset konfliktipinnat eläinkysymyksissä sekä eläinten nousu yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Yhteiskuntatieteellisessä eläintutkimuksessa on tutkittu ihmisten muuttuvia eläinten käyttötapoja, eläinkäsityksiä ja -asenteita sekä eläimiin liittyviä poliittisia ristiriitoja. Eläinten ja ihmisten välisten suhteiden yhteiskuntatieteelliselle tarkastelulle on selkeä yhteiskunnallinen tilaus. Muuttuva arvomaailma ja konkreettiset muutokset niissä toimintaympäristöissä, joissa ihmiset ja eläimet kohtaavat, ovat asettaneet uudenlaisia haasteita niin eläinten kanssa toimiville ihmisille kuin eläimiin kohdistuvalle poliittiselle päätöksenteollekin.
Työryhmän tavoitteena on koota yhteen tutkijoita, joiden mielenkiinnon kohteena ovat ihmisten ja eläinten välisten suhteiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet. (Ks. myös tietoja Yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen verkostosta ja sähköpostilistasta liittymisohjeineen www-osoitteesta: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/elaintutkimus/)
Työryhmään ovat tervetulleita yhteiskunta- ja ihmistieteellisistä eläinkysymyksistä kiinnostuneet alustajat sekä kuulijat. Työryhmään sopivat niin teoreettisesti kuin empiirisesti virittyneet esitykset. Eläinsuhteiden tutkimus sijoittuu usein tieteenalojen välimaastoon tai on luonteeltaan poikkitieteellistä. Näin ollen työryhmään ovat tervetulleita eri tieteenalojen edustajat. Alustuksissa on mahdollista esitellä sekä uusia tutkimustuloksia että käynnissä tai suunnitteilla olevia hankkeita. Jos haluat alustaa työryhmässä, lähetä abstrakti (max. 350 sanaa) työryhmän koordinaattoreille 15.2.2009 mennessä.
YTM Outi Ratamäki (Joensuun yliopisto), outi.ratamaki (at) joensuu.fi, puh. 013-2514236
MA Saara Kupsala (Lancaster University),
s.kupsala(at)lancaster.ac.uk, puh. 041-5012564
Ohjelma:
9.30 – 9.35 Tervehdys: Outi Ratamäki ja Saara Kupsala
9.35 – 10.00 Kulttuuri, luonto ja ”kolmas” – eläin ja transgressio
Matti Luokkanen YTM, Helsinki
10.00 – 10.30 Ihmisten ja eläinten luokitteluista ja määrittelyistä Durkheimin ja Westermarckin teksteissä
Salla Tuomivaara, Sosiaalitutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto
10.30 – 11.00 Tuotantoeläinten hyvinvointi tuottajien asenteiden ja toiminnan kohteena – miten mitata tekojen toteutumisen edellytyksiä asennetasolla niin, että luonnontieteilijäkin sen ymmärtää
Tiina Kauppinen, Ruralia-instituutti & Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos
11.00 – 11.30 Eläimet elintarviketuotannossa: kuluttajien näkemyksiä tuotantoeläimistä
Saara Kupsala, Joensuun yliopisto, Markus Vinnari, Turun kauppakorkeakoulu ja Pekka Jokinen, Joensuun yliopisto
Kulttuuri, luonto ja ”kolmas” – eläin ja transgressio
Matti Luokkanen (YTM, Helsinki)
Tarkastelen alustuksessani mainonnan eläinkuvastoa käsittelevään opinnäytteeseeni tukeutuen miten ihmisen ja toislajisten eläinten välistä jatkuvuutta ja katkosta merkityksellistetään. Eläin määrittyy käsitteellisesti suhteessa ihmiseen ambivalentisti sekä erilaiseksi, että samankaltaiseksi. Tätä ambivalenssia käsitellään mainonnassa, kuten useissa muissakin median muodoissa, erityisesti komiikan ja uhkakuvien kautta. Koomisille tai uhkakuvia sisältäville eläinrepresentaatioille yhteistä on ilmiö, jota voidaan kutsua transgressioksi – rajan ylittämiseksi tai rajan rikkomiseksi. Transgression representaatioissa tuodaan selkeästi esiin ero, ja ne rajat joille tuo ero perustuu.
Selventääkseni transgressioon liittyvän koomisuuden ja pelon merkityksiä esittelen hahmotelman, jossa käsitettä ”eläin” ajatellaan kulttuuri-luonto -dikotomian ”kolmantena”, joka ei tule esiin itse dikotomiassa, mutta joka silti on jatkuvasti tässä kahtiajaossa läsnä. Eläin näyttäytyy tiukan dualistiselle ajattelulle vieraana ja tätä ajattelua häiritsevänä muukalaisena. Tämän muukalaisen toimintaa tarkastelemalla voidaan paljastaa dualismien rakenteisiin liittyviä jännitteitä, tai hybridejä, kuten Bruno Latour näitä luonnon ja kulttuurin tiukasta toisistaan erottamisesta syntyviä ongelmia kutsuu.
Perinteisen sosiologisen kysymyksenasettelun kannalta mielenkiintoista on muun muassa se, miten kulttuuri-luonto -dualismin kolmantena toimiva eläin liittyy keskusteluun modernista, erityisesti modernista ja modernin ihmisen itseidentiteetistä. Ympäristösosiologiaa tutkineen Klaus Ederin mukaan modernin yhteiskunnan hegemoninen identiteetti rakentuu Valistuksen hengessä rationaalisuuden varaan. Vallitseva näkemys modernista on tällöin kaikkea sitä, mikä kuuluu rationaalisen järjen piiriin, ja josta ei-rationaalinen sulkeutuu ulos. Tässä tilanteessa rationaalisuuden puute toimii riittävänä kriteerinä sulkea erilaisuus ulos mielekkäiden ja merkityksellisten asioiden joukosta. Jos jotain tahdotaan sulkea ulos moderniteetin piiristä, riittää että ulos suljettava ilmiö todetaan jossain mielessä irrationaaliseksi. Hyväksyttävän, ja paheksuttavan raja kulkee erinäisissä muodoissaan juuri rationaalisuuden ympärillä. Eläinten yhteiskunnallisia positioita voidaankin tarkastella suhteessa tähän rationaalisuuden rajaan, joka voidaan myös ylittää. Useat mainonnan eläinkuvaston samankaltaistavat ja eroa konstruoivat aspektit näyttävätkin aukeavan modernille keskeisen rationaalinen/irrationaalinen -koodin avulla.
Ihmisten ja eläinten luokitteluista ja määrittelyistä Durkheimin ja Westermarckin teksteissä
Salla Tuomivaara (Sosiaalitutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto)
Väitöskirjatutkimukseni aihe on eläinten merkitys sosiologian varhaisissa teksteissä, erityisesti Westermarckin ja Durkheimin tuotannossa. Tutkin millaisissa muodoissa ja konteksteissa eläimet näissä teksteissä esiintyvät ja mihin tarkoituksiin eläimiä siis varhaisessa sosiologisessa teorianmuodostuksessa on käytetty. Tämän analyysin kautta pyrin vastaamaan myös kysymykseen siitä, miksi eläimiä ei enää myöhemmässä sosiologiassa ole tarvittu näihin tarkoituksiin.
Tutkimuksessani keskeisellä sijalla on erilaisten eläinkäsitteiden ja eläinkäsitysten vertailu ja luokittelu sekä erityisesti eläin- ja ihmiskäsitteiden suhde. Varhaisissa sosiologisissa teksteissä eläinten ja ihmisten väliset jatkumot ja katkokset ovat usein esiintyvä teema. Sosiologian erilaiset dualismit ovat olleet viime vuosikymmeninä kriittisen tarkastelun kohteina ja erityisesti luonto–kulttuuri-jaottelu on herättänyt jatkuvaa keskustelua. Analyysi varhaisista sosiologisista käsityksistä ihmisyyden ja eläimyyden suhteesta tarjoaa kiinnostavan taustan näiden dualismien pohdintaan.
Eläin- ja ihmisryhmien väliset jaottelut kietoutuvat myös toisiinsa erityisesti Durkheimin ajattelussa. Eläimen, eläinten ja eläimyyden määrittelyt vaikuttavat sosiologialle keskeisten käsitteiden – ihmisen, yhteiskunnan, sosiaalisen ja modernin – ymmärtämiseen. Tässä esitelmässäni esittelen näitä Durkheimin ja Westermarckin tekstien erilaisia eläinluokitteluja ja –määrittelyjä ja niiden kytkeytymistä ihmisestä ja yhteiskunnasta molempien ajattelussa rakentuvaan kuvaan.
Tuotantoeläinten hyvinvointi tuottajien asenteiden ja toiminnan kohteena – miten mitata tekojen toteutumisen edellytyksiä asennetasolla niin, että luonnontieteilijäkin sen ymmärtää
Tiina Kauppinen (Ruralia-instituutti & Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos)
Ihmisen asenteita eläinten hyvinvoinnin suhteen sekä asenteiden käytännön vaikutuksia eläinten hyvinvointiin on tutkittu useaan otteeseen, ja yhteyksiä näiden välillä on löytynytkin. Toisaalta joissain tutkimuksissa asenteen ja toiminnan välinen yhteys on jäänyt heikoksi tai sitä ei ole havaittu ollenkaan. Erityisesti luonnontieteellispainotteisissa tutkimuksissa asenteita on kartoitettu erilaisin lomakekyselyin ja pyritty selvittämään, vaikuttaako esimerkiksi kotieläintuottajan asenne tuotantoeläinten tuotokseen. Asenteen käsitettä ei välttämättä ole tällöin ennalta määritelty, asenteen kohteena on voinut olla jokin hyvin abstraktin tason asia (esim. eläinten hyvinvointi ylipäätään) tai taustalla on voinut olla olettamus, että asenne vaikuttaa suoraan ihmisen käyttäytymiseen, eikä muita käyttäytymistä määrittäviä tekijöitä välttämättä ole huomioitu.
Sosiaalipsykologian alalla asenteiden tutkimisessa on pitkä traditio alkaen teoreettisista lähtökohdista aina tulosten tulkintaan. Jo asenteen kohteen määrittely ja menetelmän valinta vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia tuloksia tutkimuksessa saadaan ja miten hyvin niillä voidaan ennustaa yksilön käyttäytymistä. Esimerkiksi suunnitellun käyttäytymisen teorian mukaan yksilön toiminta-aikomuksiin vaikuttavat asenteen ja uskomusten lisäksi subjektiiviset normit ja koetut vaikutusmahdollisuudet. Voisiko teorian ja menetelmien tarkistaminen tuoda uutta näkökulmaa myös luonnontieteelliseen tutkimukseen, kun halutaan selvittää asenteiden yhteyksiä biologisiin parametreihin?
Halusimme tutkia tarkemmin suomalaisten kotieläintuottajien asenteita ja niiden suhdetta tuotantoeläinten hyvinvointiin. Suunnitellun käyttäytymisen teorian mukaisesti muotoilimme asenteen kohteeksi tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisen konkreettisena toimintana, jota yksilön toiminta-aikomukset ennustavat. Halusimme selvittää, miten tuottajat määrittelevät eläinten hyvinvoinnin edistämisen, minkälaisia arvoja he liittävät siihen, millaisia subjektiivisia normeja he mainitsevat, miten he arvioivat vaikutusmahdollisuutensa tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisessä ja minkälaisia resursseja he liittävät siihen.
Pilottitutkimuksessamme selvitimme tuottajien keskeisimpiä eläinten hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä asenteita ja uskomuksia laadullisen asennehaastattelun keinoin. Haastatteluja seurannut kvantitatiivinen kyselytutkimus toi esiin muun muassa tuottajien oman jaksamisen merkityksen resurssina eläinten hyvinvoinnin edistämisessä. Koetut vaikutusmahdollisuudet eivät kuitenkaan selittäneet toiminta-aikomuksia; sen sijaan subjektiiviset normit ja asenteet osoittautuivat relevanteiksi toiminta-aikomusten edeltäjiksi. Asenteilla ja normeilla oli myös yhteyksiä tilakohtaisiin tuotoslukuihin porsastuotantotiloilla, vaikka itse toiminta-aikomukset eivät pystyneet selittämään tuotosluvuissa esiintyvää vaihtelua.
Tutkimuksemme ei ole varsinainen malliesimerkki onnistuneesta teorian ja menetelmän soveltamisesta asenteita tutkittaessa. Mitä asenteisiin ja muihin käyttäytymistä ennustaviin tekijöihin tulee, se tavoittaa kuitenkin sellaisia ulottuvuuksia, jotka ilman teoreettista viitekehystä todennäköisesti jäisivät havaitsematta tai joiden tulkinta voisi jäädä vaille huomiota. Luonnontieteilijöinä meitä kiinnostaa toimivan sosiaalipsykologisen viitekehyksen hyödyntäminen laajemminkin osana eläinten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävää tutkimusta.
Eläimet elintarviketuotannossa: kuluttajien näkemyksiä tuotantoeläimistä
Saara Kupsala, Joensuun yliopisto, Markus Vinnari, Turun kauppa¬korkeakoulu ja Pekka Jokinen, Joensuun yliopisto
Ruokakysymykset ovat nousseet yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Niiden politisoitumista ovat voimistaneet etenkin runsasta mediahuomiota saaneet ruokaskandaalit, jotka ovat heikentäneet kuluttajien luottamusta vallitsevaa elintarvikejärjestelmää kohtaan. Terveys-, laatu-, ympäristö- ja oikeudenmukaisuuskysymysten rinnalle ovat nousseet tuotantoeläinten hyvinvoinnin kysymykset. Koska eläinkysymysten politisoituminen on verrattain uusi ilmiö, kuluttajien suhtautumista eläintuotantoa kohtaan on alettu tutkia laajemmalti vasta viime vuosina. Näin alan tutkimustarpeet ovat suuret niin Suomessa kuin maailmallakin.
Tässä esitelmässä esittelemme Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta "Eläinkysymysten politisoituminen: kuluttajat ja eläintuotanto" (POLLE), jonka tavoitteena on tutkia suomalaisten kuluttajien näkemyksiä eläintuotannosta sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnille annettuja kulttuurisia merkityksiä. Lisäksi tutkimushankkeessa selvitetään, millaisia mahdollisuuksia kuluttajilla on vaikuttaa tuotantoeläinten hyvinvointiin arkipäivän kulutuskäytännöissään. Näitä kysymyksiä tutkitaan hankkeessa ryhmähaastattelu- ja kyselymenetelmin. Tämän tutkimusasetelman avulla projektin tavoitteena on lisätä teoreettista ymmärrystä tuotantoeläinten hyvinvointikysymyksistä uuden kulutuspolitiikan kontekstissa sekä kansalaisuuden rakentumisesta ruoan kuluttamisen käytännöissä.