Työryhmä kokoontuu perjantaina 20.3. klo 15-18 ja lauantaina 21.3. klo 9.30-11.30, Päärakennus (Fabianinkatu 33), Auditorium IV.
Kriminologian ja oikeussosiologian työryhmään toivotaan esityksiä jotka käsittelevät sosiaalista poikkeavuutta, rikollisuutta, sosiaalista kontrollia tai seuraamusjärjestelmää. Esitykset voivat pohjautua niin tutkimussuunnitelmiin, käynnissä oleviin hankkeisiin kuin valmistuneisiin tutkimuksiin. Perinteiseen tapaan myös sekä teoreettiset että empiiriset rikollisuutta ja sen kontrollia kriittisesti arvioivat esitykset sekä rikollisuuden ja yhteiskunnan erilaisia kytkentöjä käsittelevät pohdinnat ovat tervetulleita.
Juha Kääriäinen, juha.t.kaariainen(at)poliisi.fi
Vesa Muttilainen, vesa.muttilainen(at)poliisi.fi
Ohjelma:
Perjantai 20.3. klo 15-18
Sanna-Mari Humppi: Lapset rikosoikeusprosessissa - paikallinen tapaustutkimus lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen etenemisestä rikosprosessissa
Teija Hautanen: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö huoltoriidan kysymyksenä
Kati Rantala: Lain keinoin oikeuksia, mutta millä oikeudella? Esimerkkinä perheen sisäinen lähestymiskielto
Mikko Aaltonen: Suomalaisen rikoskäyttäytymisen riskitekijät - rekisteritutkimus rikollisuuden syistä ja seurauksista
Terhi Kankaanranta: Rakennusalan harmaa talous: esimerkkinä kuittikauppa
Lauantai 21.3. klo 9.30 – 11.30
Jussi Leino: Fyysisen ympäristön systemaattinen havainnointi kriminologisessa tutkimuksessa
Laura Peutere: Viharikosten tilastoinnin kehittäminen
Kari Saari: Poliisin ja etnisten vähemmistöjen välinen suhde Suomessa
Hanna-Leena Autio & Minna Leinonen & Katri Otonkorpi-Lehtoranta: Naisten ja miesten työhyvinvointi ja tasa-arvo rikosseuraamusalalla
Lapset rikosoikeusprosessissa - paikallinen tapaustutkimus lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen etenemisestä rikosprosessissa
Sanna-Mari Humppi (Tutkija, Poliisiammattikorkeakoulu, Tutkimus- ja kehittämisosasto PL 123, 33721 Tampere, sanna-mari.humppi@poliisi.fi)
Lapsiin kohdistuva väkivalta on kriminologisessa tutkimuksessa pitkään ajateltu piilorikollisuudeksi. Erilaisten viranomaisten ylläpitämien rekistereiden on osoitettu muodostavan hyvin erityyppinen kuva lapsiin kohdistuvan väkivallan ilmiöstä. Tässä alustuksessa esitellään tutkimussuunnitelma hankkeesta, jossa lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten etenemistä tarkastellaan rikosprosessissa poliisilta syyttäjälle ja syyttäjältä tuomioistuimeen. Taustaoletuksiin kuuluu ajatus lapsiin kohdistuvasta väkivaltarikollisuudesta valikoituneena ja tilanteellisesti tulkittuna rikollisuuden muotona. Tutkimuksen tavoite on kaksitasoinen, ja aineisto muodostuu sekä määrällisestä että laadullisesta tarkastelusta. Yhtäältä tutkimuksessa muodostetaan kuva rikosepäilyjen etenemisestä rikosprosessissa poliisiasiain tietojärjestelmän (PATJA), poliisin esitutkintapöytäkirjojen sekä syyttäjän ja tuomioistuimen asiakirjojen valossa. Toisaalta tutkimuksessa haastatellaan tapauksia käsitelleitä rikosprosessiviranomaisia, jolloin tuodaan esiin eri viranomaisten käsityksiä tapausten etenemisen vaikeuksista ja tehtyjen ratkaisujen perusteista. Tutkimuksen jälkimmäinen tavoite liittyy siten siihen viranomaisyhteistyöhön, jota puuttuminen lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan käytännössä edellyttää. Tutkimus toteutetaan paikallisena tapaustutkimuksena kolmella erikokoisella paikkakunnalla, jolloin rikosepäilyjen tutkinnasta ja etenemisestä saadaan vertailutietoa myös erikokoisten paikkakuntien kesken. Näiden teemojen avulla pohditaan, miksi rikosoikeusjärjestelmä kiinnittää huomion tietyn tyyppiseen väkivaltaan ja jättää toisen tyyppisen väkivallan herkemmin huomiotta.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö huoltoriidan kysymyksenä
Teija Hautanen (Sosiaalipolitiikan vs. yliassistentti, Sosiaalitutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto Sähköposti: teija.hautanen@uta.fi)
Alustus käsittelee sitä, millä tavoin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkitaan ja arvioidaan oikeuteen menneissä huoltoriitaprosesseissa. Kyse on viimeistelyvaiheessa olevan huoltoriitoja ja väkivaltaa käsittelevän väitöskirjan yhdestä tutkimusteemasta. Analyysi perustuu 25 huoltoriitatapauksen asiakirjoihin, joista analysoin hyväksikäyttöepäilyjen sisältöjä, niiden tutkimisen prosesseja ja huoltoriitojen tuomioistuinten suhtautumista mahdolliseen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Keskeinen tulokseni on, että matka hyväksikäyttöepäilyn esittämisestä siihen, että asia lopulta vaikuttaisi lasten asumisesta, huollosta tai tapaamisoikeudesta tehtäviin ratkaisuihin, on pitkä ja mutkikas. Analyysin perusteella sosiaali- ja terveystoimen ammattilaisten ja tuomareiden asenteet liikkuvat kahden toisistaan poikkeavan näkökulman välillä. Ensinnäkin huoltoriidassa esiin tuotua hyväksikäyttöepäilyä voidaan aavistella tekaistuksi ja tarkoitushakuiseksi. Samalla saatetaan korostaa, miten jo pelkkä epäily satuttaa sitä vanhempaa, johon syytökset kohdistuvat. Toisaalta aineistossa elää toinen näkökulma, jossa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä pidetään lapsen tasapainoista elämää ja kehitystä vakavasti murtavana toimintana, jonka suhteen lapsi on tutkittava ja jolta lasta on välttämättä suojeltava. Nämä kaksi tulkintakehystä kulkevat rinnakkain aineistossa, ja ne elävät myös samoissa prosesseissa.
Lain keinoin oikeuksia, mutta millä oikeudella? Esimerkkinä perheen sisäinen lähestymiskielto
Kati Rantala (erikoistutkija, dosentti, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos)
Esitelmä käsittelee lakiuudistuksen mahdollisuuksia tuottaa sosiaalista muutosta, kun ongelma on monimutkainen. Ihmis- ja perusoikeuksiin vetoaminen on aktiivisten kansalaisryhmien ja sosiaalisten liikkeiden yksi tyypillinen strategia tavoitella sosiaalista muutosta lakiuudistuksen avulla. Toimintatavalla halutaan tällöin vahvistaa kohderyhmän asemaa ja toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa. Sinänsä arvokkaaseen pyrkimykseen sisältyy usein kuitenkin lieveilmiöitä, kuten taustalla vaikuttavien ongelmien yksinkertaistaminen ja kohderyhmien homogenisointi, joita poliittinen tarkoitusperä saattaa entisestään voimistaa. Jos argumentoinnin vaihtoehtona on ajatellun kohderyhmän tarpeisiin vetoaminen, haasteena on puolestaan kyky tunnistaa niiden moninaisuus konteksteissaan.
Haasteita, joita sosiaalisen muutoksen tavoittelu lain keinoin asettaa, havainnollistetaan esimerkillä vuonna 2005 voimaan tulleesta perheen sisäisestä lähestymiskiellosta. Sitä koskeva tutkimus valmistui syksyllä 2008 Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa. Lakiuudistuksella pyrittiin vähentämään erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tilanteessa, jossa osapuolet asuvat samassa taloudessa. Taustalla vaikutti vahva poliittinen paine. Keskeinen lähtökohta oli kotona tapahtuvan väkivallan uhrin tai uhkaa kokevan oikeus jäädä kotiinsa sen sijaan, että joutuu itse pelon ja turvallisuuden vuoksi poistumaan. Tulokset lakiuudistuksen toimivuudesta esitellään tiiviisti, mutta pääpaino on lähtökohdissa ja niiden seurannaisvaikutuksissa. Kiellon eri kohderyhmien erityistilanteisiin, olosuhteisiin ja tarpeisiin vastaaminen jäivät lakiuudistuksessa vähäisiksi. Lopputuloksena on ollut haitallisia sivuvaikutuksia, usein myös niille, joiden voimaistamiseksi lakiuudistus haluttiin.
Taustatutkimuksen ydinaineistoa olivat käräjäoikeuksien ratkaisut perheen sisäisistä lähestymiskielloista sekä kieltoja ja niiden osapuolia koskevat poliisirekisteritiedot vuosilta 2005 ja 2006. Tuomiolauselmatietokantaa hyödynnettiin myös. Lain valmisteluprosessia tutkittiin asiakirja-aineistoihin perehtymällä sekä haastattelemalla lainvalmisteluun osallistuneita. Lisäksi tutkimusta varten haastateltiin muutamaa poliisia, tuomaria, suojattua naista ja kieltoon määrättyä miestä sekä tukipalveluntarjoajia.
Suomalaisen rikoskäyttäytymisen riskitekijät - rekisteritutkimus rikollisuuden syistä ja seurauksista
Mikko Aaltonen (suunnittelija, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, jatko-opiskelija, Helsingin yliopiston sosiologian laitos (Väestö, terveys ja elinolot -tutkijakoulu)
Kotimaisessa kriminologisessa tutkimuksessa rikollisuuden syitä on tutkittu pääasiassa itse ilmoitettua rikollisuutta mittaavien kyselyiden ja pitkittäistutkimuksissa käytettyjen kohorttiaineistojen avulla. Väestötason tarkastelun mahdollistavia rekisteriaineistoja on sitä vastoin hyödynnetty harvoin. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos käynnisti vuonna 2007 Suomalaisen rikoskäyttäytymisen riskitekijät -hankkeen, jonka tavoitteena oli muodostaa monipuolinen, eri rekisterilähteitä hyödyntävä 150 000 henkilön aineisto Suomen väestöstä, ja tarkastella rekisteriaineistojen soveltuvuutta rikollisuutta selittävään tutkimukseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vakavaan rikollisuuteen vaikuttavia riskitekijöitä, sekä toisaalta tarkastella nuorena rikoksiin syyllistyneiden ihmisten myöhempää elämänkulkua. Rikosvasteena käytetään sekä poliisin tietoon tullutta rikollisuutta että tuomioita käräjä- ja hovioikeuksissa. Tässä alustuksessa esitellään osana hanketta toteutettavan väitöskirjatutkimukseni tutkimussuunnitelmaa, pohditaan tutkimusasetelman vahvuuksia ja heikkouksia, sekä esitetään tutkimushankkeen ensimmäisiä tuloksia.
Rakennusalan harmaa talous: esimerkkinä kuittikauppa
Terhi Kankaanranta (KTM väit., tutkija, Poliisiammattikorkeakoulu)
Harmaan talouden voidaan sanoa olevan sellaista laillista liike- ja yritystoimintaa, josta ei suoriteta veroja ja lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja, kuten esimerkiksi sosiaaliturva-, työeläke-, ja tapaturmavakuutusmaksuja. Arviot harmaan talouden osuudesta Suomen bruttokansantuotteesta vaihtelevat vajaasta 5 prosentista vajaaseen 20 prosenttiin. Alakohtaisesti harmaa talous on keskittynyt etenkin rakennus- ja ravintolatoimintaan.
Rakennusteollisuudessa yksi tyypillisistä talousrikollisuuden muodoista on kuittikauppa. Kuittikaupalla tarkoitetaan pelkillä tositteilla käytävää kauppaa, jonka seurauksena yhtiön kirjanpitoon kirjataan täysin perusteeton ja vääränsisältöinen tosite, jotta vältyttäisiin erilaisilta vero-, sosiaaliturva- ja eläkemaksuilta.
Tässä hankkeessa tarkastellaan rekisteritietoihin pohjautuen kuittikauppaa ilmiönä: sen laajuutta ja sisältöä. Kuittikauppajuttujen poliisitutkinnan ongelmia ja mahdollisuuksia selvitetään erikseen toteutettavan lomakekyselyn pohjalta. Rikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle myös aina kustannuksia esimerkiksi menetettyjen verotulojen muodossa. Hankkeessa onkin lisäksi tavoitteena arvioida kuittikaupan tutkinnan aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia.
Fyysisen ympäristön systemaattinen havainnointi kriminologisessa tutkimuksessa
Jussi Leino (VTM, tutkija, Turun yliopisto, sosiologian laitos)
Väitöskirjatutkimukseni aiheena on sosiaalisen ja fyysisen ympäristön vaikutus rikollisuuteen asuinalueilla. Tutkimuskohteenani on kuusi asuinaluetta Turussa ja tutkimusaineisto muodostuu kolmesta osa-aineistosta: poliisin rikosilmoitustiedoista, väestötilastoista sekä aineistosta alueiden fyysisestä ympäristöstä. Viimeksi mainittu aineisto muodostuu karttojen yms. paikkatietoa sisältävien dokumenttien ja fyysisen ympäristön järjestelmällisen havainnoinnin perusteella.
Fyysinen epäjärjestyksen ja muiden ympäristön fyysisten piirteiden on havaittu liittyvän rikollisuuden esiintymiseen – yhdessä muiden vaikuttavien tekijöiden kanssa. Rakennetun ympäristön elementtejä on tarkasteltu monissa CPTED-näkökulmaa (Crime Prevention Through Environmental Design) soveltavissa tutkimuksissa ja rikoksenehkäisyhankkeissa erittäin yksityiskohtaisestikin, mutta pääasiassa pienessä mittakaavassa. Suurempia alueita käsittelevissä tutkimuksissa fyysistä ympäristöä on useimmiten tutkittu asukkaille suunnatulla lomakekyselyllä tai haastatteluin. Asukkaiden käsityksistä erillisiä menetelmiä, kuten suoraa havainnointia, on sovellettu suhteellisen vähän. Järjestelmällinen havainnointi (systematic social observation; SSO) mahdollistaa lähtökohtaisesti kvantifioitavan, vertailukelpoisen ja suhteellisen yksityiskohtaisen aineiston keräämisen fyysisestä ympäristöstä laajoiltakin alueilta. Puheenvuorossani käsittelen systemaattisen havainnoinnin käyttöä fyysisen epäjärjestyksen ja muiden ympäristökriminologisen tutkimuksen kannalta relevanttien asioiden tutkimisessa erityisesti oman väitöskirjatutkimukseni viitekehyksessä.
Viharikosten tilastoinnin kehittäminen
Laura Peutere (tutkija, Poliisiammattikorkeakoulu)
Suomessa on vuodesta 1997 lähtien tehty selvityksiä poliisin tietoon tulleen rasistisen rikollisuuden määrästä ja piirteistä. Kerron alustuksessani Poliisiammattikorkeakoulussa meneillään olevasta hankkeesta, jossa rasistisen rikosten seurantaa on tarkoitus kehittää laajemmaksi viharikosten seurannaksi.
Viharikoksella tarkoitetaan rikosta, jonka syynä voivat olla ennakkoluulot esimerkiksi uhrin etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta, seksuaalista tai sukupuolista suuntautumista tai vammaa kohtaan. Suomen rikoslaissa ei ole määritelty rikosnimikkeitä rasistinen rikos tai viharikos. Käsitteillä viitataankin mihin tahansa rikokseen, jonka motiivina ovat ennakkoluulot uhrin edustamaa (tai oletettua) viiteryhmää kohtaan.
Rasististen rikosten vuosiselvitykset ovat perustuneet poliisin rikosilmoitustietoihin. Poliisin ohjeen mukaan rasistisia piirteitä sisältävät rikosepäilyt tulee luokitella rasismijutuksi. Vuosiselvitysten aineistojen poiminnassa on hyödynnetty tätä poliisin käyttämää luokitusta. Jutun luokittelu ei kuitenkaan ole pakollista eikä koodia aina käytetä. Tämän vuoksi rasistisia piirteitä sisältäviä juttuja on etsitty vuosiselvityksiä varten poliisin tietokannasta erilaisten hakusanojen avulla. Hakusanoina on käytetty esimerkiksi sellaisia herjaavia sanoja, joita rasististen rikosten yhteydessä on havaittu esiintyvän.
Poliisin tietojärjestelmässä ei ole käytössä viharikosluokittelua. Muiden kuin rasististen viharikosepäilyiden poiminta täytyy siis tehdä ainoastaan erilaisten hakusanojen avulla. Kuvaan alustuksessani tilastointimenetelmän kehittämistä ja siihen liittyviä ongelmia. Millä hakusanoilla voidaan löytää rikosepäilyitä, joiden syynä on ollut esimerkiksi uhrin uskonnollinen vakaumus, homoseksuaalisuus tai vammaisuus? Miten rikosilmoituksen sisältämistä tiedoista voidaan päätellä, että teon motiivina ovat saattaneet olla ennakkoluulot uhrin edustamaa ryhmää kohtaan?
Poliisin ja etnisten vähemmistöjen välinen suhde Suomessa
Kari Saari (Sosiologian lehtori (ma.), YTT, Sosiaalipolitiikan ja sosiaalipsykologian laitos Kuopion yliopisto)
Alustukseni esittelee suunnitteilla olevaa tutkimushankettani, jossa tarkoituksenani on tutkia poliisin ja etnisten vähemmistöjen välistä suhdetta erityisesti Itä-Suomessa. Tutkimus rajautuu tarkastelemaan poliisin ja kolmen etnisen ryhmän – romanien, sudanilaisten ja myanmarilaisten (ex-burmalaisten) – näkemyksiä ja kokemuksia keskinäisestä vuorovaikutuksesta keskisuuressa itäsuomalaisessa kaupungissa. Kyse on laadullisesta tapaustutkimuksesta.
Aihe on ajankohtainen, sillä Suomen kahden viime vuosikymmenen aikana tapahtuneesta nopeasta "monikulttuuristumisesta" huolimatta on poliisin ja etnisten vähemmistöjen välistä suhdetta tutkittu toistaiseksi suhteellisen vähän. Samoin toistaiseksi harvalukuiset aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet yhtäältä joko poliisin tai tietyn vähemmistöryhmän näkökulmien toisaalta tietyn kaupunkitapauksen tarkasteluun. Siten eri etnisten ryhmien suhdetta poliisiin tai poliisin suhdetta eri etnisiin ryhmiin ei ole tarkasteltu vertailevalla tutkimusotteella.
Monikulttuurisuuden periaatteen toteutumisen näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa, onko eri etnisten vähemmistöjen (esimerkiksi "vanhat" ja "uudet" vähemmistöryhmät) ja poliisin välisissä suhteissa eroja, liittyykö suhteeseen molemminpuolisia ennakkoluuloja ja millaisia onnistuneita tai epäonnistuneita vuorovaikutuskokemuksia poliiseilla ja vähemmistöryhmien edustajilla on toisistaan. Aikaisemmat suomalaiset tutkimukset ovat tuoneet esiin, että poliisin ja etnisten vähemmistöjen välisiin suhteisiin liittyy monia epäkohtia, molemminpuolisia ennakkoluuloja ja epäluottamuksen kokemuksia.
Alustuksessani esittelen lähinnä aiheen aiempien suomalaistutkimusten huomioita sekä niiden yhteyttä oman tutkimushankkeeni suunniteltuihin tutkimusnäkökulmiin ja menetelmiin. Pyrkimykseni on pohjustaa keskustelua työryhmässä, jonka pohjalta voisin kehittää ja täsmentää tulevaa tutkimushankettani.
Naisten ja miesten työhyvinvointi ja tasa-arvo rikosseuraamusalalla
Hanna-Leena Autio & Minna Leinonen & Katri Otonkorpi-Lehtoranta (Työelämän tutkimuskeskus 33014 Tampereen yliopisto, etunimi.sukunimi@uta.fi)
Alustuksessa esitellään Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa vuoden 2009 alussa käynnistynyttä rikosseuraamusalan tutkimushanketta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä rikosseuraamusalalla työskentelevällä henkilöstöllä on työhyvinvoinnistaan sekä eroavatko naisten ja miesten kokemukset toisistaan. Vaikka tutkimuksellinen lähestymistapa painottuu kokemuksiin ja käsityksiin, perusolettamuksena kuitenkin on, ettei ihmisen kokemuksia voi tarkastella irrallaan sosiaalisesta kontekstista. Siten käsillä olevassa tutkimuksessa on tärkeää selvittää myös organisaatiokulttuurin käytäntöjä ja toimintamalleja.
Rikosseuraamusalan henkilöstöstä 60 % on miehiä ja 40 % naisia. Naisten ja miesten osuus eri henkilöstöryhmissä on epätasainen: vartiointi- ja valvontahenkilökunnasta naisia on 16 % ja miehiä 84 %, kun taas hallinnossa työskentelevistä ja yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanosta vastaavasta henkilöstöstä neljä viidestä on naisia. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan liittyvä organisaatiomuutos, kuten aluevankiloiden määrän vähentäminen, asettaa suuren haasteen rikosseuraamusalalla toimivien työhyvinvoinnin kehittämiselle. Käynnissä oleva kriminaalihuoltolaitoksen ja vankeinhoitolaitoksen organisaatioiden yhdistäminen tuo kaksi hyvin erilaista työkulttuuria entistä enemmän kosketuksiin toistensa kanssa. Yksi erottavista piirteistä on kriminaalihuollon henkilöstön naisvaltaisuus (naisia 80 %, miehiä 20 %) ja vankeinhoitolaitoksen henkilöstön miesvaltaisuus (naisia 34 %, miehiä 66 %) (Henkilöstötilinpäätös 2007).
Tutkimusaineistoa kerätään kyselyllä ja haastatteluin rikosseuraamusviraston, kriminaalihuoltolaitoksen ja vankeinhoitolaitoksen henkilöstön piiristä. Jokaisessa virastoryhmässä tehdään myös haastatteluja kyselyaineiston syventämistä ja kontekstointia varten. Alustuksessa pohditaan aineistonkeruuvaiheen herättämiä ajatuksia tutkimuksen toteuttamisesta ja rikosseuraamusalan erityispiirteistä työhyvinvoinnin ja sukupuolen näkökulmasta.