Young people and social class Friday 20th March 2009, 15.00-18.00, Päärakennus/University Main Building (Fabianinkatu 33), lecture hall 7.
Changes and continuities of the meanings of different kinds of classifications have been discussed widely within youth studies. In this workshop we invite both theoretical as well as empirical papers that deal with the implications of social class and other social and cultural classifications in the lives of young people and children. Papers focusing on the classifications done by researchers and other public actors, as well as on classifications done by young people and children themselves are welcome. Also we invite papers which concern the relevance of class studies in the youth and childhood studies. The papers will be commented by Dr Tracy Shildrick (University of Teesside, UK).
The Deadline for the abstracts is February 15th.
Nuoret, luokat ja luokitukset lauantaina 21.3.2009 klo 9.30-11.30, Päärakennus (Fabianinkatu 33), sali 7.
Viimeaikoina nuorisotutkimuksessa on käyty keskustelua muutoksen ja jatkuvuuden välisestä suhteesta sekä nuorten suhteesta luokkaan, paikallisuuteen ja kulttuuriin. Työryhmään ovat tervetulleita niin teoreettiset kuin empiiriset työpaperit, joissa pohditaan nuoruutta tai lapsuutta ja niihin liittyviä luokkia ja luokituksia, niiden pysyvyyttä tai muutosta. Työryhmässä pohditaan myös mahdollista yhteiskuntaluokan relevanssia nuorisotutkimukselle tai lapsuustutkimukselle. Työpaperit voivat sisältää niin rakenteellisia, kulttuurisia tai sosiaalisia luokituksia taikka nuorten ja lasten itse ilmaisemia luokituksia. Tervetuloa!
Abstraktit työryhmää varten 15.2. mennessä.
Sanna Aaltonen (HY) sanna.aaltonen(at)helsinki.fi
Tarja Tolonen (HY) tarja.tolonen(at)helsinki.fi
Programme/Friday 20th March 2009, 15.00-18.00:
Päärakennus/University Main Building (Fabianinkatu 33), lecture hall 7
15.00-15.20. Tarja Tolonen: Back to the CCCS? Youth cultures, leisure and social class
15.20.-15.40. Sirpa Lappalainen, Reetta Mietola and Elina Lahelma: ’Grease monkeys’ and ’sociable girls’: gendered divisions on the route to the vocational education.
15.40.-16.00. Aurèlie Mary and Jenni Nurmenniemi, Experiencing transition to adulthood: female student’s perspectives on the higher education system in France and Finland.
16.00-16.20. Sanna Aaltonen: Intertwined leisure and educational careers of young people ’at risk’.
16.20.-16.40. Jakob Demant and Jukka Törrönen: Changing drinking styles in Denmark and Finland. The feminization of Scandinavian drinking cultures.
16.40.-17.00. Jaana Lähteenmaa: How to research marginal areas and their youth without reproducing the negative labels and vicious circles of those places?
Ohjelma/ Lauantai 21.3.2009 klo 9.30-11.30:
Päärakennus (Fabianinkatu 33), sali 7
9.30.-9.50. Jenni Simonen: Nuorten juomiseen ja humalaan liittyvät luokitukset - Nyt ja 20 vuotta sitten.
9.50.-10.10. Minna Autio ja Anna-Mari Vänskä: Kuinka luokka näkyy? Kuluttaminen, luokka ja lapsuus visualisoituneessa kulutuskulttuurissa.
10.10.-10.30. Kati Kataja: Ongelmanuoria vai olosuhteiden uhreja? – Huostaanoton perusteet ja poikkeavuuden luokittelut
10.30.-10.50. Jukka Lehtonen: Sukupuoli, luokka ja ei-heteroseksuaalisten nuorten koulutusvalinnat
10.50.-11.10. Taru Ollikainen: Kaverisuosio suomalaisessa koulukulttuurissa – yläkouluikäisten tyttöjen väliset sosiaaliset hierarkiat.
11.10.-11.30. Päivi Naumanen: Eriarvoistavat tekijät puolalaisten ja suomalaisten nuorten aikuisten elämänkulussa
Back to the CCCS? Youth cultures, leisure and social class
Tarja Tolonen (Docent, University research fellow, Department of Sociology, University of Helsinki)
Latest discussions in youth studies have pondered if there is a relation between youth cultures, lifestyles and social class. In 1980’s and 1990’s the work of CCCS (the Centre for Contemporary Cultural Studies) was popular among youth researchers. They used terms such as subculture, counter culture and lifestyle which were seen as relating to their ‘parent culture’ which was based on social class. In late 1990’s and 2000, following the waves of ‘post modernism’, there was much criticism over their interpretations of youth cultures as being part of their parent culture, and they were seen instead as part of global consumer culture. However, lately, these assumptions have been questioned as well. In this paper I ask how the leisure time lifestyles and cultural practises of young people could be interpreted: Are they global with local interpretations and how they can be socially and culturally contextualised? Do they have any relation to social class? And how gender and ethnicity could help to understand these issues further?
This presentation is based my new research project Leisure time and social relations of young people, which is funded by the Youth Research Network. The data will consist of around 50 interviews and ethnographic encounters (short term field work) in chosen locations in Helsinki and Kajaani. The gathering of data is under way – at the moment 16 interviews and fieldwork in few youth houses have been conducted. Also reference to previous research project Social and Spatial Transitions in Young People's Life Course and data of 61 interviews will be made.
'Grease monkeys' and 'sociable girls’: gendered divisions on the route to the vocational education
Sirpa Lappalainen & Reetta Mietola & Elina Lahelma (Department of Education, University of Helsinki, sirpa.lappalainen@helsinki.fi)
In this paper we analyse gendered patterns in young people’s post-compulsory educational routes We explore how students are guided to make educational choices and how they construct understanding about themselves and their own possibilities in these processes. We argue that vocational subjectivities are negotiated in relation to metaphoric dichotomies, such as doing and knowing, hand and head. Moreover, we suggest that taken-for granted practices of career guiding seem to emphasise gender division within vocational education and working life, rather than challenging it. Our data include field notes, interview material generated with students and teachers as well as documents produced in institutional contexts. We look at how upper secondary education choices are made, how understanding of one’s proper educational path is constructed in the practices of career guidance, and how the self and one’s abilities are renegotiated after starting vocational education.
The paper draws on three ethnographic studies. Reetta Mietola’s study, ‘Troubling special’, focuses on practices of and everyday schooling of students studying in special education during their last year of compulsory schooling. The second one is Sirpa Lappalainen’s ongoing three years’ ethnographic study ‘Studying to become practical nurse’. In this study a group of students in vocational upper secondary education in health and social services sector is followed. Finally, the study of Elina Lahelma (jointly with Tuula Gordon) ‘Tracing transitions’ is an ethnographically grounded life historical study of young people post-16 paths.
This analysis is part of the larger research project Citizenship, Agency and Difference in Vocational Upper Secondary Education. The aim of the research project is to analyse cultural processes in initial vocational education. The project is contextualised in current changes in Finnish and European educational and labour policies, as well as in the historical background of vocational schooling. The focus is on dimensions of difference, such as gender, social background, ethnicity, sexuality, background in special education and age, and their interlinking.
Experiencing transition to adulthood: female students’ perspectives on the higher education system in France and Finland.
Aurélie Mary and Jenni Nurmenniemi (Department of Social Research, University of Tampere aurelie.mary@uta.fi, Jenni.Nurmenniemi@uta.fi)
This presentation is based on a preliminary analysis of 22 in-depth interviews conducted in France and Finland in 2008 with young female students in their twenties, experiencing transition from university to working life. The interviews are based on four themes: 1) Young women’s evaluation of their educational qualifications and the higher education system; 2) their perspectives on their personal socio-economic situation and chances of integration on the labour market; 3) their living arrangements and plans for starting a family; 4) their feelings towards entering adulthood.
The 22 in-depth interviews constitute the principal data for the on-going comparative study between Finland and France that examines youth transition to adulthood, with a focus on young female students. Both qualitative and quantitative methods are used in the research. The qualitative data offers important knowledge that helped establish the interview questions. However, in-depth interviews provide deeper information and more precise evaluation of young women’s perspectives on transition.
The theme of higher education is assessed during the presentation, with a particular focus on the French female students’ points of view of the French university system. Both Finnish and French systems are described and the main issues that emerged during the interview analysis are briefly compared.
Intertwined leisure and educational careers of young people ‘at risk’
Sanna Aaltonen (Department of sociology, University of Helsinki)
In this paper I focus on the interaction of institutional categorizations and individual biographies of ninth graders who participate in multiprofessional services offering support for young people ‘at risk’. These young people have a history of being identified as needing special support in order not to be marginalized from the educational system or from their peer groups. This identification has been a precondition for them to be in a position where tailored support and ‘rehabilitation’ is provided. Drawing on preliminary analysis of interviews of young people as well as of their parent/care taker I will first examine identifications, transitions and the intertwined leisure and educational careers that have brought the young women and men to their present position. Second, I am interested in the classed and gendered nature of the resources available to them in planning and imagining their futures.
Changing drinking styles in Denmark and Finland. The feminization of Scandinavian drinking cultures
Jakob Demant (CRF, University of Aarhus, jd@crf.au.dk)
Jukka Törrönen (SoRAD, Stockholm University, jukka.torronen@sorad.su.se)
In the paper we use 16 focus groups among Danish and Finnish young adults between 17-23 years of age. The focus groups were moderated with similar stimulus-material involving pictures of different drinking situations. In the analysis we focus on how young people present themselves in relation to three different drinking situations: hanging out, heroic drinking and playful drinking. We approach the focus-group discussion on drinking situations with phenomenological and interactional theories. The traditional intoxication-oriented drinking style, heroic drinking, is still part of the central drinking practices in both countries, especially among men. However, it seems to be so that playful drinking has become the prevailing drinking situation in Denmark, as well as in Finland. Playful drinking is characterised by self-presentations in diverse forms of game situations where you need to play with different aspects of social and bodily styles. Bars, pubs and night clubs are areas for such kind of playful drinking. Our main finding is that women have better competencies for this form of drinking and this may imply that there is going on a feminization process in Danish and Finnish drinking cultures. This process of feminization turns men who practice heroic drinking in public spaces into a less attractive position.
How to research marginal areas and their youth without reproducing the negative labels and vicious circles of those places?
Jaana Lähteenmaa (Dr.Soc.Sci, researcher, Academy of Finland/University of Tampere)
In Finland (and Sweden) there are large, sparsely populated areas, where depopulation seems to be getting a reality in the near future (Rauhut 2008).In Finland those areas are not just in the northern parts of the country (as in Sweden), but also in the eastern parts of the country. Their emptying began already in the 1960’s, and it has more or less continued since that. Recently population movements have centralized to the southern part of the country in Finland. Yet, there are still families with children, and so, also teenagers, in those marginal sparsely populated areas, although less and less. There are their home places – from which they typically move away as soon as they can.
The situation of those areas and their young people is quite different from the so called marginal areas of many other European countries, with higher population density in general. In those countries the term “marginal area” doesn’t refer to the same thing as in Finland and Sweden . So, for ex. in Denmark the researcher can find also those young people, who like to live and even stay in the “marginal areas of Denmark”, and so deconstruct the negative labels attached to those areas and their people (see Yndigegn 2003). In Finnish marginal areas, and in Barents area in general, it is more difficult: although many young people tell they love the nature and landscapes of their home places, and are proud of them, they don’t see their home places to have a bright future, or future at all. So, most young people want to move away, to bigger cities and south, in order to have a “better future”( see Tuhkunen 2002; 2007). In eastern Finland there are even more problematic places; the teenagers don’t tell about any pride connected to these places, but rather about shame (Lähteenmaa 2006; 2007).
How to report these kind of findings without reproducing the negative labels, and so, also negative spiral of those areas? Unfortunately the negative labels are not given to the places by – only – officials, media and politicians, but also the young people themselves. And even more unfortunately: those negative aspects are not just ”discourse” – they are also realities (certain places in east Finland really are extremely poor, people there are in general more sick than in other places, there can be found criminal activities such pouching and illegal making of alcohol, thanks to which they get negative publicity, etc.) When I studied (years 2005-2006) one that kind of place and local young people’s thoughts about their home place, I would have wanted (to be even “emancipative” or then, at least) to find something positive. It was hard, if not impossible. As I am now beginning to gather empirical material from persisting temporary unemployed young people in those areas (northern and eastern parts of Finland) in my new research project, I will face more or less the same ethical questions. They are difficult, but neither do I find it ethical to leave the young people from those areas and their views unstudied. I find this question also generally interesting and up to date in today’s European youth research. Such places – and such problems of negative labels and vicious circles and emptying of certain places – of course exist also in all parts of the world, but I suppose they are extremely acute in for ex. Eastern Europe, where rapid urbanization process and decline of many areas is just going on.
Nuorten juomiseen ja humalaan liittyvät luokitukset - Nyt ja 20 vuotta sitten
Jenni Simonen (Alkoholitutkimussäätiö, jenni.simonen@thl.fi)
Kyselytutkimusten mukaan nuorten juomisessa on ollut kaksi merkittävää trendiä viimeisten vuosikymmenten aikana. Ensinnäkin vuodesta 1985 1990-luvun loppuun nuorten juominen kasvoi tasaisesti. Viimeisten 10 vuoden aikana nuorten juominen on puolestaan ollut laskusuunnassa. Se, mitä tänä aikana on tapahtunut nuorten juomiseen liittyvissä käytännöissä ja luokituksissa, on vaille syvempää tarkastelua. Juomisen trendien tunteminen ei vielä kerro juomiseen liittyvästä merkityksenannosta. Tässä alustuksessa teemaa käsitellään vertaamalla nuorten juomiseen liittämiä luokituksia nyt ja 20 vuotta sitten.
Vertailu toteutetaan käyttämällä kolmea kaksikymppisten nuorten juomista käsittelevää haastatteluaineistoa. Ensimmäinen aineisto on kerätty vuonna 1985 eli juuri nuorten juomisen kasvukauden kynnyksellä. Kaksi muuta aineistoa on kerätty vuosina 2005 ja 2007 eli aikana, jolloin nuorten juominen on ollut laskujohteista jo usean vuoden ajan.
Aineiston analyysissa huomiota kiinnitetään seuraaviin kysymyksiin: Millaisia luokituksia haastateltavat tuovat esiin vastatessaan kysymyksiin onnistuneesta juomistilanteesta ja humalasta. Millaisiin luokituksiin haastateltavat itsensä samaistavat ja millaisista erottautuvat? Kysymyksiä taustoitetaan kulutussosiologisilla näkökulmilla. Nykyisissä moninaisissa kulutuskulttuureissa nuoret ovat hyvin herkkiä etenkin kulutuksen symbolisille aspekteille. Itse luokitteluissa nuoret samaistavat itsensä tuotevalintojen ja makukysymysten perusteella joihinkin juomatapoihin ja -käytäntöihin ja erottavat itsensä toisista. Toisin kuin useissa kulutusteorioissa tässä esityksessä ei kuitenkaan sitouduta yksilöllisyyden korostamiseen vaan huomioidaan ne sosiaaliset normit ja arvot, joiden pohjalta nuorten alkoholin käyttö pitkälti ohjautuu.
Alustuksessa esitellään analyysin alustavia huomioita ja tuloksia. Analyysi tulee osoittamaan ovatko nuorten humalaan, juomiseen ja juomattomuuteen liittyvät luokitukset muuttuneet 20 vuodessa. Alustavat havainnot osoittavat, että vaikka haastattelut on kerätty eri ajanjaksoina ja erilaisten alkoholi-ilmapiirien vallitessa, nuorten juomiseen liittämät luokitukset näyttäisivät olevan hämmästyttävän pysyviä. Havainto virittää keskustelua juomisen kulttuuristen diskurssien ja puhetapojen jatkuvuudesta ja muuttumisesta.
"Kuinka luokka näkyy? Kuluttaminen, luokka ja lapsuus visualisoituneessa kulutuskulttuurissa"
Minna Autio (MMT, Taloustieteen laitos, Helsingin yliopisto, minna.autio(at)helsinki.fi) Annamari Vänskä (FT, Kristiina-instituutti, Helsingin yliopisto, annamari.vanska(at)helsinki.fi)
Useiden tutkijoiden mukaan visualisoituneessa nykykulttuurissa ruumiista on tullut eräänlainen näyteikkuna, jonka kautta toisille kerrotaan minuudesta muun muassa erilaisin vaatebrändein. Alustuksessamme näytämme muun muassa lasten muotia esittelevän Vogue Bambinin mainoskuvaston näkökulmasta, kuinka keskiluokkaista lapsuutta visualisoidaan vaattein ja asustein. Alustuksessa pohditaan myös, kuinka kulutustutkimuksen ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksen metodeja on mahdollista hyödyntää monitieteisellä lapsuuden tutkimuksen kentällä.
Ongelmanuoria vai olosuhteiden uhreja?– Huostaanoton perusteet ja poikkeavuuden luokittelut
Kati Kataja (Koulutussosiologian tutkimuskeskus, Turun Yliopisto)
Lasten ja lapsiperheiden lisääntynyt pahoinvointi nousee julkiseen keskusteluun säännöllisin väliajoin. Traagisten yksittäistapausten lisäksi lastensuojeluongelmien kasvua todistavat tilastolliset muutokset lastensuojeluilmoitusten, lastensuojelun piirissä olevan väestön sekä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrässä.
Tekeillä olevassa väitöskirjassani tutkin lastensuojelutapauksia, joissa on erinäisten epätarkoituksenmukaisiksi osoittautuneiden tukitoimien jälkeen päädytty lopulta lastensuojelun äärimmäiseen toimenpiteeseen, huostaanottoon. Tutkimukseni empiirinen aineisto koostuu yhteensä 211 kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen lastensuojelun asiakirjoista. Olen tutkimuksessani kiinnittänyt huomiota erityisesti niihin perusteluihin, joilla huostaanotto päätösasiakirjoissa juridisesti oikeutetaan eli toisin sanoen niihin tekijöihin, jotka osoittavat huostaanottokynnyksen ylittyneen.
Tutkimuksen näkökulma pohjautuu sosiaalisen poikkeavuuden teoriaan. Lastensuojelu historiallisena ja kulttuurisena instituutiona ei ole pysyvä tai universaali, vaan näkemykset lapsuudesta, lasten oikeuksista ja ideaalista kasvuympäristöstä ovat sadan vuoden sisällä muuttuneet muun muassa siten, että lapsi on alettu yhä enemmän nähdä aktiivisena kansalaisena, toimijana ja subjektina. Lastensuojelussa on aina kyse viranomaisten lapsiin ja perheisiin kohdistamasta institutionaalisesta määrittelyvallasta. Huostaanotto voidaankin nähdä äärimmäisenä rajapyykkinä riittäväksi katsottujen ja vahingolliseksi todettujen kasvuolosuhteiden välillä.
Esityksessäni esittelen aineistosta löytämiäni huostaanottotyyppejä, joissa sosiaaliviranomaisten katse suuntautuu eri asioihin. Tavoitteena on tuoda näkyväksi niitä rajaviivoja, joiden sisällä nykyisen lastensuojelupolitiikan mukaiset huostaanottoratkaisut tehdään. Minkälaisia ongelmia siedetään ja kuinka paljon ja mikä lopulta käynnistää huostaanottoprosessin? Lisäksi pohdin, millaisissa tapauksissa ja millä perusteella sosiaalityöntekijät näkevät huostaanoton perusteet toisaalta kodin olosuhteissa ja toisaalta lapsen omassa käyttäytymisessä.
Sukupuoli, luokka ja ei-heteroseksuaalisten nuorten koulutusvalinnat
Jukka Lehtonen (jukka.p.lehtonen@helsinki.fi)
Esitykseni käsittelee ei-heteroseksuaalisten nuorten peruskoulun jälkeisiä koulutusvalintoja ja sitä, miten heidän sosioekonomiseen asemaansa ja sukupuoleen liittyvät tekijät ovat vaikuttaneet niihin. Olen haastatellut 30 ei-heteroseksuaalista nuorta 1990-luvulla. Haastattelin kuusi heistä uudestaan vuonna 2003. Lisäksi olen koonnut kuudelta toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelleelta nuorelta tarinoita heidän koulukokemuksistaan ja –valinnoistaan. Analysoin haastatteluihin ja tarinoihin sisältyviä kertomuksia siitä, miten nuoret kuvasivat koulutusvalintojaan. Tarkastelen tässä yhteydessä erityisesti sitä, miten sukupuoli ja luokka rakentuivat merkityksellisinä tekijöinä osaksi näitä kertomuksia. Esitykseni liittyy osana laajempaa tutkimushankettani ”Ei-heteroseksuaalisuus ja nuorten siirtymät koulutusjärjestelmässä ja työelämässä”. Analysoin tällä hetkellä erityisesti seksuaalisuuden ja sukupuolen saamia merkityksiä toisen asteen koulutuksessa. Työskentelen tutkijatohtorina ja koordinaattorina professori Elina Lahelman johtamassa ”Kansalaisuus, toimijuus ja erot toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa” –projektissa, joka sijoittuu Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitokselle.
Kaverisuosio suomalaisessa koulukulttuurissa – yläkouluikäisten tyttöjen väliset sosiaaliset hierarkiat
Taru Ollikainen (YTM, Joensuun yliopisto, sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan oppiaineryhmä. taru.ollikanen@joensuu.fi)
Alustus perustuu alkuvaiheessa olevaan väitöskirjatutkimukseeni, jonka tarkoituksena on selvittää tyttöryhmien välisiä sosiaalisia hierarkioita yläkoulun arjessa. Jaottelu suosittuihin ja epäsuosittuihin on yksi nuorten keskeisimmistä on kriteereistä luokitella ja arvottaa vertaisryhmäänsä. Koululuokissa suosittuja oppilaita ihaillaan, heihin ihastutaan ja heidän seuraansa halutaan. He myös melkeinpä määrittelevät sen, millainen oppilas- ja oppimiskulttuuri on luokassa hyväksyttävää ja sallittua. Oppilaskulttuurin sisään rakentuneessa suosiojärjestelmässä on kyse nuorten välisestä hierarkiasta, mikä on merkittävä osa koko koulun sosiaalista järjestystä. Luokitukset syntyvät, uusiutuvat ja muuttuvat koulun jokapäiväisissä käytännöissä ja oppilaiden välisessä vuorovaikutuksessa. Sijoittuminen ja sijoittaminen suosittu-epäsuosittu akselille voi antaa mahdollisuuden menestyä, mutta synnyttää omalta osaltaan myös nuorten välistä eriarvoisuutta.
Esitelmäni käsittelee kaverisuosion merkitystä, rakentumista ja osin sukupuolittuneita ehtoja yläkoulun oppilaskulttuurin sisällä. Esittelen tutkimukseni keskeisimpiä teemoja, sekä alustavia tulkintoja tähän mennessä keräämästäni havainnointiaineistosta. Pohdin myös tukeeko suomalainen koulujärjestelmä oppilaiden välisten hierarkioiden syntymistä ja säilymistä.
Eriarvoistavat tekijät puolalaisten ja suomalaisten nuorten aikuisten elämänkulussa
Päivi Naumanen (Sosiologian laitos, Turun yliopisto)
Alustuksessani esittelen lähtökohtia tutkimukselle, jossa analysoin eriarvoisuuden lähteitä puolalaisten ja suomalaisten nuorten aikuisten elämässä. Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, mitkä tekijät keskeisellä tavalla muokkaavat nuorten aikuisten elämänkulun suunnan näissä maissa. Samalla kysyn, missä määrin toteutettu hyvinvointipolitiikka on nähtävissä osana kansalaisten elämänkulun hallintaa.
Alustuksessa pohdin kysymystä, miten elämänkulun sosiologiaa on mahdollista hyödyntää teemahaastatteluaineistoihin pohjautuvassa eriarvoisuuden analyysissä. Minkälaisia välineitä elämänkulun sosiologinen näkökulma tarjoaa eriarvoistumisen prosessien löytämiseen? Onko mahdollista identifioida yhtäältä standardi elämänkulun malli ja toisaalta eriarvoisuutta reprodusoiva elämänkulun malli nuorten aikuisten kertomusten ja hyvinvointipolitiikan toimijoiden diagnoosien pohjalta? Missä määrin tällaiset mallit osaltaan luokittavat nuorten aikuisten elämää?
Tutkimukseni on osa EU:n ja Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, jossa analysoidaan sosiaalista liikkuvuutta edistäviä ja rajoittavia tekijöitä ja mekanismeja kahdeksassa Euroopan maassa. Osana hanketta on kussakin maassa toteutettu keskisuureen kaupunkiin sijoittuva nuorille aikuisille suunnattu kysely, teemahaastattelut sekä poliittisten toimijoiden haastattelut. Omassa tutkimuksessani hyödynnän Porissa (Suomessa) ja Tomaszów Mazowieckissä (Puolassa) tehtyjä haastatteluja.