Työryhmä kokoontuu perjantaina 20.3. klo 15-18, Päärakennus (Fabianinkatu 33), Auditorium X.
Riskit ovat virittäneet jo pitkään yhteiskuntatieteellistä teoriakeskustelua. Epävarmuuden, turvattomuuden sekä itseensä kohdistuvien yhteiskunnallisten uhkien ja riskien kirjo on levittäytynyt sosiologisissa keskustelussa yhä laajemmalle alueelle. Suomessa keskustelua ovat herättäneet viime aikoina muun muassa dramaattiset väkivallanteot, kansainvälinen rikollisuus sekä perinteisen yhteisöllisyyden heikentyminen. Niin ikää internetin ja muun uuden teknologian käytön ajatellaan luovan uudenlaisia riskejä ja epävarmuustekijöitä. Toisaalta viimeaikaisissa keskusteluissa on myös viitattu sosiaalisiin resursseihin ja sosiaaliseen pääomaan, joiden katsotaan usein ehkäisevän riski- ja epävarmuuskokemuksia.
Riskit ja epävarmuus -työryhmässä pohditaan laajasti riskitematiikkaan liittyviä kysymyksiä. Työryhmään toivotaan niin teoreettisia, kvantitatiivisia kuin kvalitatiivisiakin riskejä, epävarmuutta ja turvattomuutta käsitteleviä alustuksia.
Työryhmä kokoontuu vain perjantaina.
Atte Oksanen (Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksenlaitos) atte.oksanen(at)uta.fi
Pekka Räsänen (Helsinki Institute of Information Technology) pekka.rasanen(at)hiit.fi
Ohjelma:
15.15 Työryhmän avaus
15.20 Atte Oksanen ja Pekka Räsänen:Arkielämä ja epävarmuus -tutkimusprojektin lähtökohdat ja nykytilanne
15.40 Ella Sihvonen: Vanhemmuuden tukeminen riskejä ennaltaehkäisemällä
16.10 Antti Silvast: Paikalliset muuttuvat riskikäytännöt
16.40 Marjaana Kojo: ”Päivä kerrallaan” - nuoret pätkätyöttömät ja epävarma tulevaisuus
17.10 Kauri Lindström: Tamperelaisen aikuisväestön kokema sosiaalinen turvattomuus vuosina 1996−2008
17.40 Yhteenveto & keskustelua
Paikalliset muuttuvat riskikäytännöt
Antti Silvast (VTM, tohtorikoulutettava)
Viime aikoina Suomessa on taas käyty kriittistä monitieteistä keskustelua riskeistä (ks. Futura 4/08; Tiede & Edistys 1/08). Vaikutusvaltaiset yhteiskuntatieteiden teoreettiset mallit tapaavat edustaa tämän keskustelun yleisluontoisinta linjaa (ks. Lehtonen et al 2008, 5-6). Erään tunnetun mallin (ks. Beck 1986) mukaan nykyaikainen riskitietoisuuden lisääntyminen johtuu siitä, että aikamme on perustavasti erilainen kuin aikaisemmat aikakaudet. Nykyään teollisen edistyksen aikomattomia haittoja ei enää voida minimoida perinteisellä tilasto- ja todennäköisyyslaskennalla, ja tästä seuraa maailmanlaajuisia riskiasiantuntijuuden ja riskien poliittisen reflektion muutoksia (ks. Silvast & Virtanen 2008). Myös toisen kuuluisan yhteiskuntatieteellisen mallin (ks. Adams 1995) mukaan riskejä on mahdotonta käsitellä vain tilasto- ja todennäköisyyslaskennalla. Syy tälle on ensimmäistä mallia antropologisempi: riskien havaitsemistavat riippuvat ja ovat mallin mukaan aina riippuneetkin sosiaalisin ja kulttuurisin perustein tehdyistä riskitulkinnoista. Riskien liittäminen maailmanlaajuisiin aikakausimurroksiin tai tietoisiin riskitulkintoihin jää kuitenkin usein varsin yleisluonteiseksi suhteessa niihin tilanteisiin, joissa riskien suhteen toimitaan käytännössä (ks. esim. O’Malley 2004; myös Schulman & Roe 2008). Alustukseni käsitteleekin riskien tutkimista paikallisesti muuttuvista käytännöistä käsin. Teen väitöskirjatyössäni useamman tason empiiristä tutkimusta infrastruktuurien riskeistä, tarkemmin ottaen Suomessa sattuvista sähkökatkoksista. Alustuksessa esittelen kahta tarkastelemaani riskien hallinnan tasoa: käytännön toimintaa sähkönjakelun ohjaushuoneissa sekä Suomen sähkönjakeluun hyvinvoinnin teknologiana (Lehtonen et al 2008) liitettyjä järkeilytyylejä. Esitykseni hyödyntää alustavia havaintoja osallistuvasti keräämästäni empiirisestä materiaalista sähkönjakeluyrityksen ohjaushuoneista ja sähkönjakelun luotettavuutta käsittelevistä seminaareista. Ensimmäinen materiaali painottaa, kuinka monipuolisesti riskejä hallitaan reaaliaikaisessa käytännön työssä. Toinen materiaali kertoo niistä tilanteista, joissa riskeistä ja niiden kollektiivisesta hallinnasta päästään yksimielisyyteen. Heijastelen empiirisiä materiaaleja myös orastavaan kansainväliseen tutkimukseen infrastruktuuriorganisaatioiden kohtaamista riskeistä (Schulman & Roe 2008; de Bruijne 2006; de Bruijne & van Eeten 2007) ja infrastruktuureista hyvinvoinnin teknologioina (Collier & Lakoff 2008; Graham & Marvin 2002).
Valmistelen alustuksen aiheesta väitöskirjaa Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella. Työ tapahtuu Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Epävarmuuksien hallintaa: riski ja hyvinvoinnin teknologiat.
Viitteet
Adams, John (1995). Risk. UCL Press. Beck. Ulrich (1986). Risikogesellschaft. Auf dem Weg in eine andere Moderne. Suhrkamp, Frankfurt am Main. de Bruijne, Mark (2006). Networked reliability. Institutional fragmentation and the reliability of service provision in critical infrastructures. Väitöskirja: TUD Technische Universiteit Delft de Bruijne, Mark & van Eeten, Michel (2007). Systems that Should Have Failed: Critical Infrastructure Protection in an Institutionally Fragmented Environment. Journal of Contingencies and Crisis Management 15 (1): 18-29. Collier, Stephen & Lakoff, Andrew (2008). How “Critical Infrastructure” Became a Security Problem. In Dunn, Myriam (ed.), The Changing Logics of Risk and Security. Routledge. Futura 4/2008. Teema: Riskiyhteiskunta. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Graham, Stephen & Marvin, Simon (2002). Splintering Urbanism: Networked Infrastructures, Technological Mobilites and the Urban Condition. Routledge. Lehtonen, Turo-Kimmo; Jauho, Mikko; Liukko, Jyri & Silvast, Antti (2008). Managing Insecurity: Risk and Technologies of Welfare. Tutkimussuunnitelma Suomen Akatemialle 31.1.2008. O’Malley, Pat (2004) Risk, Uncertainty and Government. London: The Glass- House Press. Schulman, Paul & Roe, Emery (2008). High Reliability Management: Operating on the Edge. Stanford University Press. Silvast, Antti & Virtanen, Mikko (2008). Riski, asiantuntijuus ja maallikot. Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan teorian kritiikki. Tiede ja Edistys 16 (1): 50-65. Tiede & Edistys 1/2008. Teema: Riski. Tutkijaliitto.
”Päivä kerrallaan” - nuoret pätkätyöttömät ja epävarma tulevaisuus
Marjaana Kojo (Kuopion yliopisto, Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos) Marjaana.kojo@nuorisotutkimus.fi
Nuorten aikuisten voidaan sanoa elävän paitsi usein epävarmassa elämänvaiheessa, myös entistä epävarmemman tulevaisuuden edessä. Yhteiskunnan muutos, teknologian nopea kehitys sekä nuorten aikuisten työttömyys ja yleistyneet pätkätyöt vaikeuttavat tulevaisuuden ennakointia ja sen suunnittelua. Toisaalta elämässä pärjääminen edellyttää aiempaa enemmän oman elämänkulun ohjaamista. Elämää voi enää harvoin rakentaa suvun tai yhteisön perinteiden tai edes yhden työuran varaan. Pärjätäkseen tulee osata ennakoida tulevaa ja tehdä elämänkulun kannalta oikeita valintoja.
Puheenvuorossa tarkastellaan ”pätkätyöttömien” nuorten aikuisten tulevaisuuteen suuntautumista. Miten epävarmassa elämäntilanteessa tehdään valintoja ja suhtaudutaan epävarmaan tulevaisuuteen? Kysymykseen etsitään vastauksia aiemmista tutkimuksista sekä 30:n ”pätkätyöttömän” nuoren aikuisen haastatteluista tehdyistä alustavista tulkinnoista.
Nuorten haastatteluissa tuli esiin muun muassa elämänorientaatio, jota haastatellut kutsuivat ”päivä kerrallaan”-elämäksi. Tähän liittyi lähinnä lyhyen tähtäimen suunnitelmien tekeminen pitkän aikavälin suunnitelmien ollessa haaveiden tai toiveiden kaltaisia. Valinnat joita nuoret olivat tehneet, olivat usein enemmänkin sattumien kuin oman pohdinnan ja toiminnan tulosta. Välillä oli valittava huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Valintatilanteita myös lykättiin mahdollisuuksien mukaan tulevaisuuteen.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa WORK-Preca -hanketta.
Tamperelaisen aikuisväestön kokema sosiaalinen turvattomuus vuosina 1996-2008
Kauri Lindström (YTM, Arkielämä ja epävarmuus –tutkimusprojekti, Sosiaalitutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto)
Ihmisten hyvinvointi kietoutuu nykyisin entistä enemmän turvallisuus- ja turvattomuuskysymyksiin. Sosiaalinen turvallisuus merkitseekin ihmisille tunnetta hyvien asioiden jatkuvuudesta ja elämisen vaarattomuudesta. Turvattomuutta koetaan taas silloin, kun tunne hyvien asioiden jatkuvuudesta kohtaa esteitä ja uhkia. Tamperelaisten turvattomuuden tunnetta on selvitetty Tampereen terveys- ja sosiaalikyselyjen yhteydessä vuosina 1996, 1999, 2002, 2005 ja 2008. Kyselyt on toteutettu Tampereen kaupungin ja UKK-instituutin toimesta. Tiedot on kerätty postikyselyillä, jotka ovat kohdistuneet 15 vuotta täyttäneeseen tamperelaisväestöön. Vastaajien määrä on vaihdellut eri tutkimusvuosina 2120 ja 2640 välillä ja vastausosuus 61 prosentista 77 prosenttiin. Kyselyissä vastaajia pyydettiin arvioimaan lueteltujen asioiden aiheuttamaa huolta tai turvattomuuden tunnetta viisiluokkaisella asteikolla: ei lainkaan … hyvin paljon. Kyselyt tarjoavat mahdollisuuden tarkastella koetun turvattomuuden muutosta väestötasolla yli kymmenen vuoden ajalta niiden kysymysten osalta, jotka on toistettu samanlaisina kyselystä toiseen.
Vuosien 1996-2005 aineistoista tekemäni pro gradu -tutkielma osoitti, että tamperelaisen aikuisväestön koettu sosiaalinen turvallisuus koheni kyseisenä ajanjaksona. Yksittäisistä huolenaiheista elinoloihin liittyvät asiat, kuten työttömyys, toimeentulo-ongelmat ja asumishuolet harvinaistuivat kyseisinä vuosina kansantalouden kasvun myötä. Yleiseen yhteiskunnalliseen moraali-ilmastoon liittyvät aiheet, kuten ihmisten välinpitämättömyys toisistaan, huoli lasten tulevaisuudesta ja yleinen alkoholinkäytön lisääntyminen olivat yleisimmin ilmoitettuja huolia kyselystä toiseen.
Erot turvattomuuden kokemisessa eri väestöryhmien välillä olivat kuitenkin selviä. Naiset kokivat miehiä yleisemmin kaikenlaista turvattomuutta. Iäkkäillä, pitkäaikaissairailla ja vähän koulutusta saaneilla korostuivat sosiaali- ja terveyspalvelujen saantiin ja yhteiskuntamoraaliin liittyvät huolet. Työttömät, yksinasuvat ja yksinhuoltajat kokivat voimakkaimmin elinoloihin ja selviytymiseen liittyvää turvattomuutta.
Uusimman, vuoden 2008 alussa tehdyn kyselyn mukaan turvattomuuden kokeminen väheni edelleen vuodesta 2005 kaikkien kysyttyjen asioiden osalta. Uusina asioina vuonna 2008 kysytyt ilmastonmuutos sekä köyhyys ja eriarvoisuus nousivat yleisimpien huolenaiheiden joukkoon. Naiset kokivat näistä asioista selvästi enemmän huolta kuin miehet.
Vanhemmuuden tukeminen riskejä ennaltaehkäisemällä
Ella Sihvonen (VTM, Sosiologin laitos, Helsingin yliopisto, ella.sihvonen@helsinki.fi)
Vanhemmuus on nousut viime aikoina jälleen otsikoihin, milloin nuorten väkivaltaisuuksien, milloin lasten hoidon järjestämisen yhteydessä. Vanhemmuuden heikentymisestä ja jopa katoamisesta on puhuttu julkisuudessa aktiivisesti 1990-luvulta lähtien. Keskusteluissa nousee esiin vanhemmuutta vaanivat monenlaiset epävarmuudet ja riskit toimia väärin. Vanhempien virheiden seuraukset nähdään kasautuvan dramaattisesti lasten ja nuorten harteille.
Lasten ja nuorten pahoinvoinnin katsotaan ratkeavan vanhemmuutta vahvistamalla. Perheen merkityksen korostaminen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa voidaan nähdä myös osana individualismin vastavoimaksi noussutta familistista liikehdintää. Tämän familistisen liikehdinnän vanavedessä on syntynyt valtava määrä erilaisia vanhemmuutta tukevia projekteja, joita tarkastelen alussa olevassa väitöskirjassani.
Vanhemmuutta tuetaan ja vahvistetaan projekteissa useimmiten painottamalla ennaltaehkäiseviä toimia. Keskityn työryhmäesityksessäni tarkastelemaan näitä ennaltaehkäiseviä perheprojekteja. Riskejä ennakoidaan perheprojekteissa vahvistamalla vanhemmuutta erityisesti yhteisöllisyyttä aktivoivin toimenpitein. Tarkastelen, millaisia epävarmuuksia ja uhkia perhettä tukevissa projekteissa nostetaan esiin, ja millä tavoin familismi ja yhteisöllisyys kietoutuvat ennaltaehkäisevissä perheprojekteissa toisiinsa.
Arkielämä ja epävarmuus -tutkimusprojektin lähtökohdat ja nykytilanne
YTT, dos. Atte Oksanen, Sosiaalitutkimuksen laitos, TAY / Nuorisotutkimusverkosto
VTT
dos. Pekka Räsänen, Sosiologian laitos, TY / Helsinki Institute of Information Technology
Arkielämä ja epävarmuus: sosiaaliset suhteen Jokelan ja Kauhajoen kouluammuntojen jälkeeen projektissa tutkitaan ampumavälikohtauksien jälkiseuraamuksia ja keinoja, joilla paikallisyhteisöt palautuvat kriisien jälkeen takaisin arkielämän normaaleihin vuorovaikutussuhteisiin. Fokus on asukkaiden peloissa ja turvattomuuskokemuksissa sekä heidän sopeutumiskeinoissaan ja vuoro-vaikutussuhteissaan. Tutkimus toteutetaan yhteistyössä yhdysvaltalaisen Social Relations and Community Solidarity -projektin kanssa. Yhdysvaltalainen yhteistyötaho Virginia Techin sosiologian laitoksella rahoitti postikyselynä toteutetun pilottiaineiston keruun Suomessa keväällä 2008. Kysely kohdistettiin alueen 18–74-vuotiaille suomenkielisille asukkaille. Projektin tutkimusaineiston keruu ja analyysi jatkuu Emil Aaltosen säätiön rahoittamana vuosina 2009–2010 laajemmilla postikyselyillä sekä teemahaastatteluilla.
Alustuksessa tarkastellaan projektin lähtökohtia sekä luodaan tiivistetty katsaus tähän mennessä saatuihin tuloksiin.