Työryhmä kokoontuu perjantaina 20.3 klo 15-18, Päärakennus (Fabianinkatu 33), Auditorium XI.
Tiedontuotannon prosesseja on tutkittu monenlaisissa empiirisissä konteksteissa. Kutsumme työryhmään alustajia keskustelemaan tiedonsosiologisen tutkimuksen teoreettisista ja metodologisista välineistä sekä niiden soveltamisen ja soveltuvuuden kysymyksistä. Työryhmässä on kaksi teemaa a) yleinen tiedonsosiologia ja b) tilastotiedon kysymysten tutkimus.
Teema a: Tämän teeman alle sopivat hyvin erilaiset esitykset (muoto on vapaa), jotka puntaroivat esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Mitä tiedonsosiologiassa tulisi tutkia? Miten sosiologia käsittää tiedon? Millaisia tiedon lajeja yhteiskunnassa on ja mitkä ovat niiden väliset suhteet? Miten tieto määräytyy yhteiskunnallisesti? Miten tieto vaikuttaa? Miten asiantuntijat konstruoivat tietoa? Onko taide tietoa? Jne.
Teema b: Haluamme virittää keskustelua sekä tilastotiedon tuotannon käytännöistä että käytön kysymyksistä. Miten ja minkälaisissa käytännöissä yhteiskunnallisten ilmiöiden tilastollisia kuvauksia muodostetaan? Minkälaisissa hallinnollisissa ja poliittisissa yhteyksissä tilastoja käytetään ja millä tavoilla? Toivomme niin empiirisiä alustuksia kuin puheenvuoroja, joissa pohditaan tilastotiedon tutkimukseen liittyviä teoreettisia ja metodisia kysymyksiä.
Ilkka Pirttilä (Työterveyslaitos), Ilkka.Pirttila(at)ttl.fi (Teema a)
Marja Alastalo (Tampereen yliopisto), marja.alastalo(at)uta.fi (Teema b)
Maria Åkerman (Tampereen yliopisto), maria.akerman(at)uta.fi (Teema b)
Ohjelma:
15.00–15.05 Työryhmän avaus
15.05–15.25 Ilkka Pirttilä: Ajatuksia työelämään kohdistuvan tutkimustiedon luonteesta sosiologisena tiedonlajina.
15.25–15.45 Suvi Ronkainen: Tietoteoria, joka ei lomaile: Feministisen epistemologian anti yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle
15.45–16.05 Marianne Silén: Historiallinen katsaus monimuuttujamenetelmien käyttöön sosiologiassa 16.05–16.20 (tauko)
16.20–16.40 Mikko Jauho: Tilastollinen järkeilytyyli ja kansanterveyden hallinta – epidemiologisen riskitekijämallin järjestäytyminen Suomessa toisen maailmansodan jälkeen
16.40–17.00 Johanna Hiitola & Jaana Vuori: Institutionaalinen tieto ja lasten moninaiset perheet
17.00–17.20 Laura Peutere: Viharikosten tilastoinnin kehittäminen
17.20–17.40 Riikka Homanen: Äitiysneuvolan hyvinvointiarviointi: lomakehaastattelukäytäntöjen logiikat ja toimijat
17.40–18.00 Loppukeskustelu
(Esitys mieluiten max 20 minuuttia, jolloin keskusteluun jää 5 minuuttia aikaa)
Ajatuksia työelämään kohdistuvan tutkimustiedon luonteesta sosiologisena tiedonlajina
Ilkka Pirttilä, erikoistutkija ja dosentti, Työterveyslaitos, ilkka.pirttila(at)ttl.fi
Tausta:
Esitettävät ajatukset liittyvät itumuodossa olevaan tutkimusprojektiin Tiede, taide ja media työelämän subjektiviteettia tulkitsemassa. Projektin lähtökohtana on jo klassisessa tiedon sosiologiassa esitetty (Scheler ja Mannheim) ja myöhemmin kehitelty (mm. Berger, Luckmann ja Stehr) mahdollisuus erotella erilaisia tiedon lajeja ja tyyppejä niiden yhteiskunnallisen luonteen (ennen muuta tiedon erilaiset yhteiskunnalliset "kantajat" ja vaikutukset) suhteen. Työelämän subjektiviteetilla tarkoitan työelämään osallistuvien toimijoiden kokemuksia erityisesti sitä, miten he ymmärtävät työelämän, millaisina he kokevat vaikutusmahdollisuutensa työpaikoilla ja kuinka mielekkääksi he kokevat työnteon. Tämä kulminoituu toimijan (henkilön tai ryhmän) jäsennykseen itsestä työn tekijänä ja osana työelämää (vrt. työelämäidentiteetti).
Tutkimuskysymykset:
Koko tutkimuksen kohteeksi on valittu kolme sosiologista tiedon lajia: tieteellinen tieto, "taidetieto" ja "mediatieto". Näitä tiedon lajeja ei ole - ainakaan sosiologisessa katsannossa - analysoitu ja konfrontoitu olemassa olevassa tutkimuksessa. Kutakin tietolajia tarkastelen sekä kirjallisuuden että yhden tapausesimerkin avulla.
Tässä esityksessä tarkastelen tieteellistä tietoa työelämän subjektiviteetista. Tieteellinen tieto (=tutkimustieto) liittyy tutkimukseen ja tutkijoihin. Tutkijat ja tutkimus eivät toimi vain tieteellisen tiedon ja eksplikoitujen teori¬oiden ja metodologioiden maailmassa, vaan myös arkitieto, poliittinen tieto ja metafyysinen tieto ohjaavat omalta osaltaan tutkijoita (tut¬kimusyhteisöä) ja tätä kautta tutkijoiden yhteiskunnallisesti relevanttia "sosiologista koko¬naistietoa". Tämän lisäksi työelämän koskevalla (ihmistieteellisellä) tutkimustiedolla on monia erityispiirteitä.
Tässä esiteltävässä kokonaisprojektin osa-analyysissa on tarkoitus vastata (yleisen kirjallisuusanalyysin ja tapausanalyysin) avulla seuraaviin kysymyksiin:
Millaisia ovat tutkimustiedon representaatiot (tulkintaesitykset) työelämän subjektiviteetista sosiologisesti tarkasteltuna?
Miten kyseessä oleva tutkimustieto määräytyy ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti?
Miten tutkimustieto konfrontoituu (suhteutuu) "mediatietoon" ja "taidetietoon" työelämästä?
Tietoteoria, joka ei lomaile: Feministisen epistemologian anti yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle
Prof. Suvi Ronkainen (Lapin yliopisto)
Alessandra Tanesini kiteyttää feministisen tieteenteorian eron perinteiseen tietoteoriaan esittäen että:”Because feminist epistemology discusses methodology and the conduct of inquiry it is not epistemology on holiday.” (1999, Olen samaa mieltä: feministinen epistemologia käsitteellistää tietoa ja tieteellisen tiedon hankinnan prosesseja tavalla, joka lähestyy tieteentutkimusta ja yhteiskuntatieteellisiä metodologisia keskusteluja. Samalla feministinen tietoteoria nostaa esiin joitain tutkimuskäytäntöjen piirteitä, jotka kroonisesti ohitetaan yhteiskuntatieteellisen metodologisen keskustelun valtavirroissa. Näitä ovat mm. tiedon käsitteen avaaminen; tiedon subjektius, sekä tieteellisen tiedon normien uudelleen arviointi ja asettaminen.. Alustuksessa avaan feministisen epistemologian ja perinteisen tietoteorian keskeisiä eroja ja nostan esiin muutamia, keskeisempiä metodologisia tiedon uudelleen arvioinnin tapoja.
Historiallinen katsaus monimuuttujamenetelmien käyttöön sosiologiassa
Marianne Silén (pt. tuntiopettaja, Lapin yliopisto, marianne.silen(at)ulapland.fi)
Esitykseni pohjautuu tiedonsosiologiseen väitöskirjatutkimukseeni, jossa tarkastelen kahden tieteenalan – tilastotieteen ja sosiologian – kohtaamista tutkimuksessa.
Esityksessäni vastaan kysymyksiin: minkä verran vuosina 1960–2007 tarkastetuissa suomalaisissa sosiologian väitöskirjoissa on käytetty kvantitatiivisia/tilastollisia menetelmiä, mitä menetelmiä ne ovat olleet ja minkälaisia aikakausia menetelmien käytön suhteen esiintyy.
Tilastollinen järkeilytyyli ja kansanterveyden hallinta – epidemiologisen riskitekijämallin järjestäytyminen Suomessa toisen maailmansodan jälkeen
Mikko Jauho (VTT, Kuluttajatutkimuskeskus, mikko.jauho(at)ncrc.fi)
Aiheeni on kroonisia kansantauteja koskevan epidemiologisen riskitekijämallin järjestäytyminen Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Epidemiologinen riskitekijämalli viittaa lääke- ja kansanterveystieteelliseen lähestymistapaan, joka kytkee yhteen yksilölliset tai ryhmäkohtaiset tunnuspiirteet sekä havainnot sairauksien yleisyydestä ja jakautumisesta väestössä ja katsoo, että jotkin tunnuspiirteet lisäävät sairastumisen tai ennenaikaisen kuoleman todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Näiden riskitekijöiden tunnistamisessa nojaudutaan laajoihin tilastoaineistoihin ja todennäköisyyslaskentaan. Niinpä riskitekijämalli on esimerkki tilastollisesta järkeilytyylistä (Hacking). Se tarkoittaa vakiintunutta tutkimuksen, luokittelun ja nimeämisen käytäntöjen kokonaisuutta, joka sisältää oman objektiivisuuden standardinsa. Riskitekijämallia käytetään tunnistamaan mahdollisia sairaustapauksia sekä suuntaamaan ehkäisevää kansanterveystyötä. Niinpä tutkimuksessa on kyse nykyistä terveyspolitiikkaa – ja yhteiskuntapolitiikkaa laajemminkin – hallitsevan riskilogiikan vakiintumisesta ja tässä mielessä riskiyhteiskunnan synnyn kartoittamisesta.
Tarkastelen aluksi epidemiologisen riskitekijämallin muodostumista kahden merkittävän kansanterveysongelman yhteydessä. Keuhkosyövän ja sepelvaltimotaudin etiologiaa koskevat tutkimukset vaikuttivat oleellisella tavalla mallin syntyyn. Tämän jälkeen kuvaan riskitekijämallin saapumista Suomeen. Tarkastelun painopiste on lääkäreiden ja kansanterveystieteilijöiden keskusteluissa 1950- ja 60-luvuilla, ennen kuin malli nousi käytännön kansanterveyspolitiikkaan 1970-luvulla. Suhteutan myös riskitekijämallin Hackingin tilastollisen järkeilytyylin käsitteeseen sekä pohdin mallin merkitystä kansanterveyden hallinnassa.
Institutionaalinen tieto ja lasten moninaiset perheet
Johanna Hiitola ja Jaana Vuori (Sosiaalitutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto jaana.vuori@uta.fi, johanna.hiitola(at)uta.fi)
Ymmärrämme perhetyön institutionaalisella tiedolla sekä tieteeseen pohjaavaa asiantuntijatietoa että jokapäiväisessä työssä syntyvää tietoa, johon ammattilaiset nojaavat, jota he tuottavat ja jota he jakavat edelleen. Kysymme, miten erilaisissa lapsille ja nuorille ja heidän perheilleen suunnatuissa palveluissa otetaan huomioon perhekulttuurien moninaisuutta, joka kytkeytyy sellaisiin keskeisiin yhteiskunnallisiin eroihin kuin etnisyys ja kulttuurinen tausta, sukupuoli ja seksuaalisuus, luokka-asema ja myös esimerkiksi erottelu vammaisiin ja vammattomiin ihmisiin. Olemme kiinnostuneita erityisesti siitä, miten erilaiset erot esiintyvät samanaikaisesti ja tuottavat toinen toisiaan. Esittelemme yhtä metodista ratkaisua pureutua perheiden moninaisuutta koskevaan institutionaaliseen tietoon yhdistämällä tekstiaineiston tilastollista analyysia ja erojen lähilukua.
Johanna Hiitola tarkastelee tutkimuksessaan hallinto-oikeuksien vuosina 2007 ja 2008 tekemiä lastensuojeluasioita koskevia päätöksiä tapauksissa, joissa lapsi (12 vuotta täyttänyt) tai lapsen huoltaja on vastustanut huostaanottoa. Kyse on siis niin sanotuista ”pakkohuostaanotoista”. Lastensuojelun ammattikunta on vahvasti sitoutunut institutionaalisen tiedon kautta rakennettuun ”oikeanlaiseen” vanhemmuuteen. Koska lastensuojelutyön tavoitteena on suojella lasta tilanteissa, joissa lapsen vanhemmat tai läheiset aiheuttavat lapselle uhkaa, on ”hyvän vanhemmuuden” ja sen kautta muotoutuvan ”epäonnistuneen vanhemmuuden” määrittely työn kannalta välttämätöntä. Kysymme, mitä vanhemmuuden määrittelyille tapahtuu kun ammattilaiset kohtaavat kulttuurisesti erilaisia perheitä.
Tilastollinen analyysi vaatii eroja kuvaavien luokitusten laatimista ja niiden testaamista tilastomatemaattisin välinein. Luokittelu vaatii puolestaan kulttuuristen merkitysten tulkintaa. Näin myös tilastolliseen analyysiin voidaan orientoitua diskurssianalyyttisesti. Tarkempi diskurssianalyyttinen lähiluku avaa uusia tulkintamahdollisuuksia tilastolliselle analyysille. Niin määrälliset kuin laadullisetkin menetelmät ovat merkityksiä käyttäviä, tuottavia ja niitä teorian kautta tulkitsevia.
Viharikosten tilastoinnin kehittäminen
Laura Peutere (Poliisiammattikorkeakoulu, laura.peutere(at)poliisi.fi)
Suomessa on vuodesta 1997 lähtien tehty selvityksiä poliisin tietoon tulleen rasistisen rikollisuuden määrästä ja piirteistä. Kerron alustuksessani Poliisiammattikorkeakoulussa meneillään olevasta hankkeesta, jossa rasistisen rikosten seurantaa on tarkoitus kehittää laajemmaksi viharikosten seurannaksi.
Viharikoksella tarkoitetaan rikosta, jonka syynä voivat olla ennakkoluulot esimerkiksi uhrin etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta, seksuaalista tai sukupuolista suuntautumista tai vammaa kohtaan. Suomen rikoslaissa ei ole määritelty rikosnimikkeitä rasistinen rikos tai viharikos. Käsitteillä viitataankin mihin tahansa rikokseen, jonka motiivina ovat ennakkoluulot uhrin edustamaa (tai oletettua) viiteryhmää kohtaan.
Rasististen rikosten vuosiselvitykset ovat perustuneet poliisin rikosilmoitustietoihin. Poliisin ohjeen mukaan rasistisia piirteitä sisältävät rikosepäilyt tulee luokitella rasismijutuksi. Vuosiselvitysten aineistojen poiminnassa on hyödynnetty tätä poliisin käyttämää luokitusta. Jutun luokittelu ei kuitenkaan ole pakollista eikä koodia aina käytetä. Tämän vuoksi rasistisia piirteitä sisältäviä juttuja on etsitty vuosiselvityksiä varten poliisin tietokannasta erilaisten hakusanojen avulla. Hakusanoina on käytetty esimerkiksi sellaisia herjaavia sanoja, joita rasististen rikosten yhteydessä on havaittu esiintyvän.
Poliisin tietojärjestelmässä ei ole käytössä viharikosluokittelua. Muiden kuin rasististen viharikosepäilyiden poiminta täytyy siis tehdä ainoastaan erilaisten hakusanojen avulla. Kuvaan alustuksessani tilastointimenetelmän kehittämistä ja siihen liittyviä ongelmia. Millä hakusanoilla voidaan löytää rikosepäilyitä, joiden syynä on ollut esimerkiksi uhrin uskonnollinen vakaumus, homoseksuaalisuus tai vammaisuus? Miten rikosilmoituksen sisältämistä tiedoista voidaan päätellä, että teon motiivina ovat saattaneet olla ennakkoluulot uhrin edustamaa ryhmää kohtaan?
Äitiysneuvolan hyvinvointiarviointi: lomakehaastattelukäytäntöjen logiikat ja toimijat
Riikka Homanen (Sosiaalitutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto, riikka.homanen(at)uta.fi)
Alustukseni käsittelee raskauden aikaisen hyvinvoinnin arviointia äitiysneuvolan lomakehaastattelukäytännöissä. Aihe kumpuaa viimeaikaisista uudistuksista, joita on tehty äitiysneuvolan työtapoihin. Yksi näistä työvälineistä on niin kutsuttu hyvinvointiarviointi, joka tehdään esitäytettävän strukturoidun lomakkeen avulla ja joka on kehitelty vastaamaan neuvolatoiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Näitä tavoitteita ovat varhainen psykososiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy, asiakaslähtöisyys ja perhekeskeisyys.
Alustukseni tavoitteena on tarkastella tapoja, joilla lomakkeet organisoivat haastatteluvastaanottoja ja joilla lomakkeita organisoidaan haastatteluvastaanotoilla. Samalla on kyse siitä, miten raskaana olevista naisista, heidän kumppaneistaan ja terveydenhoitajista konstituoituu erilaisia (hyvinvointipalvelujärjestelmän) institutionaalisia subjekteja ja toimijoita.
Metodologisena orientaationani on institutionaalinen etnografia sekä terveydenhuoltoon sovellettu (feministinen) tieteen ja teknologian tutkimus, ja analysoitavana primääriaineistona ovat neuvolavastaanottojen videonauhoitukset sekä hyvinvointiarviointilomakkeet. Analyysi osoittaa, että toisaalta lomakkeet rakenteistavat ja säätelevät toimintaa haastattelutilanteissa ja asemoivat raskaana olevia naisia, heidän kumppaneitaan, syntymättömiä ja terveydenhoitajia subjektipositioihin, joita määrittelevät vahvasti lomakkeiden strukturoidut luokitukset. Toisaalta haastatteluvastaanotoista on luettavissa myös vähemmän rationaalinen ja enemmän praktinen hoitotyön käytäntöjen logiikka, jota luonnehtii temporaalisuus, materiaalisuus ja sijoittuneisuus. Lomakkeiden suljetut luokitukset lähtevät samalla aukeamaan ja moninaistumaan. Voidaan sanoa, että hoitotyön tavoitteet psykososiaalisten ongelmien ennaltaehkäisystä, asiakaslähtöisyydestä ja perhekeskeisyydestä saatetaan usein tavoittaa, mutta ei aivan siinä merkityksessä, kuten ne on määritelty erilaisissa kunnallisissa tai valtakunnallisissa kehityskeskusteluissa tai hoitotyön suosituksissa tai ohjeistoissa.