Työryhmä kokoontuu perjantaina 20.3 klo 15-18, Porthania (Yliopistonkatu 3), P722.
Työryhmässä ”tunteet ja toiminta” pohditaan, miten tunteet ilmenevät ja vaikuttavat sosiaalisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Toiminnan ja vuorovaikutuksen sosiologisessa tai politiikan tutkimuksessa on perinteisesti korostunut rationaalinen ja normatiivinen lähestymistapa. Tunteet on ymmärretty haittatekijäksi, joka pitää poistaa, tai ongelmaksi, joka on jätetty analyysin ulkopuolelle. Vaihtoehtoinen ajattelumalli esimerkiksi rationaalisiin selityksiin viehtyneessä politiikan tutkimuksessa olisikin, että järki ja tunteet nähdään toisistaan riippuvaisina. Tunteet ovat erottamaton osa erilaisten vaihtoehtojen rationaalista arvioimista. Voidaan esittää, että yhteiskunnallista toimintaa ylipäänsä ei ole olemassa ilman emotionaalista sitoutumista. Tunteet luovat perustaa esimerkiksi arvovalinnoille ja arvostuksille, poliittiselle mobilisaatiolle ja legitimiteetille, identiteettien syntymiselle, ennakkoluuloille sekä vihanlietsonnalle.
Työryhmässä voidaan miettiä, miten tunteita syntyy vuorovaikutuksen tuloksena, miten tunteet ilmenevät kulttuurissa ja miten tunteet taas vaikuttavat toimintaan ja vuorovaikutukseen. Kohdetta voidaan tarkastella niin selittämisen, ymmärtämisen kuin kokemuksenkin kannalta. Sekä teoreettiset että empiiriset työt ovat tervetulleita, eikä aihepiiriäkään ole mitenkään rajattu – ”tunnesosiologiamme” kohteeksi sopivat niin politiikka, kasvatus, talous kuin kirjallisuuskin, esimerkiksi.
Juha Klemelä (Turun yliopisto), jklemela(at)utu.fi
Anne Koski (Tampereen yliopisto), anne.koski(at)uta.fi
Aini Linjakumpu (Lapin yliopisto), aini.linjakumpu(at)ulapland.fi
Katarina Löfblom (Turun yliopisto), katlof(at)utu.fi
Ohjelma:
15.00-16.30
Avausanat
Marjo Kolehmainen:Tunnetut seksuaalisuudet MADtv:n parodioissa
Anne Koski:Mielikuvat menneistä taloudellisista lamoista kollektiivisten pelkojen herättäjinä talouspoliittisessa julkisuudessa
Mari Simola:Stories of Hope and Discipline - Affects and Emotions in Discourses of Educational Development Work
Antti Kouvo & Pekka Räsänen: Ode to Joy? The Determination of Subjective Well-Being in European Countries
16.30-16.45 Tauko
16.45-18.00
Anu Kantola:Vallan tyylit ja tunnetalous Suomessa 1950-2005
Suvi Ronkainen:”Minulla on oikeus….”: subjektius tunteena
Aini Linjakumpu:Pelko ja itsesensuuri: pilakuvakriisin lokaalit vaikutukset Suomessa
Loppusanat
Tunnetut seksuaalisuudet MADtv:n parodioissa
FM Marjo Kolehmainen
Alustuksessa tarkastellaan affektien ja emootioiden roolia seksuaalisuuden tekemisessä. Alustuksen aineisto koostuu homoseksuaalisuuteen liittyvistä representaatioista komediasarja MADtv:n parodioissa. Alustuksessa esitetään, että affektien ja emootioiden kuvaukset osallistuvat sekä seksuaalisuuden kulttuuriseen sääntelyyn että sarjassa seksuaalisuuteen limittyvään ”rodullistamiseen”. Alustuksessa tarkastellaan aineiston keskeisintä teemaa eli niin sanottuja ulostulokertomuksia. Voidaan ajatella, että sarja yhtäältä tarjoaa katsojilleen lohdullista fantasiaa (seksuaalisesta) tasa-arvosta mutta toisaalta trivialisoi seksuaaliseen epätasa-arvoisuuteen liittyviä syrjinnän ja marginalisoinnin tunteita. Homoseksuaalisuutta kuvataan aineistossa pitkälti tunnustuksellisuuden kautta ja se asetetaan jatkuvasti tiedon ja tunnistamisen kohteeksi. Samalla heteroseksuaalisuutta rakennetaan kulttuuriseksi normiksi, jota merkitään näkymättömyydellä ja hiljaisuudella. Homoseksuaalisuus kuvataan sarjassa useimmiten ennalta tiedetyksi ja jo tunnistetuksi silloin kun se liittyy valkoisiin, keskiluokkaisiin ja feminiinisiin miehiin tai naisiin. Näissä sketseissä homofobia kuvataan kuvitteelliseksi ja kuvitelluksi. Ulostulo esitetään kuitenkin yllättäväksi ja hämmentäväksi silloin kun se liittyy maskuliinisiin valkoisiin miehiin, työväenluokkaisiin homoihin tai etnisiin ”toisiin”. Samalla sarjassa rakennetaan kuvaa länsimaista sekä seksuaalisesti vapautuneina että seksuaalisesta epätasa-arvosta vapaina paikkoina. Sarjassa pilkataan myös heteronormatiivisuutta, mutta tällöinkin kyvyttömyys tunnistaa muita kuin heteroseksuaalisia seksuaalisuuden muotoja yhdistetään esimerkiksi maahanmuuttajiin. Tunteiden kuvaamisella on täten aineistossa keskeinen rooli kulttuuristen hierarkioiden ylläpitämisessä ja tuottamisessa, ja paikoin myös niiden kyseenalaistamisessa.
Mielikuvat menneistä taloudellisista lamoista kollektiivisten pelkojen herättäjinä talouspoliittisessa julkisuudessa
Anne Koski (Erikoistutkija, Yrityksen hallinto, Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu)
Parhaillaan päällä olevan finanssikriisin aikana julkisessa keskustelussa taloudellisista lääkkeistä kriisiin on käynyt selväksi, että sekä poliitikot että yritysjohtajat Suomessa ja Yhdysvalloissa vertaavat kriisiä aikaisempiin taloudellisiin kriiseihin. Kulloinenkin kriisi saa mittasuhteet aikaisempiin taloudellisiin kriiseihin vertaamisen kautta. Suomessa nykyistä kriisiä suhteutetaan 1990-luvun lamaan ja Yhdysvalloissa 1930-luvun lamaan. Tällainen vertailu nykyisten ja menneisyyden tapahtumien välillä on osa normaalia kehystämistä, jota päätöksenteossa on tehtävä, jotta voitaisiin päätyä tilannearvioon ja tehdä toimivia poliittisia ratkaisuja. Kehystämisen sivuvaikutuksena vertailu menneisyyden ja nykyisyyden välillä herättää kuitenkin eloon muistot viime laman ajoilta. Omakohtaiset muistot viimeksi koetusta taloudellisesta epävarmuudesta ja mahdollinen häpeä työttömyydestä näyttäisivät olevan osa mekanismia, jossa negatiiviset tunteet, kuten pelot heräävät eloon ja ovat synnyttämässä yhteiskuntaan ja talouteen kollektiivisen pelon ilmapiiriä. Taloudellinen lama leviää paljolti erilaisten taloudellisten ketjureaktioiden kautta. Rahoittajien, yritysten ja kuluttajien usko tulevaisuuteen menee ja talous kääntyy säästöliekille, koska toimijoiden käyttäytyminen muuttuu. Tutkimalla suomalaisten ja yhdysvaltalaisten poliitikkojen ja yritysjohtajien julkisia esiintymisiä finanssikriisin aikana tarkastellaan sitä, millaista roolia menneisyyden mielikuvat ja pelot näyttelevät talousjournalismissa ja talouspoliittisessa julkisessa keskustelussa. Ketkä mahdollisesti pelottelevat tai yrittävät hillitä pelkojen leviämistä: Poliittinen eliitti, yritykset vai media? Onko avoin talouspoliittinen keskustelu mahdollista kriisiaikana vai hallitseeko strateginen viestintä talousjulkisuutta?
Stories of Hope and Discipline - Affects and Emotions in Discourses of Educational Development Work
Mari Simola (KTM, Tohtorikoulutettava, Kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto, PL 26, 00014 Helsingin yliopisto, mari.simola@helsinki.fi)
In this paper I am interested in how educational developers, a new group of highly educated professionals in the universities, have been trying to construct a legitimate position in academia for themselves as well as to develop shared understandings for the practices for their everyday work.
Based on my recent discourse analysis of Finnish educational developers’ and university teachers’ texts on Peda-Forum -magazines, I am concentrating on a certain kind of idealistic story of educational development work, which is positioning educational development activities - and actors as well - as some kind of future saviours or heroes in relation to problems of the university education and instruction in past and present.
I am especially interested in these descriptions of educational development work and experiences as stories of hope and discipline, as something, which might be understood either as good and empowering or bad and disciplining - depending on the position and opinions of the writer and the reader of the texts. Methodologically this means reading these stories of different kinds of social practices and activities as mechanisms of power and governmentality (in a Foucauldian sense), which at the same time are disciplining and empowering in relation to academic work and faculty.
Typically these texts of the development work are written in very emotionally persuasive way and from a position of an expert (ie. full-time educational developer and/or university lecturer) on the field of university education. In this paper, I am going to show, how certain affects, such as hope, are constructed in texts, and analyse what makes that kind of texts emotionally affective. Finally I ask how emotional and affective aspects of social life (ie. Ahmed 2004) could better be taken into account in more traditional discourse analysis and deconstructive reading. (Esityskieli on suomi.)
Ode to Joy? The Determination of Subjective Well-Being in European Countries
Antti Kouvo & Pekka Räsänen
The question of ‘good life’ has been present already in the writings of classical social thinkers. However, the systematic use of such concepts as the quality of life and well-being is relatively young. The same applies to the empirical study on subjective well-being (SWB). Since the 1950’s, there have been competing traditions emphasizing different aspects of SWB. Recently, social dimension of well-being has gained attention in the research of social capital. The article examines the foundations of quality of life and well-being both theoretically and empirically. First, the article distinguishes between explanations emphasizing socio-psychological, economic and ecological factors. After that, it is suggested in the empirical analyses that different explanatory levels are required when explaining the well-being experiences of individuals. Analyses are based on the selected sections of the European Social Survey 2006. The findings are relevant from the perspective of EU area social policies. It is shown that the SWB can be explained relatively well by social networks, but also health and traditional socio-demographic factors provide significant determinants. Cross-country differences indicate that institutional and cultural differences between the countries have an impact on the determination of well-being experiences.
Keywords: Subjective well-being, social capital, comparative research, cross-cultural differences, welfare regimes
Vallan tyylit ja tunnetalous Suomessa 1950-2005
Anu Kantola (Viestinnän laitos, PL 54, 00014 Helsingin yliopisto, anu.kantola@helsinki.fi)
Paperi tarkastelee julkisia auktoriteettityylejä ja niihin liittyvää tunnetaloutta sodan jälkeisessä Suomessa erityisesti emotionaalisina tyyleinä (Stearns 1994) ja tunneregiimeinä (Reddy 2001). Aineistona ovat Suomen Kuvalehden ja Talouselämän henkilöjutut 1945-2005. Paperissa esitetään, että aineistosta erottuu kolme auktoriteettityyliä: i) patrioottinen paternalismi (1945-1975), ii) rationaalinen managerialismi (1955-1980) sekä iii) innostunut individualismi (1980-2005). Nämä tyylit ovat dynaamisessa suhteessa toisiinsa. Jokaisen tyylin ytimenä on positiivinen me-fantasia, joka on sen kannatteleva tunne. Toisaalta jokaisella tyylillä on varjonsa; sen herättämät kielteiset tunteet. Paperissa esitetään, että edellisen tyylit negatiiviset tunteet ovat avainasemassa, kun sitä seuraava tyyli kehittyy ratkaisuyrityksenä edellisen tyylin ongelmiin. Tämä dynamiikka liittyy erityisesti yrityselämän auktoriteettien nousuun 1960-luvun lopulta lähtien, kun yrityselämän auktoriteettityylit haastoivat yhteiskunnan muut auktoriteetit ja kehittivät vallankumouksellisen ja eteenpäin vievän auktoriteettityylin, joka heijasteli ja myös selittää koko yrityssektorin vahvistuvaa asemaa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.
”Minulla on oikeus….”: subjektius tunteena
Prof. Suvi Ronkainen (Lapin yliopisto)
Pauline Bart (1996) kirjoittaa teoksessaan Sex and Violence itsestään selvien etuoikeuksien omaamisen kokemuksesta, jonka hän nimeää termillä ’entitled’. Suomeksi se kääntyisi ilmaisuna ’olla oikeus johonkin’. Suomalaisessa, miesten väkivaltaisuutta käsittelevässä tutkimuksessaan Leo Nyqvist (2008) puolestaan kuvaa tutkijan hämmennystä tilanteissa, joissa haastatellut miehet raivostuivat kertoessaan kokemuksista, joissa he tunsivat oikeuksiaan loukatun. Omassa aineistossani taas seksuaalisesti hyväksikäytetyt naiset kuvaavat, miten he eivät puolestaan tohdi vaatia asioita, joihin heillä – julkisen diskurssin perusteella – voisi olla oikeus. Alustuksessa pohdinkin sitä, mistä ilmiöstä tässä vallan, kokemuksen ja intensiivisten tunteiden yhdistelmässä voisi olla kyse. Samalla avaan yhden tavan erotella käsitteitä tunteet, emootiot, affektit ja kokemus.
Pelko ja itsesensuuri: pilakuvakriisin lokaalit vaikutukset Suomessa
Aini Linjakumpu (Yliopistonlehtori, Yhteiskuntatutkimuksen laitos, Lapin yliopisto)
Vuonna 2006 ns. pilakuvakriisi aiheutti odottamattoman kansainvälisen poliittisen kriisin. Tanskalainen sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi 12 pilakuvaa profeetta Muhammedista, mikä aiheutti vakavia seurauksia niin muslimimaissa kuin lännessäkin. Vaikutukset ylsivät myös pohjoiseen Suomeen: oululainen kulttuurilehti Kaltio julkaisi verkkosivuillaan Ville Rannan tekemän sarjakuvan, jossa pilakuvakriisiä käsiteltiin satiirisella tavalla. Sarjakuvan julkaiseminen aiheutti kiivasta keskustelua Kaltion ympärillä ja pian sarjakuva poistettiinkin verkkosivuilta ja Kaltion päätoimittajalle erotettiin toimestaan. Kaltioon liittyvä tapahtumaketju oli alkuperäisen globalisoituneen pilakuvakriisin paikallinen versio. Asiaa tarkastellaan tässä yhteydessä pelon käsitteen avulla; miten sillä voidaan jäsentää tapahtumaketjua ja erityisesti miten pelon tunne vaikutti erilaisten toimijoiden toiminnan muotoutumiseen. Tässä yhteydessä pohditaan myös pelon suhdetta itsesensuuriin: miten itsesensuuri on pelon toimesta rakentunutta ennakoivaa toimintaa. Aineistona käytetään sanomalehti- ja internetaineistoa.