Työryhmä kokoontuu perjantaina 20.3 klo 15-18, Päärakennus (Fabianinkatu 33), Auditorium XVIII.
Toistaiseksi voimassa olevan palkkatyön normi murenee reunoiltaan. Muu palkkatyö (pätkä-, kausi-, vuokra- ja silpputyö, työllistämistyöt), erilaiset yrittäjyyden ulottuvuudet (freelancerit, mikroyrittäjät, apurahalla työskentelevät, samanaikaisesti useissa palkkatyösuhteissa olevat) ja informaalityö (harmaa työ, talkootyö ja sellainen ansioiden edellyttämä toiminta, josta ei suoraan saa korvausta) muodostavat yhdessä muiden tulolähteiden kanssa alati kasvavan systeemin, jota työelämän tilastot ja perinteiset työntutkimuksen analyysimenetelmät tavoittavat huonosti. Työelämän murrokseen liittyy monia sosiologisesti kiinnostavia ilmiöitä: rahan ja työvoiman globaali liike, uusi tieto- ja kommunikaatioteknologia, palvelusektorin kasvu, monitaitoisuuden ja persoonallisuuden vaatimusten lisääntyminen, kantaväestön ikääntyminen, sosiaaliturvan kattavuuden heikkeneminen, työvoiman polarisaatio, ammatti-identiteettien liudentuminen ja työn sekoittuminen ajallisesti, paikallisesti ja temaattisesti muuhun elämään. Työryhmään toivotaan papereita siitä, mitä tapahtuu, kun työelämän marginaali tunkee valtavirtaan. Kuinka isoista yhteiskunnallisista muutoksista on oikeastaan kysymys, jos työelämään liittyvät perinteiset luokitukset ja merkitykset muuttuvat?
Anna Kontula (Tampereen yliopisto), anna.kontula(at)uta.fi
Pekka Rantanen (Tampereen yliopisto), pekka.j.rantanen(at)uta.fi
Ohjelma:
Jokaiselle puheenvuorolle on varattu 20 minuuttia aikaa esitelmään ja 10 minuuttia keskusteluun.
15.00-15.10 Työryhmän avaus
15.10–15.40 Kimmo Kevätsalo: Prekariaatin rajat ja työelämän valtasuhteet
15.40–16.10 Riikka Lätti, Katri Siponen & Jouko Nätti: Epätyypillinen työ – epämääräinen käsite?
16.10–16.40 Anna Kontula: Liikkuva työ ja ay-liike
16.40–17.10 Anna Sell: Ammatti elämäntyylinä -Kulttuuriammattilaisten tyylejä työelämässä
17.10–17.40 Pekka Rantanen: Millä tavalla ulkomaalaisten kausipoimijoiden metsämarjapoiminta on työtä?
17.40 Loppukeskustelu
PREKARIAATIN RAJAT JA TYÖELÄMÄN VALTASUHTEET
Kimmo Kevätsalo (Käyttötieto Oy, kayttotieto@kolumbus.fi)
Prekariaatista käydyn suomalaisen keskustelun yksi piirre on haluttomuus empiirisesti määritellä se ihmisryhmä, kerrostuma tai liike, josta puhutaan. Sen sijaan prekaarisuus on liitetty teoreettiseen ja filosofiseen keskusteluun uudesta työstä, joka on ”subjektivoitua, tietoistunutta, kognitiivista, affektiivista, interaktiivista, kommunikatiivista, feminisoitunutta ja prekaaria” (Julkunen 2008, 18). Konkreettisesti käsitteellä on kuitenkin viitattu työsuhteiden tilapäisyyteen, epätyypillisyyteen ja ansiotyöstä saatavan tulon epävarmuuteen.
Alustuksessa esitän tuoreeseen survey-aineistoon perustuvan vertailun työsuhteiden tilapäisyydestä Suomessa, Belgiassa, Englannissa, Espanjassa, Saksassa ja Hollannissa (www.wageindicator.org) . Analysoin tilapäisyyttä suhteessa vastaajan ikään, sukupuoleen, ammattiasemaan, työantajasektoriin ( yksityinen – julkinen). Yksityisen sektorin työsuhteiden osalta tutkin vielä tilapäisyyden yhteyttä työpaikkakokoon ja yritysten kansainvälistymisen asteeseen.
Tästä empiirisestä lähtökohdasta käsin pohdin empiirisesti rajatun prekaarisuuden yhteyttä kansainväliseen työnjakoon ja sen valtasuhteisiin. Kysyn: Onko yritysten toimintojen kansainvälistyminen ja verkottuminen sekä tuotanto-, ja toimitusketjujen pidentyminen merkinnyt valtarakenteen kaksinapaisuuden vahvistumista? Yleisesti on väitetty, että toimipaikkatasolla kehittyneissä maissa hierarkioita on purettu. Onko samanaikainen kansainvälistyminen merkinnyt yritys- ja konsernitason hierarkkisuuden lisääntymistä? Havaintojeni perusteella puoliperiferioissa ja periferioissa hierarkkisuus on säilynyt toimipaikkatasollakin teollisen ja esiteollisen aikakauden perintönä. Poikkeuksen muodostavat monikansallisten yritysten ne toimipaikat, joissa työskentelee korkeasti koulutettu työvoima.
Pohdin, onko hierarkkisuus globaalisti jatkanut kasvuaan ja valta kasautunut ja keskittynyt rinnan pääomien vastaavan kehityksen kanssa. Ovatko uudet teknologiat yritysten ja konsernien valtarakenteissa vahvistaneet entisiä palkkatyöläisiin kohdistuneita ulkoisen ja sisäisen kontrollin rakenteita? Onko vapauksien lisääntyminen tapahtunut vain globalisaatiovoittajiksi kutsumieni palkkatyöläisten kohdalla? Onko prekaarin työvoiman vapauden hinta turvattomuus? Jos tarkastelun perspektiivi laajennetaan työelämän globaaleihin valtasuhteisiin, onko vapauden hinta/laatu –suhde niin hyvä kuin jotkut aiheesta kirjoittavat implisiittisesti antavat ymmärtää (kuten General Intellect 2008, Vähämäki 2007, Berardi 2006, Marazzi 2006, Virno 2006 ja Hardt & Negri)?
Viitteet: Berardi Franco (2006): Tietotyö ja prekaari mielentila. Tutkijaliitto, Helsinki. General Intellect (2008): Vasemmisto etsii työtä. Like ym., Helsinki. Hardt Michael & Negri Antonio (2005): Imperiumi. WSOY, Helsinki. Julkunen Raija (2008): Uuden työn paradoksit. Vastapaino, Tampere Virno Paolo(2006): Väen kielioppi. Tutkijaliitto, Helsinki. Vähämäki Jussi (200): Prekarisaatio ja tietotyö. Teoksessa ”Työ murroksessa”, Työterveyslaitos 2007, Helsinki , 243-277.
Epätyypillinen työ – epämääräinen käsite?
HM, tutkija Riikka Lätti, riikka.latti@uta.fi
YTM,
tutkija Katri Siponen, katri.siponen@uta.fi
YTT, professori Jouko Nätti, jouko.natti@uta.fi
Palkkatyö on pitkään ollut normi Pohjoismaissa, mutta sen muodot muuttuvat jatkuvasta, kokoaikaisesta työsuhteesta kohti määrä- ja osa-aikaisia työsuhteita. Näiden ns. epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen heijastuu niitä koskevan tutkimuksen määrässä. Epätyypillisen työn käsite jää usein kuitenkin luonteeltaan epämääräiseksi ja vaikeasti operationalisoitavaksi. Tavoitteenamme on kaventaa tätä kuilua teoreettisen käsitteen ja sen empiiristen indikaattoreiden välillä.
Esittelemme alustavia tuloksia systemaattisesta käsiteanalyysista, joka keskittyy englanninkielisen tutkimuskirjallisuuden käsitteeseen non-standard work. Analyysiin sisältyvät myös synonyymit atypical, contingent, precarious ja alternative work. Tavoitteenamme on luoda käsitekartta epätyypillisen työn ulottuvuuksista, määritelmistä ja konteksteista. Aineistomme 213 tieteellistä artikkelia on haettu EBSCOhost-tietokantaa käyttäen.
Tutkimme epätyypillisen työn käsitettä työntekijän hyvinvoinnin näkökulmasta. Epätyypillinen arvotetaan usein tutkimuksessa “epätoivottavaksi” sen työntekijää kuluttavan vaikutuksen vuoksi. Epätyypillinen on tässä mielessä riski työntekijälle. Tehdessämme käsitekarttaa identifioimme samalla työhyvinvoinnin (tai ei-hyvinvoinnin) ulottuvuuksia. Kysyessämme, millaisia ulottuvuuksia epätyypilliselle annetaan kysymme samalla, millaisten ryhmien työhyvinvoinnin nähdään vaarantuvan epätyypillisestä työstä.
LIIKKUVA TYÖ JA AY-LIIKE
Anna Kontula (Tampereen yliopisto, Anna.kontula@uta.fi)
Alustuksessani pohdin, millaisia haasteita rajojen avautuminen asettaa suomalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle ja miten liike niihin vastaa. Paperini perustuu kolmen SAK:laisen liiton toimijoiden haastatteluihin. Rajojen avautumiseen on vastattu liitoissa eri tavoin, mutta kaikki ovat joutuneet käymään aiheesta keskustelua etsimään uusia toimintamalleja.
Metalli-, rakennus- ja palveluala ovat kaikki perinteisiä työläisaloja, mutta näiden kolmen liiton toimintakulttuurit poikkeavat paljon toisistaan ja alat ovat kohdanneet globalisaation eri tavoin: Metalliliitossa pelätään työpaikkojen lähtöä Kiinaan, Palvelualojen ammattiliitossa asioidaan maahanmuuttajien kanssa ja Rakennusliitossa keskeinen kysymys ovat ns. lähetetyt työntekijät, jotka pendelöivät Suomen ja kotimaansa välillä.
Suomessa työntekijöiden suojaksi luodut sosiaalipoliittiset järjestelmät ovat olleet merkittävältä osin korkean järjestäytymisasteen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyön tulosta. Jos ay-liike ei pysty vastaamaan liikkuvan työvoiman haasteisiin, se voi lakata olemasta merkittävä yhteiskunnallinen toimija, mikä väistämättä johtaa yhteiskunnallisten intressiryhmien valtatasapainon muuttumiseen.
Ammatti elämäntyylinä -Kulttuuriammattilaisten tyylejä työelämässä
Anna Sell (Helsingin yliopisto/Tampereen yliopisto, annasell@mappi.helsinki.fi)
Työelämän nykytilaa on kuvattu monessa yhteydessä jälleen kerran työelämän murrokseksi. Tällä ilmaisulla on eri vuosikymmeninä haluttu painottaa ja tuoda esille sitä, miten työntekijöiden määrät, tarpeet, mieltymykset ja halut kohtaavat ja törmäilevät epämääräisesti ja ambivalentisti työn tekemisen ja valitsemisen kentillä. Omassa paperissani haluan tutkia työelämän tyytyväisyyden ehtoja nyt 2000-luvun alussa ja tilanteessa, joissa yksilölle jää yhä enemmän valtaa päättää, tai vaihtoehtoisesti pakollinen vastuu sopia työsuhteiden paikasta, aikakäytänteistä ja määrästä omassa elämänkulussa. Samalla haluan avata pätkätyöläisyyden epämääräistä teoreettista ja teknistä luonnehdintaa työelämän sosiologisessa tutkimuksessa. Tutkittavani ovat kulttuurityöntekijöitä (viestinnän, mainonnan, markkinoinnin ammattilaisia, samoin kuin taiteilijoita). He ovat suurimmalta osin yrittäjiä, freelancereita tai apurahalla työskenteleviä.
Kysyn tutkimuksessani, mihin konkreettisiin tilanteisiin epävarmuus liittyy kulttuuriammattilaisilla? Liittyykö se osaamisen ja ammattitaidon vaalimiseen, luovuuden korostamiseen vai kenties tiedon lisääntymiseen? Aineistonani käytän 46:a 18-35-vuotiaan kulttuuriammattilaisen haastattelua, jotka tein vuosina 2003-2008. Haastateltaville on tunnusomaista se, että he ovat pätkätyöläisiä, joilla on ollut toistuvia kokemuksia myös työttömyydestä. Analysoin aineistoa suhteessa perinteiseen työelämän sitoutumis- ja orientaatiokeskusteluun, joka on ollut aikaisemman työn- ja työelämäntutkimuksen perusaihe ja jossa työ määrittyy ennen kaikkea velvollisuudeksi. Aineiston analyysissa sovellan elämäntyylin näkökulmaa.
Millä tavalla ulkomaalaisten kausipoimijoiden metsämarjapoiminta on työtä?
Pekka Rantanen (Tampereen yliopisto, pekka.j.rantanen@uta.fi)
Alustuksessani pohdin sitä, millä tavalla ulkomaalaisten kausipoimijoiden jokamiehen oikeuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva metsämarjapoiminta on työtä. Perkaan ulkomaalaisten poimijoiden haastatteluluista heidän työn tekemisen ja kokemisen ulottuvuuksia. Näitä näkemyksiä pyrin suhteuttamaan siihen, miten marjataloutta koskevassa lainsäädännössä työtä ajatellaan olemassa olevaksi. Tekeminen, joka ei määrity työksi, voi silti tuntua työltä. Tämän lisäksi pohdin kausityöläisyyteen liittyviä epävarmuustekijöitä ja niiden vaikutusta siihen, miltä työ tuntuu. Alustus perustuu syksyllä 2008 kerättyihin haastatteluihin, joita on tehty tutkimushankkeessa Lapin luonnonmarjatalouden kestävä kehittäminen.