Työministeri Tarja Filatovin tervehdys

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä - konferenssin avaustervehdyksessään työministeri Tarja Filatov kertoi kannoistaan näin (ote puheesta):

“Positiivista edistystä syrjinnän ehkäisemiseksi on onneksi tapahtunut - vaikka välillä maailmalla tutut ääriliikkeet varastavat julkisuuden ja syntyy kuva, että koko Eurooppa kulkisi vain suvaitsemattomampaan suuntaan. Minulla on ollut henkilökohtaisesti kunnia olla mukana valmistelemassa ja hyväksymässä kahta syrjinnän kieltävää direktiiviä, joista ensimmäinen koski etnistä syrjintää ja rasismia. Toinen takaa yhdenvertaisen kohtelun työssä ja ammatissa. Direktiivejä valmisteltaessa yksi Suomen kannalta keskeinen seikka koski ns. jaettua todistustaakkaa. Uskon, että tällä on merkitystä paitsi oikeuksien täytäntöönpanossa myös asenteisiin. Jaetun todistustaakan merkitys on keskeinen silloin kun pitää osoittaa näyttöä syrjinnästä. Jatkossa syrjinnän kohteeksi joutuneen ihmisen tulee esittää tosiseikkoja, joihin hän perustaa syrjintä olettamansa. Mahdollisen syrjijän on näytettävä toteen, ettei hän ole rikkonut yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. Nykyisellään näyttövastuu on yksin syrjityllä ja tämä tekee näytön usein mahdottomaksi.

Suomessa yksi keskeinen hanke syrjinnän vähentämiseksi on vähemmistövaltuutetun viran perustaminen. Valtuutettu aloitti toimintansa tänä vuonna. Hänen toimintavaltuutensa koskee vain etnistä syrjintää. Mutta EU:n syrjintää koskevien direktiivien toimeenpanon yhteydessä tulee selvittää pitäisikö toimivaltaa laajentaa muullakin perusteella tapahtuvan syrjinnän ehkäisyyn. Itse näen, että valtuutetun toimintaa tulisi laajentaa koskemaan mm. seksuaalisia vähemmistöjä. Tällä hetkellä toimiston resurssit eivät anna toimenkuvan laajentamiseen mahdollisuutta, mutta toivottavasti seuraava eduskunta voi laajentaa valtuutetun toimenkuvaa.

Syrjintä on ihmisten aikaansaamaa. Ihmisten itsensä tulee hankkiutua siitä myös eroon. Väkivalta on syrjinnän kärjistynein muoto. Mutta syrjintää on myös hiljainen vaikeneminen silloin, kun näkee syrjintää, mutta ei asetu syrjityn puolelle. Syrjintä on heikkouden osoitus ja käyttää hyväkseen mieltemme mustimpia puolia. Syrjintään puuttuminen vaatii rohkeutta ja on meidän kaikkien vastuulla. Arkipäivästä löytyy monia ikäviä esimerkkejä. Vaikkapa työpaikan kahvitauolla keskustelukulttuurissamme on paljon kapeakatseisuutta. Ohimennen laukaistut vähemmistöjä loukkaavat vitsit osoittavat kapeakatseisuutta. Työpaikoilla tällainen vitsailu on nähtävä työpaikkahäirintänä.

Usein seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvalta vaatii suurta uskallusta puuttua loukkavaan kielenkäyttöön. Mutta osallistumalla rohkeasti kahvipöytäkeskusteluun ja huomauttamalla epäkunnioittavasta kohtelusta voi vaikuttaa keskustelukulttuuriin. Vaatii rohkeutta, koska ihminen pelkää oman työpaikkansa ja toimeentulonsa puolesta. Myös enemmistöön kuuluvien ihmisten pitäisi nähdä oma vastuunsa tällaisissa tilanteissa. Usein on helpompi ottaa kantaa, jos ei ole itse osallinen asiaan. Myös työnantajalla on vastuunsa muuttaa keskustelukulttuuria ja työpaikan ilmapiiriä moninaisuudelle myönteisemmäksi.”

Aiemmin kesällä (29.6.2002) työministeri puhui SETA:n vuosittaisilla Pride-juhlilla puistotapahtumassa (ote puheesta):

“Suomessa ei ole tuoretta tutkimustietoa siitä, miten seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kohdellaan työpaikoilla. Muualla tehdyissä tutkimuksissa tulee esiin, että syrjintää tapahtuu paljon. EU: n komission direktiiviehdotuksessa todetaan, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää työpaikalla on kokenut tutkituista 27 % Britanniassa ja 48% Ruotsissa. Syrjintää on varmaan vielä enemmän kuin mitä tilastoluvut kertovat, sillä kaikki eivät paljasta itseään.

Ajankohtainen hanke, Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen, Stakesin ja SETA ry: yhteinen Equal-hanke paikkaa epäkohtaa. Osana hanketta tehdään ensimmäinen selvitys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvoinnista, syrjinnästä ja syrjäytymisestä Suomessa. Hankkeen tavoitteena on kehittää malleja, joissa otetaan huomioon eri tavoin työelämän syrjintää ja epätasa-arvoisuutta sekä syrjäytymisen uhkaa kokevien ryhmien erityiset tarpeet ja osallisuus. Ohjelmassa otetaan huomioon Suomessa 1995 voimaan tullut laki, joka koskee sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuvaa syrjintää työelämässä. Valitettavasti lain olemassa oloa ei ole kovin laajsti tiedostettu vielä tänä päivänä.”