Keskusjärjestöt ottavat kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistökysymykseen

Työmarkkinajärjestöjen keskusliitot ottivat pyynnöstämme kantaa ja lähettivät tervehdyksensä elokuun 2002 konferenssiin “Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä”. Paikalla olivat työmarkkinajärjestöjen tilanteesta kertomassa SAK:n Timo Koskinen ja Teollisuus ja Työnantajien (TT) edustajana Minna Etu-Seppälä. He molemmat pitivät järkevinä seksuaalisen suuntautumisen perusteella työelämässä tapahtuvan syrjinnän ehkäisyä ja olivat valmiita yhteistyöhön Equal-hankkeen kanssa.
Muista keskusjärjestöistä tervehdyksensä lähettivät Akava, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Kirkon sopimusvaltuuskunta ja Valtion työmarkkinalaitos.

Akavan lakimies Minna Helle lähetti seuraavan tervehdyksen:”Syrjintä ei ole työelämässä koskaan hyväksyttävää. Vaikka syrjintään, häirintään ja muuhun epäasialliseen kohteluun puuttuminen on työnantajan vastuulla, on kaikkien työyhteisön jäsenten omalta osaltaan toimittava syrjintää vastaan. Syrjinnässä ei ole mitään järkeä. Työyhteisö, jossa esiintyy syrjintää, ei käytä hyväksi kaikkia resurssejaan. Syrjintä on siten osaamisen tuhlausta. Vaikka työsyrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ollut jo pitkään kiellettyä, on se vasta nyt nousemassa keskustelunaiheena enemmän esiin. Asia on myös lainsäädännön puolella tulossa lähiaikoina esille monessa kohtaa, jolloin syrjintätapausten hoitaminen helpottuu.

EU:n uudet syrjintädirektiivit tuovat ihan uusia työkaluja syrjintätapauksiin puuttumiseen. Säännösten voimaansaattamista valmistellaan parhaillaan. Myös uusi, ensi vuoden alusta voimaan astuva työturvallisuuslaki sisältää merkittäviä uudistuksia. Lain mukaan työnantajan on välittömästi puututtava työntekijän terveyttä vaarantavaan häirintään tai epäasialliseen kohteluun. Tämä koskee myös seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvaa häirintää. Myös työntekijöille on uudessa laissa asetettu velvollisuus olla häiritsemättä muita. Lainsäädäntö ei itsessään muuta mitään, mutta on tärkeää, että siinä luodaan pelisäännöt sekä työkalut syrjintätapauksiin puuttumiseksi. Parhaimmillaan säädökset voivat toimia asenteiden muokkaajina ja syrjinnän ennaltaehkäisijöinä. Asenteisiin voi vaikuttaa myös jokainen työnantaja ja työntekijä omalla esimerkillään.”

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolesta tervehdyksensä olivat lähettäneet apulaisneuvottelupäällikkö Elina Vartiainen-Hynönen ja työmarkkinalakimies Lauri Niittylä. Heidän viestinään oli: “Työmarkkinalaitos korostaa, että se ja kunnat sekä kuntayhtymät pyrkivät toiminnassaan tarkoin noudattamaan viranhaltijoita ja työntekijöitä koskevaa lainsäädäntöä, joiden mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan mm. sukupuolisen suuntautumisen vuoksi. Myös kunnallisissa sopimuksissa on otettu huomioon syrjimättömyysperiaate.”

Kirkon sopimusvaltuuskunnan kunnan puolesta viestin toimitti sopimusjohtaja Risto Voipio: “Perhettä, perhesuhteita ja läheisissä ihmissuhteissa olevia koskevat Kirkon alan virka- ja työehtosopimusmääräykset vastaavat sisällöltään nykyisin voimassa olevia määräyksiä. Erityisesti sukupuolivähemmistöjä koskevia määräyksiä ei ole. Sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella eriarvoiseen asemaan asettamiseen oikeuttavia säännöksiä ei ole. Tosin naisteologeja varten aikoinaan tarkoitettuun lehtorin virkaan ei edelleenkään voida nimittää miestä. Lehtorin virasta luopumisesta valmistuu lähipäivinä komiteamietintö. Kirkolliskokouksen käsiteltävänä on parhaillaan kaksi täysin vastakkaiseen suuntaan painottuvaa edustaja-aloitetta, jotka koskevat suhtautumista samaa sukupuolta olevin parisuhteen rekisteröintitilanteisiin. Aloitteista toisessa tavoitellaan rekisteröidyn parisuhteen kirkolliseen siunaustoimituksen kaavan aikaansaamista ja toisessa rekisteröidyn parisuhteen solmineen torjumista kirkon viroista. Aloitteiden valiokuntakäsittely on kesken, eikä niiden kommentointiin tässä yhteydessä ole mahdollisuutta.”

Valtion työmarkkinalaitoksen tervehdys oli seuraava: “Valtion tehtävänä on turvata kansalaistensa edut ja oikeudet sekä toimia lainmukaisesti. Virkasuhde on puolestaan väline, jolla hoidetaan valtion tehtäviä. Onnistuakseen tehtävässään valtion on oltava esimerkillinen työnantaja ja huolehdittava muun muassa yleisestä työnantajakuvastaan, kannustavasta työilmapiiristä sekä henkilöstönsä asemasta. Perustuslaissa ja virkamieslaissa säädetään virkamiesten vallinnasta sekä heidän perusoikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Perustuslain yleisten nimitysperusteiden tarkoituksena on ohjata valtion henkilöstön valintaa mahdollisimman pätevän ja kyvykkään henkilöstön saamiseksi. Tämä on tarpeen, jotta viranomaiset suoriutuvat tehtävistään asianmukaisesti ja oikeusturvavaatimukset täyttäen. Kansalaisten luottamuksen säilyminen pyritään turvaamaan muun muassa avoimella menettelyllä ja objektiivisella nimitysharkinnalla.

Perusoikeuksia ja syrjintää koskevia säännöksiä on noudatettava kaikessa virkatoiminnassa. Virkamieslaissa on myös säädetty tarkemmin tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta ja syrjintäkiellosta. Syrjintäkieltoa ei tule tulkita suppeasti vain nimenomaisesti mainittujen syrjintäperusteiden mukaisena ja esimerkiksi sukupuolinen suuntautuneisuus ei saa olla perusteena eriarvoiseen kohteluun valtionhallinnossa. Virkamiesasema edellyttää julkista luotettavuutta ja virkamiehen on käyttäydyttävä toimessaan asianmukaisesti. Tulee aina muistaa, että työyhteisön sisäinen käyttäytyminen ja suhteet työtovereihin ovat tärkeä osa tämän velvollisuuden arviointia. Näin ollen myös työpaikkahäirintä kaikissa muodoissaan, myös seksuaalisen suuntautuneisuuteen perustuvana, on sopimatonta virkamiehelle, eikä sitä tule sallia työyhteisöissä missään olosuhteissa.

Säännökset yksinään eivät tee työyhteisöistä esimerkillisiä, vaan niiden lisäksi jokainen valtion palveluksessa oleva virkamies ja työntekijä on itsekin vastuussa ympäristöstään ja käyttäytymisestään. Esimiehiltä vaaditaan erityistä huolellisuutta henkilöstön oikeudenmukaisessa ja eri ikä- ja väestöryhmien välissä tasa-arvoisessa kohtelussa. Jokainen virkamies voi vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, että oma työyhteisö ja koko valtionhallinto toimii oikein ja tasapuolisesti. Valtioneuvosto pitää valtion henkilöstöpolitiikan linjasta tekemässään periaatepäätöksessä tärkeänä, että valtio on esimerkillinen työnantaja hyvän henkilöstöpolitiikan määrätietoisessa toteuttamisessa. Hyvin hoidetulla työnantaja- ja henkilöstöpolitiikalla luodaan edellytykset julkisen hallinnon tuloksellisuudelle ja palvelukyvylle ja siten kansalliselle kilpailukyvylle. Tätä tavoitetta tukee valtion tehtävien yhteiskunnallinen merkittävyys, valtion asema yhtenäisenä ja tasavertaisena työnantajana suomalaisessa yhteiskunnassa. Tulisi ymmärtää, että työyhteisöjen voimavarat kasvavat jokaisen yksilön osaamisesta, luovasta potentiaalista ja hänen yksilöllisyytensä kunnioittamisesta.”