Työministeri Tarja Filatovin tervehdys
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt
työelämässä - konferenssin avaustervehdyksessään
työministeri Tarja Filatov kertoi kannoistaan näin
(ote puheesta):
“Positiivista edistystä syrjinnän
ehkäisemiseksi on onneksi tapahtunut - vaikka välillä
maailmalla tutut ääriliikkeet varastavat julkisuuden
ja syntyy kuva, että koko Eurooppa kulkisi vain suvaitsemattomampaan
suuntaan. Minulla on ollut henkilökohtaisesti kunnia
olla mukana valmistelemassa ja hyväksymässä
kahta syrjinnän kieltävää direktiiviä,
joista ensimmäinen koski etnistä syrjintää
ja rasismia. Toinen takaa yhdenvertaisen kohtelun työssä
ja ammatissa. Direktiivejä valmisteltaessa yksi Suomen
kannalta keskeinen seikka koski ns. jaettua todistustaakkaa.
Uskon, että tällä on merkitystä paitsi
oikeuksien täytäntöönpanossa myös
asenteisiin. Jaetun todistustaakan merkitys on keskeinen silloin
kun pitää osoittaa näyttöä syrjinnästä.
Jatkossa syrjinnän kohteeksi joutuneen ihmisen tulee
esittää tosiseikkoja, joihin hän perustaa syrjintä
olettamansa. Mahdollisen syrjijän on näytettävä
toteen, ettei hän ole rikkonut yhdenvertaisen kohtelun
periaatteita. Nykyisellään näyttövastuu
on yksin syrjityllä ja tämä tekee näytön
usein mahdottomaksi.
Suomessa yksi keskeinen hanke syrjinnän
vähentämiseksi on vähemmistövaltuutetun
viran perustaminen. Valtuutettu aloitti toimintansa tänä
vuonna. Hänen toimintavaltuutensa koskee vain etnistä
syrjintää. Mutta EU:n syrjintää koskevien
direktiivien toimeenpanon yhteydessä tulee selvittää
pitäisikö toimivaltaa laajentaa muullakin perusteella
tapahtuvan syrjinnän ehkäisyyn. Itse näen,
että valtuutetun toimintaa tulisi laajentaa koskemaan
mm. seksuaalisia vähemmistöjä. Tällä
hetkellä toimiston resurssit eivät anna toimenkuvan
laajentamiseen mahdollisuutta, mutta toivottavasti seuraava
eduskunta voi laajentaa valtuutetun toimenkuvaa.
Syrjintä on ihmisten aikaansaamaa. Ihmisten
itsensä tulee hankkiutua siitä myös eroon.
Väkivalta on syrjinnän kärjistynein muoto.
Mutta syrjintää on myös hiljainen vaikeneminen
silloin, kun näkee syrjintää, mutta ei asetu
syrjityn puolelle. Syrjintä on heikkouden osoitus ja
käyttää hyväkseen mieltemme mustimpia
puolia. Syrjintään puuttuminen vaatii rohkeutta
ja on meidän kaikkien vastuulla. Arkipäivästä
löytyy monia ikäviä esimerkkejä. Vaikkapa
työpaikan kahvitauolla keskustelukulttuurissamme on paljon
kapeakatseisuutta. Ohimennen laukaistut vähemmistöjä
loukkaavat vitsit osoittavat kapeakatseisuutta. Työpaikoilla
tällainen vitsailu on nähtävä työpaikkahäirintänä.
Usein seksuaaliseen vähemmistöön
kuuluvalta vaatii suurta uskallusta puuttua loukkavaan kielenkäyttöön.
Mutta osallistumalla rohkeasti kahvipöytäkeskusteluun
ja huomauttamalla epäkunnioittavasta kohtelusta voi vaikuttaa
keskustelukulttuuriin. Vaatii rohkeutta, koska ihminen pelkää
oman työpaikkansa ja toimeentulonsa puolesta. Myös
enemmistöön kuuluvien ihmisten pitäisi nähdä
oma vastuunsa tällaisissa tilanteissa. Usein on helpompi
ottaa kantaa, jos ei ole itse osallinen asiaan. Myös
työnantajalla on vastuunsa muuttaa keskustelukulttuuria
ja työpaikan ilmapiiriä moninaisuudelle myönteisemmäksi.”
Aiemmin kesällä (29.6.2002) työministeri
puhui SETA:n vuosittaisilla Pride-juhlilla puistotapahtumassa
(ote puheesta):
“Suomessa ei ole tuoretta tutkimustietoa
siitä, miten seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia
ihmisiä kohdellaan työpaikoilla. Muualla tehdyissä
tutkimuksissa tulee esiin, että syrjintää tapahtuu
paljon. EU: n komission direktiiviehdotuksessa todetaan, että
seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää
työpaikalla on kokenut tutkituista 27 % Britanniassa
ja 48% Ruotsissa. Syrjintää on varmaan vielä
enemmän kuin mitä tilastoluvut kertovat, sillä
kaikki eivät paljasta itseään.
Ajankohtainen hanke, Helsingin yliopiston sosiologian
laitoksen, Stakesin ja SETA ry: yhteinen Equal-hanke paikkaa
epäkohtaa. Osana hanketta tehdään ensimmäinen
selvitys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvoinnista,
syrjinnästä ja syrjäytymisestä Suomessa.
Hankkeen tavoitteena on kehittää malleja, joissa
otetaan huomioon eri tavoin työelämän syrjintää
ja epätasa-arvoisuutta sekä syrjäytymisen uhkaa
kokevien ryhmien erityiset tarpeet ja osallisuus. Ohjelmassa
otetaan huomioon Suomessa 1995 voimaan tullut laki, joka koskee
sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuvaa syrjintää
työelämässä. Valitettavasti lain olemassa
oloa ei ole kovin laajsti tiedostettu vielä tänä
päivänä.”
|