Väestötieteen keskeinen sanasto

Kari Pitkänen

Väestötieteellä on monien muiden alojen tavoin oma käsitteistönsä, jonka tunteminen on tärkeää väestötieteellisten tekstien ymmärtämiseksi. Käsitteistö poikkeaa osin niin selkeästi yleiskielestä, että tekstin ymmärtämiseksi on luontevaa turvautua käsitemäärittelyn antaviin sanastoihin. Osa väestötieteen käsitteistä koostuu kuitenkin sanoista, jotka kuuluvat myös yleiskieleen, ja tällöin on houkuttelevaa pyrkiä ymmärtämään käsitteiden sisältö sanastoihin turvautumatta. Tekstin ymmärtäminen saattaa kuitenkin jäädä vajavaiseksi tai vaarana on jopa väärinymmärrys, ellei lukija selvitä väestötieteen käsitemäärittelyjä. Yksi esimerkki on käsite "imeväisikäinen". Viittaus imetykseen auttaa jokaisen helposti ymmärtämään, että kyse on pienestä lapsesta, mutta väestötieteessä käsitteellä on täsmällinen merkitys, sillä se tarkoittaa lasta, joka ei ole vielä saavuttanut yhden vuoden ikää (=alle 1-vuotias lapsi). Toinen esimerkki on hedelmällisyyden käsite, joka saatettaisiin ymmärtää kyvyksi jatkaa sukua (fysiologinen hedelmällisyys), vaikka väestötieteessä sen merkitys viittaa jo toteutuneeseen hedelmällisyyteen eli naisten saamien lasten määrään.

Seuraavaan sanastoon on koottu väestötieteen keskeistä sanastoa lyhyine selityksineen. Väestötieteen sanasto ei ole täysin vakiintunutta, ja samasta käsitteestä on käytössä useita hyväksyttäviä synonyymejä, kuten jokainen väestötieteellisten tekstien lukija voi helposti havaita. Käsitemäärittelyjen löytymisen helpottamiseksi sanastossa on runsaasti ristiviittauksia. Mittalukujen laskemista kuvaavat selitykset eivät edes pyri kattamaan kaikkia lukujen laskemisessa huomioon otettavia yksityiskohtia. Kurssiin kuuluu myös erillinen mittalukujen laskemista selittävä osio.

Akkulturaatio
Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen eli näiden tapojen omaksuminen.

Alueellinen liikkuvuus
Muuttoliikkeen synonyymi. Joskus puhutaan pelkästään liikkuvuudesta, mutta tällöin on asiayhteydestä käytävä selkeästi esille, että kyse on alueellisesta liikkuvuudesta, ei väestön ammatillisesta tai sosiaalisesta liikkuvuudesta.

Asuntokunta
Asuntokunnan muodostavat samassa asuinhuoneistossa vakituisesti asuvat henkilöt.

Avioero
Maissa, joissa avioero on hyväksytty yhteiskunnallinen instituutio, avioliitto voidaan purkaa yleensä vain tuomioistuimen päätöksellä, kun laissa määrätyt avioeron edellytykset ovat täyttyneet. ->Avoliittojen yleistyminen on tuonut rinnalle käsitteen "avoero" tarkoittamaan avoliittojen purkautumista. Ellei avoliittojen rekisteröiminen ja näin myös niiden purkaminen ole juridisesti säädelty, avoero-käsitteen käyttö avioeron rinnakkaiskäsitteenä on ongelmallinen. Avioliittohan voi avoliiton tavoin käytännön tasolla purkautua ilman, että avioliitto juridisesti puretaan.

Avioitumisikä
Ks. keskimääräinen avioitumisikä.

Avioituneisuus (eli avioituvuus)
Käsitteellä tarkoitetaan joko ->avioliittojen solmimista ilmiönä, jota tutkitaan, tai mitä tahansa mittalukua, joka ilmoittaa solmittujen avioliittojen osuuden (yleensä promilleina) väestöstä tai jostakin väestönosasta. Ellei toisin ilmoiteta, mittalukua tarkoitettaessa on kyse yleisestä avioituneisuusluvusta (ks. yleiset suhdeluvut). Monikielisen väestötieteen sanakirjan mukaan käsitettä avioituneisuus käytetään vain puhuttaessa mittaluvuista. Käsitettä avioituvuus käytetään tarkoitettaessa avioliiton solmimista ilmiönä. Näiden käsitteiden käytössä on kuitenkin aina esiintynyt horjuvuutta. Asiayhteydestä sitä paitsi käy yleensä ilmi, kummassa merkityksessä käsitettä käytetään.

Avioliitto
Kahden henkilön välille lain ja tapojen edellyttämin muodoin solmittu liitto. Aviopari saa vihkimisen jälkeen eräitä juridisia oikeuksia, mutta joutuu myös joidenkin velvollisuuksien alaiseksi. Useiden maiden tämänhetkinen lainsäädäntö tunnustaa ainoastaan eri sukupuolta olevien henkilöiden välille solmitun avioliiton, mutta monet maat ovat viime aikoina säätäneet lakeja myös samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Avioparin oikeudet eivät näissä tapauksissa aina ole samat eri ja samaa sukupuolta olevien avioliitoissa.

Avioliittoisuus
Aviossa olevien osuus väestöstä tai väestöryhmästä.

Aviollinen hedelmällisyys
Ks. hedelmällisyys

Avioton hedelmällisyys
Ks. hedelmällisyys.

Avoin väestö
Väestö, jossa esiintyy ulkoista muuttoliikettä. Väestönkasvu riippuu syntyneiden ja kuolleiden määrän lisäksi myös ->nettomuuton määrästä (vrt. suljettu väestö).

Avoliitto
Käsite on Suomessa vakiintunut merkitsemään kahden henkilön avioliitonomaista yhdessä asumista yhteisessä taloudessa ilman, että heidät on vihitty juridisesti pätevään avioliittoon.

Bruttouusiutumisluku
Ks. väestön uusiutuminen.

Elinajan taulu (eli kuolleisuus- ja eloonjäämistaulu)
Taulu kuvaa, kuinka jonkin syntymä->kohortin (todellisen tai hypoteettisen) elossa olevien määrä kuolleisuuden johdosta vähenee kohortin vanhetessa. Taulu muodostuu käytännössä useista iän mukaan lasketuista kuolleisuusfunktioista. Laskelmien pohjana ovat yleensä kuolemanvaaraluvut, jotka ilmoittavat tarkassa iässä x olevien kohortin jäsenten todennäköisyyden kuolla ikärajojen x ja x+n välillä. Syntymäkohortin ->imeväiskuolleisuusluku on itse asiassa vastasyntyneiden kuolemanvaara ensimmäisen ikävuoden aikana. Kuolemanvaaralukuihin perustuvat eloonjäämistodennäköisyydet puolestaan ilmoittavat todennäköisyyden elää tarkasta iästä x ikärajalle x+n. Taulusta saadaan myös mm. kohortin kokonaiselinaika eri ikärajojen välillä, ja näiden pohjalta voidaan laskea keskimääräinen jäljellä oleva elinaika eri ikärajan saavuttaneille kohortin jäsenille. Elinajan taulut lasketaan käytännössä yleensä periodikohtaisina, jolloin jollekin ajanjaksolle eli periodille laskettuja ikäryhmittäisiä kuolemanvaaralukuja sovelletaan ns. hypoteettiseen eli synteettiseen kohorttiin.

Jos elinajan taulun kuolleisuusfunktiot on laskettu jokaiselle elinvuodelle, puhutaan täydellisestä taulusta. Lyhennetyssä taulussa funktioarvot on laskettu pidemmille ikäjaksoille, esimerkiksi viisi- tai kymmenvuotisvälein.

Elinajan taulujen menetelmää sovelletaan väestöntutkimuksessa muuhunkin kuin kuolleisuuden tutkimiseen. Samalla menetelmällä voidaan tarkastella myös muiden ilmiöiden toteutumista iän (tai ajan) mukana. Seuraavan kohortin ei tällöin tarvitse olla syntymäkohortti, vaan se voidaan muodostaa minkä tahansa tekijän perusteella. Tällaisia tauluja on ehdotettu kutsuttavaksi toteutumatauluiksi. Kuolemanvaaralukua ja eloonjäämistodennäköisyyttä vastaaviksi yleisemmiksi käsitteiksi on esitetty toteutuma- ja välttymälukua. Ns. monitilaisilla toteutumatauluilla voidaan tutkia yhtä aikaa monien eri tekijöiden toteutumisen vaikutusta väestöön.

Elinajan odote eli keskimäärin jäljellä oleva elinaika
Saadaan ->elinajan taulusta. Yleisin väestön kuolleisuuden tasoa eli elinajan pituutta kuvaava mittari on vastasyntyneellä keskimäärin odotettavissa oleva elinaika, joka ilmoitetaan usein erikseen kummallekin sukupuolelle. Vastasyntyneen elinajan odote on yksinkertaisesti tiettynä aikana syntyneiden henkilöiden eli syntymä->kohortin kokonaiselinaika jaettuna näiden henkilöiden määrällä. Vastaavalla tavalla saadaan keskimäärin jäljellä oleva elinaika muun ikäisille laskemalla ikärajan saavuttaneiden yksilöiden jäljellä oleva kokonaiselinaika ja jakamalla se näiden henkilöiden määrällä. Käytännössä elinajan odote lasketaan yleisimmin periodilukuna jonkin ajanjakson ikäryhmittäisen kuolleisuuden perusteella (ks. perioditarkastelu). Tällöin luku ilmoittaa sen keskimääräisen elinajan pituuden, joka jollakin kohortilla olisi odotettavissa, jos sen kuolleisuus kunkin ikäjakson aikana olisi sama kuin eri ikäryhmiin kuuluneilla henkilöillä on ollut laskelman pohjana olevalla periodilla.

Hedelmällisyys
Väestöntutkimuksessa sanalla tarkoitetaan jo toteutunutta hedelmällisyyttä erotukseksi fysiologisesta hedelmällisyydestä eli kyvystä jatkaa sukua (ellei toisin nimenomaan mainita). Hedelmällisyydestä puhuttaessa verrataan (elävänä) syntyneiden lasten määrää hedelmällisyysikäisten (usein ikäväli 15-49 vuotta), tavallisesti naisten, määrään. Puhuttaessa aviollisesta hedelmällisyydestä verrataan syntyneiden aviolasten määrää aviossa oleviin, yleensä hedelmällisyysikäisiin naisiin. Vastaavalla tavalla aviottomassa hedelmällisyydessä verrataan avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia naimattomiin hedelmällisyysikäisiin naisiin.

Henkilövuosien määrä
Henkilövuosien määrä on niiden vuosien yhteismäärä, jonka ->riskiväestöön kuuluvat ovat eläneet tarkasteltavana olevan jakson aikana. Kukin 12 kuukauden jakso, jonka henkilö on elänyt alttiina tarkasteltavalle väestötapahtumalle, kartuttaa henkilövuosien määrää täydellä vuodella. Jos alttiina olevan väestön määrää voidaan seurata päivä päivältä, henkilövuosien määrän avulla on laskettavissa hyvin tarkka riskiväestön määrä (vrt. keskiväkiluku).

Ikä
Niiden elettyjen vuosien määrä, joka on saavutettu edellisenä syntymäpäivänä. Vastasyntynyt on 0-vuotias ja vuoden kuluttua syntymästä hänestä tulee 1-vuotias jne. Ikä voidaan ilmaista myös kokonaisia vuosia tarkemmin (esimerkiksi kuukausina ja päivinä).

Ikäpyramidi
Ks. väestöpyramidi.

Ikäryhmittäiset tunnusluvut (eli mittaluvut)
Alttius eri väestötapahtumille vaihtelee väestössä suuresti iän mukana. Tästä syystä lasketaan ikäryhmittäisiä tunnuslukuja, joissa tietyssä iässä tapahtuneita väestönmuutoksia verrataan vastaavanikäiseen väestöön tai väestönosaan. Näin esimerkiksi ikäryhmittäiset kuolleisuusluvut voidaan laskea suhteuttamalla tietyssä iässä kuolleet vastaavan ikäiseen väestöön. Vrt. vakioiminen.

Ikävakioidut mittaluvut
Ks. vakioiminen.

Imeväisikäinen
Alle 1-vuotias lapsi.

Imeväiskuolleisuus
Alle 1-vuotiaiden kuolleisuus, joka tavallisesti ilmoitetaan ensimmäisellä ikävuodella kuolleiden suhteena (elävänä) syntyneiden määrään (yleensä promilleina eli tuhatta elävänä syntynyttä kohti).

Keskimäärin jäljellä oleva elinaika
Ks. elinajan odote.

Keskimääräinen avioitumisikä (eli naimaikä)
Avioliittoon menneiden keskimääräinen ikä. Lasketaan yleensä sukupuolittain avioliiton järjestysluvun mukaan eriteltynä (ts. erikseen ensimmäiseen, toiseen jne. avioliittoon menneille). Keskilukuna käytetään useimmiten joko aritmeettista keskiarvoa tai mediaania, mutta myös moodilla eli yleisimmällä avioitumisiällä on oma mielenkiintonsa.

Keskimääräinen elinaika
Ks. elinajan odote.

Keskiväkiluku
Suhteutettaessa avoimessa väestössä jonakin vuotena esiintyneitä väestötapahtumia, esimerkiksi kuolleiden määrää väestöön tai väestönosaan on selvää, että väestötapahtumille koko vuoden ajan alttiina oleva ->riskiväestö ei ole vuoden alun tai lopun väestömäärä, vaan eräänlainen vuoden keskimääräinen väestö, koska väestötapahtumat normaalisti jakaantuvat koko vuoden ajalle. Ellei käytettävissä ole tarkkaa ->henkilövuosien määrälle perustuvaa riskiväestöä, voidaan käyttää ns. keskiväkilukua, joka lasketaan yleensä yhdelle vuodelle vuoden alun ja lopun väkilukujen aritmeettisena keskiarvona.

Kilpailevien kuolemansyiden teoria
Teorian lähtökohtana on oletus, että useat kuolemansyyt kilpailevat kunkin yksilön elämän lopettamisesta. Kilpailun voittajaksi selviytyy se kuolemansyy, johon yksilö lopulta kuolee. Teoriaa on aikaisemmin sovellettu arvioitaessa eri kuolemansyiden eliminoinnin väestöllisiä vaikutuksia (esim. keskimääräisen elinajan pidentyminen). Nykyään teoriaa sovelletaan laajemmin koskemaan mitä tahansa yksilöistä (tai yleisemmin yksiköistä) kilpailevia vaaroja ja ilmiöitä. Laajentunutta sovellutusaluetta kuvaavaksi teorian nimitykseksi on pyritty vakiinnuttamaan kilpailevien poistumasyiden teoria.

Kohortti
Sanalla tarkoitetaan jonakin aikana samanlaisen tapahtuman kokeneiden henkilöiden muodostamaa joukkoa, jonka myöhempää kehitystä tutkitaan (ns. ->kohorttianalyysi). Tällöin avioliittokohortti on jonakin aikana, esimerkiksi jonakin vuonna avioituneiden henkilöiden muodostama joukko. Syntymäkohortti on puolestaan jonakin aikana syntyneiden henkilöiden muodostama joukko. Yleisesti kohortista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä syntymäkohorttia (ks. myös perioditarkastelu).

Kohorttianalyysi eli kohorttitarkastelu
Kun väestönmuutoksia tutkitaan seuraamalla ->kohortin väestötapahtumia, kyseessä on kohorttitarkastelu. Laskettuja tunnuslukuja kutsutaan tällöin kohorttikohtaisiksi tunnusluvuiksi (esimerkiksi kohorttihedelmällisyys).

Kokonaisavioituneisuusluku
Lasketaan yleensä ensimmäisen avioliiton kokonaisavioituneisuuslukuna, joka ilmoittaa, kuinka suuri osa väestöstä (yleensä 100 tai 1000 henkeä kohti) menisi ainakin kerran avioliittoon väestön elämänkaaren aikana, jos kaikki väestöön kuuluvat yksilöt eläisivät koko elämänkaaren pituuden ja menisivät ensimmäiseen avioliittoon jonkin ikäryhmittäisen avioituneisuuslukusarjan mukaisesti. Tunnusluku lasketaan summaamalla yhteen koko elämänkaaren ajalta ensimmäisten avioliittojen ikäryhmittäiset avioituneisuusluvut, ja se lasketaan tavallisesti erikseen kummallekin sukupuolelle.

Kokonaiseronneisuusluku
Voidaan laskea sekä yksilöille että avioliitoille. Avioliitoille laskettu kokonaiseronneisuusluku ilmoittaa, kuinka suuri osa avioliitoista päättyisi avioeroon, jos avioeroja tapahtuisi jonkin avioliittojen keston mukaisen eronneisuuslukusarjan mukaisesti. Tunnusluku lasketaan summaamalla yhteen joidenkin avioliittojen koko keston aikaiset eronneisuusluvut.

Kokonaishedelmällisyysluku
Kokonaishedelmällisyysluku ilmoittaa, montako lasta syntyisi keskimäärin naista kohti, jos kaikki naiset eläisivät hedelmällisen ikäkauden loppuun saakka (ks. hedelmällisyys) ja saisivat lapsia jonkin ikäryhmittäisen hedelmällisyyslukusarjan mukaisesti. Tunnusluku lasketaan summaamalla yhteen koko hedelmällisen ikäkauden ajalle lasketut ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut.

Aviollinen kokonaishedelmällisyysluku ilmoittaa vastaavasti, montako lasta syntyisi niille naisille, jotka eläisivät hedelmällisen iän loppuun saakka ja jotka lisäksi olisivat avioliitossa koko hedelmällisen ikänsä ajan. Tätä tunnuslukua käytetään kuvaamaan avioliittojen synnytyspotentiaalia jollakin ikäryhmittäisten aviollisten hedelmällisyyslukujen tasolla.

Kotitalous
Vastaa aiemmin käytössä ollutta ruokakuntakäsitettä. Kotitalouden muodostaa yksinäinen henkilö tai yhdessä asuvat henkilöt, joilla on osittain tai kokonaan yhteinen ruokatalous tai tulonkäyttö.

Kuntamuoto
Suomen hallinnollisessa perusjaotuksessa maa on jaettu paikallishallintoa varten kuntiin. Nämä jakaantuvat kuntamuodon mukaan kaupunkeihin ja muihin kuntiin. Ennen vuotta 1977 kolmantena kuntamuotona olivat kauppalat, mutta mainitun vuoden alusta alkaen näistä tehtiin kaupunkeja. Ryhmä muut kunnat vastaavat käytännössä entisiä maalaiskuntia.

Kuolemansyittäiset kuolleisuusluvut (eli kuolemansyyryhmittäiset kuolleisuusluvut)
Yleisenä mittalukuna kuolemansyittäinen kuolleisuusluku ilmoittaa johonkin ->kuolemansyyhyn kuolleiden osuuden keskiväkiluvusta (tavallisesti keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti). Lasketaan usein ikäryhmittäisinä kuolleisuuslukuina erikseen kummallekin sukupuolelle (ks. ikäryhmittäiset tunnusluvut).

Kuolemansyy (eli kuolinsyy)
Sairaus tai tapahtuma (esim. onnettomuus tai väkivallan teko), joka aiheuttaa yksilön kuoleman. Tilastoitavat kuolemansyyt ovat vuodesta 1987 lähtien olleet Suomessa peruskuolemansyy, välitön kuolemansyy, välivaiheen kuolemansyy ja kolme myötävaikuttavaa kuolemansyytä. Peruskuolemansyy on joko (1) se tauti, joka on pannut alulle välittömästi kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan, tai (2) tapaturmaan tai väkivaltaan liittyvät olosuhteet, ulkoiset tekijät, joista kuolemaan johtanut vamma tai myrkytys aiheutui. Välitön kuolemansyy puolestaan ilmaisee sen taudin, vian tai vamman, jonka oireisiin henkilö kuolee, ja välivaiheen syy on tila, joka johtaa peruskuolemansyystä välittömään syyhyn. Ellei toisin ilmoiteta, tilastoissa ilmoitettu syy on peruskuolemansyy.

Kuolemanvaara
Ks. elinajan taulu.

Kuolleena syntynyt lapsi
Suomessa noudatetun käytännön mukaan lapsi on kuolleena syntynyt, jos se ei syntymähetkellä osoita vähäisintäkään elonmerkkiä.

Kuolleisuus (eli kuolevuus)
Käsitteellä tarkoitetaan kuolemista ilmiönä, jonka väestöllistä vaikutusta tutkitaan, tai mitä tahansa mittalukua, joka ilmoittaa kuolleiden osuuden (yleensä promilleina) väestöstä tai jostakin väestönosasta. Ellei toisin ilmoiteta, on mittaluvusta puhuttaessa kyse yleisestä kuolleisuusluvusta (ks. yleiset suhdeluvut). Monikielisen väestötieteen sanakirjan mukaan käsitettä kuolleisuus käytetään vain puhuttaessa mittaluvuista. Tarkoitettaessa ilmiötä, jonka väestöllistä vaikutusta tutkitaan, käytetään käsitettä kuolevuus. Tätä merkityseroa ei useimmiten ole yleis- kuten ammattikielessäkään. Asiayhteydestä sitä paitsi käy yleensä ilmi, kummassa merkityksessä käsitettä käytetään.

Kuolleisuus- ja eloonjäämistaulu
Ks. elinajan taulu.

Laitosväestö
Laitosväestön muodostavia henkilöitä ei yleensä sisällytetä ->asuntokuntien tai ->kotitalouksien väestöön. Laitosväestöön kuuluvat tyypillisesti erilaisissa hoitolaitoksissa (esimerkiksi sairaaloissa ja vanhainkodeissa) ja pakkolaitoksissa (esimerkiksi vankiloissa ja kasvatuslaitoksissa) asuvat.

Lapsikertymä (eli jälkeläiskertymä)
Ellei toisin nimenomaan mainita, sanalla tarkoitetaan jonkin syntymä- tai avioliitto->kohortin lopullista lapsikertymää, ts. tälle kohortille syntyneiden lasten (keskimääräistä) lukumäärää siinä vaiheessa, kun kohortti on ohittanut hedelmällisyysiän (ks. hedelmällisyys). Joskus puhutaan täydellisestä lapsikertymästä, kun halutaan korostaa, että kyse on niistä jälkeläisistä, jotka ovat syntyneet sille kohortin osalle, joka on vielä elossa hedelmällisyysiän päättyessä. Lapsikertymän synonyyminä näkee myös käytettävän sanaa perhekoko. Tämän sanan käyttö on kuitenkin suhteellisen ongelmatonta vain yhteisöissä, joissa perheen säännönmukaisesti muodostavat pelkästään vanhemmat ja heidän lapsensa (->ydinperhe). Perhekoko-sanaa ei tulisi käyttää lapsikertymän merkityksessä.

Lapsiluvun rajoitus
Vakiintumaton käsite, jolla tarkoitetaan sellaista ->syntyneisyyden säännöstelyä, jossa parit tietoisesti pyrkivät pienempään ->lapsikertymään, kuin mikä niiden on mahdollista saavuttaa ottaen huomioon naisen jäljellä oleva hedelmällinen ikä (ks. hedelmällisyys). Tähän käsitteeseen voidaan myös sisällyttää sellainen parien toiminta, joka tähtää lapsiluvun rajoittamiseen jo syntyneiden lasten osalta (lapsenmurha, lasten heitteillejättö ja hoidotta jättäminen). Lapsiluvun rajoitus ei edellytä sellaista suunnitelmallisuutta, jota on ->perhesuunnittelussa. Lapsilukuaan rajoittavilla pareilla ei välttämättä ole mitään tiettyä lapsilukutavoitetta tai pyrkimystä ajoittaa synnytyksiä tiettyihin liiton vaiheisiin.

Letaliteetti (myös fataliteetti)
Taudin "tappavuus". Letaliteetti(luku) ilmoittaa kuolemaan päättyneiden tapausten osuuden kaikista kyseessä olevista sairaustapauksista.

Luonnollinen hedelmällisyys
Käyttöön on laajalti vakiintunut ranskalaisen väestöntutkijan Louis Henryn määritelmä, jonka mukaan luonnollisen hedelmällisyyden katsotaan vallitsevan silloin, kun jo olemassa olevien lasten määrä ei vaikuta avioparien lisääntymiskäyttäytymiseen. Luonnollisen hedelmällisyyden vallitessa avioparit voivat kuitenkin käyttäytymisellään vaikuttaa lasten ->syntymäväleihin ja näin käytännössä vaikuttaa myös ->lapsikertymäänsä. Ikäryhmittäisten aviollisten hedelmällisyyslukujen (ks. hedelmällisyys) taso voikin luonnollisen hedelmällisyyden vallitessa huomattavasti vaihdella väestöstä toiseen. On kuitenkin havaittu, että tasoeroista huolimatta näiden hedelmällisyyslukujen perusteella piirretty ikäryhmittäisen hedelmällisyyden käyrä on muodoltaan varsin samankaltainen.

Luonnollinen väestönkasvu (eli lisääntyminen)
Syntyneiden ja kuolleiden välinen erotus, ts. se väestönkasvu, jossa muuttoliikkeen vaikutusta ei oteta huomioon. Usein ilmoitetaan erityisenä mittalukuna, luonnollisena lisääntyneisyyslukuna (eli lisääntyvyyslukuna), joka ilmoittaa syntyneiden ja kuolleiden määrän erotuksen osuuden (yleensä promilleina) väestöstä. Tämä on itse asiassa sama kuin yleisen syntyneisyys- ja kuolleisuusluvun erotus (ks. yleiset suhdeluvut). Vrt. todellinen väestönkasvu.

Lyhennetty elinajan taulu
Ks. elinajan taulu.

Maahanmuutto
Ks. siirtolaisuus

Maassa asuva väestö
Suomen väestötilastossa käytetty määritelmä, joka on korvannut entisen läsnäolevan väestön käsitteen. Maassa asuva väestö käsittää Suomessa läsnä olevien vakinaisten asukkaiden lisäksi myös tilapäisesti poissa olevat maan vakinaiset asukkaat. Sekä väestön määrää että väestönmuutoksia kuvaavat tiedot on Suomen väestötilastossa ilmoitettu maassa asuvalle väestölle.

Maassamuutto
Maan rajojen sisällä tapahtuva muuttoliike.

Maastamuutto
Ks. siirtolaisuus.

Muuttaneisuus
Käsitteellä tarkoitetaan muuttaneisuuslukua, mittalukua, joka ilmoittaa muuttaneiden osuuden (yleensä promilleina) väestöstä tai jostakin väestönosasta. Koska kyse on yleiskäsitteestä, tulisi aina ilmoittaa, onko kyse esim. lähtö- tai tulomuuttojen tai ->nettomuuton mittaamisesta.

Muuttovirta
Tiettynä ajanjaksona joltakin alueelta toiselle muuttaneiden henkilöiden yhteismäärä.

Neonataalikuolleisuus (eli varhaiskuolleisuus)
Vastasyntyneiden kuolleisuus varhaisimeväiskauden kuluessa. Tämä kausi rajoitetaan tavallisesti neljäksi ensimmäiseksi viikoksi tai ensimmäiseksi elinkuukaudeksi. Myöhempään ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtuvaan kuolleisuuteen viitataan toisinaan postneonataalikuolleisuutena. Yhdessä nämä muodostavat koko ->imeväiskuolleisuuden. Vrt. perinataalikuolleisuus.

Nettomuutto
Jonkin alueen tulo- ja lähtömuuttojen välinen erotus. Mikäli alueena on jokin maa, puhutaan nettosiirtolaisuudesta. Mikäli nettomuuton tulos on positiivinen, puhutaan muuttovoitosta, jos se on negatiivinen, muuttotappiosta.

Nettouusiutumisluku
Ks. väestön uusiutuminen.

Pandemia
Maailmanlaajuiset mittasuhteet saavuttanut tautiepidemia.

Pariteetti
Naiselle syntyneiden lasten määrä. Pariteetti nolla kertoo naisen olevan lapseton, pariteetti yksi ilmoittaa, että naiselle on syntynyt yksi lapsi jne.

Perhe
Perheelle ovat ominaisia suhteet, jotka muodostuvat avio- tai avoliiton solmimisessa ja lasten syntymisessä. Nykykäytännön mukaisesti perhe määritellään sellaiseksi enintään kahden perättäisen sukupolven muodostamaksi yksiköksi, jossa henkilöt asuvat samassa ->asuntokunnassa. Nykypäivän suomalaisissa tilastoissa perheen muodostavat avio- tai avoliitossa olevat vanhemmat ja heidän mahdolliset lapsensa, tai jompikumpi vanhempi lapsineen. Muunlaiselle perustalle rakentuvaa yhdessä asumisen yksikköä ei yleensä kutsuta perheeksi (esim. yhdessä asuvat sisarukset). Myöskään yksin asuva henkilö ei muodosta perhettä. Jos asuntokunnassa asuu useampaan perättäiseen sukupolveen kuuluvia henkilöitä, perhe muodostetaan nuorimmasta sukupolvesta lähtien. Tämän kaltainen "ahdas" perheen määrittely ei ole välttämättä tarkoituksenmukainen kaikkia yhteisöjä, esimerkiksi historiallisia yhteisöjä, koskevissa tarkasteluissa, vaan niissä voidaan tarvita laajempaa määritelmää, jossa perheeseen voidaan sisällyttää useampia sukupolvia ja useammanlaisia sukulaisuussuhteita. Ks. myös suurperhe, ydinperhe, yhdysperhe sekä uusperhe.

Perhesuunnittelu
Käsitteellä tarkoitetaan sellaista parien toimintaa, jolla nämä pyrkivät vaikuttamaan lapsimääränsä kasvuun ennalta asettamiensa tavoitteiden mukaisesti. Yleensä suunnittelulla pyritään vaikuttamaan paitsi ->lapsikertymään, myös syntymisten ajoittumiseen liiton tiettyihin vaiheisiin. Olosuhteiden muuttumisen myötä parit voivat tosin muokata tavoitteitaan. Perhesuunnittelulta edellytetään yleensä, että parit toimivat ->lapsiluvun rajoittamiseksi. Päinvastaisessa tapauksessa puhutaan perhesuunnittelua toteuttamattomista pareista.

Perinataalikuolleisuus (eli syntymäkauden kuolleisuus)
Yhteisnimitys kuolleenasyntyneisyydelle ja ensimmäisen (tai kahden ensimmäisen) elinviikon kuolleisuudelle. Vrt. neonataalikuolleisuus.

Perioditarkastelu(-analyysi)
Kun väestönmuutoksia tarkastellaan suhteellisen lyhyen poikkileikkausjakson (periodin) tietoja analysoimalla, kyseessä on perioditarkastelu ja laskettuja tunnuslukuja kutsutaan periodikohtaisiksi mittaluvuiksi eli periodiluvuiksi (vrt. kohorttianalyysi). Varsinkin vanhemmassa väestöntutkimuksessa väestönmuutoksia on tarkasteltu lähes yksinomaan verrattain lyhyiden poikkileikkausjaksojen puitteissa. Kun tällöin tarkastellaan esimerkiksi yhden tai muutaman vuoden mittaisen ajanjakson kuolleisuutta, kuolleet kuuluvat käytännössä useisiin eri aikoina syntyneisiin ->kohortteihin.

Postneonataalikuolleisuus
Ks. neonataalikuolleisuus.

Riskiväestö
Väestö tai väestönosa, joka on alttiina jollekin väestötapahtumalle (ks. myös henkilövuosien määrä).

Ruokakunta
Ks. kotitalous.

Siirtolaisuus
Alueen ulkoinen muuttoliike, kun muutot tapahtuvat maan rajojen yli. Muuton suunnasta riippuen puhutaan lähtö- ja tulosiirtolaisuudesta tai vaihtoehtoisesti maasta- ja maahanmuutosta. Kun kyse on maasta aiemmin pois muuttaneiden henkilöiden palaamisesta, puhutaan paluusiirtolaisuudesta.

Siirtoväki
Suomessa käsitteellä tarkoitetaan toisen maailmansodan yhteydessä silloiselle Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta muualle Suomeen siirrettyä väestöä.

Siviilisääty
Jaettaessa väestöä siviilisäädyn mukaan naimattomiin kuuluvat ne, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa. Muita siviilisäätyryhmiä ovat naimisissa olevat, eronneet ja lesket. Jos avioliittolainsäädäntö tuntee asumuseron, sen puitteissa erillään asuvat avioparit voidaan esittää omana ryhmänään. Koska avoliitto on esimerkiksi Suomessa luonteensa mukaisesti vapaa, avioliittolainsäädännölle tuntematon parisuhde, avoliitossa asuvat eivät muodosta siviilisäätyjaottelussa omaa luontevaa ryhmäänsä. Avoliitossa asuvat luokitellaan "virallisen' siviilisäätyaseman mukaisiin ryhmiin.

Sosioekonominen asema
Väestö voidaan jakaa yhteiskunnan kerrostumarakennetta vastaaviin ryhmiin useilla eri tavoilla. Väestöntutkimuksessa keskeinen jakoperuste on nykyisin sosioekonominen asema. Sosioekonominen asema käsitetään usein abstraktiksi yläkäsitteeksi, jonka mittaamisessa tärkeinä elementteinä käytetään esimerkiksi koulutusta, erilaisia ammattiin perustuvia luokituksia, tuloja tai asumisoloja. Suomen ->väestölaskennoissa vuodesta 1960 lähtien käytössä olleessa luokituksessa tärkein elementti on ammattiasema. Tärkeimpinä pääryhminä tässä luokittelussa ovat työnantajat, yksinäisyrittäjät, ylemmät toimihenkilöt, alemmat toimihenkilöt ja työntekijät. Perheenjäsenet luokitellaan huoltajansa mukaan. Eläkeläiset ryhmiteltiin aikaisemmin entisen ammatin perusteella, mutta vuoden 1980 väestölaskennasta lähtien eläkeläiset muodostavat luokituksessa enää yhden ryhmän.

Standardointi
Ks. vakioiminen.

Sukupolvi
Väestöntutkimuksessa sukupolvella tarkoitetaan useimmiten jonakin täsmällisesti määriteltynä ajanjaksona syntyneiden henkilöiden muodostamaa joukkoa eli syntymä->kohorttia. Etenkin arkikielessä sukupolvella tarkoitetaan myös vanhempien samanasteisia jälkeläisiä. Tämä sukupolvikäsite on käytössä esimerkiksi ->perheen määrittelyssä.

Sukupuolijakauma
Väestön sukupuolijakauma ilmaistaan tavallisesti käyttämällä sukupuolten vertailulukua. Se osoittaa toiseen sukupuoleen kuuluvien suhteellisen määrän toiseen sukupuoleen kuuluvien määrään verrattuna. Tämä sukupuolten lukusuhdetta kuvaava tunnusluku ilmoitetaan tavallisesti 100 tai 1 000 toiseen sukupuoleen kuuluvaa henkeä kohti. Sukupuolten vertailuluku syntymähetkellä osoittaa yleensä vähäistä poikalasten enemmyyttä. Useimmissa väestöissä syntyy 102-108 poikalasta sataa tyttölasta kohti.

Suljettu väestö
Väestö, jossa ei esiinny ulkoista muuttoliikettä. Väestönkasvu riippuu näin ollen yksinomaan syntyneiden ja kuolleiden määrästä (vrt. avoin väestö).

Suurperhe
Suomessa käytetty, vakiintunut nimitys ->yhdysperheelle. Käsitettä on sekaannusta aiheuttavalla tavalla ryhdytty käyttämään myös suuresta ->ydinperheestä eli poikkeuksellisen monilapsisesta perheestä.

Syntymäkauden kuolleisuus
Ks. perinataalikuolleisuus.

Syntymäväli (joskus myös syntymäintervalli)
Kahden peräkkäisen lapsen syntymän välinen aika, joka ilmoitetaan yleensä kuukausina.

Syntyneisyyden säännöstely eli rajoitus
Minkä tahansa menetelmän käyttäminen, jolla pyritään ehkäisemään raskaus tai tahallisesti keskeyttämään se.

Syntyneisyys (eli syntyvyys)
Käsitteellä tarkoitetaan jälkeläisten syntymiseen liittyviä lukumääräisesti mitattavissa olevia seikkoja ilmiönä, tai mittalukua, joka ilmoittaa (elävänä) syntyneiden lasten suhteellisen osuuden (yleensä promilleina) väestöstä (ks. yleiset suhdeluvut, vrt. myös hedelmällisyys). Monikielisen väestötieteen sanakirjan mukaan käsitettä syntyneisyys käytetään vain puhuttaessa mittaluvuista. Tarkoitettaessa suvunjatkamista ilmiönä, jonka lukumääräisesti mitattavissa olevia seikkoja tutkitaan, käytetään käsitettä syntyvyys. Tätä merkityseroa ei useimmiten ole yleis- kuten ammattikielessäkään. Asiayhteydestä sitä paitsi käy yleensä ilmi, kummassa merkityksessä käsitettä käytetään.

Taajama
Nimitystä käytetään yleismerkityksessä asutustihentymistä niiden kokoon tai hallinnolliseen asemaan katsomatta. Esimerkiksi ->väestölaskennoissa taajamille asetetaan kuitenkin tietyt minimivaatimukset.

Todellinen väestönkasvu
Käsitettä käytetään, kun halutaan erityisesti korostaa, että puhutaan toteutuneesta väestönkasvusta erotukseksi ->luonnollisesta väestönkasvusta, jossa otetaan huomioon pelkästään syntyneiden ja kuolleiden välinen erotus, mutta ei muuttoliikkeen vaikutusta väestönkasvuun. Yleensä on riittävää puhua vain väestönkasvusta.

Toteutumataulu
Ks. elinajan taulu.

Transitio (eli muuntuminen)
Väestöntutkimuksessa transitiolla tarkoitetaan väestönkehityksen tai jonkin yksityisen väestönmuutostekijän merkittävää, pitempiaikaista muutosta. Klassisessa merkityksessä väestöllisellä transitiolla tarkoitetaan kehitystä, jonka seurauksena suuri syntyneisyys ja kuolleisuus ovat pienentyneet teollistuneissa maissa vallitsevalle tasolle. Syntyneisyydessä tapahtunutta muutosta kutsutaan hedelmällisyyden transitioksi ja vastaavaa kuolleisuuden muutosta kuolleisuuden transitioksi.

Työikäinen väestö
Työikäinen väestö koostuu yleensä 15-64-vuotiaista. Rajaus on tehty yksinomaan iän perusteella ja kuvastaa lähinnä eräänlaista potentiaalisen ->työvoiman määrää. Todellisen työvoimaan kuuluvan väestön eli aktiiviväestön määrä voi huomattavastikin poiketa työikäisen väestön määrästä. Joissakin yhteiskunnissa tuntuva osa työikäisestä väestöstä ei kuulu aktiiviväestöön, kun puolestaan joissakin toisissa yhteiskunnissa myös osa alle 15-vuotiaista lapsista ja yli 65 vuotta täyttäneestä väestöstä kuuluu työvoimaan.

Työvoima
Työvoimaan kuuluu ammatissa toimiva, ns. aktiivinen väestö. Tämä väestönosa käsittää lähinnä tuloa tuottavassa työssä olevat henkilöt. Työvoimaan ei yleensä lueta yksinomaan kotitaloustyötä tekeviä henkilöitä, opiskelijoita ja koululaisia tai eläkkeellä olevia työntekijöitä. Väestölaskennoissa työvoimaan kuuluminen perustuu yleensä yksilön taloudellisen toiminnan laatuun jonakin pidempänä ajanjaksona, esimerkiksi 12 kuukauden aikana. Työvoimaan kuuluvat jaetaan tavallisesti työllisiin ja työttömiin.

Ulkoinen muuttoliike
Kun muutto tapahtuu alueen rajojen yli, puhutaan ulkoisesta muuttoliikkeestä. Maan rajat ylittävää muuttoliikettä kutsutaan ->siirtolaisuudeksi. Alueelta tapahtuvasta muutosta käytetään nimitystä lähtömuutto ja alueelle tapahtuvasta muutosta nimitystä tulomuutto. Alueen rajojen sisällä tapahtuvasta muutosta käytetään nimitystä sisäinen muuttoliike. Ks. myös maassamuutto.

Uudelleen avioituminen
Lesken tai eronneen solmima uusi avioliitto eli järjestysluvultaan toinen tai sitä korkeampi avioliitto.

Uusiutuminen
Ks. väestön uusiutuminen.

Uusperhe
->Perhe, jossa kaikki lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä.

Vakioiminen (eli standardointi)
Koska eri väestötapahtumien (syntymät, kuolemat jne.) toteutumisen todennäköisyys vaihtelee eri väestöryhmissä, ->yleisten suhdelukujen taso riippuu suuressa määrin myös väestön rakenteesta. Tästä syystä väestötapahtumien yleisyyttä mitattaessa lasketaan myös vakioituja tunnuslukuja, joista väestön rakenne-erojen vaikutus on eliminoitu. Näin voidaan toteutuneiden väestötapahtumien määrässä olevia eroja mielekkäämmin verrata sellaistenkin väestöjen kesken, joiden rakenne suuresti poikkeaa toisistaan. Yleensä rakenne-erojen vaikutus eliminoidaan erityisesti iän ja sukupuolen osalta (ks. myös ikäryhmittäiset tunnusluvut). Perinteisesti vakiointi on tehty erillisillä vakiointimenetelmillä, mutta vakiointi on mahdollista tehdä myös tilastollisilla monimuuttujamenetelmillä.

Varhaiskuolleisuus
Ks. neonataalikuolleisuus.

Vastasyntyneen elinikäodote (eli vastasyntyneellä keskimäärin odotettavissa oleva elinaika)
Ks. elinajan odote.

Vektori
Lääketieteellisessä kielenkäytössä organismi (esim. hyönteinen), joka levittää sairautta aiheuttavia mikro-organismeja.

Väestöennuste
Väestöennusteet ovat väestön tulevaa kehitystä koskevia laskelmia. Ennusteet perustuvat käytännössä väestönmuutoksen osatekijöiden (komponenttien) eli syntyneisyyden, kuolleisuuden ja ->ulkoisen muuttoliikkeen tulevan kehityksen ennustamiselle. Väestöennusteiden määrittelyssä pidetään keskeisenä, että niiden laskuperusteet on valittu ilman kehitykselle asetettuja toiveita tai tavoitteita. Jos väestöennusteen tehtävänä on toimia mitoitusperusteena alueelliseen kehitykseen vaikuttaville yhteiskuntapoliittisille toimenpiteille, sitä kutsutaan väestösuunnitteeksi. Väestöennustetta, joka määrittää tavoitteet väestönkehitykselle ja esittää keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, kutsutaan väestöohjelmaksi.

Väestöilmiö
Joskus tehdään ero käsitteiden väestöilmiö ja väestötekijä välillä. Väestötekijöiden tutkiminen rajoittuu näiden tekijöiden määrällisesti ilmaistavissa olevien määrä- ja rakenneominaisuuksien sekä näiden tekijöiden välisen vuorovaikutuksen tarkasteluun. Väestöilmiöiden tarkastelussa puolestaan otetaan huomioon niiden yhteydet muihin väestöllisiin kuin myös ei-väestöllisiin tekijöihin.

Väestölaskenta
Laskenta, joka suoritetaan tietojen saamiseksi jonkin alueen väestön määrästä ja sen demografisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta rakenteesta jonakin tiettynä ajankohtana. Yleisen väestölaskennan yhteydessä lasketaan maan kaikki asukkaat. Välittömässä väestölaskennassa tiedot saadaan väestöltä välittömän tiedustelun perusteella. Väestölaskentaa kutsutaan välilliseksi, kun tiedot saadaan inventoimalla väestörekisterissä oleva väestö. Suomen yleiset väestölaskennat ovat olleet välillisiä ennen vuoden 1950 väestölaskentaa, samoin kuin jälleen vuoden 1990 laskennasta lähtien. Ajanjaksolla 1880-1930 tehtiin kuitenkin kymmenvuosittain suurimmat kaupungit käsittäviä osittaisia väestölaskentoja, jotka olivat välittömiä laskentoja.

Väestönkasvu
Ks. luonnollinen väestönkasvu ja todellinen väestönkasvu.

Väestön keski-ikä
Väestön keski-ikä ilmoittaa väestöön kuuluvien henkilöiden ikien keskiarvon. Se ilmoitetaan usein mediaani-ikänä, jolloin puolet väestöstä on iältään nuorempia ja puolet esitettyä ikää vanhempia. Väestön keski-ikää ei saa sekoittaa väestön elinajan pituutta kuvaaviin tunnuslukuihin (ks. elinajan odote).

Väestön mediaani-ikä
Ks. väestön keski-ikä.

Väestönmuutos
Väestönmuutokset ovat väestössä tapahtuvia jatkuvia muutoksia, jotka aiheutuvat väestötapahtumista. Näitä tapahtumia ovat ennen kaikkea syntymät, kuolemat, avioliiton solmimiset ja purkautumiset sekä asuinpaikan vaihdokset. Eri väestönmuutostekijät määräävät, miten väestön määrä, rakenne ja alueellinen jakauma (eli väestön tila) ajassa muuttuu.

Väestön uusiutuminen
Käsitteellä tarkoitetaan sukupolven vaihtumista uudeksi. Uusiutumista mitataan yleisimmin ns. uusiutumisluvuilla, jotka ilmoittavat tytärsukupolven ja äitisukupolven suuruuden välisen suhteen (ns. naislinjainen uusiutumisluku). Yleisimmin käytetty uusiutumisluku on nettouusiutumisluku, jossa huomioidaan sekä hedelmällisyys että äitisukupolven kuolleisuus ennen hedelmällisen iän (ks. hedelmällisyys) päättymistä. Bruttouusiutumisluvussa sen sijaan tätä kuolleisuusvaikutusta ei oteta huomioon. Jos nettouusiutumisluku on alle arvon yksi (yhtä naista kohden laskettuna), tytärsukupolvi on äitisukupolvea pienempi eikä äitisukupolvi ole uusinut itseään.

Väestöohjelma
Ks. väestöennuste.

Väestöpyramidi (eli ikäpyramidi)
Kaksiulotteiseen koordinaatistoon piirretty kuvio, joka kuvaa väestön ikä- ja sukupuolirakennetta. Kuvio koostuu ikäryhmiä kuvaavista vaakapylväistä, jotka on sijoitettu päällekkäin (eli pystyakselin suuntaisesti) siten, että alimmaisena on nuorimman ikäryhmän pylväs, seuraavaksi alimpana seuraavan ikäryhmän pylväs jne. Pylväät edustavat yleisimmin joko yksi- tai viisivuotisikäryhmiä. Vaaka-akselin mitta-asteikko voi edustaa joko ikäryhmän määrää tai väestöosuutta (prosentteina). Pystyakselin vasemmalla puolella on yleensä mies- ja oikealla puolella naisväestö. Väestöissä, joissa syntyneisyys on suurta ja näin myös lapsia on suhteellisen paljon, tuloksena on pyramidia muistuttava kuvio, mistä nimitys väestöpyramidi johtuu. Kuvio kertoo havainnollisesti kunkin väestön ikärakenteen erikoispiirteistä.

Väestösuunnite
Ks. väestöennuste.

Välitön väestölaskenta
Ks. väestölaskenta.

Ydinperhe
Perhe, jossa on korkeintaan kaksi peräkkäistä sukupolvea, käytännössä lähinnä ->avio- tai ->avoliitossa asuvat henkilöt ja heidän kanssaan asuvat yhteiset tai jommankumman puolison naimattomat lapset ja ottolapset.

Yhdysperhe
Perhe, jonka muodostavat yhdessä asuvat, toisilleen sukua olevat henkilöt ja jossa on vähintään kaksi avioparia. Käsitettä ei ole syytä rajata tarkoittamaan ns. kolmen sukupolven perheitä, vaan myös esimerkiksi naimisissa olevat samassa taloudessa asuvat sisarukset puolisoineen muodostavat yhdysperheen. Ks. suurperhe.

Yleinen hedelmällisyysluku
Lasketaan suhteuttamalla syntyneiden lasten määrä hedelmällisyysikäisen (usein ikäväli 15-44 tai 15-49 vuotta) naisväestön -> keskiväkilukuun (ks. myös hedelmällisyys).

Yleiset suhdeluvut (eli mittaluvut)
Yleiset eli ns. karkeat suhdeluvut lasketaan suhteuttamalla tiettyjen väestötapahtumien määrä ->keskiväkilukuun. Käytetyimmät yleiset mittaluvut ovat yleiset syntyneisyys-, kuolleisuus- ja avioituneisuusluvut, joissa (elävänä) syntyneiden lasten, kuolleiden henkilöiden ja solmittujen avioliittojen määrä suhteutetaan ko. väestön keskiväkilukuun (luvut ilmaistaan yleensä promilleina eli keskiväkiluvun tuhatta henkeä kohti). Vastaavalla periaatteella voidaan laskea myös esimerkiksi yleisiä eronneisuus- ja muuttaneisuuslukuja.

Tämä sanasto on hieman muokattu versio tekijän laatimasta sanastosta, joka on julkaistu vuonna 1994 teoksessa Suomen väestö (toim. Seppo Koskinen, Tuija Martelin, Irma-Leena Notkola, Veijo Notkola, Kari Pitkänen), Gaudeamus: Helsinki, s. 327-339.