Kuluttajatutkimuskeskus
Kaikukatu 3, PL 5
00531 Helsinki
Tilaukset 09-77267702
fax 09-77267715
Tämän kirjan tarkoituksena on perehdyttää lukija sosiaalisten verkostojen maailmaan ja antaa jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle riittävät teoreettiset ja tekniset valmiudet verkostoanalyysin hyödyntämiseen omassa tutkimustyössään. Kirja pyrkii yksinkertaisten käytännön esimerkkien avulla helpottamaan verkostomenetelmien oppimista ja auttamaan lukijaa sivuuttamaan menetelmiin liittyvät tekniset ongelmat, joista jokaisen on syytä olla tietoinen, mutta joilla verkostomenetelmän soveltavaa käyttäjää ei tule liiaksi rasittaa.
Verkostoanalyysi ei ole yksittäinen tutkimusmenetelmä, vaan pikemminkin joukko menetelmiä, joiden avulla kyetään kokoamaan ja hahmottamaan sosiaalisten rakenteiden moninaisuutta sekä näkemään sosiaalisten ilmiöiden riippuvuus toisistaan. Voidaanko kenties puhua yhtenäisestä verkostoteoriasta? Tämä kysymys on herättänyt kovasti keskustelua verkostoanalyytikkojen keskuudessa jo pitkään. Eräät ovat valmiita pitämään verkostoanalyysia uutena sosiologisena paradigmana (vrt. Burt 1982; Berkowitz 1982; White 1992), joka yhdistää sosiaalisen toiminnan teorian parsonsilaiseen makrososiologiseen perinteeseen. Toisen näkemyksen mukaan verkostoanalyysi voi parhaimmillaankin olla vain joukko kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, jotka auttavat yhteiskuntatieteilijöitä hahmottamaan monimutkaisia ja usein näkymättömiä sosiaalisia tai poliittisia rakenteita. Tällaisen näkemyksen mukaan ilmiöiden ja sosiaalisten suhteiden selittäminen vaatii kuitenkin teoreettista käsitteistöä ja viitekehystä, joka on haettava verkostoanalyysin ulkopuolelta.
Viime vuosina verkostoanalyysi on saanut runsaasti huomiota myös perinteisten alueidensa kuten sosiaalipsykologian, sosiologian ja pienryhmäviestinnän ulkopuolella. Verkostoanalyysi on osoittautunut käyttökelpoiseksi lähestymistavaksi myös poliittisten päätösten analyysissa, kansainvälisten suhteiden dynamiikan ja valtioiden samoin kuin kansainvälisten ryhmittymien keskinäisriippuvuuksien analyysissa sekä organisaatiososiologiassa, perinteisessä julkishallintotieteissä, johtamisen tutkimuksessa sekä liiketaloustieteissä.
Myös Suomessa on viime vuosina virinnyt laaja mielenkiinto verkostoanalyysia kohtaan. Menetelmän soveltamisen ongelmana on kuitenkin usein ollut siihen liittyvän teknisen tietämyksen puuttuminen. Useimmat markkinoilla olevat englanninkieliset menetelmäoppaat edellyttävät lukijalta melkoista perehtyneisyyttä tilastollisiin monimuuttujamenetelmiin. Tässä kirjassa pyritään yksinkertaisten käytännön esimerkkien avulla valottamaan verkostomenetelmien käyttöä ja tulosten tulkintaa. Paikoittain kirja sisältää myös kaavoja, mutta näiden ei pitäisi pelottaa lukijaa. Jokaisen kaavan yhteydessä on pyritty selittämään myös sanallisesti, mitä niillä tarkoitetaan. Kirja on tarkoitettu kaikille verkostomenetelmistä kiinnostuneille yhteiskunta-, kauppa- ja kasvatustieteilijöille, joilla on perusvalmiudet tilastollisista menetelmistä. Hyvän yleisjohdatuksen kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin tarjoaa mm. Alkula ym. (1994).
Teos etenee asteittain yksinkertaisesta monimutkaiseen. Luvussa kaksi käydään läpi verkostoanalyysin historiallista kehitystä, esitellään verkostoanalyysin keskeisiä sovellusalueita yhteiskuntatieteissä ja pohditaan verkostoanalyysin yhteyksiä yhteis kuntatieteelliseen teorianmuodostukseen. Luvun lopussa esitellään joitakin suomalaisia tutkimuksia, joissa verkostoanalyysia on sovellettu. Luvun perusteella lukijan tulisi saada perustava yleiskuva siitä, mitä verkostoanalyysin avulla on tutkittu ja mitä sen avulla voi tutkia.
Luku kolme keskittyy verkostoaineistoihin. Siinä kuvaillaan verkostoaineistojen ominaispiirteitä, aineiston rajaamis- ja keräämismahdollisuuksia. Tässä yhteydessä esitellään myös tyypillisen verkostoaineiston tallentaminen. Luvun lopussa pohditaan verkostoaineiston luotettavuutta. Myös luku neljä liittyy verkostoaineistoihin. Siinä esitellään kuitenkin astetta formaalimmin verkostoaineiston piirteitä kolmen keskeisen merkintätavan (sosiometrinen, graafiteoreettinen, algebrallinen) avulla. Näiden lukujen tietojen pohjalta lukijalla on riittävät valmiudet kerätä ja tallentaa oma verkostoaineistonsa. Luku viisi antaa käsitteelliset valmiudet ymmärtää kansainvälistä verkostoanalyyttista keskustelua.
Metodisesti verkostoanalyysi perustuu osaltaan graafiteoriaan. Siksi luvussa viisi annetaan lyhyt johdatus graafiteorian alkeisiin. Graafiteorian sisällöllinen yhteys verkostoanalyysiin tulee ilmi verkoston tiheyden mittaamisessa. Erilaisia keskeisyyden ja keskittyneisyyden mittaustapoja esitellään luvussa kuusi. Samalla siirrytään verkostoanalyysin kuvailusta sen metodisiin sovelluksiin. Luku seitsemän esittelee kolme keskeistä tapaa jäsentää verkoston alaryhmiä. Ensimmäisenä esiin tulee kolmen toimijan muodostamien verkostojen tunnistaminen. Seuraavaksi pohditaan eri mahdollisuuksia nimetä sosiaaliseen koheesioon perustuvia alaryhmiä ja luvun lopussa esitellään vaihtoehtoiset tavat tunnistaa rakenteelliseen asemaan perustuvia alaryhmiä. Lukujen viisi ja kuusi perusteella lukijalle syntyy käsitys verkostoanalyysin sovellusmahdollisuuksista. Luvut tarjoavat myös riittävät metodiset valmiudet yksinkertaisen verkostoanalyysin tekemiseksi.
Luvussa kahdeksan käydään läpi keskeiset verkostoanalyysin visuaaliset kuvaus- ja ryhmittelymenetelmät: moniulotteinen skaalaus, korrespondenssianalyysi sekä ryhmittelyanalyysi. Menetelmien soveltamiseksi niiden perusajatuksen ymmärtäminen on tärkeää. Siksi luvussa käydään suhteellisen tarkasti läpi yksinkertaisten esimerkkiaineistojen analyysit. Luvun perusteella lukija ymmärtää erilaisten verkoston kuvaustapojen keskeiset eroavuudet ja hän voi valita omaan aineistoonsa sopivimman kuvaustavan.
Verkostoanalyysi kehittyy metodisesti jatkuvasti. Luvussa yhdeksän esitellään verkostoaineiston mallintamiseen kolme uutta tapaa: korrelaatio- ja regressio- analyysi sekä log-lineaarinen mallintaminen. Luvussa näiden menetelmien perusajatus ja sovellusmahdollisuudet käyvät selviksi. Koska luvussa mainitut menetelmät eivät ole levinneet kovin laajalle, luvussa annetaan tietoja vaihtoehtoisista ohjelmistoista, joilla verkostoaineistoja voidaan mallintaa. Luku kymmenen keskittyy tarkastelemaan verkostoanalyysin tulevaisuudennäkymiä sekä teorian että käytännön tasolla.
| < edellinen | sisällys | seuraava > |