Yleisen valtio-opin laitos

Kehittämishankkeet

Intersektio-opetus

• Intersektio-opetuksen idea
• Intersektio-opetuksen kehittämishanke
• Intersektioportaali

Päivitetty 10.6.2004

Yleisen valtio-opin laitoksella on suunniteltu ja toteutettu vuodesta 1999 lähtien ns. intersektio-opetusta. Opetuksen ideana on yhdistää laitoksen eri opetuslinjoilla annettua ja osin eri teoriaperustoista lähtevää hallinnon ja organisaatioiden, kansainvälisen politiikan ja yleisen valtio-opin opetusta yhden opetustapahtumaan sisään kuitenkaan häivyttämättä oppimista edistävää teoriaperustan itsenäisyyttä. Kaikissa tarkoitukseen sopivissa opetussisällöissä risteytetään (intersektio) nämä linjat yhdistämällä poliittinen, hallinnollinen, kansallinen ja kansainvälinen näkökulma. Näiden esiintymistä tarkastellaan kulloisenkin opetussisällön edellyttämällä tavalla neljällä eri tasolla: ryhmätasolla, organisaatiotasolla, aluetasolla ja valtiotasolla. Intersektio-opetusta on toteutettu lukuvuodesta 2001-2002 lähtien kolmen eri kurssikokonaisuuden muodossa: Suomen poliittinen järjestelmä ja Euroopan unioni (perusopintojen tasolla), vallan tutkimus (aineopintojen tasolla), Globalization and Global Governance (syventävien opintojen englanninkielinen erikoiskurssikokonaisuus). Intersektio-opetuksen tueksi on kerätty governance-tutkimuksen keskeistä kirjallisuutta ja muuta aineistoa, joka on sijoitettu kehitteillä olevaan intersektioportaaliin.

Intersektio-opetuksen idea

Intersektio-opetuksen käynnistämistä voidaan perustella politiikan ja hallinnon yleisellä muutoksella, jossa monet yhteiskunnallisen toiminnan vakiintuneet sektorijaot ylitetään ja jossa monet toimintatasot ovat entistä tiiviimmässä keskinäisyhteydessä. Tätä muutosta on kansainvälisessä tutkimuksessa yritetty luonnehtia termillä governance. Tämä viittaa niihin uusiin hallinnan muotoihin, jotka ovat tuloksena, kun mainitut sektori- ja tasoerot hämärtyvät. Nämä kehityspiirteet ovat yhdessä tietotekniikan sovellusten myötä tehneet informaatiosta ja tiedosta sekä viestinnästä entistä merkittävämmän tekijän poliittisessa ja hallinnollisessa toiminnassa sekä kansainvälisissä suhteissa. Governance-teemalla on siten vahva yhteys myös tietoyhteiskuntatutkimukseen ja informaatiotalouteen - tekijöihin ovat nousseet tietoisuuteen esimerkiksi Manuel Castellsin mainetta niittäneen ja myös vahvasti kritisoidun Information Age -trilogian myötä.

Intersektio-opetuksella ja governance-tutkimuksella on vahva yhteys myös Euroopan unionin laajenemiseen ja painoarvon kasvuun. Unionin omaa toimintaa on usein jäsennetty governance-näkökulmasta. Samoin unionin toimintaa koskevassa opetuksessa on hyödyllistä soveltaa intersektio-opetuksen periaatteita, koska unioni yhdistää kansainvälisen kansalliseen ja poliittisen hallinnolliseen yhä useammalla yhteiskunnallisen toiminnan tasolla - ja etenkin alueellisella tasolla.

Laitoksella on vuodesta 1997 lähtien toiminut ns. EU-ohjelma, joka on erikoistunut Euroopan unionia koskevaan opetukseen, tutkimukseen ja asiantuntijayhteistyöhön. Keväällä 2001 ohjelman toimintaa on kiinteytetty perustamalla laitoksen yhteyteen Euroopan tutkimuksen keskus (Centre for European Studies). Syksystä 2001 lähtien laitos on alkanut toteuttaa monitieteistä EU-sivuainekokonaisuutta valtiotieteellisen tiedekunnan eräiden muiden laitosten ja oikeustieteellisen tiedekunnan kanssa. Sekä Euroopan tutkimuksen keskuksella että EU-sivuainekokonaisuudella on omat kotisivunsa.

Intersektio-opetuksen ja alan tutkimuksen tueksi on kerätty pienimuotoinen governance-tutkimuksen tietovaranto. Tietovarantoon on valikoitu keskeistä alan tutkimuskirjallisuutta, jota kartutetaan ja päivitetään jatkuvasti.

Laitoksen opetus- ja tutkimustoiminnan kohdealueet voidaan sijoittaa alla esitetyllä tavalla kattamaan yllä mainittuja sektoreita ja tasoja.

Etenkin tieteellisessä opetuksessa on kiinnitetty liian vähän huomiota alla esitetyssä kuviossa punaisella soikiolla merkittyyn alueeseen. Yleisen valtio-opin laitoksella tämän alueen opetustoiminnalle on kuitenkin hyvät edellytykset, koska laitoksella on kolme opetuslinjaa ja useita tutkimusalueita, jotka kattavat tarkoitetun ilmiöalueen.

Tutkimustoiminnassa edellä tarkoitettua ilmiöaluetta on lähestytty ainakin kolmesta eri näkökulmasta: regiimit, politiikkaverkostot, organisaatioverkostot ja johtamisverkostot.

Verkostometaforan avulla on yritetty vangita monia niitä piirteitä, jotka on nähty uusina tai entistä voimakkaampina poliittisen ja hallinnollisen toiminnan muotoina kansainvälisissä ja kansallisissa organisaatioissa - ovat ne sitten organisoituneet kansalaisliikkeiksi, yhdistyksiksi, osuuskunniksi, yrityksiksi taikka kuntien tai valtioiden toiminnaksi. Osaa tästä toiminnasta on ollut tapana nimittää ns. kolmannen sektorin toiminnaksi, koska jakolinja julkisen ja yksityisen sektorin toimintamuotojen välillä ei enää ole yhtä tarkkarajainen kuin parikymmentä vuotta sitten.

Osa ns. verkostotutkimuksesta voidaan toteuttaa verkostoanalyysin keinoin. Tällöin on kysymys uusilla tietokoneohjelmilla toteutettavasta analyysista, jossa eri toimijoiden välisiä suhteita voidaan eritellä aiempaa monipuolisemmin. Laitoksella on annettu verkostoanalyysin opetusta jo vuodesta 1990-luvun puolivälistä lähtien. Laitoksella tehty verkostotutkimus on kohdistunut politiikkaan, hallintoon ja organisaatioihin niin valtiollisen kuin kunnallisenkin toiminnan alueella. Myös verkostoanalyysin opetusta varten on luotu oma kotisivunsa

Intersektio-opetuksen kehittämishanke

• Intersektio-opetuksen hankesuunnitelma
• Intersektio-opetuksen toteuttaminen

Intersektio-opetuksen hankesuunnitelma

Tiivistelmä

Hankkeessa yhdistetään laitoksen eri opetuslinjoilla annettua ja osin eri teoriaperustoista lähtevää hallinto-opin,  kansainvälisen politiikan ja yleisen valtio-opin opetusta yhden opetustapahtumaan sisään kuitenkaan häivyttämättä oppimista edistävää teoriaperustan itsenäisyyttä. Kaikissa tarkoitukseen sopivissa opetussisällöissä risteytetään (intersektio) nämä linjat yhdistämällä poliittinen, hallinnollinen, kansallinen ja kansainvälinen näkökulma. Näiden esiintymistä tarkastellaan kulloisenkin opetussisällön edellyttämällä tavalla neljällä eri tasolla: ryhmätasolla, organisaatiotasolla, aluetasolla ja valtiotasolla. Perusteluna on politiikan ja hallinnon yleinen muutos, jossa nämä näkökulmat ja tasot ovat entistä tiiviimmässä keskinäisyhteydessä. Opetuksen kehittämisen pilottihankkeessa käytetään alustavan suunnitelman mukaan ongelmaperusteista opetusmenetelmää, jossa ryhmä käyttää hyväkseen osin hypertekstimuotoon saatettuja tapausaineistoja. Hanke on osa laitoksen opetusprofiilin kehittämistä, jonka taustana ovat laitoksen vahvuudet ja valtio-opin opetuksen suuntautuminen muissa yliopistoissa. Hankkeen toteuttaminen edellyttää osaa valtiotieteellisen tiedekunnan opetukseen kehittämistä varten haettavan lehtorin työpanoksesta sekä 151000 markan vuosittaista rahoitusta valtio-opin opetussisältöä hallitsevan koulutussuunnittelijan palkkaamiseen aikavälillä 1999-2001. Hankkeen kokemukset ovat hyödynnettävissä monitieteisen opetuksen kehittämisessä esimerkiksi monitieteisissä sivuaineopintokokonaisuuksissa ja mahdollisissa muissa tiedekunnan oppiaineiden yhteisopetukseen perustuvissa opintokokonaisuuksissa.

1 Hankkeen tausta

Yleisen valtio-opin laitoksella on annettu perinteisesti opetusta kolmella linjalla (aikaisemmin suuntautumisvaihtoehdolla): yleisellä linjalla, hallinto-opin linjalla ja kansainvälisen politiikan linjalla. Samanaikaisesti suuri osa alkuvaiheen opinnoista (perus- ja aineopinnoista) on ollut yhteisiä. Laitoksen opetusta on pyritty viime vuosina integroimaan niin, että linjajako ei määräisi liikaa opintojen kulkua. Viimeksi opetusta on integroitu tarjoamalla opiskelijoille mahdollisuus valita opintoja kaikkien linjojen tarjonnasta sekä organisoimalla tutkielmaseminaarit teemojen perusteella aikaisemman linjaperusteen sijasta. Nykytilanteessa jokainen opiskelija etenee opinnoissaan omaa opintopolkuaan, jolle on sitä enemmän haaroja (vaihtoehtoisia opintojaksoja ja suoritusmuotoja) mitä pitemmälle opinnot ovat edenneet. Syventävissä opinnoissa tavoitteena on ollut räätälöidä yksilöllisiä opintopolkuja sen mukaan, mikä on ollut suunniteltu pro gradu –tutkielman aihe. Opintopolkuperiaatetta ei ole kuitenkaan pidetty opetuksen integroinnissa riittävänä, koska tällöin opetussisältöjen integrointi (synteesi) jää liikaa opiskelijan itsensä vastuulle.

Kansainvälisyyteen kytkeytyvien opintojen suuri suosio opetuksessa on osin vaikeuttanut opettajaresurssien tasapainoista käyttämistä ja johtanut kuormituksen epätasapainoon, mihin jo on vastattukin linjajakoisuutta lieventämällä. Kuitenkaan laitoksen opetus- ja tutkimustoimintaa ei ole perusteltua pitkälläkään tähtäyksellä suunnata yksinomaan perinteisen kansainvälisen politiikan alueelle. Tähän vaikuttavat valtio-opillisen tutkimuksen suuntautuminen muissa suomalaisissa yliopistoissa, laitoksen vahvuudet muilla valtio-opillisen tutkimuksen alueilla sekä politiikan ja hallinnon yleinen muutos ulottuvuudella kansallinen-kansainvälinen. Tämä muutos tarkoittaa, että kansainvälisyys läpäisee yhä useammat yhteiskunnallisen toiminnan muodot sekä julkisella että yksityisellä sektorilla yhtä hyvin kuin puolijulkisella tai ’kolmannella’ sektorilla. Kansallinen ja kansainvälinen näkökulma yhdistyvät samojen organisaatioiden toiminnassa niin tavoitemuodostuksessa kuin resurssien hankinnassa.  Tämä tulee esiin sekä välittömästi valtiollisiin instituutioihin kuuluvien organisaatioiden toiminnassa (parlamentti, hallitus, tuomioistuimet, hallinnolliset virastot, julkiset palveluorganisaatiot) että niiden organisaatioiden toiminnassa, jotka pyrkivät vaikuttamaan edellisiin organisaatioihin (puolueet, etujärjestöt, media) tai jotka hoitavat osaksi samoja tehtäviä (puolijulkiset palveluorganisaatiot, yleishyödylliset yhdistykset). Kansalliset valtiolliset toimijat ovat aiempaa voimakkaammin joutuneet sopeuttamaan toimintansa ei-valtiollisten ja kansainvälisten toimijoiden luomiin rakenteisiin etenkin talouden kansainvälistymisen myötä (monenkeskinen yhteistyö, regiimit). Kansallisvaltion suvereniteetin heikkenemisen johdosta ’julkisia asioita’ hoitavat myös ei-valtiolliset toimijat. Kun kansainvälisyys tulee esiin etenkin EU-integraation tiivistymisen myötä Suomen oloissa ’joka paikassa’, ei kansainvälistymisen kattaman ilmiökentän riittävä ymmärtäminen ja selittäminen ole mahdollista enää pelkästään kansainvälisen politiikan tutkimusperinteistä käsin. Kun yhdistetään yllä esitellyt kehityspiirteet laitoksen vahvuuksiin, on laitoksen opetusprofiilia perusteltua lähteä kehittämään suuntaan, jossa poliittinen ja hallinnollinen sekä kansallinen ja kansainvälinen yhdistyvät hedelmällisellä ja ainutkertaisella tavalla.  Tällöin otetaan huomioon sekä pedagoginen toimivuus että sellaisten yleisvalmiuksien luominen, joilla on oletettavasti laajaa kysyntää tulevaisuuden työmarkkinoilla. Suunniteltu opetuksen kehittämishanke on osa tätä laitoksen opetusprofiilin kehittämistyötä ja siten osa laitoksen toimintastrategiaa. Toimintastrategian kehittämiseen paneudutaan erityisesti vuoden 1999 aikana, kun vireillä oleva kansainvälisen politiikan professorin virantäyttö saadaan päätökseen.

2 Hankkeen yleisidea

Opetuksessa risteytetään perinteisesti erillään pysyneet hallinto-opin, kansainvälisen politiikan ja yleisen valtio-opin linjat käyttämällä opetusmenetelmiä, jotka tukevat eri sisältöjen yhdistämistä samaan opetustapahtumaan. Tämä tarkoittaa, että valtio-opin päätutkimuskohteena olevia valtiollisia instituutioita ja niiden muodostumisen ja muuttumisen riippuvuuksia muista yhteiskunnallisista ilmiöistä tarkastellaan toisaalta sekä politiikan että hallinnon näkökulmasta, toisaalta sekä kansallisesta että kansainvälisestä näkökulmasta. Valtiollisten instituutioiden rakenteita ja toimintaa sekä ympäristöä lähestytään alustavan suunnitelman mukaan neljältä eri tasolta: valtiotasolta, aluetasolta, organisaatiotasolta ja ryhmätasolta. Kullakin tasolla pyritään mahdollisuuksien mukaan risteyttämään kaikki neljä näkökulmaa, mutta kulloisenkin substanssin mukaan eri näkökulmien painoarvo voi vaihdella eri tasoilla, samoin eri tasojen painoarvo. Hanke ei koske menetelmäopetusta, vaan ensisijassa teorian ja substanssin opettamista.

Esimerkiksi puolueita tarkasteltaisiin valtiotasolla osana kansallista poliittista toimintaa (vaalit, ideologiat, hallituskoalitiot, kansallinen julkisuus ym.), osana kansainvälistä poliittista toimintaa (veljespuolueet, puolueiden kansainvälisen yhteistyön tavoitteet, ideologioiden ’vienti’, nationalismi, siirtolaisten vaalikäyttäytyminen, kansainvälinen julkisuus, EU-vaalit ym.), osana kansallista hallinnollista toimintaa (poliittiset virkanimitykset, poliittinen valmistelu virkamiesvoimin ym.) ja osana kansainvälistä hallinnollista toimintaa (yhteistyösuhteiden organisointi ja rahoitus, yhteinen kampanjointi). Aluetasolla huomion kohteeksi tulisivat vastaavasti kansallisen politiikan osalta paikallisvaalit, kannatuksen alueittainen vaihtelu, kytkentä valtakunnantason politiikkaan ym. ja kansainvälisen politiikan osalta puolueiden ’lähialueyhteistyön’ mahdollisuudet, jotka liittyvät alueyhteistyön tiivistymiseen etenkin tulevaisuudessa. Kansallisen hallinnon näkökulma nostaisi esiin alueellisen järjestöverkoston toiminnan ja sen resurssit sekä yhteydet muihin alueellisiin organisaatioihin (etenkin talousalueen elinkeinoelämään ja alueellisiin etujärjestöihin), kansainvälisen hallinnon näkökulma tämän verkoston ’lähialueyhteistyön’ suhteet sekä vertailevan näkökulman eri maiden puolueiden aluetason toimintaan ylipäätänsä. Organisaatiotasolla poliittinen ja hallinnollinen näkökulma yhdistyisivät puoleen päätöksenteko- ja toimeenpanorakenteiden sekä henkilöstön toiminnan, kuten valtataistelun ja vaalityöjärjestelmän, tarkasteluun. Tämän pääpainotteisesti kansallisen tarkastelun rinnalle tulisi puolueiden kansainvälinen vertailu organisaationa samojen kriteerien mukaan. Ryhmätasolla esille tulisivat puolueiden leadership-johtaminen, karismaattinen johtajuus, kokouskulttuurit, ’puoluekieli’ ja ’puoluesymbolit’, neuvottelutaktiikat, ideologinen koulutus ja kontrolli, ideologinen kytkentä ammattikulttuureihin (esim. talonpoikaiskulttuuriin), uskontoon ja etnisiin tekijöihin sekä kaikkein näiden riippuvuus kansallisesta kulttuurista kuin myös erot ja yhtäläisyydet suhteessa puolueisiin muissa maissa. Puolueiden kansainvälinen yhteistyö nostaisi ryhmätasolla esiin kansainväliset neuvottelut ja monikulttuuristen ryhmätilanteiden hallinnan, jolle luovat haasteita sekä asioiden että ihmisten kulttuurisesti eroavat intressit ja niiden esittämis- ja puolustamistavat.

Tyypillisesti eri tasoille (yllä vain luonnostellen) sijoitetut ilmiöt eivät koske vain tuota tasoa, mutta kullakin tasolla ilmiön ymmärtämiseen ja selittämiseen saadaan uusi lisäkerros, sillä jokaisella tasolla politiikka, hallinto, kansallinen ja kansainvälisyys tulevat esiin käytännön toiminnan kannalta erilaisina. Vaikka suuri osa valtiollisten instituutioiden kannalta tärkeästä poliittisesta ja hallinnollisesta toiminnasta tapahtuu viime kädessä ryhmätasolla, siitä saadaan valtio-opin näkökulmasta oikea käsitys vain, jos otetaan huomioon, mihin organisaatioihin ryhmä on yhteydessä ja mikä on näiden organisaatioiden alueellinen ja valtiollinen rooli sekä suhde muihin vastaaviin organisaatioihin kansallisesti ja kansainvälisesti. Ryhmätason esillä pitäminen on puolestaan perusteltua siksi, että siinä tulevat esiin ne käytännön poliittisen ja hallinnollisen toiminnan mallit, joihin liittyvillä yleisvalmiuksilla on keskeinen merkitys valmistuneiden opiskelijoiden työhönsijoittumiselle. Ryhmätaso on myös toisessa mielessä keskeinen, sillä viestintäteknologian kehitys on epävirallistanut kommunikaatiota ja lisännyt kommunikaation määrää ja nopeutta. Epävirallisillakin ryhmillä on näin paremmat toimintamahdollisuudet organisaatioiden sisällä ja välillä kuin aikaisemmin (verkostoituminen). Tämä lisää niiden poliittista ja hallinnollista merkitystä sekä kansallisessa että kansainvälisessä mitassa – etenkin kun otetaan huomioon  sosiaalisen toiminnan yleinen voimanlisäys, joka johtuu teknologisista innovaatioista (tieto- ja asetekniikka).

Luonnosteltu hanke merkitsisi askelta eteenpäin opetuksen integroinnissa. Opintopolut ovat jo olleet käytössä edellä esitetyllä tavalla. Ne ovat risteilleet opetuslinjojen yli. Se on ollut ensimmäinen vaihe opetuksen integroinnissa, joka on ollut painotetusti opiskelijavetoinen. Nyt myös opetuslinjat risteytettäisiin niin, että opetussisällöissä otettaisiin huomioon kaikki linjojen esiin nostamat neljä näkökulmaa. Samalla pyrittäisiin kuitenkin säilyttämään yhteys niihin teoriaperinteisiin, jotka ovat aikanaan johtaneet politiikan ja hallinnon tutkimuksen eriytymiseen sekä edelleen kansainvälisen politiikan erottautumiseen yleisestä politiikan tutkimuksesta (ks. Kuvio 1).  Tämä on perusteltua siitä syystä, että kunkin näkökulman käsitteellisten välineiden oppiminen edellyttää niiden syntykontekstin ymmärtämistä. Tämä integrointi olisi painotetusti opettajavetoinen. Periaatetta kutsutaan tässä – sopivamman termin puuttuessa – intersektio-opetukseksi (<lat. risteyskohta, leikkauskohta). Perusteena periaatteen soveltamiselle on siis eri tasojen (valtio, alue, organisaatio, ryhmä) ja näkökulmien (poliittinen, hallinnollinen, kansallinen, kansainvälinen) entistä läheisempi yhteys sekä ilmiöiden ymmärtämisen ja selittämisen että niihin vaikuttamisen kannalta. Sen mukaan mikä on kunkin näkökulman ja tason painoarvo kussakin substantiaalisessa opetussisällössä, opetuksen kattavuus vaihtelee. Perusideana on kuinkin asemoida mahdollisimman moni kurssi suhteessa tähän perusrakenteeseen, jonka keskeisenä sisältönä on politiikan ja hallinnon vuorovaikutus sekä kansallisen järjestelmän sisällä että kansainvälisen järjestelmän sisällä – ja toisaalta kansallisen ja kansainvälisen vuorovaikutus sekä politiikan sisällä että hallinnon sisällä (ks. Kuvio 2).

Kuvio 1. Tieteenalojen painottuminen eri systeemitasojen tutkimukseen.

Kuvio 2. Politiikan ja hallinnon sekä kansallisen ja kansainvälisen vuorovaikutus opetuksen kohdealueena.

Yhtenä intersektio-opetuksen käytännön toteutusmuotona on perusteltua selvittää ongelmaperusteisen opetusmenetelmän sovellettavuus. Tällöin opetussisältönä olisi valtiollisten instituutioiden toimintaan liittyvien ongelmien määrittyminen ongelmiksi, erilaisten vaihtoehtoisten ongelmamääritysten edellyttämien tietoperustojen hallinta, erilaisten ratkaisumallien tuottaminen sekä ratkaisumallien toteuttamisen edellyttämien toimintamallien suunnittelu ja arviointi. Tämä merkitsisi politiikan ja hallinnon kannalta relevanttien, kohdentumiseltaan sekä kansallisten että kansainvälisten ongelmien tapausmateriaalin tuottamista sekä sen varassa toteutettavaa opiskelua ryhmässä, joka pyrkisi yhdessä – yhden tai useamman opettajan ohjauksessa – löytämään ratkaisuja. Valtio-opillisen opetuksen näkökulmasta on keskeistä havaita, että kaikki ongelmat eivät ole kaikkien mielestä ongelmia. Lisäksi toisten mielestä poliittinen ongelma voi olla toisten mielestä hallinnollinen ongelma – ja päinvastoin. Yksien mielestä ongelma voidaan tai tulee hoitaa kansallisella tasolla ottamatta huomioon muiden valtioiden pyrkimyksiä tai resursointimahdollisuuksia, toisten mielestä tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä suvereniteetista tinkimisen uhallakin. Valtiollisten ja yleensä yhteiskunnallisten ongelmien moniulotteisuus ja niiden valtiollisten ratkaisuyritysten kytkeytyminen arvo- ja etunäkökohtiin nousisi näin keskeiseksi oppimistavoitteeksi.

Tapausaineiston tulisi olla korkealaatuista ja se tulisi voida muokata hypertekstimuotoon. Siihen olisi oltava mahdollista tutustua ainakin itsenäisesti mutta osaksi myös ryhmätilanteessa. Jotta hypertekstimateriaalin käyttö olisi yhdistettävissä ryhmäopetustilanteeseen, opetus pitäisi voida toteuttaa tiloissa, joissa mikrotietokoneverkon käyttäminen on mahdollista. Vaikka kaikkea opetusta ei ole perusteltua toteuttaa tietokoneympäristössä, on ryhmäongelmanratkaisuun nojaavan opetuksen mielekkyys suuresti riippuvainen toimivasta tiedonhakujärjestelmästä. Pitkällä tähtäyksellä tämä edellyttää erityisten opetustilojen rakentamista tätä varten korvamaan osan nykyisistä opetustiloista.

3 Hankkeen toteutus

Esitetty opetuksen integrointi on opetusmenetelmällisesti sekä opetussisältöjen suunnittelun kannalta haastava tehtävä. Tästä syystä siihen tarvitaan ulkopuolista rahoitusta pedagogisen asiantuntija-avun palkkaamiseksi ja uuden opetussuunnitelman suunnittelutyön ja sen edellyttämien opetuskokeilujen aloittamiseksi. Tästä syystä esitetään, että laitoksen kehittämishanke otettaisiin huomioon, kun valtiotieteellinen tiedekunta hakee varoja lehtorin palkkaamiseksi tiedekunnan opetushankkeiden toteuttamistyöhön. Koska intersektio-opetuksen kehittämishanke edellyttää soveltuvan tapausmateriaalin tuottamista, jota ei ole mahdollista tehdä virkatyönä, hankkeen läpivienti edellyttää rahoitusta valtio-opillisen tutkimusaluetta riittävällä tavalla hallitsevan avustavan koulutussunnittelijan palkkaamiseksi.

Hanke toteutetaan siten, että sen ensimmäiset tulokset voidaan ottaa huomioon, kun syksystä 1999 alkaen suunnitellaan tutkintovaatimuksia vuosille 2000-2002. Hanke toteutetaan vähitellen ja opetuskokeiluihin – pilottikursseihin – nojaten. Koska hanke edellyttää perusteellista opetuksen sisällöllistä ja menetelmällistä uudelleenjärjestelyä ja uuden pedagogisen ajattelutavan omaksumista, muutos on luonteeltaan kulttuurinen. Siitä syystä se toteutuu asteittain pilottikurssien vaikutusten kautta. Uudistuksen tavoitteita on myös perusteltua täsmentää pilottihankkeista saatavien kokemusten avulla. Tarkoituksena on toteuttaa ensimmäinen pilottikurssi syksyllä 1999. Pilotin sekä koko intersektio-opetuksen käynnistämisen suunnittelu ja seuranta edellyttäisi puolipäiväisen koulutussuunnittelijan (A20, 3-4 ikälisää) palkkaamista koko vuodeksi 1999 (110000 mk + tilakustannukset 11000 mk) – edellyttäen, että laitos voi käyttää myös opetuksen kehittämishankkeiden toteuttamista varten tiedekuntaan palkatun lehtorin työpanosta. Tämän lisäksi tarvitaan arviolta 30 000 markan rahoitus tapausmateriaalin hankkimiseksi ja työstämiseksi soveltuvaksi opintomateriaaliksi, osin hypertekstimuotoon (hankinnat, matkat, toimistokulut, mahdolliset tekijänoikeusmaksut ym.). Toistaiseksi mikrotietokoneluokkaa edellyttävä pilottikurssien opetus voitaneen järjestää tiedekunnan atk-luokissa.

Koulutussuunnittelija voitaisiin palkata myös tiedekunnan yhteiseksi, jolloin hän voisi osallistua tukihenkilönä myös jonkin toisen laitoksen opetustoiminnan kehittämiseen lehtorin mukana. On kuitenkin tärkeää, että koulutussuunnittelija tuntee kehitettävää opetussisältöä oman opiskelunsa ja mielellään myös oman opetustyönsä puolesta. Koska yhdellä onnistuneellakaan pilotilla ei saada aikaan suuria eikä pysyviä muutoksia, tarvitaan koulutussuunnittelijaa ja hänen toimintaansa varten vuosittain 151000 markan rahoitus myös vuosiksi 2000 ja 2001. Tällöin vuonna 2000 toteutettaisiin vähintään kaksi pilottikurssia (yksi keväällä, toinen syksyllä), vuonna 2001 yksi (keväällä). Pääosa vuoden 2001 työpanoksesta kohdistuisi edellytysten luomiseen onnistuneiden ratkaisujen vakiintumiselle sekä saatujen kokemusten raportointiin, jotta niistä olisi laajemmin hyötyä yliopisto-opetuksen kehittämisessä erityisesti yhteiskuntatieteiden piirissä.

4 Hankkeen kokemusten hyödynnettävyys

Hankkeen omaleimaisuus liittyy teoriataustaltaan osin eronneiden tieteenalojen tai tutkimusalueiden hallittuun yhdistämiseen yhden opetuskokonaisuuden sisällä. Tämä asiantuntemuksen laaja-alaisuus johtanee monissa yhteyksissä myös tarpeeseen käyttää useita opettajia samalla kurssilla ilman, että opetussisältö hajoaa opettajakohtaisiin osiin, joiden keskinäisyhteys on opiskelijoiden vaikeasti – jos ollenkaan – löydettävissä. Tämä viittaa siihen, että monitieteinen opetus tai ’tieteiden välinen’ opetus on se alue, josta on löydettävissä hanketta hyödyttäviä kokemuksia ja jota hankkeen kokemukset hyödyttäisivät. Monitieteistä opetusta annetaan jo esimerkiksi naistutkimuksessa ja Venäjä-tutkimuksessa. Kokemukset loisivat myös pohjaa suunnitella joitakin integroituja opintokokonaisuuksia, joiden toteuttamiseen voisivat osallistua vaikkapa poliittinen historia, sosiaalipolitiikka ja viestintä – sikäli kuin tarpeita ja ideoita yhteisopetuksen järjestämiseksi syntyy.

Intersektio-opetuksen toteuttaminen

Vuosi 1999

Vuonna 1999 hankkeelle palkattiin suunnittelija valmistelemaan hankesuunnitelman toteuttamisohjelmaa (VTT Riikka Kuusisto) ja tuntiopettaja (VTT Pasi Saukkonen) valmistelemaan ensimmäistä vakio-opetukseksi tarkoitettua pilottikurssia 'Suomen poliittinen järjestelmä'.

Vuosi 2000

Intersektioperiaate rakennettiin sisään uusiin tutkintovaatimuksiin (vuosille 2000-2001, 2001-2002) ja opetusohjelmaan: kaksi vakio-opetukseen kuuluvaa kurssia (Suomen poliittinen järjestelmä -kurssi perusopintoihin, Vallan tutkimus -kurssi aineopintoihin) ja yksi teemaltaan vaihtuva ajankohtainen kurssi tai kurssikokonaisuus (lähinnä syventäviin opintoihin). Valmistelu alkoi vuoden 1999 puolella. Intersektio-opetuksen todettiin olevan suuri haaste, koska tarkoitukseen sopivia oppikirjoja ei ole ja opetus joudutaan suunnittelemaan ilman esikuvia muun työn ohella. Opetuksen kehittäminen intersektio-opetuksen suuntaan katsottiin kuitenkin välttämättömäksi, jotta opiskelijat saisivat nykyisen ja tulevaisuuden työelämän vaatimia 'sektorirajat' ylittäviä valmiuksia. Opetus päätettiin käynnistää maltillisesti ja seurata siitä saatuja kokemuksia tiiviisti, jotta kokemukset saadaan täysimääräisesti hyödynnettyä.

Vakio-opetukseksi tarkoitettu pilottikurssi 'Suomen poliittinen järjestelmä' toteutettiin kevätlukukauden alussa (VTT Pasi Saukkonen). Kurssi muodostui kolmesta toisiinsa nähden koordinoidusta luennosta ja seminaariryhmistä, joiden työskentelyyn yhdistettiin kurssilaisten verkkotyöskentely kurssin kotisivun ja  sähköpostilistojen avulla. Pääkurssin opettaja osallistui itse kahden muun kurssin opetukseen, jotta integrointi olisi mahdollista. Kurssin toteuttamisen jälkeen analysoitiin opettajan ja opiskelijoiden (kurssipalaute) kokemukset.

Vaihtuvaksi erikoiskurssiksi tarkoitettu pilottikurssi 'Globalization and Global Governance' (viiden kurssin englanninkielinen kokonaisuus) suunniteltiin kevät­lukukaudella ja toteutettiin syyslukukaudella. Kursseista yksi järjestetään yhteistyössä Svenska social och kommunal högskolanin kanssa. Intersektio-opetuksen vaatimusten täyttymiseksi suunniteltiin kurssimoniste käytettäväksi läpi koko kurssikokonaisuuden. Lisäksi jokaiseen kurssiin kuuluu integroiva osa, jossa jokainen kurssi soveltaa samaa intersektioperiaatetta noudattavaa rakennetta. Jotta oppiminen olisi kumuloituvaa, käytetään kaikilla kursseilla esimerkkeinä maailman­kaupan muutosta sekä ihmisoikeuksia (tausta-aineistoa sisältyy kurssimonisteeseen, mutta harjoitustyöt edellyttävät opiskelijoiden keräävän sitä myös itse).

Vakio-opetukseksi tarkoitettu pilottikurssi 'Vallan tutkimus' suunniteltiin keväällä 2000 ja se toteutettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2000. Kysy­myksessä on kolmen opettajan (prof. Burkhard Auffermann, prof. Turo Virtanen, prof. Kyösti Pekonen) kurssi, jolla tarkastellaan valtaa poliittisesta, hallinnollisesta, kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta valtiotasolla, aluetasolla, organi­saatiotasolla ja ryhmätasolla. Vallan tutkimuksen anti kytkettiin intersektioideaan teorian tasolla ja käyttämällä esimerkkinä yhtä tapausta: Ottawan sopimus maa­miinojen kieltämisestä. Tätä koskevan kurssimonisteen ja www-sivukoosteen toteutti VTM Mauno Rönkkö. Opiskelijat analysoivat intersektio-opetuksen periaatteita täsmentävien ohjeiden mukaan ko. tapausesimerkkiä kirjoittamalla aiheesta 15 sivun esseen.

Suun­nittelu ja toteutus tehtiin virkatyönä. Kurssiavustaja palkattiin tapausmateriaalin keruuta ja kurssimonisteen laadintaa varten. Kurssi (A1A) liittyy kiinteästi kolmeen vaih­toehtoiseen kurssiin (A1Y Politiikan tutkimus, A1H Hallinnon tutkimus, A1K Kansainvälisen politiikan tutkimus). Näistä opiskelija valitsee vähintään yhden erikois­tumis­alueek­seen. Kurssirakenteella erikoistumisalue yhdistyy laajempaan taustaan kaikille pääaineopiskelijoille pakollisen vallan tutkimus -kurssin kautta, mutta samalla tarjoutuu mahdollisuus syventyä yhdelle alueelle siten kuin sen teoriahistoria yleensä esitetään.

Vuosi 2001

Ensimmäisen pilottikurssin uudistettu versio 'Suomen poliittinen järjestelmä ja Euroopan unioni' toteutettiin kevätlukukaudella (VTT Pasi Saukkonen). Kurssiin yhdistyi dos. Olli Rehnin kurssi Euroopan unionista ja sen tulevaisuudesta. Tämä rakennemuutos todettiin tarpeelliseksi ja toimivammaksi kuin kevään 2000 aikaisempi ratkaisu, jossa Euroopan unionia koskeva perusopetus ei ollut riittävä intersektio-opetuksen kansainvälisen (poliittisen ja hallinnollisen) ulottuvuuden kannalta.

Suunnittelija (VTT Pasi Saukkonen) palkattiin syyslukukaudella 'Suomen poliittinen järjestelmä ja Euroopan unioni' -kurssin uudistamistyöhön saatujen kokemusten pohjalta. Koska koke­musten perusteella intersektio-opetus tarvitsee vahvaa sisältötukea taustamateriaalin muodossa, suunnittelu kohdistui tämän materiaalin keruuseen ja jalostamiseen verk­kokäyttöä varten. Samassa yhteydessä käynnistyi Suomen poliittista järjestelmää ja Euroopan unionia käsittelevän verkko-oppikirjan laatiminen. Tässä käytettiin hyväksi intersektio-opetuksesta jo saatuja kokemuksia.

Erikoiskurssikokonaisuus 'Globalization and Global Governance' jatkui kevät­lukukaudella. Tätä kurssia uudistettiin kokemusten perusteella ja lukukaudella 2001-2002 toteutettiin samanniminen mutta sisällöllisesti ja opettajiltaan osin erilainen kurssi.

Vakio-opetukseksi tarkoitettua pilottikurssia 'Vallan tutkimus' uudistettiin ko­ke­mus­ten perusteella kevätlukukaudella. Edelleen kehitelty kurssi toteutettiin syys­luku­kaudella. Luennoitsijoiden järjestystä vaihdettiin, jotta vallan tutkimuksen yleisimmät teemat tulisivat käsiteltyä kurssin aluksi. Prof. Kyösti Pekosen osuus aloitti kurssin, jota jatkoivat prof. Burkhard Auffermann ja prof. Turo Virtanen, joka piti myös kurssin ensimmäisen ja viimeisen luennon. Kurssin tapausesimerkkinä käytettiin Euroopan unionin itälaajenemista, josta VTM Hanna Wass laati laajan kurssimonisteen ja siihen liittyvän www-sivukoosteen.

Vuonna 2001 suunniteltiin ja toteutettiin alkumuodossaan kaikkia intersektio-opetuksen kursseja ja osittain muihin kursseihin sisään rakentuvaa intersektio-opetusta tukeva Intersektioportaali. Koska intersektio-opetus tarvitsee kevään 2000 kokemusten mukaan vahvaa opettajien ja opiskelijoiden työskentelyn tukea sovel­tuvan tutkimuskirjallisuuden muodossa (sopi­via oppikirjoja ei toistaiseksi ole), kerättiin ns. governance-tutkimuksen valikoitu tietovaranto. Tietovarannon tehokkaan käytön mahdollistamiseksi sen tietotekninen ratkaisu suunniteltiin pyrkien sekä käyttäjäystävällisyyteen että tietoteknisesti sopivan kevyeeseen ratkaisumalliin (osa Intersektio-portaalia). Tietovarantoa käytetään opetuksessa (opetussisältöjen suunnittelussa, kurssitehtävien yhteydessä ym.) ja sitä tukevassa tutkimuksessa. - Governance-tutkimuksen tietovarannon alustavan koosteen keräsi ja toimitti VTM Ville Valovirta.

Intersektio-portaaliin koottiin valikoidun tutki­muksen lisäksi opetuksessa hyödyllistä tapausaineistoa (linkkejä, hakupalveluja, uutisluonteista ajankohtaismateriaalia, pysyvämpää tekstiaineistoa), mutta audio-visuaalisen aineiston osalta päädyttiin jatkamaan suunnittelutyötä toisessa yhteydessä. Audiovisuaalisen sisällön erityisalueeksi on suunniteltu puolueita, joita koskevaa intersektioperiaatteen mukaan koottavaa aineistoa voidaan käyttää monen kurssin yhteydessä ja jota koskevaa tutkimusta laitoksella tehdään runsaasti. Tarkoitukseen tarvitaan jatkossa suunnittelijan työpanosta sekä sisällön että opetusteknologian luomista varten.

Vuosi 2002

Intersektio-opetuksen vakiinnutetaan projektin päättymisen myötä asteittain osaksi opetusohjelmaa, jota kehitetään ja toteutetaan virkatyönä ja tuntiopetusvaroin. Erillisrahoitusta haetaan jatkossa tarpeen mukaan ja vain huomattavimpien uudistusten tekemiseen. Yhtenä tärkeänä hankkeena on Suomen poliittista järjestelmää ja Euroopan unionia koskevan verkko-oppikirjan sisällön ja toimintaperiaatteiden muodostaminen ja muokkaaminen vaihe vaiheelta yhä toimivammaksi virtuaaliseksi oppimisympäristöksi, joka toteuttaa intersektio-opetuksen periaatteita. Verkko-oppikirja pyritään muodostamaan toimivaksi kokonaisuudeksi myös suhteessa Erkki Berndtsonin Politiikka tieteenä -oppikirjasta kehiteltävän verkko-oppikirjan kanssa. Tämä hanke käynnistyi syksyllä 2001. Molemmat verkko-oppikirjat pyritään integroimaan siten, että ne tukevat valtio-opin perusteiden opetusta ja muodostavat samalla virtuaalisen oppimisympäristön itseopiskelua varten.