Jatko-opinnot

Hyvän ohjauksen periaatteet ja käytännöt

Yksi väitöskirjan ja siihen liittyvän tutkimuksen onnistumisen edellytys on hyvä ohjaussuhde. Akateemisen yhteisön näkökulmasta ohjaus on sekä oikeus että velvollisuus yhtä lailla ohjattavaa, ohjattavan tieteenalaa kuin tutkimusyhteisöäkin kohtaan. Ohjaus tukee väitöskirjan tekijää, sitoo hänet tieteelliseen yhteisöön ja ylläpitää tutkimuksen laatua.

1) Hyvän ohjauksen ja ohjauskäytäntöjen periaatteet sitovat sekä ohjaajia että jatko-opiskelijoita. Päävastuu opintojen etenemisestä on jatko-opiskelijalla. Lisensiaatintutkimuksen tai väitöskirjan edellyttämä tutkimustyö on luonteeltaan itsenäistä ja omaehtoista. Jatko-opinnäytetyö on myös osoitus tieteellisestä kypsyydestä ja kyvystä hankkia omaehtoisesti tietoa ja käsitellä sitä kriittisesti.

2) Jokaiselle väitöskirjatekijälle nimetään vähintään yksi ohjaaja. Ohjaajien tulee itse olla väitelleitä, yleensä professori tai tutkimuksen aihepiiriin erikoistunut dosentti. Useampi ohjaaja varmistaa sisällöllisen asiantuntemuksen ja ohjaussuhteiden jatkuvuuden, mutta rajallisten resurssien takia muodollisia ohjaajia ei usein ole mahdollista nimetä enempää kuin yksi. Myös ulkoinen ohjaus on neuvoteltavissa (laitoksen resurssien puitteissa). Ohjaajat nimetään ja ohjaussuhteet virallistetaan tiedekunnan tekemän valinnan yhteydessä ja myöhemmin laitoksen sisällä tarvittaessa.

3) Jatko-opiskelijalla on mahdollisuus vaikuttaa ohjaajien valintaan. Jatko-opiskelija voi itse ehdottaa sopivia ohjaajia työlleen tai ristiriitatilanteessa kieltäytyä ehdotetusta ohjaussuhteesta. Jotta ohjaussuhteet voisivat toimia kunnolla, kellään dosentilla tai professorilla ei kuitenkaan pidä olla liikaa ohjattavia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että kymmenen aktiivisesti ja enemmän tai vähemmän päätoimenaan tutkimusta tekevää ohjattavaa on jo paljon. Koska ohjaustarve vaihtelee, pitää ohjattavien määriä arvioidessa käyttää tilannekohtaista arviointia.

4) Ohjaussuhteita voidaan tarkistaa ja muuttaa tutkimuksen kuluessa. Tutkimusprosessissa aihe voi muuttua tai painottua toisin. Ohjaajan ja ohjattavan välille voi syntyä ristiriita tai eteen tulla ongelma, johon tarvitaan toisenlaista asiantuntemusta. Ohjaussuhde voi muuttua eri syistä johtuen hierarkkiseksi valtasuhteeksi tai henkilökohtaisten konfliktien särkemäksi. Jos ristiriitatilanteessa on kyse seksuaalisesta häirinnästä tai työsuojelullisesta konfliktista (esim. henkisestä väkivallasta) toimitaan asiasta annettujen ohjeiden mukaisesti. Ristiriitatilanteissa laitosten ja tiedekuntien johdolla on velvollisuus toimia aktiivisesti. Ohjaussuhteita täytyy pystyä muuttamaan myös virallisesti jatko-opiskelijan tai ohjaajan pyynnöstä. Jos ohjaaja/t ja ohjattava eivät pysty sopimaan asiaa keskenään, voidaan ohjaussuhde purkaa ja asettaa uusi laitoksen johtajan tai dekaanin päätöksellä.

5) Jos jatko-opiskelijalla on useampi ohjaaja, voi olla järkevää nimetä tutkimukselle varsinainen pääohjaaja, joka kantaa vastuun ohjauksen ja jatko-opintojen kokonaisuudesta.  Luontevaa on, että pääohjaaja edustaa laitosta, jonne väitöskirjaa tehdään. Ohjaussuhde ja kommentointi eivät ole sama asia. Työlleen pitää hakea kommentteja monista eri lähteistä, myös osallistumalla seminaareihin, konferensseihin ja tarjoamalla osia tutkimuksesta julkaistavaksi. Ohjaussuhdetta luonnehtii jatkuvuus ja jatko-opiskelijan tutkimuksen kokonaisvaltainen edistäminen, kun taas kommentointi voi olla hetkellistä.

6) Ohjauksen täytyy tapahtua jatko-opiskelijan tutkimuksen ehdoilla. Ohjaajan tehtävänä ei ole pakottaa tutkimusta sellaiseen muottiin, joka estää opiskelijan omaehtoisen argumentaation ja kehittymisen. On hyvin mahdollista, että jatko-opiskelijan tutkimusaihe laajenee yli ohjaajan tutkimusalueiden. Tällöin ohjausvastuun hoitamista on esim. sopivan kommentointiverkoston tai toisen ohjaajan etsiminen. Opiskelijalla on kuitenkin myös itsellään vastuu siitä, että hän pyrkii luomaan erilaisia kommunikaatioverkostoja sekä muiden jatko-opiskelijoiden että varttuneempien tutkijoiden kanssa, sekä Suomessa että kansainvälisesti.

7) Hyvä ohjaus edellyttää, että ohjaajat tietävät toisensa ja pitävät yhteyttä keskenään. Ohjaajien täytyy tietää keskinäisistä vastuiden jaoista. Ohjaus ei aina voi olla, eikä sen edes täydy olla samanmielistä tai yksiäänistä. Koska väitöskirja on tutkijan itsenäinen työ jäävät ratkaisut tutkijalle. Ohjaajien vastuulla on ristiriitatilanteiden tunnistaminen ja tilananto tutkijan ratkaisuille. 

8) Hyvään ohjauskäytäntöön kuuluu myös ohjauksen jatkuvuus ja säännönmukaisuus. Ohjaussuhteiden jatkuvuuden lisäksi tarvitaan käytännöllinen toistuva muoto, erilaisia säännöllisiä tapaamisia, kunkin työvaiheen edellyttämällä tavalla. Tämä antaa ryhtiä työskentelylle ja vaiheistaa sitä. Toisaalta mielekkäiden tapaamisten ehtona on, että opiskelija on systemaattisesti pyrkinyt edistämään työtään aiemmin sovitun pohjalta tai siihen reagoiden. Myös ohjaajan aikaa (ja mahdollisuuksia omaan tutkimukseen) täytyy kunnioittaa.

9) Sekä ohjaajan että ohjattavan on noudatettava tutkimuseettisiä sääntöjä. Ideat voivat liikkua ohjaussuhteessa molempiin suuntiin. Muiden työn tuloksia ei saa laittaa omiin nimiin. Käsikirjoituksia ja muita julkaisemattomia papereita ei saa jakaa eteenpäin eikä siteerata ilman tekijän lupaa. Tutkimusprosessiin liittyvä luottamuksellisuus ei saa kuitenkaan olla ristiriidassa tieteen julkisuusperiaatteen kanssa: argumentit, niiden perusteet ja esitetty evidenssi on oltava kaikkien tarkistettavissa. Tutkimusetiikkaan kuuluu myös tarkkuus viittaamiskäytännöissä ja huomaavaisuus tekstiä ja tutkimusta edistäneitä kohtaan.

Päivitetty 26.8.2005