Hyväksytty laitoksen johtoryhmässä 28.11.2006

Laitoksen tehtävä

Yhteiskuntahistorian laitos on toiminut vuodesta 1995 lähtien Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan historia-aineiden, poliittisen historian ja talous- ja sosiaalihistorian, yhteisenä yksikkönä. Tällainen kokonaisuus on Suomessa ainutlaatuinen. Sijainti yhteiskuntatieteiden kentällä on luonut laitokselle omintakeisen lähtökohdan ja vahvan identiteetin. Laitoksen oppiaineet kehittävät yhteiskuntahistoriaa yhteisenä historiallis-yhteiskuntatieteellisenä viitekehyksenään. Tältä pohjin laitoksen erityisenä mahdollisuutena ja tehtävänä tiedekunnassa on tukea myös muiden yhteiskuntatieteiden piirissä nykyisin arvostettua historiallista näkökulmaa. Laitos edistää aktiivisesti myös tiedekuntarajat ylittävää yhteistyötä kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkivien tieteenalojen välillä.

Laitokselta valmistuneet sijoittuvat suuresti vaihteleviin ja nopeasti muuttuviin työtehtäviin. Näiden yhteisiä leimallisia vaatimuksia ovat laajojen tietokokonaisuuksien käsitteleminen ja uuden tiedon joustava omaksuminen ja tuottaminen. Opetuksellaan ja tutkimuksellaan laitos kehittää valmiuksia käsittää nykymaailman muutoksia ja käsitellä niihin liittyvää informaatiota tutkimukseen perustuvassa historiallisessa perspektiivissä. Tavoite merkitsee asiantuntemuksen kiinnittämistä vahvaan yleissivistykseen.

Yhteiskuntahistoria poliittisen historian ja talous- ja sosiaalihistorian yhteisenä viitekehyksenä tarkoittaa pyrkimystä kehittää historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden rajoja ylittävää menetelmällistä ja sisällöllistä suuntautumista. Se merkitsee myös poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten ilmiöiden tarkastelemista laajassa yhteiskunnallisessa yhteydessä. Laitoksen edustamaa näkökulmaa voidaan luonnehtia myös nykyhistoriaksi. Tämä ilmenee opetuksen ja tutkimuksen painottumisena suhteellisen läheiseen menneisyyteen, mutta ennen muuta se korostaa historiallisen tiedon merkitystä nykymaailman kriittiselle hahmottamiselle. Opetuksessa ja tutkimuksessa pidetään tärkeänä käsitellä myös sitä, miten ihmiset antavat menneisyyden tapahtumille yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia merkityksiä ja liittävät niitä nykyisyyden kysymyksiin ja tulevaisuuden odotuksiin.

Tutkimus, jatkokoulutus ja tutkijanura

Yhteiskuntahistorian laitoksella on vahva ja monipuolinen tutkimusprofiili. Ulkopuolisen rahoituksen määrä on ollut jo pitkään selvästi suurempi kuin laitoksen saama toimintamääräraha. Laitoksen erityisasemasta nouseva moni- ja poikkitieteellinen näkökulma suuntaa tutkimusprojekteja sekä osallistumista tutkijakouluyhteistyöhön.

Jatko-opintovaatimuksia on monipuolistettu viime vuosina. Tätä kehittämistyötä jatketaan edelleen yhteistyössä jatko-opiskelijoiden kanssa. Ns. Bolognan prosessin eteneminen tohtorintutkintoon tuo uusia haasteita. Laitoksen sisäinen, tiedekuntatasoinen sekä tiedekunta- ja yliopistorajat ylittävät kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö on entistä tärkeämpää. Jatkotutkintojen laadun varmistus nähdään erityistehtäväksi. Tämä merkitsee väitöskirjojen tason varmistamista sekä entistä tietoisempaa ja vahvempaa panostusta jatko-opintojen tehtävään väitöskirjatyötä laajempana tutkijankoulutuksena. Tällöin on tärkeätä keskustella ja selvittää entistä syvällisemmin sitä, millaisia valtiotieteiden tohtoreita koulutamme, mihin tehtäviin ja mikä on heidän erityisasiantuntemuksensa ja -osaamisensa. Laitos osallistuu aktiivisesti tiedekunnan yhteisten jatko-opintojen sekä jatko-opiskelijoiden valintamenettelyn kehittämiseen.

Tutkijakoulutusta tukevan tutkijayhteisön vahvistaminen on tärkeätä. Laitos kehittää työmuotoja, joiden avulla sen piirissä vaikuttava asiantuntemus, mukaan lukien laaja dosenttikunta, voidaan aiempaa paremmin kiinnittää ohjaustehtäviin. Laitoksen kahden oppiaineen yhteistä jatkokoulutusta järjestetään esimerkiksi teemaseminaarien avulla sekä yhteisten tutkimusprojektien yhteydessä. Tutkijakoulutettavien osallistumista perustutkinto-opiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen tuetaan osana jatkokoulutusta. Näin otetaan huomioon pedagogisten taitojen ja kokemuksen merkitys tutkijan ammatillisen profiilin vahvistamisessa.

Jatko-opiskelijat ymmärretään laitoksen tutkijayhteisön tärkeäksi osaksi. Tutkimusrahoituksen hankinnassa ja tutkimuksen organisoinnissa pyritään edistämään tutkijanuran eri vaiheissa olevien tutkijoiden vuorovaikutusta sekä tutkijan mahdollisuuksia suunnitella työtään ja uraansa nykyistä pitkäjänteisemmin. Tutkimuksen rahoituslähteinä hyödynnetään Suomen Akatemian ohella erityisesti pohjoismaista ja EU-rahoitusta sekä muuta kotimaista ja kansainvälistä tutkimuskysyntää. Laitos tarjoaa ammattimaisen tutkimusympäristön myös postdoc- ja senioritutkijoille, joiden työllä on merkittävä osuus laitoksen tutkimusprofiilissa. Tutkijoita kannustetaan kansainväliseen liikkuvuuteen sekä kehittämään ohjaus- ja opetustaitojaan.

Sukupuolten välisen tasa-arvon tukeminen ja edistäminen kuuluu tutkimustoiminnan rekrytointi- ja työyhteisökäytäntöjen perusperiaatteisiin. Sen konkreettisia toteutustapoja kuvataan laitoksen tasa-arvosuunnitelmassa.

Perustutkinto-opetus

Laitos käyttää perustutkinto-opetuksessa entistä määrätietoisemmin hyväkseen mahdollisuuksia, joita sen erityisasema historiallis-yhteiskuntatieteellisenä yksikkönä tarjoaa. Keskeisenä oppimistavoitteena on yhteiskunnallisten, kansainvälisten ja globaalien muutosten analyyttinen ja kriittinen arviointi. Laitos panostaa voimakkaasti tätä tavoitetta palvelevaan menetelmälliseen opetukseen. Opetuksen sisältöjä ja muotoja kehitettäessä vahvistetaan tutkimuslähtöistä opetusta yhteistyössä koko opetus- ja tutkimushenkilöstön kanssa. Eri opetusmuodoille soveltuvien palautekäytäntöjen suunnitteleminen ja järjestelmällinen toteuttaminen luo osaltaan edellytyksiä opiskelijoiden osallistumiselle kehittämistyöhön.

Laitos osallistuu opiskelijavalintajärjestelmän kehittämiseen osana yliopiston ja tiedekunnan kehittämistyötä. Tiedekunnan opetuksen kehittämishankkeisiin osallistutaan ja vaikutetaan aktiivisesti. Opetusyhteistyötä valtiotieteellisen tiedekunnan muiden oppiaineiden kanssa pidetään tärkeänä. Laitos haluaa osallistua yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen perusteita ja menetelmiä käsittelevän tiedekunnan yhteisen opetuksen kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Tiedekuntarajat ylittävää opetusta edistetään tarmokkaasti. Helsingin yliopiston historia-aineiden yhteistä perus- ja jatkotutkinto-opetuksen verkostoa vahvistetaan. Tässä yhteistyössä laitos näkee erityistehtävänään yhteisen metodiopetuksen kehittämisen. Opetusyhteistyötä jatketaan ja monipuolistetaan oman tiedekunnan ulkopuolella sijaitsevien laitosten ja verkostojen (esim. Renvall-instituutin, Kristiina-instituutin, Aleksanteri-instituutin ja Eurooppa-tutkimuksen verkoston) kanssa poikkitieteellisissä teemoissa, jotka liittyvät esim. alueellisuuteen, gender-ulottuvuuteen sekä integraation, globalisaation ja kehityksen problematiikkaan.

Ns. Bolognan prosessin mukaisesti uudistetun tutkintorakenteen haasteisiin vastataan kehittämällä kandidaatintutkintoa sekä korostamalla maisteriopinnoissa niiden sisältöjen ja muotojen monipuolisuutta sekä niiden luonnetta kriittiseen tieteelliseen ajatteluun syventävinä ja asiantuntijavalmiuksia tuottavina opintoina. Pitkäjänteisesti toimivien monitieteisten maisteriohjelmien perustamista ja niihin osallistumista pidetään tärkeänä täydentävänä toimintamahdollisuutena ja erityisesti kansainvälisen opetusyhteistyön muotona. Tässäkin lähtökohtana on laitoksen ja sen oppiaineiden vahva identiteetti sisällöllisesti laaja-alaisena ja tutkimusmenetelmiltään monipuolisena historiallis-yhteiskuntatieteellisenä kokonaisuutena.

Historian ja yhteiskuntaopin opettajakoulutuksessa sekä yhteiskuntatiedon aikuisopettajakoulutuksessa avautuviin tehtäviin tartutaan kehitettäessä laitoksen opetusta. Laitos vahvistaa mahdollisuuksiaan tarjota tutkimuslähtöisellä opetuksellaan aineenopettaja- ja aikuisopettajakoulutuksen sisältöjä sekä jatko- ja täydennyskoulutusta alan opettajille.

Laitosyhteisö

Kaikessa toiminnassa korostetaan laitoksen sisäistä yhteistyötä, tiedonkulkua ja laitosyhteisön kaikkien tahojen osallistumista. Opetuksessa ja tutkimuksessa käytetään laitoksen kahden oppiaineen voimavaroja yhteistyössä yhteiskuntahistoriallisen viitekehyksen mukaisesti. Opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä vahvistetaan ja vakiinnutetaan perustutkinto- ja jatko-opiskelijoiden osallisuudelle perustuvia toimintamuotoja. Näitä ovat johtoryhmätyöskentelyn lisäksi esimerkiksi säännölliset laitoskokoukset, oppiainepalaverit, kehittämispäivät sekä suunnittelutyöryhmät. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että jo ensimmäisen vuoden opiskelijat otetaan mukaan laitosyhteisöön ja heitä rohkaistaan ottamaan osaa laitoksen kehittämiseen. Ainejärjestöt ovat osa laitosyhteisöä. Niillä on tärkeä tehtävä opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteydenpidossa, tiedotuksessa ja opetus- ja ohjauskäytäntöjen arvioinnissa.

Kansainvälistäminen

Laitos edistää kansainvälistymistä kannustamalla ja tukemalla perusopiskelijoiden kansainvälistä opiskelijavaihtoa ja tutkijaopiskelijoiden ja tutkijoiden osallistumista kansainvälisiin konferensseihin ja erityisiin kansainvälisiin tutkijakursseihin. Ulkomailta tulevien opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia edistetään vahvistamalla englanninkielistä opetustarjontaa. Myös opettaja- ja tutkijavaihdon, yhteisten tutkimushankkeiden sekä maisteriohjelmien muodossa tapahtuvaa kansainvälistä yhteistoimintaa edistetään. Tutkijoita kannustetaan esittelemään ja julkaisemaan tutkimuksiaan entistä aktiivisemmin kansainvälisillä foorumeilla. Toimimalla myös itse kansainvälisten tilaisuuksien järjestäjänä laitos tekee tunnetuksi omaa toimintaansa ja vahvistaa tieteellistä profiiliaan. Laitos pitää tärkeänä osallistua aktiivisesti tiedekunnan kansainvälisiin hankkeisiin. Osana laajentuvaa kansainvälistä yhteistyötä pohjoismaisilla yhteyksillä sekä muilla vanhastaan läheisillä yhteistyösuunnilla on edelleen tärkeä sija.

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus

Yhteiskuntahistorian laitokselta valmistuvien yhteiskuntatieteilijöiden vaikutusalue on monikehäinen: kansainvälinen, eurooppalainen, kansallinen, alueellinen, paikallinen. Sekä laitokselta valmistuneet että laitoksella työskentelevät vaikuttavat monin tavoin esimerkiksi hallinnossa, tiedonvälityksessä ja koulutuksessa. Kansalaiskeskustelussa yhteiskuntahistorioitsija toimii aktiivisena ja kriittisenä uusien näköalojen ja kysymyksenasettelujen esille nostajana. Tutkimustulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta huomattava merkitys on henkilökunnan julkaisemilla suurelle yleisölle suunnatuilla teoksilla ja koulukäyttöön tarkoitetuilla oppikirjoilla. Laitoksen yhteiskunnallista vuorovaikutusta ovat myös asiantuntijatehtävät erilaisissa laitoksen ulkopuolella toteutettavissa tutkimus- ja julkaisuhankkeissa. Lähialuevaikuttamista voidaan edistää muun muassa ohjaamalla opinnäytteiden aihevalintaa ja kohdentamalla tutkimushankkeita alueellisesti pääkaupunkiseudun ongelmiin.

Opintojen antamien valmiuksien ja työelämän vaatimusten suhde on olennainen osa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ongelmakenttää. Tähän kiinnitetään huomiota opintojen ohjauksessa. Myös alumnitoiminnalla on tärkeä tehtävä työelämää koskevan tiedon ja kokemuksen välittämisessä.