Riitta Jallinoja: Perhe mediassa (17.4.2002)

Kuuntele luento

TEHTÄVÄ

Mitä perheelle tapahtui, kun se joutui ankaran konstruoinnin kohteeksi mediassa vuosituhannen vaihteessa?
perhe käsitetään tässä puhuttuna kohteena
Perhe valtasi koko median kentän, mutta esimerkkitapaukseksi otan Helsingin Sanomissa julkaistut kirjoitukset

PERUSTIEDOT TUTKIMUKSEN AINEISTOSTA

Helsingin Sanomat 2000-2001
tekstit (havaintoyksiköt):
periaatteessa kaikki kirjoitukset, joissa käsiteltiin perhettä tavalla tai toisella
kirjoitusten yhteys perheeseen oli tunnistettava, sillä perhettä konstruoidaan mediajulkisuudessa eri aikoina eri tavalla
perhe ilmiönä rakentui noissa kirjoituksissa
kirjoituksista oli uutisia 50 %, mielipidesivun kirjoituksia oli samoin 50 %.
yhteensä kirjoituksia oli 204

TOIMIJAT

Asiantuntijat (valtaosa äänensä kuuluviin saaneista):
lastenpsykiatrit
psykologit
kasvatustieteilijät
sosiologit
muut tutkijat
opettajat
lastentarhanopettajat
sosiaalityöntekijät
perheneuvojat
virkamiehet
lastensuojelujärjestöjen edustajat
projektien vetäjät
kirkon edustajat
ammattijärjestöjen edustajat
poliitikot
Kansalaiset:
naiset, äidit
miehet, isä
pari nuortakin

MIELIPIDESIVULLE KIRJOITTANEET

42 % alan asiantuntijoita
26 % naisia
22 % äitejä
9 % miehiä
2 % isiä
Uutisissa raportoitiin ennen kaikkea alan asiantuntijoiden tutkimuksia, projekteja ja seminaareja, mutta myös mielipidesivulla suurimman toimijaryhmän muodostivat alan asiantuntijat.

TEEMOITTELU

tapahtui kahdessa vaiheessa:
I Kirjoitukset luokiteltiin pääaiheen mukaan; näin saatiin selville myös eri aiheiden esiintyvyys. Pääaiheita olivat:
1) Lasten ja nuorten pahoinvointi (51 % kirjoituksista)
2) Lasten päivähoito, joka sisälsi myös isyyskeskustelun (23 %)
3) Perheen ja työn yhteensovittaminen (19 %)
4) Perhepolitiikka (7 %)

II AIHEIDEN KEHITTELY TEEMOIKSI

1) Lasten ja nuorten pahoinvointi (ongelma)
2) Sen syyt
3) Ongelman ratkaisu
a) lapsille on annettava aikaa (päivähoito osana tätä komponenttia)
b) perhepolitiikka (lapsi- ja perhepoliittiset ohjelmat)
Teemojen keskinäisissä suhteissa rakentui ajankohtaistuneen perheilmiön logiikka -> perheen politisoituminen (yhdeksi tutkimuskysymykseksi)

Teemojen analyysi

1. LASTEN JA NUORTEN PAHOINVOINTI

a) pahoinvoinnin indikaattoreita (miten lapset ja nuoret voivat pahoin)
masennus
mielialaongelmat
syömishäiriöt
päänsärky
univaikeudet
oppimisvaikeudet
keskittymisvaikeudet
tupakointi
juopottelu
huumeet
aggressiivisuus
väkivaltaisuus
kiusaaminen
itsetuhoinen käyttäytyminen
huostaanotto
suuri hätä
b) Eskalaatio kerrontaa organisoivaksi periaatteeksi
tämä oli tärkeä havainto, joka auttoi ilmiön analyysia
Tekstinäytteitä, joista eskalaation periaate tulee esiin:
"Yhä useampi lapsi ja nuori voi huonosti."
"Ongelmia on yhä nuoremmilla" tai "jo ala-asteella" tai "jo päiväkodissa".
"Ongelmat ovat entistä vakavampia" tai "rajumpia".
"Yhä useampi lapsi on moniongelmainen".
"Raaistunut väkivalta".
Pahoinvointi on soluttautunut myös "rikkaan linnaan" ja "hyviin perheisiin".
"Hyvin suuri osa lapsista ja nuorista voi henkisesti huonosti ja syrjäytymisen riski on suhteettoman suuri." (HS 14.4.2001)
"Uskomattoman suuri osa meidän nuoristamme voi psyykkisesti pahoin." (HS 9.6.2001)
"Lasten ja nuorten ongelmat ovat Suomessa saavuttamassa katastrofaaliset mitat." (HS 12.3.2001)
"Lasten hyvinvointi on heikentynyt kahden tuoreen kirjan mukaan jo niin paljon, että se uhkaa yhteiskunnan kehitystä." (HS 20.11.2001)
Myös kulttuurin puollella tapahtui samantyyppinen eskalaatio, melkeinpä samoin sanoin: Helsingin Sanomissa selostettiin syksyllä 2001 yhteensä 7 (!) ensi-iltansa saanutta näytelmää. Otsikoista ja tekstistä päätellen kaikki näytelmät kertoivat PERHEHELVETISTÄ.
Otsikoita: "Yhtä suurta perhehelvettiä" (E. Albee: Kuka pelkää Virginia Woolfia? Helsingin kaupungin teatteri, pieni näyttämö)
"Perhe on jälleen pahin" (M. von Mayenburg: Tulikasvot, Suomen kansallisteatteri, Omapohjanäyttämö)
"Terveisiä sadistisesta perhehelvetistä" (K. Lugn: Paniikki, TeatteriViritys Teatteri Kehä III:ssa, Vantaalla)

2. ONGELMALLA ON SYYNSÄ

Hämmennyksen metaforaksi tuli kysymys "Miksi?".
Alkoi syiden etsintä; syyt voi jakaa niputtaa kahteen pääryhmään:
a) vanhemmuus on hukassa
vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen (mm. kirjoitukset perheen ja työn yhteensovittamisesta)
syyt ovat tässä henkilökohtaisia
b) yhteiskunnalliset syyt
markkinatalous ja sen menestystä/suorituksia painottava ideologia
perhetukien leikkaukset, perhepalvelujen heikentäminen

3.ONGELMAN RATKAISU

Ratkaisu konstruoitiin ongelman ja sen syiden pohjalta -> Lapsille on annettava enemmän aikaa
a) henkilökohtaisena ratkaisuna
tuli erityisen selvästi esiin mielipidesivuilla puhuttaessa omakohtaisista ratkaisuista (esim. äiti jäänyt kotiin hoitamaan lasta)
b) yhteiskunnan ja työnantajien tukitoimet
helpottamaan oikeiksi katsottujen henkilökohtaisten ratkaisujen (a) tekemistä

4. PERHEEN POLITISOITUMINEN

Lapsi- ja perhepoliittiset ohjelmat, joita ovat laatimassa eduskunta, kunnat, puolueet, ammattijärjestöt, kirkko ja monet valtuuskunnat.
Kokeiluprojektit ja suunnitelmat käytännön uudistuksiksi; niistä tiedotetaan yhä enemmän.

SOSIOLOGINEN JATKOANALYYSI

Käännekohta, jota kirjoituksissa tuotettiin ilmeni kolmella tasolla:
a) retorinen (diskursiivinen) taso
individualistinen puhe perheestä kääntyi perheyhteisyyttä korostavaksi puheeksi
b) lupaus ryhtyä puheesta tekoihin
siirtymää edustivat lapsi- ja perhepoliittiset ohjelmat
c) käytännön taso
puheenvuorot, joissa kirjoittajat kertoivat omista elämänkäytänteistään
he olivat jo toteuttaneet käytännössä sen, mihin retorisella tasolla tähdättiin

KÄÄNNEKOHDAN TULKINTAA

Lähtökohdat:
lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi suosituin aihe
puhujien joukko kasvoi koko ajan
toimijat puhuivat samalla tavalla, ts. syntyi yhteinen eetos
Tapahtumien kulku muistuttaa massailmiötä (siitä tuli käännekohtaa täydentävä käsite, joka auttoi käännekohdan analysoimista)
Sen ytimessä oli PELON ILMAPIIRI, joka on oleellisesti kollektiivinen. Kun pelko saadaan mobilisoitua, käännekohta uusine eetoksineen tulee mahdolliseksi.
Ks. tarkemmin Barbalet, J. M. (2001): Emotion, Social Theory, and Social Structure. Cambridge University Press.
On syytä vertailla Barbaletin pelon ilmapiiriä lähikäsitteisiin ja -tulkintoihin.
PELON KULTTUURI
Tämä löytyy Frank Furedilta: Furedi, Frank (1997): Culture of Fear. Cassell.
Se on massailmiötä laajempi ilmiö
se on suhtautumistapa tai näkökulma, joka saa ihmiset näkemään yhä useammat asiat riskeinä (vrt. riskitietoisuuden kasvu)
Vertailun kohteeksi voikin ottaa Ulrich Beckin Riskiyhteiskunnan.
Beck kytkee riskitietoisuuden kasvun modernin teknologian luomiin uusiin uhkiin
Ferudi puolestaan painottaa yksityiselämän uhkia (perhe, parisuhde, työ)
Sitten vielä Scott Lashin versio, hänen käsitteensä on REFLEKSIIVINEN ARVIOINTI
ks. Lashin artikkeli teoksessa Adam, Barbara, Ulrich Beck ja Joost Van Loon (eds.) (2000): The Risk Society and Beyond. Sage.
Lashin mukaan "objektiivisen ja realistisen" uhan arvioinnin rinnalla vaikuttaa yhä enemmän refleksiivinen arviointi
Se perustuu tunteisiin, jotka ovat vaikuttavimmillaan pohjautuessaan esimerkiksi sokkiin, pelkoon, inhoon tai suunnattomaan riemuun
Lashin erottelu jää kuitenkin käsitteelliseksi. Tosiasiassa ihmismielet valtaavien tunteiden ohjaamassa refleksiivisessä arvioinnissa monesti käytetään hyväksi "objektiivisia ja realistisia" uhan arviointeja.
Näin kävi Helsingin Sanomien perhediskurssissa: tunnekuohun sytyttäjinä olivat faktuaaliset tiedot lasten ja nuorten lisääntyneestä pahoinvoinnista.