Tiina Silvasti: Tyypittelyt ja typologiat viljelijöiden elämäntapaa tutkittaessa (20.2.)



Tausta ja lähtökohtien arviointi

Kuuntele

Aineisto ja sen keruu

Kuuntele

Käsitteet

Kuuntele

Analyysi

Kuuntele

Johtopäätökset

Kuuntele

Kirjallisuutta

Silvasti, Tiina (2001) Talonpojan elämä. Tutkimus elämäntapaa jäsentävistä kulttuurisista malleista. SKS, Helsinki. Silvasti, Tiina (2000) Kotitalo, kotitila ja luopuminen. Janus 8(3), 231-248. Silvasti, Tiina (2001) Hyvän viljelijyyden kulttuurinen malli ja ympäristökysymys. Maanviljelijöiden luontosuhteen rakentuminen elämäkerrallisen puheen valossa. Alue ja ympäristö 39(2), 21-35. Silvasti, Tiina (2001) Isäntänä nainen. Sukupuolisidonnaisen työnjaon mallin yhteen suuntaan läpäisevät rajat. Naistutkimus 14(4), 24-37.

Ekoelämäkertaseminaarin sivut: http://www.valt.helsinki.fi/sospo/Yrtti/oppimateriaali/ekoelama/index.htm

Luentokalvot

I TAUSTA JA LÄHTÖKOHTIEN ARVIOINTI

II TUTKIMUSONGELMA: 1. VAIHE

II I AINEISTO JA SEN KERUU

IV KÄSITTEET

V ANALYYSI: 1. VAIHE (karkea analyysi)

VI TUTKIMUSONGELMA: 2. VAIHE JA METODIEN VALINTA

VII JOHTOPÄÄTÖKSET

TALONPOIKAISKULTTUURIN MODERNISAATIO - MAANVILJELIJÖIDEN ELÄMÄNTAPAA JÄSENTÄVÄT KULTTUURISET MALLIT JA NIIDEN MUUNTUMINEN

I TAUSTA JA LÄHTÖKOHTIEN ARVIOINTI

* "Maanviljelijöiden ajatukset ja tunteet 1995" (Mela)

* Viljelijät eivät mukana "Suomalainen elämä" -projektissa

* Melkein mitä vain voi perustella "agraareilla" tai "talonpoikaisilla" juurilla - niinpä, mutta mitä se on?

** Maaseutusosiologiassa painotettu usein makrotason toimintaedellytyksiä perheen, suvun ja kulttuurin kustannuksella

**Maataloustieteissä maatalous ymmärretty usein luonnonlakien ja talouden lainalaisuuksien väistämättömänä tuloksena

** Maatalouspolitiikassakin tunnistettu hyvin viljelijöiden materiaaliset toimintaedellytykset - EU:ssa herkkyys kulttuurisille ja sosiaalisille toimintaympäristöille olematon (?)

Perinteistä talonpoikaista elämäntapaa tutkimaan

! Perinteinen?

! Talonpoikainen?

! Elämäntapa?

>Perinteinen

- tutkija omaksunut yhteiskuntakehityksen evolutionistisen (traditionaalinen - moderni - jälkimoderni) mallin

- implisiittisesti viljelijöiden elämäntapa rinnastetaan urbaaniin ja siten moderniksi miellettyyn elämäntapaan

-miten muka tutkia perinteistä elämäntapaa, jos aineistona on jälkimodernin ajan ihmisten elämäntarinat? Tutkija omaksunut ajattelutavan, jossa maaseutu lukitaan traditionaaliseen ja traditionaalinen sijoitetaan menneeseen

- reflektoimattomuus tradition käsitettä kohtaan

>talonpoikainen

- tutkija omaksunut elämäntapatutkimuksissa yleisesti käytetyn tavan puhua talonpoikaisuudesta

- reflektoimattomuus talonpoika käsitettä kohtaan

> elämäntapa

- J.P:n laitoksella helppo valinta, etenkin kun tutkija on erityisen viehtynyt moniin elämäntavan tutkimuksen tuottamiin tutkimuksiin (Suomalainen elämä, Lähiö, Kunniankenttä, Maalta kaupunkiin, pientilalta tehtaaseen...)

- reflektoimattomuus käsitteen suhteen (sokkona tehtynäkin hyvä valinta)

II TUTKIMUSONGELMA: 1. VAIHE

(1. Maanviljelijät unohdettu elämäntapatutkimuksessa)

Ensimmäinen alkuoletus: Maatalous kansallisen politiikan aikana niin vahvasti suojattu sektori, että perinteinen elämäntapa on voinut säilyä. EU muuttaa taloudellisia ja hallinnollisia pelitilan ehtoja niin paljon, että kulttuuristen mallien on muututtava.

Kysymys: millaisia elämäntapaa jäsentäviä kulttuurisia malleja on löydettävissä ja miten ne muuttuvat? Tavoitteena kuvata perinteisen talonpoikaisen elämäntavan modernisoitumisen prosessi.

II I AINEISTO JA SEN KERUU

- kvalitatiivisen tutkimuksen tutkimusprosessin tulee olla mahdollisimman läpinäkyvä eli lukijan kyettävä seuraamaan tutkijan tekemiä

*aineiston keruuseen

*metodien ja teoreettisten tulkintakehysten käyttöön

*analyysiin liittyviä

valintoja

- aineiston keruu ja sen ehdot dokumentoitava

*miten haastateltavat on valittu?

*miten haastattelutilanne ja tarinan konteksti on rakennettu? (kirjeet, puhelinsoitot ym.)

*oman position määrittäminen

*tunteet

- 19 narratiivista elämäkertahaastattelua (10 isäntää, 7 emäntää, 1 vanha emäntä ja yksi tilalla asuva ja työskentelevä spv:tä odottava nuori) (2-3,5 h/haastattelu; yli 800 liuskaa)

-22 omaelämäkerrallista tekstiä (yli 200 liuskaa)

-tutkijan suhde aineistoon (tarinoihin) (alussa oli sana -ongelma)

* hermeneuttinen ote: tarinat on ymmärretty kontekstuaalisiksi menneisyydestä tehdyiksi tulkinnoiksi eli ne perustuvat elämälle, mutteivät sitä täysin, sillä elämän artikuloiminen antaa elämälle uusia, rikkaampia merkityksiä

IV KÄSITTEET

- Kokonaisen elämäntavan kirjoittaminen tutkimusraportin muotoon mahdotonta.

- Olenkin etsinyt aineistosta viljelijöille yhteisiä, jaettuja toimintatapoja, ajattelemisen ja käyttäytymisen kulttuurisia malleja eli skriptejä .

*Skripti

-käsitteen juuret symbolisessa interaktionismissa

-sen avulla käsitteellistetään käyttäytymisen muotoja ja niiden syntyprosesseja

- ne ovat kulttuurisia malleja, joiden muotoutumista määrittävät yhteiskunnan tasolla kulttuuriset, ideologiset ja sosiaaliset tekijät ja yksilötasolla henkilökohtainen kokemus, tieto ja uskomukset.

- omaksutaan sosialisaatioprosessin kuluessa, kun yksilöt ehdollistuvat osin tietoisesti, osin tiedostamattaan noudattamaan yhteiskunnan, alakulttuurin, etnisen tai sosioekonomisen ryhmän sääntöjä, arvoja ja tapoja

- sisältävät arvoja ja normeja, joista johtuu kulttuurisia ja sosiaalisia odotuksia.

- määrittävät yhteisössä sosiaalisesti sopivaa käyttäytymistä ja ohjaavat ihmisten tulkintoja vuorovaikutustilanteissa.

- tarjoavat ihmisille toimintamalleja tai -strategioita, perusteluja toimintaan ryhtymiseksi, ohjaavat ja säätelevät ajattelua ja käyttäytymistä samalla vahvistuen tai uudistuen itse vuorovaikutustilanteessa

- sisältävät kulttuurille ominaisia odotusrakenteita, käsityksiä siiten, miten asiat elämässä ja maailmassa ovat tai miten niiden kuuluu olla

*Eläm äntapa - elämänpolitiikka

- "Elämäntapa on yksilön tai perheen elämänvaiheiden, elinolosuhteiden, elämäntoiminnan, arkielämän ja interaktion kokonaisuus, joka muodostuu - järjestyy - hänen subjektiviteettinsa kautta. Subjektiviteetilla tarkoitetaan ihmisen arvomaailmaa, arviota omasta elämästä, hänen tärkeiksi kokemiaan elämänalueita jne." (Roos 1987, 45.)

- elämäntapa tieteellisenä käsitteenä vanhentunut ja pois muodista.

- Elämäntapa-käsitteen väljyys, joustavuus ja lähes "vaistomainen ymmärrettävyys" asetti käsitteen aikoinaan helposti käytettäväksi, sovellettavaksi. Kuitenkin yritys täsmentää sitä, mitä Roos oikeastaan on tarkoittanut tuottaa lähes yhtä taipuisan tuloksen.

- 1990 luvulla elämänpolitiikka astuu vahvasti näyttämölle, mutta mitä se on?

- elämänpolitiikka edellyttää tiettyä traditioiden kahleista ja hierarkioiden dominanssista vapautumisen tasoa.

- se ei koske niinkään olosuhteita, joissa vapaudumme tekemään valintoja, vaan se on valintojen politiikkaa, elämää koskevien päätösten politiikkaa, itsensä toteuttamisen politiikkaa refleksiivisesti järjestyneessä ympäristössä (Giddens 1991)

- kotimaisessa keskustelussa elämäntavan ja elämäntyylin lisäksi elämänpoliittisesti relevanteiksi teemoiksi on esitetty

1. elämänhallinta (Roos 1998; Karisto 1998,

2. moraali ja etiikka (Roos & Hoikkala 1998; Karisto 1998),

3. yksilöllistyminen monissa muodoissaan (Eräsaari 1998; Hoikkala & Roos 2000),

4. yhteisöllisyyden eri muodot mediamaailmassa (Hoikkala & Roos 2000),

5. hyvinvointi ja elämänlaatu (Karisto 1998),

6. hyvinvointivaltio ja sosiaalipolitiikka, jonka sijasta on esitetty puhuttavan elämänpolitiikasta (Roos & Hoikkala 1998),

7. markkinat ja niiden amoraalinen tarjonta (Hoikkala & Roos 2000). 8. Risto Eräsaarelle (1998) elämänpolitiikka on perspektiivi, joka tarjoaa mahdollisuuden keskustella asioista, joiden tarkastelemiseksi perinteisillä hyvinvointiteorioilla ei ollut edellytyksiä.

- Elämänpolitiikka ei asetu helposti operationalisoitavaksi, huolimatta siitä, että se antautuu ilman muuta ja ehdoitta käytettäväksi metatason käsitteeksi. Se on sumearajainen ja pehmeä käsite.

- Lisäksi se on empiirisesti tyhjä

- Empiirisen aineistolähtöisen tutkimuksen näkökulmasta kiinnostava kysymys on, mitä uutta käsitteen avulla voi aineistosta tavoittaa? Millaisella uudella tavalla käsite auttaa pureutumaan analyysiin? Mitä uutta voi saavuttaa puhumalla viljelijöiden elämäntavan sijasta viljelijöiden elämänpolitiikasta?

-Tuskin paljon

*käsitteen ongelmat yleisellä tasolla

- kuinka refleksiivinen yhteiskuntamme todella on?

- kuinka avoimia postmodernien yksilöiden elämätyylit ovat jatkuvalle reflektiolle?

- miten yksilö kestää jatkuvaa reflektiota?

- missä rakenteet??

- sivuuttamalla rakenteet, sivuuttaa kysymyksen vallasta!!

* tämän tutkimuksen kannalta erityisesti (empirian tasolla)

- modernisaatioteorioiden virittämä käsite

- edellyttää rajanvetoa traditionaalisen, modernin ja jälkimodernin välille

- tutkijan tehtäväksi jää hakea rajalle paikkaa ja pystyttää rajapaaluja eli edellyttääkin minun asettuvan tutkijana informanttieni yläpuolelle ja osoittavan aineistosta tradition ohjaamia, elämänpoliittisesta näkökulmasta katsoen epävalintoja tai kahlittuja päätöksiä ja toisaalta traditioista vapaan yksilön refleksiivisiä, perinteisiä arvojärjestelmiä haastavia elämänpoliittisia ja sellaisina siis aitoja valintoja

- ongelmaksi muodostuu jyrkkä jako kahteen: selkeästi hallittavissa ja ohjattavissa olleeseen jäykkään traditioon ja kompleksiseen, riskialttiiseen ja refleksiiviseen myöhäiseen moderniin

- elämänpolitiikka-käsite vaatii virittämään modernisaatioteorioille tyypillistä diskursiivista ansaa, jossa perinteinen talonpoikainen elämäntapa automaattisesti näyttäytyy taantumuksellisena, vanhanaikaisena, jälkijättöisenä, ylijäykkänä, jonain sellaisena, josta postmodernin ajan traditioista vapautunut reflektoiva yksilö on onnekseen jo aikaa sitten irtautunut ....

Siis takaisin elämäntapaan

Elämäntapa on yksilön tai perheen elämänvaiheiden, elinolosuhteiden, elämäntoiminnan, arkielämän ja interaktion kokonaisuus, joka muodostuu - järjestyy - yksilön omaksumien skriptien kautta

- Elämäntapa-käsitteen valitseminen ei sulje pois "analyyttisen elämänpoliittisen keskustelun" mahdollisuutta

* Talonpoika

- Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa yleensä ja elämäntapatutkimuksessa erityisesti maanomistussuhteista johdettu talonpojan käsite ei ole riittävä, vaan se tulee johtaa laajemmin talonpoikien elämäntavasta ja yhteiskunnallisesta asemasta.

-traditionaalista talonpoikaista elämänmuotoa sellaisena kuin se suomalaisessa elämäntapatutkimuksissa on kuvattu on vaikea sijoittaa aika - paikka akselille ja on mahdollista kyseenalaistaa sen olemassaolo laajana, hallitsevana, yhtenäisenä elämänmuotona kokonaan.

-nykyisin perinteiseksi talonpoikaiskulttuuriksi ymmärretty talonpoikainen elämäntapa on syntynyt vasta vuosisadan vaihteessa

-tässä tutkimuksessa konstruoitavan talonpoikaisen elämäntavan synnyn ajoittaminen tiettyyn historialliseen vaiheeseen ja paikallistaminen tiettyyn ominaisuuksiltaan homogeeniseen ryhmään on mahdotonta. Koska skriptit muotoutuvat, vahvistuvat ja/tai uudistuvat jatkuvasti diskursiivisissa vuorovaikutussuhteissa, ne on ymmärrettävä yhteisön jatkuvien sisäisten neuvottelujen tulokseksi.

- Näin ollen nykyisin ammatissa toimivien viljelijöiden puheesta konstruoitavissa olevat talonpoikaiset skriptit eivät ole sellaisenaan palautettavissa mihinkään historialliseen aikakauteen. Sen sijaan ne on asetettavissa suomalaista elämäntapaa käsittelevän tutkimuksen rinnalle ja sitä kautta sijoitettavissa suomalaisten elämäntapojen koordinaatistoon

V ANALYYSI: 1. VAIHE (karkea analyysi)

-skriptien konstruoiminen edellyttää tarinoita ja niiden tavoittaminen edellyttää hiljentymistä kuuntelemaan. Kuunneltuani ja luettuani kylliksi tuli mahdolliseksi tiivistää aineistosta synteesejä.

-käytännössä skriptien konstruoiminen merkitsee tehtyjen synteesien kirjaamista, skriptien pukemista sanoiksi. Tutkimuksen kuluessa esitettävät kulttuuriset mallit ovat siis aineistosta uutettuja likiarvoja.

-ne eivät ole sillä tavoin tarkkoja ja täsmällisiä, että ne olisivat sellaisenaan sovitettavissa kenen tahansa viljelijän elämään. Sen sijaan ne osoittavat likiarvonomaisesti suomalaisille viljelijöille ominaisia ajattelun ja toiminnan malleja, suomalaisena viljelijänä elämisen tapaa

-viljelijöiden elämäntapaa vahvasti määrittäviä skriptejä löytyi kolme

1. Tilan jatkuvuuden ideaali

2. Sukupuolisidonnainen työnjaon malli

3. Produktionistisen totantofilosofian välittämä suhde luontoon ja ympäristöön

- ei yllätä ketään

- saa vahvistusta sekä kotimaisesta että kansainvälisestä kirjallisuudesta. Entäs sitten?

VI TUTKIMUSONGELMA: VAIHE 2 JA METODIEN VALINTA

- skriptien löytämistä hankalampaa oli löytää metodologisia välineitä, joilla sain tehtyä skriptin näkyväksi, eksplikoitua sen ymmärrettäväksi ja perustelluksi tekstiksi

-viljelijöiden elämäkerroista ja elämäkerrallisista teksteistä esille nousevat avainpiirteet paitsi kietoutuvat toisiinsa, selittävät toisiaan ja johtuvat toisistaan myös poikkeavat toisistaan, ovat sisällöllisesti ja temaattisesti keskenään erilaisia ja seurauksiltaan eritasoisia.

- edellyttää tutkimusongelman tarkentamista. Jokainen skripti täytyy avata eli se täytyy purkaa kysymyksiksi, joihin haetaan vastauksia aineistoa analysoimalla

-tutkimuksen metodin ja analyysin välineiden valitseminen oli mutkikasta

-erilaiset teemat tuntuvat huutavan erilaisia välineitä tullakseen mielekkäällä tavalla analysoiduiksi, tulkituiksi ja ymmärretyiksi.

-olen seurannut "teemojen huutoa" ja omaa intuitiotani. Sen vuoksi tutkimus ei ole metodologisesti koherentti, vaan pyrkimyksenäni on ollut noudattaa Hans-Georg Gadamerin ohjetta hermeneutiikan suhteen eli käyttää metodeja siellä, minne ne kuuluvat ja olla käyttämättä siellä, minne ne eivät kuulu .

*Sukupuolisidonnainen työnjaon malli

- naisille mahdollisten ja mahdottomien positioiden näkökulmasta tarkasteltuna. (miniäkertomus, 2 naisisäntää) (onko naisen asema muuttunut, miten, miksi ja mitä siitä seuraa)

- narratiivinen analyysi: elämäntarinoissa tapahtuneet odotusrakenteen murtumakohdat tarjosivat ensimmäisen tartuntakohdan viljelijöiden elämää jäsentäviin kulttuurisiin malleihin. Poikkeuksellisen kautta tavanomaista.

- vertailu aiempaan tutkimukseen

*Produktionistisen totantofilosofian välittämä suhde luontoon ja ympäristöön

-"yleinen tieto" ja "viljelijöiden tieto" luontoa, ympäristöä ja maisemaa koskevissa kysymyksissä poikkeavat joskus toisistaan. (miten poikkeaa, miksi, mitä siitä seuraa)

-viljelijöiden luontosuhteen analysoiminen ja ymmärrettävällä tavalla avaaminen edellytti ympäristöfilosofian ja ympäristöetiikan käsitteitä.

-näillä käsiteillä varustautuneena pyrin asettumaan informanttieni asemaan, näkemään heidän objektinsa niin kuin he itse ne näkevät, havaitsemaan kohteet niin kuin he ne havaitsevat, ja sitä kautta tulkitsemaan luontoon, ympäristöön ja maisemaan liittyviä merkityksiä niin kuin informantit niitä tulkitsevat.

-näin tuli mahdolliseksi seurata ja ymmärtää haastateltujen toiminnan etenemistä siitä perspektiivistä käsin, josta he itse toimintaansa organisoivat.

- tarinoiden analyysi: narratiivistä analyysiä ja vertailua

*Tilan jatkuvuuden ideaali

- elämäntavan ydin ja hirvittävän hankala tutkittava

- jatkuvuuden ydin on toisto: tosiasia, jonka edessä on nöyrryttävä.

- ydinperheen käsite on riittämätön

- lineaarinen aikakäsitys on riittämätön

- lähdin purkamaan jatkuvuuden ideaalin skriptin syntymisen ja vahvistumisen prosessia viljelijöiden lapsuudentarinoista. (miten tulivat valinneeksi viljelijän ammatin, kasvaneet/kasvatettu viljelijöiksi, sitoutuminen/sitouttaminen maahan, velvollisuus/oikeus/lahja/vastuu?)

- seuraavaksi käsittelin ensimmäisen spv:n jatkajan näkökulmasta ja sitten toista spv:tä luopujan näkökulmasta

- apua hain perhehistoriasta: perhestrategia, elämänkulku ja kolme ajan tasoa (yksilön, perheen ja historiallinen aika)

VII JOHTOPÄÄTÖKSET

-tutkimus on ollut paitsi matka suomalaisten maanviljelijöiden elämäntapaan myös sosiaalitieteissä paljon käytettyjen käsitteiden sisältöihin ja merkityksiin sekä erityisesti modernisaatioteorioiden tuottamiin ja ylläpitämiin, nykyaikana tyypillisiin tapoihin tulkita ja merkityksellistää maaseutua ja maalaisuutta.

-tieteen kieli ei ole neutraalia. Tieto on poliittista, eikä ole riittävästi asettua vastustamaan yhtä tapaa ajatella. Täytyy myös osoittaa ajattelutavan ideologisuus

-modernisaatioteoriat tuntuvat lukitsevan maalaisuuden ja maaseudun automaattisesti traditionaaliseen ja traditionaalinen menneeseen

- en pääse väistämään traditon käsitteen ongelmaa ; yritän Giddensin kautta

- käsitettä käytetään paljon yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa juurikaan tutkimatta, mikä on tradition idea tai määrittelemättä, mitä sillä tarkoitetaan.

- se vain esitetään modernin vastakohtana, lähtökohtana tai peilinä. Usein traditionaalisen ja modernin välillä nähdään jyrkkä historiallinen epäjatkuvuus.

-Maaseutusosiologian näkökulmasta katsoen maaseudun lukitseminen traditionaaliseen on ongelma n:o 1 .

-Ensiksikin modernisaatioteorioiden normina näyttää olevan länsimainen kaupunki ja toimijana länsimainen kaupunkilainen.

-Näin tulkittuna maaseutu ja maalaiset näyttäytyvät helposti normista poikkeavina, usein jälkijättöisinä ja vanhanaikaisina. Käsitteenä modernisaatio sisältää implisiittisen imperatiivin maalaisten tapojen ja maalaisuuden korvaamisesta urbaaneilla tavoilla ja kaupunkilaisuudella.

- Sellaista muutosta kutsutaan kehitykseksi ja modernisaatioteorioiden näkökulmasta kehitys ja muutos näyttäytyy arvokkaampana kuin paikallaan pysyminen tai säilyminen

- kuitenkin elämäntavan tutkimisen näkökulmasta se mikä on säilynyt on vähintään yhtä arvokasta kuin se mikä on muuttunut

- traditio -käsitteen ongelma n:o 2 on käsitteen määrittelemisen tapa ja sitä kautta empiirinen sovellettavuus

-Giddensin mukaan traditionaaliselle käyttäytymiselle ominaisia elementtejä ovat rituaalisuus, kollektiivisuus, vartijat ja emotionaalis-mooraalinen sitovuus. Rituaalisuus on traditionaalisen käyttäytymisen ydin. Se toistaa uskollisesti menneisyyttä ja on tradition voima. Myös traditionaalinen käsitys totuudesta on rituaalinen, kaavallinen ja sidottu käytäntöihinsä.

-Traditio edellyttää rituaalilta kollektiivista luonnetta, eikä yksityisiä traditioita voi olla olemassa. Giddens liittääkin tradition vahvasti seremonioihin.

- Käsitteen määrittely johdettu makrotasolta (Hobsbawm)

-Näyttää siltä, että Giddens pyrkii määrittelemään tradition käsitettä omaan evolutionistiseen yhteiskuntakehityksen malliinsa sopivaksi. Käsitteen määrittelyn lähtökohta on siis makrotasolla. Niin kauan kuin tarkastelu tapahtuu samalla tasolla ja hänen osoittamassaan kehyksessä määritelmä toimii.

- Mitä sitten ovat arjen traditiot? Arjen käyttäytymismuodoissa ja tavoissa figuroiva traditionaalisuus?

-Mikrotasolle tultaessa Giddensin määritelmä ajautuu vaikeuksiin. Samalla syntyvät käsitteen empiirisen sovellettavuuden ongelmat.

-Modernisaatioteoreettisen tulkinnan mukaan maalainen ja etenkin talonpoikainen elämäntapa näyttäytyy lähtökohtaisesti traditionaalisena. Giddensin esittämään tradition määritelmään viljelijöiden arjessa elävä ja vaikuttava traditionaalisuus ei kuitenkaan istu. On vaikeaa osoittaa talonpoikaisessa elämäntavassa arjen kollektiivisia rituaaleja tai seremonioita. Ei ole mitään kaavallista totuutta ja sen vartijoita tai tulkkeja.

-Mikrotason traditionaalisuutta pohtiessaan hänen esityksensä on sekava, jopa ristiriitainen. Yhtäältä hän vakuuttaa, että länsimaat ovat läpikotaisin detraditionalisoituneita, ja että nykyisen globalisoituneen, kaupallisen kulttuurin aikana on lähes mahdotonta kokea traditionaalista traditionaalisella tavalla.

-Toisaalta hän toistaa, että traditiot eivät ole kadonneet, eivätkä koskaan katoa. Vain ihmisten suhde niihin muuttuu.

-Yksilötasolla puhe traditioista psykologisoituu puheeksi pakkomielteistä, riippuvuuksista ja fundamentalismista

-Giddens kehottaakin jokaista pohtimaan tykönään tradition roolia modernissa maailmassa, sillä fundamentalismin väijyessä yhtäällä ja addiktiivisuuden toisaalla jokainen tarvitsee traditiolle roolin.

-Näyttää käyvän niin, että kun arjessa figuroivia traditioita ei sittenkään voi julistaa kuolleiksi, ne julistetaan vaarallisiksi.

-Vaikka en voikaan hyväksyä evolutionistiseen yhteiskuntakehityksen malliin sisältyvää kulttuurihierarkiaa sen paremmin kuin maaseudun lukitsemista traditionaaliseen ja traditionaalisen sijoittamista historiaan, analyysiini perustaen hyväksyn viljelijöiden elämäntavan traditionaalisuuden argumentin.

- Miksi? (Paremman puuttessa!?)

-Millaista sitten on viljelijöiden arjen traditionaalisuus? Miten se määrittyy?

1. Tilojen, sukujen ja perheiden arjen traditioille on ominaista ylisukupolvinen jatkuvuus ja syklisyydelle ominainen toisto.

2. Jatkuvuuden ideaalin välityksellä menneisyys tunkeutuu nykyisyyteen ja vakiintuneiden käytäntöjensä kautta myös tulevaisuuteen kontrolloiden ja jäsentäen perheen aikaa.

3. Traditiot ovat suhteellisen spesifejä ja arjen sosiaalisiin käytäntöihin sidottuja (kuten sukupuolisidonnainen työnjaon malli).

4. Ne sisältävät vahvan emotionaalis-moraalisen elementin (esim. sukupolvenvaihdos)

5. ovat symbolisin merkityksin ladattuja ja

6. yhteydessä henkilökohtaisen identiteetin syntyyn, itsen kokemisen tapaan ja yksilön tapaan "sijoittaa" tunteet (esim. sosiaalistuminen jatkajaksi).

-Arjen traditiot eivät ole rituaaleja. Ne eivät ole seremoniallisia kaavallisen totuuden toistamisen muotoja tai kulttuurista hokemista.

-Elämäntapa, jota olen nimittänyt traditionaaliseksi talonpoikaiseksi elämäntavaksi on ollut jatkuvan muutoksen tilassa. Muutokset kytkeytyvät yhteiskunnassa tapahtuviin taloudellisten, kulttuuristen ja poliittis-hallinnollisten rakenteiden muutoksiin. Elämäntapa ja sitä jäsentävät kulttuuriset skriptit päivittyvät vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Monet perinteiset käytännöt ovat muuntuneet tai kadonneet kokonaan ja samalla on syntynyt uusia toiminnan muotoja. Siitä huolimatta dekonstruktiota ei tule muitta mutkitta tulkita destruktioksi

-Tutkimuksen myötä syntynyt, kokijan lähtökohdasta käsin muotoutunut tarina maatalouden modernisoitumisen prosessista kertookin yhtälailla yhden suhteellisen kiinteänä pidetyn sosio-ekonomisen ryhmän elämäntavan säilymisen kuin muuttumisen prosessista.

- Se ei julista tradition loppua, vaan todistaa traditioiden joustavuuden, taipuisuuden ja refleksiivisyyden puolesta

Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta